 |
| Aamuvalmisteluja. Porukkaa kokoontunut Saaren koululle odottamaan starttia |
En ole koskaan ollut pyöräilykisassa aiemmin. Olen kyllä pyöräillyt triathlonkisoissa ja osallistunut pyöräilytapahtumiin ilman numerolappua. Mäntsälän ajo on kiinnostanut jo parina vuonna, mutta aikataulut ovat menneet ristiin omien kisojen ja menojen kanssa. Tänä vuonna pääsin kuitenkin vihdoin mukaan kotinurkkien pyörä(kisaan)tapahtumaan. Lähdin mukaan sillä mielellä, että ei ollut tarkoitus rikkoa itseäni, mutta pyöräillä kuitenkin sillai reippaasti että jaloissa varmasti tuntuu kun maaliin pääsen. Ja juu, jaloissa tuntui - mission completed successfully.
Koska olen triathlonisti ja tottunut peesikieltokisoihin, oli hieman opettelemista pyörätapahtumassa (kisassa) ajamisen kanssa. Tuntui kovin rikolliselta peesailla porukassa kun tuli fiilis että pääsi ihan ilmatteeksi eteenpäin. Siitä innostuneena ja kuten luonteeseeni kuuluu, suu kalkatti koko ekan kierroksen ja vedin innolla meidän porukkaa itsekin välillä. Ja tietty justiin ylämäessä. Just siinä kohdassa kun oikeat pyöräilijät tajusivat ottaa iisisti, minä pistin reisiin vauhtia. Oppia ikä kaikki.
Eka 47 km kierros meni reilusti yli kolmenkympin keskarilla. Vastatuuli ei menoa haitannut kun oli porukkaa kärjessä ottamassa tuulta vastaan. Aamulla ollut sumu ja viileys hellitti ja aurinko alkoi kivasti lämmittää. Ekalla kierroksella se oli vielä ihan fine, mutta päivän mittaan valitsemani vaatetus alkoi tuntua melko lämpimältä. Yläosassa oli lyhythihainen pyöräpaita ja sen päällä tuulen- ja vedenpitävä pyörätakki. Takki joka on siis samalla myös hienpitävä ja heikostihengittävä.
Toisen kierroksen alkuvaiheessa kävi itselleni selväksi että en luultavasti pysy porukan kyydissä loppuun asti. Reisissä alkoi happohippuset kolkutella ja minulle tuttu haaste eli tankkaus ei taaskaan oikein kiinnostanut. Söin geelikarkkeja kyllä, ja join urkkajuomaa. Tuolla teholla polkemiseen olisin kuitenkin tarvinnut enemmän energiaa suusta sisään, ja myös enemmän juomaa. En vaan tohtinut porukassa kovasti tankkailla, kun muutenkin pelkäsin ajavani edellä menevän takarenkaaseen. Kun sitä kokemusta porukkaajosta on hyvin vähän.
Tipuin porukasta noin 63 km kohdalla. Siinä on helkkarin pitkä ylämäki, vissiin parikin peräjälkeen. En vaan pystynyt pitämään vauhtia yllä ja hyydyin. Siitähän se hauskuus alkoikin, kun sitten itekseni käännyin Pukkilantielle ja törmäsin vastatuuleen. Ja tällä kertaa siitä oli selvittävä ihan ite. Vauhti tippui ja haalean harmaat ajatukset alkoivat pyöriä päässä. Laskeskelin kuinka pitkä matka on revittävä, ja miten se vaikuttaa vauhtiini.
Toisen epäonni on toisen onni, se on todettava. Mallusjoelle tullessani bongasin justiin sen ryhmän josta oli tippunut ja porukan kaverit tepastelemassa keskellä tietä. Arvasin heti että nyt on käynyt kolari tai jotain muuta ikävää. Ja niinhän siinä oli käynyt. Yksi ryhmän fillaristeista oli osunut edellä ajavan takarenkaaseen ja sen seurauksena oli ojassa lonkka sijoiltaan ja pyörä rikki. Kaverit olivat jo soittaneet hätäkeskukseen ja tilanneet ambulanssin. Minä pysähdyin myös paikalle ja soitin kisakeskukseen myös asiasta tiedon että saavat jonkun hakemaan fillarin. Ihan mahtavat pisteet niille kavereille jotka lupautuivat jäämään paikalle odottamaan lanssia ja pitämään potilaalle seuraa. Me muut jatkoimme matkaa koska ei taas ole järkeä että koko porukkaa jää paikalle pyörimään. Ja niin olin siis taas porukan mukana.
