Poronpolulla parisuhdepatikoimassa

On tullut tavaksi tehdä vähintään kerran vuodessa joku mukava päivä- tai pidempi reissu patikoimaan ukkokullan kanssa. Se taisi alkaa Nuuksiosta 2015 lokakuussa (päiväreissu), seuraavana keväänä käytiin Alpeilla useamman päivän reissu "klik", Nastolan Lapakisto käytiin tsekkaamassa marraskuussa 2017 "klik" ja nyt eilen vuorossa oli Poronpolku Lopella Hämeessä. Reissujen jälkeen sitä aina miettii että miksi ihmeessä näitä reissuja tulee tehtyä näin harvakseltaan. Ovat nimittäin todella hienoja kokemuksia olleet kaikki.

Poronpolkuun tutustumisesta olen haaveillut jo pari vuotta. Mainostavat kovasti vuosittaista tapahtumaakin, jossa patikoinnin lisäksi on järjestetty muutakin ohjelmaa, näitä mainoksia on mm. Facebookissa "klik". Ei vaan ole sattunut aikataulut sopimaan. Niinpä tämä kohde valikoitui omatoimipatikointipaikaksi. Kohteesta on hyvät esittelyt Luontoon.fi -sivustolla.

Oltiin perjantai vapaalla sekä minä että Toni. Säätiedotus oli näyttänyt viikon mittaan Lopelle epävakaista säätä, mutta onneksi perjantaina keli oli mitä mahtavin. Lämmintä ja aurinkoa, mutta ei liian kuuma. Pakattiin mukaan vähän vaihtovaatetta ja evästä, ja startattiin nokka kohti luutasuon parkkipaikkaa (Luutasuo 1-39, Loppi) heti ysin jälkeen aamulla. Meiltä Mäntsälästä Lopelle ajelee vähän reilun tunnin. No, isäntä poikkesi matkalla Riihimäen Hong Kongista jotain työkaluja hakemaan, eli perillä oltiin varttia vaille yksitoista.

 Vinkki 1: Luutasuon P-paikka on ihan ok, ja starttaamalla sieltä saat tietysti reissulle lisäkilsoja. Autotie kuitenkin jatkuu parkkipaikalta eteenpäin, ja jos haluat maksimoida maisemareitit, kannattaa auto viedä vähän pidemmälle. Ihan sinne Luutalammin kupeeseen. Alkupätkä tuosta Luutasuon parkista on hieman hankalasti merkattu, eikä ihan niin mielenkiintoinen pätkä kuin mitä myöhemmin tulee vastaan. Parkkipaikalla oleva kartta ei taida myöskään olla ihan ajantasainen. Otettiin siitä kuva, mutta maasto ei meidän mielestä vastannut karttaa. Tai siis maasto varmasti vastasi, mutta siihen merkatut polut eivät. Ja siis Toni oli myös tätä mieltä... minun suunnistustaidoilla ei ole varmuutta onko vika kartassa vai lukijassa :)

Luutasuon parkkipaikan kartta. Suhtaudu varauksella.

Mie ja Toni lähdössä reissuun. 

Aamupäivä tuntui ensin viileältä ja minä pistin kauheesti vaatetta päälle. Arvasin kyllä että lämmin tulee kun liikkeelle pääsee, ja niinhän siinä kävikin. Ja kun aurinko alkoi päivällä paistaa, niin kerroksia sai kuoria lisää.

Vinkki 2: Kiertosuunta myötäpäivään. Myö ei tietenkään menty myötäpäivään niinkuin reittiohjeessa oli kehotettu. Myöhän ollaan vastarannan kiiskiä. Mutta reitti on oikeesti merkattu niin, että jos menet myötäpäivään, näet  kaikki reittimerkit hyvin eikä tarvitse arpoa mihin suuntaan kääntyä. Koska me mentiin "vika suuntaan" jouduttiin vähän etsimään reittikylttejä. Alueella on paljon risteäviä polkuja ja teitä, ja siksi me sitten etsittiin oikeaa suuntimaa monesti kännykän karttasovelluksella. Jossain kohdin tietty keksittiin että kylttien kohdalla tulee katsoa minkä polun suunnasta ne näkyy parhaiten ja lähteä sitten sille polulle. Mut joo, kierrä myötäpäivään niin pääset helpommalla ja kännykän akku säästyy.

Maisemat olivat aivan mahtavat. Sorapohjaista metsää, komeita nousuja, useita erikokoisia lampia ja järviä, erilaisia polkuja (kapeaa, leveää, metsäautotietä, soratietä, ihan pieni pätkä myös kestopäällystettä, kivistä, soraista, pitkostettua ja neulasten peittämää) ja kauniita levähdyspaikkoja. Jyrkimmissä nousuissa oli portaat.

Vinkki 3: Komionvuori. Tämä pitää nähdä! Kannattaa kiivetä! Vuoren päällä on taukopaikka ja postiloota jossa on vieraskirja. Meitä ennen ehti samana päivänä yksi pariskunta sinne terveiset jättää. Muuten oli kyllä tosi rauhallinen päivä Komion reiteillä. Muutama ihminen tuli vastaan, eikä kukaan niistä pyörällä (isäntä odotti kovasti näkevänsä fillaristeja reitillä kun sitä on MTB-kuume vähän puraissut). Mutta siis tuo vuori on ihan must-see jos on hoodeilla liikkeellä.

