maanantai 31. joulukuuta 2018

Urheiluvuosi 2018

Urheilullinen, hieno vuosi takana ja uusi kohta alkamassa! On aika summata vuoden treenit ja kisat pakettiin ja jatkaa uusien haasteiden voittamisesta unelmointia. Ja työn tekemistä onnistumisten eteen. Laskuri pyörähtää kohta nollaan. Entisen pohjan päälle operoidaan uutta kuntoa ja taitoa. Paljon tuttua on varmasti ohjelmassa, luultavasti myös jotain uutta.

Vuoteen mahtui ihania tapahtumia ja onnistuneita kisoja. Omassa rauhassa tehtyjä lenkkejä, sekä mukavassa seurassa vietettyjä treenitunteja. Siihen mahtui myös hetkiä jolloin jalka oli raskas, pyörä ei kulkenut ja avovesi kammotti. Silti jokainen liikuntaan käyttämäni tunti oli tänä vuonna mieluinen. Yhtäkään tuntia treeniä ei tullut vastentahtoisesti tehtyä. Ja se juuri on ollut tarkoitus koko ajan. Parantaa kuntoa, nauttia liikunnasta, oppia, kehittyä.

Kympin juoksussa tuli ennätys Aktia Cupissa maaliskuussa, maratonin ennätys Vantaalla huhtikuussa. Lahteen saatiin Ironmanin puolimatka ja sitä käytiin tekemässä kesäkuussa, mukana koko meidän treenitiimi. Mäntyharjulla ajeltiin fillareilla 12 h heinäkuussa, ja elokuussa Kalmarissa sama aika meni Ironmanin täysimatkalle. Pyöräilystä sain nauttia myös omalla kylällä Mäntsälän ajossa syyskuussa. Polkujuoksuja tuli muutamia vuoden varrelle. Kesällä pääsin vähän melomisen makuun, ja talvella innostuin hiihtämisestä ihan kauheesti! Lumi vaan loppui kesken ja hiihtokilsat siinä samassa. Tähän on tulossa korjaus tulevana vuotena.

Kaikkinensa mitattua (ei mitattu, ei tehty :)) liikuntaa kertyi vuodelle 2018 yhteensä 482 tuntia. Se on tunti ja kaksikymmentä minuuttia keskimäärin joka päivälle. Määrät ovat kasvaneet muutamassa vuodessa huimasti, mutta monipuolinen harrastaminen on pitänyt huolen siitä, että olen välttynyt vammoilta tosi hyvin. Onnekseni olen muutenkin melko tervettä sorttia, joten pitkiä flunssa- tai muita sairastelukausia ei ole tarvinut koskaan viettää. Ei myöskään vuonna 2018.


Yllä kuvassa muutamia lukuja vuodelta 2018, ja alla samoja aiheita edellisiltä vuosilta.

2017: Juoksu 1234 km, 126 h / Pyöräily 3400 km, 139 h / Uinti 128 km, 45 h / Hiihto 0 km / Yht. 372 h
2016: Juoksu 1309 km, 143 h / Pyöräily 2469 km, 103 h / Uinti 123 km, 46 h / Hiihto 0 km / Yht. 381 h
2015: Juoksu 1100 km / Pyöräily 459 km / Uinti 30 km / Hiihto 61 km / Yht. 251 h
2014: Juoksu 901 km / Pyöräily 289 km / Uinti 8 km

Tulevan kauden suunnitelmat ovat vielä suhteellisen joustavat. Tässä kohdin ajatuksissa on seuraavia juttuja: maaliskuussa hiihdän jalat alta Vuokatissa viikon hiihtoleirillä, toukokuussa juoksen jalat alta Levillä Nuts 55 km poluilla, kesäkuussa kiristän Lahden Ironman-kisassa oman reittiennätyksen ja muuten vedän vaan ihan fiiliksissä kovaa treeniä ja sopivaa lepoa. Olen antanut aikaa päälle ja kropalle miettiä mitä haluavat ja kulkenut sen mukaan. Ei liian tiukkaa kisakalenteria lukittuna vielä tässä vaiheessa, eikä toistaiseksi lippua ostettuna TRI täysimatkalle. Katellaan mihin tossu vie.

Hienoa tulevaa vuotta sinullekin - nähdään lenkillä! 

torstai 20. joulukuuta 2018

Ferritiini ja D-vitamiini

Muutama ajatus muutamasta veriarvosta. Johdatuksena aiheeseen kuva tuotteista jotka liittyvät aiheesen läheisesti. Tarkoitus ei ole markkinoida kumpaakaan tuotetta, toisen sain Veripalvelun verenluovutustilaisuudesta, ja toinen on valittu apteekista omaa herkkuhammasta kuunnellen.



Ferritiini

Ferritiiniarvoista on ollut paljon puhetta niillä foorumeilla joilla minä liikun. Tai vaihtoehtoisesti some työntää minulle tietoa ferritiinistä koska kuvittelee minun olevan siitä kiinnostunut. Ja olenhan minä. Toki haluan tietää onko jotain mitä voin tehdä että suorituskykyni on parempi, tai että se ei ainakaan olisi huonompi siksi että jätän jotain tekemättä tai syömättä oikein.

