Lempeä syyskuu - Gentle September

Tuhat ja yksi syytä. Ja ehkä kuitenkin vain yksi. 

Tarvitsin tässä kuussa lempeyttä ja armollisuutta. Tarvitsin hidastamista ja palautumista. Tarvitsin kevyitä ulkoiluja luonnossa ja rauhallisia uintireissuja. 

En kaivannut askelten laskemista enkä superpitkiä suorituksia. En kaivannut yhtään virtuaalimitalia. Vale! Kaipasin vähän muutamaa virtuaalimitalia ja pari kertaa teki mieleni sortua. Kurkkasin kyllä mitä oli tarjolla mutta suljin virtuaalisen pokaalikaapin heti uudestaan. En napannut siis yhtään pystiä syyskuussa, vaikka mielessä kävi ja mahdollisuudet oli varmat.

Parantelin äksyilevää piriformista ja keräilin voimia. Nukuin enemmän kuin aiemmin. Ainakin annoin pidemmille unille mahdollisuuden. Panostin määrään kun laatu on ollut välillä hieman heikkoa. Ravinnon laatuun en puuttunut ja sen kyllä kropassani tunnen. Valitettavasti. Ruokin kroppaani huonoilla hiilareilla ja rasvalla. Toki myös terveellisillä vaihtoehdoilla. Annoin keholle mitä keho pyysi. Se pyysi lepoa ja ravintoa. Niin ja kyllä se pääkoppakin sitä lepoa kaipasi. Tiukka vuosi on takana ja vähintään yhtä tiukka syksy edessä. Se kuuluisa kokonaiskuormitus on tullut pisteeseen jossa jostakin kohdasta on laskettava ilmaa pihalle tai kuuluu pamaus.

Nautin rauhallisista hetkistä ja hiljaisuudesta.

Tiputin harjoitusmääriä huomattavasti. Itse asiassa näin hiljainen kuukausi minulla on viimeksi ollut neljä vuotta sitten. Mitattuja tunteja tuli 26, ja viikkoihin mahtui mukaan myös vapaapäiviä. Vapaapäivät ovat olleet ennen elokuun loppua vähissä, paremminkin on ollut paljon päiviä kun suorituksia on tullut tehtailtua päivässä useampia. 

Eihän se minun treeni ole ollut missään vaiheessa mitään täysillä puskemista, mutta tunteja on kyllä tullut peruskuntoilijalle ihan huomattava määrä. Tunneissa on toki mukana myös kävelyä ja joogaa, patikointia ja rauhallista kajakointia. Kaikki tunnit eivät siis suinkaan ole olleet kieli poskella ennätyksen metsästämistä. Nappailee tuo 50 - 67 tuntia kuukaudessa kuitenkin arjesta aikamoisen palan. Voit vaan arvailla miten vimosen päälle meillä on kotihommat ja pihatyöt hoidettu 😉

Syyskuussa kokeilin meditaatiota. Tosi vähän, mutta kokeilin. Enkä viimeistä kertaa. Rauhallinen Yin-jooga ja meditaatio saavat kyllä ylikierroksilla laukkaavan mielen mukavasti rauhoittumaan. Joskus kyllä niinkin totaalisesti, että oli suorastaan vaikea hinautua siitä vielä iltatoimiin ja peiton alle.

Kävin uimassa enemmän kuin aikoihin. Uintireissuilla uin myös rintaa ja selkää, en vain vaparia. Kuulostaa pikkujutulta, mutta kun aivot on vuosikausia ohjelmoitu treenaamaan mahdollisimman tehokasta uintia kaikenmaailman kisoja varten, niin ei silloin ole tullut mieleen muita uintilajeja testailla kuin kroolia.

Syyskuussa lähdin lenkille ja piilotin Garminin hihan alle. Menin vaan miten hyvältä tuntui ja katsoin lenkin jälkeen vastasiko tuntemus sitä mitä kello lopulta näytti. Jos tuntui raskaalta niin tein vaan lyhyen lenkin ja hidastin vauhtia. 

Ja tosiaan, jonkun erityisen hektisen työpäivän jälkeen makasin vaan sohvalla, kuuntelin äänikirjaa, ja selailin somea. Sellaisina hetkinä kyllä joku pikkupiru välillä korvanjuuressa kolkutti ja kyseli että meinaatkos tyttö tosiaan maata siinä koko illan tekemättä mitään? Luuletkos että olet edes saunaa tai suihkua ansainnut kun yhtään et ole sen eteen hikoillut. Että semmoista täällä.

Miltä nyt tuntuu? Opinko mitään? Jatkuuko sama lorvailu lokakuussa? 

Tuntuu rennolta, opin sietämään lepopäiviä ja kiireettömiä lenkkejä, ja mitä tulee lokakuuhun - en tiä vielä.

Paukunharjun polkujuoksu

Hyvinkäällä järjestetty Paukunharjun polkujuoksutapahtuma (4.9.2021) tarjoili minulle eilen tunteita laidasta laitaan. Ylpeyttä ja onnea tyttären onnistumisesta, harmitusta omasta raskaasta jalasta ja vanhan vaivan uusiutumisesta, ja iloisen yllätyksen siitä miten mahtava hinta-laatusuhde tässä kisassa oli osallistujan näkökulmasta. 

Ensin kuvat maalista ja sitten muutamalla sanalla miten sinne päästiin.

Ennen kisaa

Idea osallistumisesta tuli aika lailla puskista. Olen itse kaipaillut pitkästä aikaa kisafiilistä, kisoja kun on ollut viimeisen parin vuoden aikana vähemmän kuin sitä edellisinä. Samaan aikaan juteltiin kasiluokkalaisen tyttäreni kanssa polkujuoksusta ja kisaamisesta, ja kisoihin liittyvästä tunnelmasta ja jännityksestä. Selailin polkujuoksukalenteria ja bongasin meidän lähinurkilta Hyvinkäällä järjestettävän Paukunharjun polkujuoksukisan. Anni halusi lähteä sinne kokeilemaan miltä polkujuoksukisa tuntuisi. 

Anni on tehnyt kesällä muutamia polkujuoksulenkkejä mökkimaisemissa Kotkassa, ja lenkkeillyt muuten lähinnä arkiliikunnan parissa. Vauhti ja kunto ovat kuitenkin kasvaneet muutaman viime vuoden aikana selvästi, vaikka suunnitelmallista treeniä ei ole ollut yhtään. 

Mitä tulee minuun, miehään hölkkään tasavauhtista peekoota harvasepäivä sekä poluilla että pikitiellä, ja tulee sitä kaikenlaista muutakin jumppaa tehtyä säännöllisesti. Enimmäkseen pyörää ja uintia. Viikko sitten tein pitkästä aikaa muutaman tiukemman tonnin vedon, ja hetihää mie sain sen vanhan vaivan ärtymään oikean kankun tienolla. Pari vuotta sitten tuo vaiva oli edellisen kerran pahimmillaan, ja silloin siihen piikitettiin kortisonia ja jumpattiin fyssarin ohjeilla. Hyvästä lämmittelystä huolimatta hamstring tai mikä lie kuitenkin otti taas nokkiinsa, ja nyt istuminen tapahtuu vasemmalla kankulla ja juostessa oikea puoli kirraa joka askeleella. -> ei ihan paras lähtökohta mennä polkujuoksemaan radalle, josta järjestäjä mainostaa että 8,5 km matkalla nousua on 325 m. 

Kisapäivä oli aurinkoinen, mutta viileä. Lämpöasteita taisi olla noin kymmenen, mutta tuuli oli raaka ja kylmä. Ajeltiin Annin kanssa paikalle hyvissä ajoin, haettiin numerolaput ja lämmiteltiin koipia ennen starttia. Osallistujia oli yhteensä vajaat 50 henkeä eri sarjoissa. Kisa järjestettiin kolmatta kertaa, ja joka kerralla on osallistujia ollut vähän enemmän kuin edellisellä kerralla. 

Startista maaliin

Matkoja oli kolmea pituutta. Anni oli sarjassa T14 ja siinä oli tarjolla 4 km (vähän alle) juoksu. Minä olin valinnut matkaksi 8,5 km, ja tarjolla oli myös 17 km matka eli kaksi kierrosta. Lähtö tapahtui yhteislähtönä. Kaikki sarjat juoksivat ensimmäiset kaksi kilsaa samaa reittiä. Tuossa kohdassa nuoriso kääntyi takaisinpäin, ja muut jatkoivat kohti Rutikkalampea.

Olin vieraalla maaperällä matkan pituuden suhteen. On tullut juostua pidempiä kisoja, mutta tuo minulle lyhyt reitti tekikin tepposet vanhalle kehäraakille heti alkuunsa. Ajattelin että voin pinkoa all in -tyyppisesti, koska matkaa on vähän. Lähdin siis turhan kovaa, ja hyydyin melko nopeasti. Jouduin nöyrtymään vauhdin kanssa ja jatkamaan matkaa vähän rauhallisemmin. Mäkiä reitillä tosiaan oli, mutta minun mittarini näytti kisan jälkeen kyllä huomattavasti vähemmän nousua kuin reitille oli ilmoitettu. Samoin reitin pituus oli minun mittarissa hieman lyhyempi kuin ilmoitettu (8,1 km). En tietääkseni kyllä oikonut matkalla :)

Jalka oli painava ja kankku kirrasi. Ei ollut lentokeli eikä tossu syönnillä kuten joskus hyvinä juoksupäivinä. Matkalla mietin että toivottavasti Annilla menee minua paremmin, tai se ei koskaan enää halua lähteä mihinkään kisaan tai tapahtumaan minun kanssa. 

Minut ohitettiin useamman juoksijan toimesta, ja sehän ei koskaan mieltä kovin ylennä. Toisaalta oli hauska juosta uudella reitillä ja olla mukana tällaisessa tunnelmallisessa pienessä tapahtumassa. Yllätys yllätys, metsän siimeksessä tuli vastaan myös tuttuja :) Terkkuja Satulle. 

Maaliin tulin ajassa 49:40 ja sillä sai pronssia N40 sarjassa. Tosin tuossa sarjassa ei enempää osallistujia ollutkaan että helppo rasti siinä mielessä. Koska matkanteko oli tuntunut raskaalta ja hitaalta, olin yllättynyt että keskivauhtini oli kuitenkin 6:08 min/km. Se on tuohon maastoon minulle ihan hyvä vauhti. Oma tunne oli että vauhti olisi ollut pikemminkin jossain kuuden ja puolen tienoilla.

Annilla puolestaan oli mennyt juoksu hyvin. Paremmin kuin oli osannut edes haaveilla. Anni tuli maaliin ajassa 21:03 ja pokkasi sillä T14 sarjassa hopeaa. Aika muikea startti polkujuoksusaralla. Matkan mitta oli justiin sopiva, ja Anni tykkää juosta poluilla enemmän kuin soralla tai pikitiellä. Minulla oli tietysti hurjan iloinen mieli Annin onnistumisesta, se kruunasi päivän. Ehkä käydään toistekin kisaamassa yhdessä ❤

Summa summarum

Hyvin järjestetty kisa. Reitti erinomaisesti merkitty ja henkilökuntaa lisäksi radalla opastamassa. Huolto toimi ja oli oikein riittävä. Kisatoimistossa oli suihkumahdollisuus ja kiska josta oli ostettavissa energiaa menetetyn tilalle. Ohjeistus ennen kisaa oli täydellinen, ja mikä parasta, saatiin tuubihuivit ja pokaalit, ja hienot diplomit. Järjestäjän sivuilla oli sanottu että sarjojen voittajat palkitaan. Emme siis osanneet odottaa että myös kakkoset ja kolmoset saa niin komeat pystit. Osallistumismaksu oli nimellinen. Ihan ässä-päivä kankun kiukuttelusta huolimatta. Saattaa olla että ensi vuonna tavataan samoissa merkeissä. Kiitos Hyvinkään Juoksijat ja Hyvinkään Hiihtoseura.