Päädyttiin tekemään tosi pitkä reissu koska keli oli mahtava ja molemmilla oli tossu keveä ja maisemia ei vaan malttanut olla ihailematta. Eväitä oli pakattu jonkin verran mukaan, mutta ei ihan mahdottomasti. Molemmille oli muutama kanamunaleipä, yksi välipalakeksi ja vähän makujuomaa. Lisäksi oli tietysti vettä ja yksi omena. Päivän edetessä pidettiin kolme lyhyttä eväspaussia, joka osoittautui oikein hyväksi strategiaksi. Voimat riittivät, mutta ei päässyt ähky yllättämään. Toki luonnonhelmassa voisi napsia eväitä vaikka kassillisen, ulkonahan ruoka maistuu aina niin hitsin hyvälle. Repun pohjalla kulkenut kauppakassi pääsi sienikassiksi, sillä ihan reitin liepeiltä löytyi mahdottoman komeita tatteja ja muutama kanttarellikin.

Vinkki 4: Sienikassi ja eväät. Muista pakata mukaan kori tai kassi sieniä varten sekä sieniveitsi. Sieniä vaan tuli vastaan etsimättäkin. Kyllä olis itku tullut jos niitä ei olisi mukaan saanut. Pakkaa myös sopivasti juomaa ja evästä mukaan.

Meidän päiväretken kääntöpaikalla Toni keksi meille "eri reitin". Oikea reitti olisi kiertänyt Valkeavesi nimisen järven, mutta me mentiinkiin sen, ja Saarijäven välissä olevaa kapeaa kaistaletta toiselle puolelle reittiä. Sieltä menee polku, mutta tuo polku päätyy suoraan jonkun mökin pihaan. Koska joku muukin on keksinyt että järvien välissä menee kiva reitti (kapeimmassa kohdassa oli jopa taukopaikka pöytineen), niin mökin ohittava polku on tallattu menemään isomman polun vierestä.

Vinkki 5: Varo vihaista koiraa. Mökille johtavalla polulla on puita poikittain ja kyltti jossa varoitetaan vihaisesta koirasta. Koira ei tällä kertaa ollut kotona, mutta toki on päivänselvää, että toisten mökkipihalle ei muutenkaan mennä, eli kiersimme mökin tuota pienempää ja vähän risukkoisempaa polkua pitkin. Tuo paikka järvien välissä oli kuitenkin todella hieno, joten voin suositella reittiä. Älä kuitenkaan häiritse mökkiväkeä ja mahdollista vihaista koiraa.

Matka jatkui ja maisemia ihailtiin. On se vaan Suomen luonto kaunis.

Luutalammi

Komionvuoren alla jossakin montussa pienen lammen rannalla

Kuva ei anna oikeutta turkoosille värille jonka levä (?) oli lammelle antanut

Toni toimi kartturina

Kun aikuiset saa omaa aikaa ja pääsee rentouttamaan mieltä luonnon keskelle niin siinä voi käydä niin että tulee mieleen vähän hassutella.

Vinkki 6: Hulluttele. Pidä hauskaa. Ota muu kuin selfie, ja tee hassu ilme sen sijaan että ottaisit kuvan ohjeen mukaisesti hieman yläviistosta ja juuri oikeassa valaistuksessa.

Tuosta lähti todella jyrkkä alamäki osana pyöräilyreittiä! Ei minun juttu. Justiin pääsin sen mäen ylös konttaamatta.

En muista että missään olisi varoiteltu pitkoksilla niiden mahdollisesta liukkaudesta niin monesti kuin tällä reitillä

Takaisinpäin tullessa (eli sinulla reitin alussa jos kiertäisit saman reitin kuten ohjeistettu) oli ehkä vähän vähemmän mielenkiintoista ihmeteltävää. Entisen porotarhan liepeillä oli pätkä kestopäällystettä, ja pitkälti soratietä. Toki maisemat silti mukavat ja porotarhan pihapiiri tosi hieno. Reitin eri puolien välissä oli muutamia isoja alueita joita oli kulotettu ja niiden kohdalla voi vieläkin haistaa hiiltyneen puun. Kulotus on osa luonnon ennallistamista ja se on täällä tehty tietysti suunnitellusti ja valvotusti.

Reitin varrella oli useita opaskylttejä joissa kerrottiin alueen historiasta, lajistosta ja alueen hoidosta.

Takaisin autolle lompsittiin (siinä vaiheessa se oli jo ehkä enemmän lompsimista kuin hypähtelyä) vähän seitsemän jälkeen illalla. Aikaa käytettiin reitillä eväs-, valokuvaus-, maisemanihailu-, kartanluku- ja pisutaukoineen reilut 8 tuntia ja siinä ajassa tuli kierrettyä vähän rapiat 25 kilometriä Poronpolun reittejä.

Vinkki 7: Ruokailu reissun jälkeen. Jos evästä tuli otettua vähänlaisesti niin olethan varannut aikaa ruokailulle patikoinnin jälkeen. Me varasimme aikaa illalliselle. Kotimatkalla kohti Mäntsälää pysähdyimme Riihimäellä oikein mukavassa ja siistissä Kiinalaisessa ravintolassa nimeltään China Jasmine. Kyllä maistui neljä pientä ja frittibanskut jädellä muuten hyvältä päivän ulkoilun jälkeen. Vettä vedettiin myös kannukaupalla, vaikka päivän mittaan oli juomahuolto hyvin toiminutkin. Voi mikä raukeus tulikaan kun masu oli täynnä ja jalat sai oikaistua kotisohvalle kun sinne asti ehdittiin. Pikkumuksut oli haettu Mamman hoiviin heti koulun jälkeen joten se hetki illasta kun odotettiin että silmät painuvat umpeen, saatiin viettää vielä rauhallista aikuisten aikaa. Voisi sanoa että aika bueno päivä. Luulen että muksut oli samaa mieltä Mamman hemmotellessa :)

Summa summarum. Voin ehdottomasti suositella tätä kohdetta. Alueella on paljon myös epävirallisia polkuja, sekä kattava joskin osin erittäin tekninen pyöräilyreitistö. Maisemat ihan priimaa.