Teki kyllä tiukkaa pysyä poikien porukassa, mutta sitähän olin tullut hakemaan. Reipasta ajoa. Opin pyöräilyn dynamiikkaakin matkalla. Porukka liikkuu ilmeisesti aina tietyn ajan kovaa, ja sitten pieni hölläys. Tai niin ainakin tässä porukassa. Kun vaan sai reidet tottelemaan ne reippaat kohdat, niin taas sai huokaista hetken kun porukka lasketteli kerätyllä vauhdilla eteenpäin. Viimeinen kova ylämäki Hautjärveltä Lahdentietä kohti oli tosiaan kova. Hetken jo luulin että tipun taas porukasta, mutta sinnittelin sitten jotenkin kuitenkin, koska mielessä oli vielä kirkkaana ne yksin pusketut kilsat. Ajattelin että ainut mahdollisuus hyvään keskariin on sinnitellä poikien mukana loppuun saakka. Olin vapaamatkustaja ja myönsin sen. Sanoin pojille että minusta ei valitettavasti ole vetäjäksi kun tiukkaa tekee täällä porukan peesissäkin. Eivät nuo kovasti moittineet. Kiitos pojat!
Maaliin tulin oman kellon mukaan ajalla 3:11 ja kolmenkympin keskarilla. Matkaa minun mittari mittasi 95,5 km reitille, kun se järjestäjän mukaan on 94 km. Virallinen aika tuli Mäntsälän Urheilijoiden sivuille illemmalla, ja siitä kuvakaappaus kohta. Tuolla ajalla olin maalissa naisten sarjan toisena. Voittaja olikin sitten ihan tosi paljon nopeampi, Lahden Pyöräilijöiden leidiporukan Emilia Mäki oli maalissa reilusti alle kolmen tunnin. Päädyttiin Emilian kanssa juttusille kisan jälkeen ja mietittiinhän me vähän mahdollisia yhteistreenikuvioitakin. Tästä ehkä myöhemmin lisää.
 |
| Osallistujamitali, ja tuotepalkinto jonka saivat kolme sarjansa nopeinta. MU pyyhe. |
 |
| Asetuttiin vähän vika järjestykseen kun ei ollut palkintopallia josta tarkistaa kakkosen ja kolmosen paikka. Mut hei, täähän oli kuntotapahtuma, ehkä se ei ole niin kriittistä ;) |
 |
| Sijoitus tänään 2/5. Eroa Emiliaan ihan reippaasti, mutta samoin myös Millaan |
 |
| Mun mittarin dataa. Virallinen reittimatka 94 km |
Muita ihania kohtaamisia oli tänään Kotkalaiset veljekset jotka hoitivat ison osan peesauksesta meidän porukassa. Maailma on pieni paikka. Ollaan mökkeilty ja melottu ihan samoilla vesillä ja ehkäpä ollaan joskus Kotkan Pasaatissa samaan aikaan asioitu kun olen ollut mummolareissulla siellä suunnilla. Porukassa ajoi myös varsinainen ilopilkkuherra joka napsi selfietä kesken matkan. Ajelin herran perässä ja vilkutin kuvassa. Pyysin kaveria tägäämään kuvan Instaan. Katsotaan tuleeko se sinne. Tämä herra oli elämänsä ensimmäisessä kisassa. Ja veti ihan "all in". Henki pihisten mutta positiivista energiaa uhkuen hän pyöräili yhden kierroksen mittaisen kisan. Tsemppasin kovasti vikalla kilsalla ja onnittelin ekasta kisasta. Kisan jälkeen soppaa lusikoidessa samassa pöydässä istui muuan Jyväskyläläinen nuori herra, joka oli kärsinyt reitillä kaksikin rengasrikkoa ja luovuttanut lopulta kisan kesken toisen hajonneen renkaan jälkeen. Oikein mukava tuttavuus hänkin. Muutama tuttukin oli lähtenyt radalle, joten voisi sanoa että sosiaalisesti myös varsin mukava päivä.
Summa summarum. Hieno päivä. Keli suosi, liikkeellä oli mukavaa porukkaa, reitti on kumpuileva mutta erittäin simppeli ja hyvin merkattu, ja mulla kulki ihan mukavasti. Voin ehdottomasti suositella. Kurkkaa Mäntsälän Urheilijoiden sivuilta lisää tapahmainfoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti