Sporttiloma Vuokatissa

Tätä voisi sanoa jo perinteeksi. Sporttiloma Vuokatissa Katinkullan kupeessa sporttaillen likkaporukassa. Tämänkin reissun haluan ikuistaa muistoihin kuvina ja muutamina lauseina, joihin on ihana palata aina vaan uudestaan.

Reissun mahdollisti jälleen Raila, ja lisäksi mukaan saatiin Anneli. Samalla voimakolmikolla oltiin liikkeellä viimeksi pari vuotta sitten, viime vuosi jäi väliin samoista syistä kuin moni muukin reissu ja tekeminen. 

Mut joo, seuraavaksi lyhyesti reissun speksit.

La 27.11. starttipäivä eli matkapäivä, juoksulenkki

Raila tuli hakemaan minua vähän kasin jälkeen aamulla. Koukattiin Anneli mukaan, survottiin sukset, retkiluistimet, lumikengät, reissukassit ja likat kyytiin. Yhtään nyssäkkää ei olisi enempää mukaan mahtunut, se todettakoon. Autossa oli tiivis, mutta kovin innostunut ja odottavainen tunnelma. Eikä montaa hiljaista hetkeä koko kuuden tunnin matkalla :)

Kuopiossa pysähdytiin syömään. Ei tienvarren huoltsikalle, kuten yleensä, vaan ajettiin keskustaan kauppahallin alakerran nepalilaiseen. Vink vink, tämä ravintola ei päässyt jatkoon. Jotain jäi uupumaan. Kyllä meidän Mäntsälän paikallinen vastaava ravintola pesee tuon kuusnolla. Mut kupu saatiin ravittua ja matka jatkui. Perillä oltiin joskus neljän kieppeillä tai sitä luokkaa. Saatiin avaimet ja löydettiin mökkikämppä ihan paikallisen S-marketin takaa olevista paritaloista.  

Lumitilanne Vuokatissa ei ollut mahdollistanut kuin ensilumen maksullisen ladun tekemisen. Latuhinta per päivä 24 eur kuulosti minulle liian suurelta panostukselta, varsinkin kun tuo latu oli kovin mäkiseen maastoon ajettu, ja tiesin että minusta ei oikein ole sen hiihtäjäksi tässä vaiheessa kautta. Alkuviikolle oli luvattu lunta, joten päätin odotella että pääsisin helpommille lähiladuille Katinkullan alueella tai aurinkoladulle.

Pistin nastarit jalkaan ja lähdin kuitenkin verryttelemään automatkan jäykistämiä koipia hölkällä Vuokatinvaaran laelle. Raija ja Anneli tekivät saman reissun reippaasti käpotellen.

Kympin hölkkä Vuokatinvaaralle. Nousua 205 m,
joista lähes kaikki noin puolentoista kilsan matkalla
mitä tulee vaaran alta se laelle.

Lumitykit työssään yötäpäivää. 

Su 28.11. eka täysi päivä, lenkkiä ja uintia

Heräsimme kauniiseen auringonpaisteeseen ja kireään pakkaseen. Tänäänkin oli lenkkipäivä, ja lenkki suuntautui nyt Vuokatinvaaralta poispäin, kohti Naapurivaaraa. Nastarit jalkaan, hirveesti vaatetta päälle ja naama huurteessa ihailemaan lunta ja aurinkoa. En ihan löytänyt sitä mitä etsin, eli komeeta näköalapaikkaa Naapurinvaaran tien varressa. Löysin kuitenkin Naapurinvaaran luontopolun, ja kävin kahlaamassa sen neitseellistä lumipintaa pienen lenkin. Jälkikäteen kuulin että minun olisi pitänyt jatkaa vielä hetki Naapurinvaaran tietä, että se näköalapaikka olisi löytynyt. En kuitenkaan siiinä pakkasessa ja ilman juomaa ja eväitä uskaltanut tehdä kovin pitkää lenkkiä, vaan käännyin takaisin. Matkaa kertyi lenkille kympin verran. 

Alkuillasta suuntasimme kohti Katinkullan kuntoallasta, jossa minulle kertyi uintikilsoja kolme ja puoli. Olishaa siinä kylpylä sivussa jossa olis poreita, allasbaareja, saunamaailma ja vaikka mitä elämystä. Minulle vaan iskee vielä kovemmin 25 metrin allas, jossa on aina tilaa uida. Kuntoaltaalla on joka kerta ollut tosi vähän väkeä, ja se on kyllä uimarille juhlaa kun saa oman radan käyttöönsä, tai jos radalla vaikka on joku toinenkin uimari, niin radat ovat tosi leveitä, joten ohittaminen on tehty erittäin helpoksi. 