Laulan samaa laulua kuin tosi moni paljon urheileva somesta tuttu on jo laulanut. Hemoglobiini on aina ollut hyvä, eikä varsinaisia vaivoja ole ollut (ei erityistä väsymystä tai anemiaa, hengästymistä tai muuta vastaavaa). Kiinnostuin tutkimaan asiaa kuitenkin pari vuotta sitten kun törmäsin Ninnin blogiin jossa aihetta käsiteltiin. Ninnin löydät täältä "klik". Kävin mittauttamassa arvoni ja tulos oli hyvin tyypillinen. Hemoblobiini 139, eli ihan ok, mutta ferritiini vain vain 37,7. Ferritiinin viitearvothan ovat 10-150, mutta kirjallisuuden mukaan aktiivisesti urheilevilla arvon olisi hyvä olla vähintään 50, mieluiten lähes 100.

Syön ihan tavallista kotiruokaa. Syön paljon. Syön lihaa ja syön kasviksia. Naistenvaivat on vaan kipuja ja turvotusta, erinäisten järjestelyjen takia vuotoa ei ole. En syö rutiinisti isärautaa. Tai siis en ole syönyt. Nyt mietin josko ehkä semmoista hankkisin ja söisin. Vai lisäänkö vaan lautaselle rauta-arvoja nostavia tuotteita. Pitääkö maitotuotteita vähentää?! Muusta voin luopua, ja olen jo luopunutkin, mutta juusto ja jäätelö, niitä mie en voi jättää.

Eilen teetin sitten sarjassaan kolmannen testin. Arvot ovat välillä nousseet, ja nyt taas laskeneet. Tuo lasku saattanee hyvinkin johtua kuukausi sitten tehdystä verenluovutuksesta. Toki sen jälkeen olen syönyt rautakuuria jonka sain kaupantekiäisiksi luovutuspisteestä. Mittaushetkellä hemoglobiini oli muuten 150.



Summa summarum. Ei vaivoja, ei huolia. Mutta olisinko vähän nopeampi ja vähän tehokkaampi ja entistä pirteämpi jos ferritiiniarvo olisi korkeampi? Ainakin minulla olisi varastoa mistä käyttää. Mahdollisimman hyvin imeytyvää rautaa ja mahdollisimman vähän vatsaa sekoittavaa tuotetta mieluusti testailisin. Vinkkejä otetaan vastaan. Veripalvelusta kerrottiin että tuo kuvassa oleva tuote ei kiusaa vatsaa, eikä vaadi erityisiä syömäjärjestelyjä jotta imeytyy. Kuulostaa ihan houkuttelevalta. Toistaiseksi voin ainakin allekirjoittaa sen että minun vatsa kestää tuon tuotteen hyvin.

Kuvakaappaus testituloksista. Pahoittelut sumeasta kuvanlaadusta.

D-vitamiini

D-vitamiiniarvo kiinnosti muutamankin syyn takia. Ihan vaan siksi että muutama vuosi sitten julkisuudessa velloi ärhäkkä keskustelu siitä, mikä on sopiva päivittäinen annos D-vitamiinia. Nykysuositus Suomessa taitanee olla 10 μg/päivässä (Evira). Kuitenkin joissain lähteissä sanotaan että 100 μg/päivässä on vielä turvallinen määrä. Useiden lähteiden mukaan hyvä annos on jossakin noiden arvojen välissä. Tämän lisäksi toki D-vitamiinin mahdolliset terveysvaikutukset kiinnostavat, eikä vähiten se, että sen sanotaan auttavan raudan imeytymistä. 

Ensimmäinen mittaustulos tätä lajia on samalta päivältä kuin ensimmäinen ferritiiniarvoni eli melkein kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen olen syönyt D-vitamiinia purkista lähes päivittäin, annoksen vaihdellessa 20 - 50 μg välillä. Arvoni on noussut nätisti, mutta on tällä hetkellä kuitenkin vasta juuri ja juuri suositusrajalla. 

Summa summarum, D-vitamiinia voi ainakin minun ruokavaliollani ja aineenvaihdunnallani varustettu henkilö popsia moninkertaisesti suositusmäärän jos haluaa päästä tavoitearvoihin. Mittauksia tekevät ainakin yksityiset lääkärikeskukset. Verikoe, ei paastoa, tulokset päivässä. Pätee niin ferritiini- kuin D-vitamiinimittauksiin. Ei ihan mahdottoman hintaista jos ei kuukausittain innostu arvoja mittailemaan.


Kuvakaappaus testituloksista. Pahoittelut sumeasta kuvanlaadusta.

