lauantai 25. heinäkuuta 2015

Sweet & Sour Meripäiväjuoksu

Hapanimelä juoksu Kotkan Meripäivillä jätti mieleen seuraavan yhteenvedon...

Sweettiä

- kaunis reitti kulki nuoruusvuosieni maisemissa, juuri niitä katuja ja teitä pitkin joita olen tallannut peruskoulun ajan, ja lukionkin. Lähtö oli erittäin hyvin tutuksi tulleen uimahallin takaa Puistolan kentältä. Uimarivuosinani treenasin paljon myös tuossa hallissa ja Puistolan kentällä tuli reippailtua yläasteen liikkatunnit. Reitti koukkasi lapsuusvuosieni tarhan ohi (Toukolan tarhaa ei enää ole, vain autioituneet tönöt tien vieressä) ja kulki Metsolan rannasta Langinkosken kautta Mussaloon ja Merituulentietä takaisin keskustaan. Voihan nostalgia, sain ylimääräistä boostia muistoista jotka tulvivat mieleen. Metsolastakin on muutama mukava muisto tallessa :)
- väkeä oli koko reitin varrella tosi mukavasti kannustamassa. Myös muutamia tuttuja, kiitos Tuija ja Jarmo. Olen seikkaillut tosi pienissä tapahtumissa, joten tämä kannustuksen määrä oli minulle uutta, ja mieluista.
- vesipisteitä oli runsaasti, ja niistä oli infokyltit jo etukäteen! Ehdin siis rauhassa valmistautua ja napsaista enegiageeliä ennen juomapistettä.
- ensimmäinen kisani jossa ajanottoa avusti chip-systeemi.
- sivusin omaa keskinopeusennätystäni muutamista olosuhdehaasteista huolimatta.

Souria

- ennen tapahtumaa minua oli vaivannut jo neljä päivää jatkunut kesäflunssa. Ei järin paha, mutta selkeästi flunssa. Kurkku vähän kipeä, nokka tukossa ja silmät valonarat. Kävin pitkän henkisen taistelun itseni kanssa siitä, uskallanko edes lähteä radalle. Päätin kokeilla varovasti (sehän on tosi helppoo lappu rinnassa...) ja kaartaa matkalla paikallisen keskussairaalan ensiapuun jos hätä tulee. Vitsivitsi, mutta noin 3 km lähdöstä reitti kulkee ihan keskussairaalan ohi. Ja siinä kohdin oli muuten hoitsuja kannustamassa.
- reitin viimeiset 5 km Puistolassa olivat totaalista tappoa. Mäki (jyrkkä) ylös, mäki (jyrkkä) alas, mäki ylös, mäki alas. Teki nannaa väsyneille jaloille. Maalialueelle noustiin myös pitkää ylämäkeä joka veti kulmat suoriksi loppukiristä.
- reitti oli jotain muuta kuin puolikas. Se oli 22,05 km. Useat osallistujat reklamoivat tästä kisan jälkeen jonka jälkeen järjestäjä lisäsi asiasta ilmoituksen myös tulossivuilleen "klik". Ylipitkä matka lopun raastoreitin kanssa takasivat sen, että ennätystä ei tullut. En toki sitä hakenutkaan - minunhan piti ottaa varovasti fiilistellen sen flunssan takia...

Summa summarum, hauskaa oli. Osallistun toistekin. Josko reitti olisi silloin mitattu tarkemmin eikä flunssa vaivaisi. Nostalgia säilyy anyway ;)


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Trail Run Repovesi

Olen seuraillut foorumeilla kun väki hehkuttaa polkujuoksua, mutta tähän päivään asti olen itse lenkkeillyt ja kisaillut vain soralla ja tiellä. Eteen tuli kuitenkin mahdollisuus osallistua Repoveden polkujuoksutapahtumaan ja siitä se ajatus sitten lähti - kiitos Mikko kutsusta :)

Valmistauduin ensimmäiseen polkukisaani (kuntosarja) surffaamalla aloittelijan ohjeita netistä ja tekemällä yhden lenkin Kotkan Santalahden luontopolulla tällä viikolla. Lähdin siis käytännössä ihan keltanokkana katsomaan mitä se sellainen polkujuoksu on, miten siellä käyttäydytään ja kuinka rankkaa se on.

Järjestäjä, KOUVU, ilmoitti sivuillaan että maasto on haastava. Lisäksi vettä on satanut koko kesän, joten oli oletettavaa että reitillä on mutaa ja muutenkin liukasta. Pakkasin juoksureppuun mukaan urheiluteippiä, sideharsorullan, kännykän ja vettä - nämä järjestäjän ohjeiden mukaan. Autossa odottivat vaihtovaatteet, evästä aamun ajomatkalle ja pyykkipussi likaisille vaatteille.