Naapurinvaaran nousua edessä

Naapurinvaaran luontopolkua, jota pääsin avaamaan

Ma 29.11. Luontopolkuilua ja uintia

Parin päivän pakkaslenkit alla ja uusi kireä pakkaspäivä edessä. Aurinko näyttäytyi, mutta mittari laski lähelle kahtakymmentä pakkasastetta. Juoksuhommiin lähtijäksi ei minusta ollut, mutta lähdettiin Railan kanssa katsastamaan Eino Leinon patikkapolkua Vuokatinvaaran kupeeseen. Mahtavia maisemia, nousua ja laskua. Kaikkinensa kilsoja kävelylenkille tuli kymmenkunta. Alkumatkan nousuissa pysyi lämmöt hyvin, mutta takastullessa laskettelurinteen reunaa mukailevaa polkua köpötellessä viima viilensi nenänpään ja näpit, vaikka oli talvirukkasta kaksin kerroin. Ehkä asiaan vaikutti myös se, että välillä piti kaivaa känykkää esiin ja napsia kuvia. Eihän se maisema koskaan kuvassa näytä niin upealta kuin livenä, mutta muistoja on silti mukava tallettaa.

Lounaan jälkeen taas uimaan siinä viiden kieppeillä. Pakkasta oli Katinkullan mittarissa kahdeksantoista astetta. Kolme tonnia tuli mittariin sekarimeiningillä, eli oli vaparii, rinulii, selurii ja lättärii. Siihen alkuun ja loppuun hyvät lämmöt "nappisaunassa". Nappisauna on naisten puolella oleva sauna, jossa löylyä painetaan seinässä olevasta napista kiukaalle. Vesi tulee kiukaan päällä olevasta suihkuttimesta ohuena sumuna ja tekee löylystä pehmeän ja hellän. Ristimme siis tuon saunan nappisaunaksi.

Raisa ja Raila tukat huurussa Vuokatinvaaralla

Eino Leinon lenkki S-marketin kupeesta lähtien ja palaten

Ti 30.11. hölkkää ja uintia, ja pitsaa

Tänään tuli lunta taivaan täydeltä. Pakkanenkin tietysti vähän hellitti, mutta totuus on, että kaikki ulkoliikunta oli hieman haasteellista voimakkaan lumisateen ja tuulen johdosta. Tein pienen lenkin, mutta olisi ehdottomasti tarvinut ottaa suojalasit silmille, sillä vaakatasossa tulevat pienet lumihiutaleet moukaroivat silmämunia niin että sattui. Lisäksi lunta kertyi auraamattomille teille yli nilkan, joten melkoisessa pöpperössä sitä edettiin. Vauhti sen mukaan. Tuo seitsemän kilsan lenkki saatteli juoksusaldoni marraskuun osalta täyteen sataseen, joten revin ilon tällä kertaa siitä. Silmämunilleni lupasin lenkin jälkeen että en koskaan enää lähde ilman suojalaseja tuollaiseen pyrytykseen.

Kuuden kieppeillä käytiin taas heittämässä porukalla uintikeikkaa Katinkullan kuntoaltaaseen. Altaalla oli treenailemassa myös eräs erittäin menestynyt suomalainen nuori miestriathlonisti, jonka kanssa muutama sana vaihdettiin. Hää on Estoniassa heittänyt IM täysimatkan kasipuolen kieppeille viime vuonna, että vauhtia löytyy. Huimaa. 

Ja sitten, onhan se nyt kerran reissussa pitsalla käytävä, ja se kerta oli tänään. Hipsittiin yläkerran Classic Pizzaan mussuttamaan menetettyjä kaloreita takas. Suositus tälle mestalle. Maistuu varmasti muutenkin hyvälle, mutta erityisen hyvälle se pitsa maistuu ulkoilun ja uinnin jälkeen. Koronapassit oli kaivettu esiin, mutta täällä tilanne on vielä sillä tasolla että passeja ei ruokaravintolassa edes ilta-aikaan kyselty.

