tiistai 15. elokuuta 2017

Challenge Turku, puolimatka vajailla valoilla

Challenge Turku, TRI puolimatka kisattiin toissapäivänä, viime sunnuntaina siis. Foorumit ovat täyttyneet kisarapsoista, ja minäkin pistän omani nyt jakoon. Teen siitä aika lyhyen. Vain pientä analyysiä omasta suorituksesta. Maaliin pääsin. Miten, siitä seuraavaksi.




Taustaa:
Viime vuonna kisasinTurussa (ja puolikkaalla) ekaa kertaa. Haaveena päästä läpi. Ja läpihän se meni ajalla 6:10. Vuosi treenattu lisää, kesä aika kovaa. Tarkoituksena parantaa aikaa suht reilusti. Puolitoista viikkoa ennen kisaa pyörällä nurin, sääri naarmuille ja polvi vinksalleen. Ei nyt kovin pahasti, mutta justiin silleen että polveen sattui ja pisti juokseminen. No, se onneksi helpotti juuri ennen kisaa. Viimeisen testilenkin tein vielä torstaina. Toinen (ja ehkä edellistä isompi) haaste oli perjantaina alkanut päänsärky ja lauantaina alkanut kurkkukipu sekä jomotus ohimoiden takana. Jos ei olisi ollut kisaviikonloppu edessä niin olisin reilusti myöntänyt että olen saanut flunssan. Sen saman jota oli perheesssä liikkeellä. Nyt uskottelin itselleni että olotila oli vaan kisajännityksestä johtunutta väsymystä kun unen laatu oli ollut heikko muutamana edellisenä yönä. Itsepetos, ystäväni!

Söpö (vesitiivis) prinsessalaastari suojeli pahinta kaatumisesta jäänyttä rupea reissun aikana


Skippaan kaiken selvityksen kisapaikasta ja muusta valmistautumisesta. Sen vaan sanon että tankkasin jäätelöllä enkä tankkausjuomilla niinku kuuluisi.

Uinti 1,9 km:
En verrytellyt kunnolla koska olin ilmeisesti ymmärtänyt väärin mitä aikaa veteen pääsee. Kun olin menossa uimaan, niin kaikki komennettiin jo ylös vedestä. Uinti lähti rolling starttina ja minä lyöttäydyin poikaporukkaan vähän 30 min aikatavoitekyltin taakse. Viime vuonna aikaa meni 35 min, ja nyt oli toiveena nipistää siitä vähän. Uinti lähti nihkeesti, matka tuntui pitkältä ja olo joltain muulta kuin minulta iteltä. Uinti on minulle lajeista paras ja helpoin, joten pieni huoli oli mielessä tuossa kohdin. Onko (se väsymys joka ei ole flunssa) kuitenkin voittamassa minut? Pääsin kerrankin poikien peesiin aika pitkäksi aikaa ja se helpotti menoa vähän. Yleensä olen aina vällinputoaja ja jostain syystä kukaan muu ei ui samaa vauhtia kuin minä. Mutta nyt siis pientä jelppiä. Kiitti kundit. Oli siinä tietty naisiakin, mutta vähempi tuossa aikaryhmässä. Uintiin meni lopulta 34 min, eli ihan ok. Olin kyllä toivonut vielä minuuttia tuosta pois. Eli minuutin parannus suhteessa viime vuoteen tässä lajissa.

Ukkokulta oli katsomossa ja ehti napsaista kuvan ennen starttia. Siinähää mie peukutan.


Järjestäjän kisakuvia. Vedestä ylös ja fillaria kohti.


T1:
Vaihtoon tuhraantui 4:23 min. Aika tasan sama kuin viime vuonna. No comments.

Pyörä 91 km:
Viime vuonna oli vielä vähän kysymysmerkki jaksanko fillaroida 90 km. Aikaa meni silloin 3 h 24 min. Koska olen pyöräillyt sekä talvella että kesällä omasta mielestäni aika paljon, toivoin että aika paranisi melko paljon. Toisaalta olenhan minä nähnyt treeneissä mihin pystyn. Tai en pysty. Lähdin suht varovasti että en kaadu heti alkuunsa kaupunkiosuudella. Motarilla annoin mennä ja laskeuduin aerotangoille. Olipa kevyttä. Menin parista miehestä ohi. Ja sitä ei muuten koskaan ennen ole tapahtunut! Kääntöpaikan jälkeen totuus (jota osasin kyllä vähän epäillä) kävi ilmi. Tuuli kävi vastaisesti. Nou hätä, ajattelin. En polje jalkoja alta vastatuuleen, otan aikaa kiinni myötäosuudella. Ja otinkin. Napsin geelejä ja puolikkaan protskupatukan. Totta puhuen, en ehkä syönyt tarpeeksi. Ei maistunut (hmm, harvinaista, ei varmaan liity flunssaan). Tuuli yltyi ja viimeinen 20 km mentiin keskustaa kohti vastatuulessa. Alkoi oikeastaan ottaa kupoliin aika paljon se puhuri. Mietin siinä positiivisesti, että saan hyvää harjoitusta Almereen, jossa pyöräreitti on meren rannassa tuulipuiston kupeessa.. Pyörään meni lopulta 3:11:50. Noin kuusi minuuttia enemmän kuin toivoin. Eroa viime vuoteen kuitenkin noin 12 minuuttia. Mutta nyt oli aerotangot ja kaikkee... plääh. Pyöräosuudella huomasin myös että sykevyö ei ollut ehtinyt startissa mukaan. Ajelin siis tuntemusten mukaan ja vauhtia seuraten.

T2:
Vaihtoaika fillarista juoksuun 3:33. Viime vuonna 20 sekuntia pidempi vaihto. Ja minä kun meinasin että uusi kaksiosainen puku antaa paljonkin etua pissareissulla....

Juoksu 21,2 km:
Viime vuonna juoksu meni silloiseen kuntoon nähden hyvin. Oma puolikkaan enkka ylittyi vain kahdella minuutilla, ollen 2:02. Tänä vuonna puolikkaan enkka ylittyi myös kahdella minuutilla, mutta enkka oli eri. Juoksu lähti oudosti liikkeelle. Jälkikäteen on vaikea uskoa, että ensimmäinen vitonen oli nopein. Se ei tuntunut siltä yhtään. Vitosen jälkeen alkoi vasta tuntua omalta itseltä. Nappailin geeliä, suolaa ja banskua. Ja tietty vettä. Sekä kurkusta alas että sienestä päähän. Kympin kohdalla alkoi sade. Se tuli tarpeeseen. Lopussa otin (ainakin omasta mielestäni) kirin. Juoksuaika 1:54:28 eli kahdeksan minuuttia nopeampi kuin viime vuonna.

Loppuaika 5:49 tasan, joka on kaksikymmentäyksi minuuttia vähemmän kuin vuosi sitten. Ihan ok. Hyvänä päivänä optimisuorituksella olisi ollut otettavissa minuutteja pois. Tuo oli kuitenkin se mihin sunnuntaina pystyin. No oon minä tyytyväinen kuiteskii!



Seuraavana yönä annoin periksi ja myönsin että flunssa on. Piti hakea yskänlääkettä yöllä vessan kaapista ja niistää nokkaa. Niitä harjoituksia jatkoin myös maanantaina. Tänään tein pienen rauhallisen kävelylenkin todetakseni että syke on noin kymmenen pykälää normaalia korkeampi. Otan siis iisisti hetken. Almeren täysimatka on muutaman viikon päästä, nyt ei passaa pitkittää flunssaa tai ärsyttää sydänraukkaa.

Summa summarum: Hyvä reissu. Oli tuttuja samoissa karkeloissa, terkkuja vaan Suville ja Miikalle, ja onnittelut molemmille ekasta puolimatkasta. Keli oli just mun mieleen ja ennätyskin tuli. Ens kerralla laitan mittarin hommiin jo ajoissa, että sykevyökin ehtii mukaan. Oli kiva kun oli huoltojoukot mukana, kiitos Toni ja Pekka henkilökohtaisesta kannustustuksesta reitillä. Ja hymyn huulille toi kisan voittanut Kaisa, joka ehti meitä hitaampia kirittämään myös.

Eikä siitä rapsastakaan nyt ihan lyhyt sitten tullut... :)