Tapahtuma alkoi Tervajärvellä klo 10. Sarjoja oli puolikkaalle, kympille ja vitoselle. Kisamatka vain puolikkaalle. Minä valitsin kuntokympin. Hyvä valinta ekaksi kisaksi. Yhteensä osallistujia oli noin 80 henkeä. Taisi olla Repoveden eka kisa, mutta jatkoa kuulemma tulee, ja uskon että tapahtuma saa kovan suosion jatkossakin.




Keli oli hyvä, ei satanut. Minulla oli vaatetta ehkä turhankin paljon. Vesipisteitä oli riittävästi, joskin minä jätin ne väliin ja hörppäsin vain kerran omasta pullosta vettä. Ensi kertaa varten muistiin, että juo enemmän! Malttia! Maasto oli haastava, joskaan minulla ei ole paljonkaan vertailupohjaa. Oli nousua, laskua, kivikkoa, juurakkoa, pitkospuita ja polulle kaatuneiden puiden ylityksiä. Nousua oli Ambitin mukaan 175 m ja sykkeen sain nousemaan 181, Keskisyke oli 162. Ihan mukavaa VK menoa siis.


Aikaa sain reitille kulumaan 1:29:30 ja se oikeutti kuntosarjan 12/20 sijaan. Lopussa irtosi vielä pieni hymy, joten paukkuja jäi parantaa vauhtia (ja ehkä myös testata pidempää matkaa) ensi kerralla. Ensi kerta meinaan tulee varmasti!


maanantai 13. heinäkuuta 2015

Personal best Paloheinässä

Toukokuun Hyvinkään hölkän jälkeen oli itseluottamus alamaissa ja tuntui että oma kunto on ihan kadoksissa. Olin mennyt Hyvinkäälle into piukeena lähes varmana että ennätys paranee ja juoksu kulkee. Seli-seli ja sitä rataa, mutta juoksu ei silloin kulkenut, syitä on varmaan useampia. Liian kova treeni, vääränlainen valmistautuminen tai vaan huono päivä. Tai heikko kunto. Kohti Paloheinää lähdin siis nöyrin mielin.

Viikko kesälomaa takana, tarkoittaa makkaraa, muutamaa lonkeroo, sipsuu, karssuu ja myöhäisiä iltoja. Hyvä pohja kisaamiselle... Pirkkolaan lähdin suoraan mökiltä. Iltapäivästartti oli sikäli hyvä juttu, että sain syötyä lasten kanssa aikaisen lounaan, kalaa ja paistettuja perunoita. Matkalla napsin vielä banskun ja proteiinipatukan. Ja vähän Dexalia. Aurinko paistoi kaikista sääennustuksista huolimatta. Tosin Helsingin päällä oli sysimusta pilvi...

Sadetta ei tullut. Väkeä oli mukavasti. Sain juttuseuraakin oikein puheliaasta Tamperelaismiehestä. Ehdittiin nipin napin starttiin, juttua tuli niin paljon.

Lähdin reippaasti, taas kerran. Tarkkailin sykkeitä, mutta porukka meinasi viedä mukanaan. Tajusin kuitenkin himmailla ekan kilsan jälkeen aina sinne neljään kilsaan saakka. Ylipäänsä eka kymppi oli jotenkin tahmea. Mietin mielessäni että mitähän tästäkin tulee!? Toisinto Hyvinkäästä! Raastoa, kramppeja, pettymys? Peesasin lettipäisen nuoren naisen takana useita kilometrejä - kiitos :)

Kympin, eli ekan kiekan jälkeen helpotti. Tuli tunne että minähän jaksan! Napsin vaan kilsoja 10-16 ja meno sujui. Olin jälkikäteen erityisen tyytyväinen itseeni siitä, että uskalsin tehdä irtioton kympin jälkeen ja aloin puskea rohkeasti omaa vauhtia. Pelotti vähän että hyydyn ja vetävät parin kilsan päästä ohi. Eivät vetäneet. Pakko oli ottaa oma vauhti, koska tavoitteena oli se kaksi tuntia ja näytti että en pääse siihen sillä vauhdilla mitä kaverit juoksivat. Peesi olisi kyllä muuten kelvannut...

Pelkäsin etukäteen kramppeja ja olin varautunut tällä kertaa niihin merisuolan voimin. Pikkuriikkisessä Elmukelmupussukassa oli kasa suolahippuja :) Nappasin muutaman hipun ennen lähtöä ja toisen satsin 17 km:n kohdalla kun jalat alkoivat muistuttaa krampin vaarasta. Ensi kerraksi muistiin, että kovassa suorituksessa nautittu suolahippusatsi tekee tunteen että tulee oksu. Ei hyvä. Vesi suolan kyytipoikana olisi ollut hieno idea, mutta krampin uhka iski jonkun verran ennen juomapistettä enkä uskaltanut odottaa yhtään.