Um mum mum. Mulle rasvaa ja hiilaria heti

Ke 1.12. vihdoin hiitoa, ja taas uintia

Lunta tuli eilen niin paljon että latuja alettiin ajaa. Valitettavasti latukone ei kuitenkaan käynyt vielä meidän mökin nurkalla. Tai kävi, mutta vasta myöhään illalla. Onneksi reippaat mummelit ja papparaiset (tämä suurella kunnioituksella ja rakkaudella) kävivät heti aamusta ajamassa ladut auki kaurapuuron voimalla. Minä tein aamulla vähän töiden rippeitä mahtavan ergonomisesta reissutyöpisteestäni käsin. Kävin sitten jalkapatikassa tsekaamassa latujen tilanteen, totesin omatoimiladut avatuiksi, ja siirryin itsekin kauden ekaan suksitestiin. No olihan se raskasta ja kummallista taas monen kuukauden tauon jälkeen. Omatoimilatu ei ole ihan yhtä pitävä ja vakaa kuin koneella ajettu, joten aikamoista säätöä oli tuo kuuden kilsan testilenkki. Mutta iloa se tuotti. 

Illan toinen aktiviteetti jo tuttuun tapaan uinti, jota tällä kerralla taas reilu kolme kilsaa. Alkaa tottumattoman käsissä ja selässä kohta tuntua joka päivän uinnit. Sentään normaalisti ja viime aikoina uintia on tullut harrastettua noin kerran viikossa, ei suinkaan monta päivää peräkkäin. 

Työpiste yöpöydällä, koristetyynypino istuimena

Omatoimilatu ei ihan pärjää koneella ajetulle

To 2.12. Hiitoa ja uintia

Eilen illalla oli ladut sitten ajettu myös Katinkullan kuntoradalle. Ei edelleenkään aurinkoladulle, sillä lunta ei taida vieläkään olla riittävästi. Tuo kuntorata on aika lailla tasan kaksi kilsaa, ja sille pääsi ihan siitä meidän mökin nurkalta, S-markettia vastapäätä. Ihan ässää. Helppo latu, koska vaan pääsee huoltoon omaan mökkiin, eikä pelko eksymisestä. Haastepuolena ehkä sitten suht runsas osallistujamäärä yhdistettynä minun ohituskammoon (en taho kehata ohittaa ku jännään että vedän itteni nurin ku lykin ohitte siinä luistelijoitten baanalla enkä latu-urassa) Mut hei, mihinkäs tässä on kiire kun piti muutenkin ottaa vähän rennommin tällä reissulla nää urheiluhommat. ..tästä aiheesta voisi kirjoittaa kirjan, mutta jätän sen toiseen kertaan. Tiivistettynä voisi sanoa vaan sen, että viimeinen vuosi on ollut monella tapaa minulle erilainen ja raskas, olen joutunut vähentämään liikuntaa, ja pohtimaan muutenkin jaksamistani useasta eri kulmasta. Eli tällä(kään) reissulla ei ollut tarkoitus vetää ihan all in-tyyppisesti itseä piippuun. Liikuntaa joo, mutta nautiskellen, ei suorittaen. ..Mut se siitä tässä kohtaa.

Aamulla neljätoista kilsaa, lounas ja lepo, neljältä vajaa kasi hiihtoa, ja sitten saunaan ja uimaan Katinkultaan kuudelta. Siinähän se päivä vierähti taas ja illalla kyllä uni maistui.

Vuokatinvaara palaa?! Ei, lumitykki laulaa

Valaistu Katinkullan kuntoradan lenkki

Pe 3.12. hiihtoa ja uintia, viimeistä viedään

Viimeinen täysi reissupäivä alkaa millä muulla kuin runsaalla aamiaisella ja jatkuu hiihdolla. Viistoista kilsaa aamuvuorossa ja iltapäivällä vielä kutonen että tulee reissulle 50 km täyteen. Mukava pyöreä luku. Annelin kilsat huitelee tässä vaihessa noin sadanneljänkympin paikkeilla ja Railalla taitaa olla kilsoja joitain seittämänkympin luokkaa. Minusta ei sellaisiin määriin ole, eikä ole tarviskaan. Olen hinkannut nyt kolme päivää tätä Katinkullan kuntorataa tyytyväisenä. Juu en kyllästy. Tottakai hiihtäisin mieluusti myös pitkää maisemalenkkiä, mutta Vuokatin alamaaston kovat laskut (nousut ei mua haittaa, mutta alamäkiä pelkään) eivät saa minua syttymään. Nautiskelen helpolla ladulla ja uskon että tulevana talvena pääsen myös muille laduille vielä hiihtelemään. 

Kaverit jättivät tänään uinnin väliin ja lämmittelivät mökin saunan. Mie en malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni, ja kävin vielä vikan illan kunniaksi kauhomassa muutaman kilsan Katinkullassa. Olen joskus pikkulikkana uinut melkein satkun kuukaudessa, ja rutiinisti jotain kuudenkympin ja kaheksankympin väliin. Kai sitä nyt sitten kestää viikossa uida 16 km :)

Viiskymppiä tuli täyteen ja se riittää tällä kertaa

La 4.12. Kotimatka ja palauttava yin illalla

Aamulla noustiin reippaasti (jaa, no hieman kankeina) aamupalalle, pakattiin kamat autoon, palautettiin avaimet ja suunnattiin kotia kohti. Olihan siinä taas ajamista, vaikka muutama kuski olikin. Maisema vaihtui matkalla runsaslumisesta vähälumiseen. Pakkasta ja lunta oli kuitenkin kotopuolessakin, joten ehkä pääsemme Mäntsälässäkin hiihtämään lähiaikoina. Lahdessa ja Hesassa latuja on jo avattukin. Minä en lämpene niistä ruuhkaisista laduista, joten odottelen jälleen luonnonlumia ja vapaampia latuja.

Jep, kotona oltiin alkuillasta. Lapset olivat karanneet serkkulaan yökyläilemään, ja isäntä pistänyt saunan lämpiämään. Avot eiku saunan kautta telkun eteen venyttelemään kankeita raajoja lyhyen palauttavan yin joogan parissa. 

Summa summarum: kiitos ja kumarrus reissuseuralle ja erityisesti Railalle joka on mahdollistanut meille nämä ihanat ja törkeän edulliset sporttireissut. Ja Annelille, joka inspiroi minua rohkealla ja aina sporttiin valmilla asenteellaan. Ootte mahtavia tyyppejä molemmat! Ehkä välillä aika puheliaita ja kovaäänisiä innostuessanne (jota tapahtuu aika usein), mutta sillai ihanalla tavalla joka saa hymyn huulille. Näissä reissuissa parasta on samanhenkinen seura, upeet mahdollisuudet ulkoiluun ja urheiluun, mahdollisuus sportata oman aikataulun ja toiveiden mukaan yksin tai seurassa, runsaat aamiaiset, jäsenten kolotus kovan päivän jälkeen, ja kellahtaminen petiin uneksimaan tulevan päivän mahdollisuuksista. Ensi vuonna uudestaan? I´m in. Oon mukana!

Reissun saldo vielä numeroina:

Hiihto 50 km
Juoksu 27 km
Uinti 16 km
Kävely (mitattu) 12 km

Sporttitunteja (mitattu) 17 h

Ruokaa paljon, herkkuja jonkin verran, unta melkein riittävästi, iloa isosti

Kehon- ja mielenhuoltoa Vierumäellä

Olen haaveillut tästä jo vuoden. Miksi vasta nyt, siihen en osaa vastata. Tai osaan mutta en kerro. 

Aikaa yksin, aikaa hiljaisuudessa, aikaa luonnossa, aikaa liikkuen, aikaa kehosta huolehtien ja mieltä lepuuttaen. Valmiiseen pöytään syömään ja ajoissa nukkumaan. Juuri sitä olen kaivannut, ja juuri sitä sain. 

Varasin Vierumäen opistolta Body&Mind-teemakurssille lipun. Kurssi oli kuin minulle tehty. Kaksi päivää joogaa, metsämeditaatiota, kehonhuoltoa ja muita mielenkiintoisia lajeja tutustuttaviksi. Yhdistin viikonloppuun pari lomapäivää, ja suuntasin Vierumäelle jo torstaina aamupäivällä. Halusin viettää ensin hetken oman ohjelmani mukaista liikunnallista lomaa, ja rentoutua sitten kurssin äärellä. Tämän kirjoituksen teen siksi että haluan kirjoihin ja kansiin muiston tästä upeasta reissusta. Because I'm worth it.

Perjantaina Ilvespolulla lenkillä. 

Torstai: Saavuin Vierumäelle puoli yhdentoista aikaan. Hetki meni suhatessa eri rakennusten väliä ja etsiessä oikeaa luukkua josta saisin iltapäivällä avaimet huoneeseeni ja varattua lipun uimahalliin. Majoituksen olin varannut Country Clubilta. Siellähän ei respa eikä ravintola ole auki, joten avaimet haetaan Vierumäkihallilta ja aamiainen syödään hotelli Fennadassa.

Minulla oli valmiiksi lenkkikamat päällä, joten lähdin saman tien tekemään pidempää lenkkiä opiston ympäristöön ja tutustumaan eri reitteihin. Starttasin Mustalammen reitille (soratietä n. 6 km), ja jatkoin siitä opiston kympille (soraa ja polkua n. 10 km). Alueella tehdään parhaillaan metsätöitä, joten kympin lenkillä kuljettiin omalla vastuulla ja vähän niinku ilman virallista lupaa. Pikkusen kuumotti kun reitin puolivälin kieppeillä oli metsäkone töissä ja kuski vilkaisi minua hieman tuiman näköisenä. Kipitin parhaani mukaan reippaasti eteenpäin ja pois hakkuualueelta. Onneksi työmaa-alue ei ollut kovin laaja. Kuudentoista kilsan hölkkä riitti tähän kohtaan, ja nälkäkin alkoi kurnia vatsassa. Vaihdoin sutjakasti kuivaa (ei hikistä) puseroa päälle ja menin nauttimaan runsaan bufee-lounaan Fennadaan. 

Lounasta tuli tosiaan syötyä sitten ihan reilusti, joten alun perin tähän kohtaan suunniteltu uinti oli pakko siirtää myöhempään ajankohtaan. Eikä siinä mitään, aurinko paistoi ja päivää riitti vielä, joten pistin lämpimämpää takkia päälle ja lähdin kiertämään patikkatyyliin paikallisen luontopolkureitin. Jalat saivat vähän loppuverraa, ja lounas sai laskeutua rauhassa. Maisemat kolmen järven kierroksella olivat todella upeat!

Mustalammen reitin varrella oli myös Sydänlammen laavu. Lampi
itsessään on aika kaukana laavusta, enkä nähnyt sinne menevää polkua
tai rappusia.

Opiston kympin alkupäästä löytyi tällainen kaunis suojärvi

Luontopolkureitti lähtee ihan opiston takaa. Rantasaunan edessä on 
myös hyppytorni, ei tosin kyllä taida olla käytössä. Ei ainakaa 
tähän aikaan vuodesta.

Luontopolku kiertää kolmen pienen järven sivuitse. 

Luontopolun kauimmasta laidasta löytyi pieni pätkä pitkoksia. Liukkaita
ovat nuo härvelit syksyisin kun märkiä lehtiä kertyy niiden päälle.

Kuva ei tee oikeutta tälle kivikkoiselle ja suht reippaalle nousulle.

Pienien lisälenkuroiden kanssa patikointimatkaa kertyi minun mittariini viisi kilsaa. Reitti on 
perusmitaltaan neljä kilometriä. 

Päivä alkoi kallistua iltapäivän puolelle. Hain avaimet kämpille, ja kävin kuskaamassa kaikki sata nyssäkkääni huoneeni nurkkiin. Tavaraa oli paljon, sillä olin halunnut varautua ihan kaikkeen. Jos tekisi mieli sisäliikuntaan, sataisi vettä kaatamalla ja lenkkivaatteita kastuisi monet, jos jostain kumman syystä haluaisin vetää farkut jalkaan illalliselle tai jos sinisen takin sijaan olisi pinkkipäivä. 

Kassi, kassin päällä kassi, kassin kassin kassi monennäköinen...

Huilasin kämpillä hetken ja lähdin sitten vielä uimaan. Tämä kortti oli tosiaan käytettävä huolella. Kotinurkilla ei uimahallia ole, ja täällä se oli muutaman sadan metrin päässä. Uintia siis aina kun vaan mahdollista. Polskuttelin hiljaisessa hallissa 2,5 km ja saunoin pitkän kaavan mukaan poluilta kertyneet hiet pois. Tässä vaiheessa alkoi olla päivä valmis, ja oli ihana kömpiä kämpille, ryömiä peiton alle, siemailla herkullinen vanilja latte, pistää silmät kiinni ja ruveta nukkumaan.

Iltaherkkuna kermaista lattea. Oli kofeiinia tai ei, aivan sama. Tosi hyvää se oli.

Perjantai: Heräsin hieman kankeana aamuun, mutta nou hätä. Hippaloin Fennadaan aamiaiselle ja kulautin muutaman kupillisen kahvia koneeseen niin johan lähti. Söin ihan liikaa aamiaista, joka johti siihen, että oli pakko kömpiä takaisin huoneeseen ja ottaa pieni parin tunnin lepo :) Mutta lepäämään ja rentoumaan tänne oli tultu, joten en tuosta juuri huolta kantanut. 

Kun ruoka oli laskenut sen verran että oli mahdollista taas liikkua, pistin lenkkikampetta päälle ja lähdin reissuun. Hölkkäilin järvien välistä luontopolkua Suurijäven päähän, ja puikkasin sieltä Ilvespolkua pitkin takaisin opistoa kohti. Edelliseltä päivältä oli jäänyt kaivelemaan Mustalampi, kun en ollut sitä nähnyt, vaikka sen lenkin olin kiertänyt. Siksipä lisäsin lenkkiin piston tuon lammen rannalle. Sinne menikin tosi jyrkkä ja kivinen rinnepolku. Mutta oli vörttiä tehdä tuo reissu. Itse lampi oli musta ja pieni, mutta sen rannalla oli tilausravintola Kammi, joka on siis aivan mahtavan upea paikka. En tiedä onko se normisti auki kaikenmaailman kulkijoille (luultavasti ei) ja saako sinne poiketa sisään. Nyt siellä kuitenkin oli ovet auki eikä ketään missään. En voinut vastustaa kiusausta käydä sisällä ja tutkia vähän paikkoja. En sotkenut mitään, ja viivyin sisällä vain hetken.

Mustalampi on musta ja pieni. Kammin edessä rannassa uimalaituri

Makeen näköinen mesta. Ei ihan perusmallinen laavu tai kota. Tästä tuli 
mieleen Kalevala tai Mörrimöykky tai vastaava tarutupa.

Ihana pieni menninkäisten ovi, jonka takana avautui mahtava ruokailutila

Yksi (ainakin kolmesta) tuvasta, joissa oli pöytä liinoineen ja kynttiöineen

Tuvan parvella oli lisää pöytätilaa

Parvelle menevien rappusten koristeena oli tämä aikaa nähnyt tyyppi

Kuva menninkäisoven edestä Mustalammelle

Lenkille tuli tänään mittaa yhdeksän kilsaa. Palailin kämpille sellaiseen aikaan että hotellin lounasaika oli jo päättynyt. Hain Vierumäkihallin salaattibaarista evästä ja istahdin huoneeseeni tutkimaan alueen karttoja ja odottelin samalla erästä erittäin tärkeää vierasta saapuvaksi. 

On siellä salaattiakin, ovat vaan tuolla pohjalla...

Siskoni Vappu oli ilmoittautunut samalle hyvinvointikurssille kanssani, ja pääsi tulemaan perjantaina töiden jälkeen Vierumäelle. Ilta oli jo sen verran hämärtynyt, että otetiin ohjelmaan enää uintireissu hallille. Tilaa hallilla oli taas ihan ok, vaikkakin väkeä oli enemmän kuin torstaina. Uitiin ihan kunnon setti ja hiostettiin saunassa Vapultakin työviikon stressit ulos. Ilta kruunattiin illallisella ja lasillisella hedelmäisen raikasta valkoviiniä.

Poroburgeria ja kimchiä. Kimchi oli minulle uusi tuttavuus. Oikein maittavaa
ja kuulemma terveellistä. Sopi tilaisuuden luonteeseen. Itse asiassa annokseen
olisi kuulunut kimchin tilalle punasipua, mutta kokki ystävällisesti vaihtoi
lisukkeen ku punasipuli ei oikein ole mun juttu.

Ilta alkoi olla pitkällä ja naiset valmiita yöpuulle. Huone oli hyvin perustasoinen, mutta ihan siisti ja nukkumiskelpoinen. Varusteisiin kuului jääkaappi ja kuivauskaappi. Mitä sitä muuta urheilija toivoo. No ehkä saunaa, mutta sekin oli hallilla vähän matkan päässä. Vähän maailmanparannusta ja kuulumistenvaihtoa vielä ennen höyhensaarille siirtymistä.

Kukas se siinä vetää lonkkaa!

Lauantai: Ei me saatu nukuttua kukonlaulua pidemmälle. Jännitti varmaan tulevat rentoutusharjoitukset niin kovin. Päätettiin sitten lähteä vielä ennen aamiaista pienelle kävelylenkille. Ihan siitä kämpän nurkilta menee niitä reittejä. Valaistujakin. Kipsuteltiin sitten melkein seitsemän kilsan lenkki. Eikä eksytty kuin ihan vähän. Että jos vähän jotain palautetta haluaa antaa niin reittimerkinnöissä on hieman parannettavaa tuolla Vierumäen alueella. Tällaiselle varmalle eksyjälle on tehty vähän liian helpoksi mennä hutiin reitiltä, kun kyltit osoittavat minne sattuu, jos niitä sattuu edes olemaan. No, mutta. Ehdittiin hyvin aamiaiselle, ei vahinkoa.

Seiskalta lenkille ja siitä aamiaiselle. Asiaa!

Sitten alkoikin virallisen ohjelman tykitys. Olimme Vapun kanssa jotenkin kuvitelleet, että ohjelma on väljä, mutta tosiasiassa luppoaikaa ei juuri jäänyt. 

Ohjelma oli tiivis, mutta mielenkiintoinen ja oikein tehokas

Jouduimme hieman etsimään pallohallia, sillä sitä ei ole missään aluekartassa mainittu. Luonnollisesti ajattelimme (onko tämä luonnollista) että pallohalli on se kuplahallin näköinen halli. Mutta ei se ole. Pallohalli on se opistorakennus jonka edessä lukee selventävästi Haaga-Helia. Mut joo, löydettiin ajoissa perille ja aloitettiin päivä Hatha Flow joogalla. Olen vähän joogaillut, joten ihan uutta ei tämä minullekaan ollut. 

Lounaan jälkeen kävimme sauvakävelemässä kurssiporukan kanssa. Reitti oli aika lailla sama kuin mitä oltiin Vapun kanssa aamulla jo kävelty. Nyt valoisassa ja toista kertaa samalla reitillä liikkuvana oli hieman helpompi hahmottaa mihin suuntaan tulee mistäkin kurvista kääntyä. Alkuun ja loppuun tehtiin vielä kivat verrat. Tämä osuus sauvakävelystä ja ylipäänsä lenkeistä tuppaa minulta jäädä tekemättä.

Pallohalli on halli opistorakennuksessa joka ei näytä yhtään pallohallilta

Kurssilaiset saivat tarvittaessa sauvat lainaksi. Minulla oli omat mukana

Jotta reippaat rentoutujat eivät nääntyisi nälkään, saimme herkulliset smoothiet lenkin jälkeen hotlan ravintolassa. Siitä sitten seuraavaan sessioon, joka piti sisällään Pilatesta ja joogaa. Pilates pallo oli minulle uusi tuttavuus. Pääsin myös ekaa kertaa testaamaan blokkia ja bolsteria.

Pilatespallo on vähän lösö pallo, bolsteri napakka putkityyny ja blokki kevyt
tiiliskiven kokoinen apupalikka (johon voi nojailla jos liikkuvuus ei ole
vielä ihan tikissä eikä otsa taivu ojennuksessa maahan saakka...)

Olishaa siinä jo ollut päivälle ohjelmaa. Aika valmiit oltiin kyllä Vapun kanssa paussille kun nämä kurssi-osiot oli treenailtu läpi. Hipsittiin kämpille pläräämään puhelimia ja ottamaan rennosti. Jalat oikoselleen ja pientä huilia. Mutta mutta, kun kerran sen uimahallin vieressä asutaan niin siellä käydään. Lähdettiin sit kuitenkin vielä pienelle iltauinnille ja saunomaan. Hallilla oli tosi hiljaista. Ihan supersiistiä. Saatiin omat radat! Ei siinä malttanut ihan heti lopettaa kun tuollaista herkkua tarjoillaan. Uiskentelin itse pari kilsaa. Jotta päivä ei menisi ihan vaan terveyden edistämiseen, niin käytiin me ottamassa lasilliset valkkaria siinä vielä uinnin jälkeen. Tai no, edisti se meidän mielenterveyttä varmasti kuitenkin. Kyllä uni maistui päivän jälkeen!

Sunnuntai: Tämä aamu lähti liikkeelle myös reippaasti, mutta ei lenkkeillen. Pistetiin heti aamusta kamat kasaan ja vietiin kassinyssykät autoihin. Laskettiin että päivän aktiviteetit kestävät iltapäivään, joten voidaan saman tien luovuttaa huoneet jo heti aamusta, ja hoitaa suihkut ja vaatteiden vaihdot muulla keinoin. Palautettiin avaimet ja lompsittiin puoli ysiltä aamiaiselle. 

Ohjelma alkoi puoli kympiltä metsämeditaatiolla. Se ei tarkoittanut mättäällä istumista ja hyminää kuten oltiin Vapun kanssa ounasteltu, vaan rauhallista ja hiljaista samoamista luontopolulla. Kuuntelimme luonnon ääniä, nuuskimme tuoksuja, katselimme kauniita maisemia. Puhua ei saanut. Kuljimme Letturantaan, jossa teimme luontoa kunnioittavan meditaatioharjoituksen. Harjoitus korosti luonnon suuruutta ja vahvuutta, ja muistutti meitä pysymään nöyrinä luonnon edessä ja kunnioittamaan sitä. Täyttä asiaa. Mahtava keli saatiin harjoitukselle. Aurinko paistoi, mutta tuuli näytti voimiaan ja kävi kipakasti pitkin järvenselkää Letturannassa meditoivien kurssilaisten luihin ja ytimiin.