Suola ei suinkaan ollut ainoa mitä naukkailin kesken matkan. Olin varannut mukaan myös kolmen hörpyn geelipussin. Aika pitkään mietin otanko geeliä vai en. Geeli ei varsinaisesti laittaa pakkaa sekaisin, mutta tekee turvonneen olon vatsaan ja röyhtäyttää. Kyllä, myös prinsessat röyhtäilevät syötyään energiageeliä... Hyvinkäältä oppineena otin geeliä jo heti ekalla juomapisteellä eli neljän kilsan jälkeen. Pikku tujaus ja vettä perään. Ja siitä eteenpäin samanlainen tujaus joka juomapisteellä. Tokavikalla pisteellä heitin tosin loput menemään ja päätin taistella loput 3 km ihan omin voimin.

Syke seikkaili koko reissun ajan reilusti ja tasaisesti yli 160. Koetin keskittyä hengittämään rauhallisesti ja rentouttamaan itseni. Keskittymään ainoastaan omaan menoon. Olen harjoitellut nyt jonkin aikaa juoksua ilman poppivehkeitä, ja tämä oli eka puolikas ilman musatoosaa. En osannut kaivata sitä yhtään.

Eka kymppi meni kahden tunnin vauhdilla, mutta tokalla kiekalla kävi selväksi että en pääse alle kahden tunnin. Oma enkka tuli kuitenkin, 2:00:57 oli virallinen aika ja se oli 4 min 36 s parempi kuin viime syyskuussa samalla reitillä. Tyytyväinen pitää siis olla, vaikka haamuraja jäikin vielä alittamatta. Ja kyllä, mietin maalissa muutamaan kertaan että olisinko pystynyt juoksemaan sen minuutin nopeampaa! Tai ottamaan kovemman loppukirin... Mutta joo, jäipähän jotain tavoiteltavaa. Ja itse asiassa, kun se kaksi tuntia oli noin lähellä, niin ehkä sitä tavoitettakin voi kohta hilata hieman eteenpäin? ;)


Mukaan Paloheinästä lähti osallistujamitali (olin sarjani neljäs) ja arvontapalkinto joka napsahti minun kohdalleni. Onnetar tarjosi minulle toalettilaukun sisällään putelillisen suihkusaippuaa. Kiva palkinto. Tulee käyttöön.

Paloheinän reitti on minusta mukava, kisat pienet ja lämminhenkiset ja mukavasti järjestetyt. Ja vaikka kyseessä on pieni kisa, oli väkeä hienosti kannustamassa myös reitin varrella. Eli Paloheinässä nähdään taas ensi kisoissa :)

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kohti Paloheinää...

...Tai Pirkkolaa. Kummin vaan. Pistin kisahakemuksen sisään viikko sitten ja ensi lauantaina köpöttelen taas puolimaran. Hellettä ei tarttisi olla ihan niin paljon kuin lähipäivinä, mutta uskon että Suomen suvi ei siinä asiassa petä, ja viikon päästä keli on taas tyypillisempi eli viileämpi. Yli hellerajan menevässä lämpötilassa ei tahdo tottumattoman puhti riittää.



Rupesin mukaan myös paikalliseen, valmentajan vetämään treeniryhmään. Muu porukka on triathlonisteja, minä sinnittelen vielä (ainakin tämän kesän) juoksulla. Treenailen uintia ja fillaria siinä sivussa hyvänä lisukkeena juoksutreeneille.

Ensimmäinen viikko on omaa henkilökohtaista ohjelmaa tehtynä ja mukavalta tuntuu. Itse asiassa treeniä on ollut vähemmän tai ehkä paremminkin se on ollut armollisempaa kuin omat urautuneet itseni kanssa kilpailutreenit. On ollut helpottavaa tehdä se mitä ohjelmassa sanotaan. Että jos siinä seisoo että "erittäin kevyt lenkki" niin se on sitten erittäin kevyt lenkki eikä mitään raastoa :) Ohjelmassa oli monipuolisia treeenejä, joka on myös tervetullutta vaihtelua. Vetoja kentällä, fillari/juoksu-komboa ja niitä rentoja lenkkejä. Neljä harjoitusta mahtui tähän viikkoon ja tunteina se tarkoitti vajaata neljää. Ihan ok järjestettävissä myös lapsiperheen arjen keskellä ja viikolla joka päättyi esikoisen rippijuhliin. Rippijuhlien järjestelyistä puolestaan EN olisi selvinnyt ilman ihania apujoukkoja. Kiitos kaikille järjestelyihin osallistuneille!