Ulkoilun jälkeen siirryimme Pallohalliin tutustumaan Barreeen. Barre on baletista mukaeltu treenimuoto, jossa käytetään apuna balettitankoa ja tehdään baletista tuttuja liikkeitä. Ei kuitenkaan mitään supervaikeita taivutuksia, kiitos siitä. Tämä laji tuntuu erityisesti alavartalon lihaksissa. Ihan hauska kokeilu, mutta ei mun juttu. Ei tullut sellainen sulava keijukaismainen olo yhtään, enemmänkin norsumaisen könkelö. 

Kurssin viimeinen osuus oli rentouttava kehonhuolto. Ihanaa meditatiivista palauttelua. Makasin siinä salin lattialla ja katselin ikkonoista näkyviä taivaalla vaeltavia pilviä ja tunsin itseni pieneksi ja maailman kiireet turhiksi. Ihan kuin aika olisi pysähtynyt. Ja sitä ei usein tässä elämänvaiheessa tapahdu. Tuollaisia hetkiä pitäisi saada elämään useammin! Tuli ihan sellainen liikuttunut olo, että piti siirtää ajatukset välillä maallisempiin asioihin et pysyisi kyynelkanavat kuivina. Ehkä herättävin hetki koko viikonlopussa. 

Barretunti alkamassa, asettukaa telineiden vierustoille

Kiitimme itseämme siitä että olimme tulleet tänne ja antaneet itsellemme aikaa huoltaa kehoamme ja mieltämme. Kiitimme myös ohjaajaa ja toivotimme toisillemme turvallista kotimatkaa. Suuntasimme lounaalle ja suurin osa kurssilaisista lähti sen jälkeen varmaan tosiaan kotimatkalle. Myö Vapun kanssa ei raaskittu heti lähteä, vaan mentiin vielä kiertämään luontopolkulenkkiä uudestaan kun aurinkokin paistoi ja päivä oli vasta puolessa.

Vielä parit kuvat ennen kotimatkaa

Summa summarum: Ihan mahtava reissu. Tässä oli kaikkea mitä kaipasin. No ehkä pari päivää (tai viikkoa) lisää tätä olisi kyllä maistunut, mutta tämäkin oli oikein mainio irtiotto tähän syksyyn. Rentouduin, liikuin, ehkä opin itsestäni jotain uuttakin. Ja oli kiva jutustella siskolikan kanssa ilman perheidemme hälyä ja vaatimuksia ympärillä.

Asioita jotka olisivat voineet toimia vielä hieman paremmin oli: paremmat opasteet reiteille ja yhtenäiset kyltit koko alueelle, uimahallissa naisten pukkarin oveen selkeämmät merkinnät ja hieman hereemmin toimivat avaimet kaappeihin. Ja kun haahuileva asiakas kysyy respasta että mistä löydän pallohallin niin se ei auta että luetellaan kasa nimiä kuten Kaskela ja Puhti ja Pihkala. 

Asioita jotka menivät ihan putkeen: keli oli paljon parempi kuin alkuviikosta oli ennustettu, uimahallisssa oli paremmin tilaa kuin olin ajatelut, luontopolku oli järjettömän kaunis ja reittejä jäi vielä penkomatta eli nälkää jäi seuraavaa reissua varten. Alueen Kaskelat ja Pihkalat oppi suht nopeesti löytämään, tulihan siinä sitä suunnistustaitoakin sitten treenattua. Oli kiva olla yksin ja oli kiva olla ihmisten ilmoilla. Oli ihanaa olla avaamatta työkonetta lomalla. Oli ihanaa olla avaamatta telkkaria koko aikana, ja oli kiva pitää somepostaus-taukoa. 

Jälkipelit: Miniloman kruunasi Meidän jengin kauden päättäjäiset jotka osuivat vielä sunnuntai-iltaan. Ajelin suoraan Vierumäeltä Mäntsälään Katrinrantaan jossa saunoimme viiden ihanaisen naisen joukolla ja söimme kevyen illallisen paviljongissa saunarannassa. Meidän jengi on löytänyt yhteisen sävelen urheilun kautta. Päädyimme samojen treenien ääreen jostain juoksu- tai triathlonkurssilta. Aina me vaan kauden päättäjäisiä pidetään, vaikka ei niin aktiivisesti enää kisata kuin muutama vuosi sitten. Mahtava porukka joita yhdistää tänä päivänä urheilun lisäksi moni muukin asia.

Katrinrannassa oli sauna kuumana. Muut pulahtivat järveen, mutta mie arka-
jalka jätin sen puuhaan toiseen kertaan.

Paviljongissa paistettiin makkaraa, lämmitettiin glögiä ja syötiin muita 
eväsherkkuja.

Voimaannuttavan viikonlopun täydellinen päätös. Kiitos Vierumäki, kiitos Vappu ja kiitos Meidän Jengi!