Ei tästä tällä kertaa tämän enempää. En tiedä asiasta riittävästi että voisin tehdä kovin syvällistä analyysiä ja pitkälle vietyjä johtopäätöksiä arvoistani. Koska olen kuitenkin data-orientoitunut, aktiivisesti liikkuva ja kilpailuhenkinen, olen kiinnostunut myös tästä tiedosta ja sen tuomista mahdollisuuksista treenaamisen ja tulosten suhteen. 

Tuloksista puheen ollen, vuosi alkaa olla lopuillaan ja kohta on taas aika tehdä inventaaria että miten on tullut vuosi treenailtua. Siitä lisää lähiaikoina. 

lauantai 8. joulukuuta 2018

Kympin uinti Orimattilassa

Jo neljättä kertaa tätä hömpötystä :) Kaikki alkoi joulukuussa 2016 kun toteutin pitkäaikaisen haaveeni uida pitkis altaassa. Silloin tavoitteena oli uida kymmenen kilometriä yhdellä uintireissulla. Taukojen ja eväiden kanssa, mutta yhdellä hallimaksulla ja viiden tunnin aikana. Se tuli tehtyä ja uitua vähän enemmänkin. Tässä linkissä lisää siitä reissusta "10+ altaassa"

Viime vuonna, jälleen joulukuussa, tehtiin seuraava reissu. Mukana oli taas treenikavereita kirittämässä ja pitämässä radalla seuraa. Ei siinä oikein juttelemaan pysty, mutta onhan se kivempi uida tuntitolkulla kun on edes muita uimareita radalla, eikä pelkät kaakelit seurana. Minun piti tietysti tehdä jälleen uusi ennätys. Ja sitten tämän vuoden huhtikuussa taas uusi matkaennätys. Joillakin se vaan menee näin, ja minä olen yksi niistä.

Vuosi sitten mittariin tuli 12,5 km
   


Oltiin isolla porukalla keväällä liikkeellä. Juostiin kympin lenkki tähän alle. 


Nyt kun kisakausi on tältä vuodelta jo ohi, niin pitihän se uintipitkis taas järjestää tähän joulukuun alkuun. Viime reissulla kuitenkin päätin, että matkatehtailut saavat loppua (ne on ihan järjettömiä) ja jos pitkis vielä tulee, niin se on kymppi. Piste.

Orimattilan hallilta saa sopuhintaan vuokrata radan omaan käyttöön koko päiväksi. Minä varasin radan viideksi tunniksi ja pistin kavereille kutsua menemään. Tänä aamuna sitten ajeltiin kimppakyydeillä hallille, vaihdettiin mukavampaa päälle, roudattiin eväät altaan laidalle ja alettiin  kauhoa kilsoja mittareihin. Minun mukana altaassa oli tänään Heidi, Heli, Tiina ja Riitta. Tytöillä oli omat ohjelmat ja uintisuunnitelmat, minulla mielessä se kymppi.

Aiemmilla kerroilla mukana on ollut lättäreitä ja pullareita, märkkärikin osan aikaa viime kerralla. Ja taktiikka on ollut vetää 400 m tai 500 m pätkissä uintia. Tänään mie menin naturellina, eli ihan vaan omin pikku kätösin kauhoin eteenpäin. Taktiikkaa muutin viime hetken inspiraatiossa siten, että vedän tonnin vetoja. Ai miksi? No siksi että tonni ei ole kauheesti. Ja niitä pitää uida vaan kymmenen että saa tavoitematkan valmiiksi. Jos ui tuosta puolikkaita niin pitää vetää 20 settiä. Tai 400 metrin settejä 25 kertaa.

Minulla tonnin uimiseen menee vajaa 20 minuuttia. Taukojen kanssa koko uintiaika oli kolme ja puoli tuntia. Ihan passseli vauhti ja aika. Tuota taulukkoa kun katselee niin näkee myös miten vauhti loppua kohti vähän hiipuu. Eka tonni on taas vedetty ihan hurmoksessa :)


Pieni mittarivirhe tuli kasikilsalla. Otin luultavasti spurtin altaan keskellä, ja mittari luuli minun tehneen päätykäännöksen. Mittarissa siis lopulta 25 m "ylimääräistä".

Voin kertoa että kympin uinnissa minulla 8 km on sama kuin maralla 35 km. Alkaa olla jo semmonen tunne että onhan tätä jo tehty ja vähän alkaa jo painaa. Loppu vedetään vaan tekemällä. Aivot narikkaan ja tossua tai tassua toisen eteen. Jos rehellisiä ollaan niin kuuden kilsan kohdalla mietin että "tässä ei ole kyllä mitään järkeä. Mutta voiton puolella ollaan, joten antaa mennä vaan tyttö hyvä"

Eväät on tärkeä osa urheilua. Mulla oli mussutettuna reilu aamiainen, mukana vettä, geelikarkkeja, protskupatukkaa, välipalakeksejä ja vähän myös suklaatia. Söin aika vähän ja join vaan vajaan pullollisen vettä. Varma tapa saada päänsärky. Erityisesti kun uimalasit kiristävät päätä monta tuntia. Mut hei, mitä sitä ei trinisti tekisi pitkiksen eteen?



Viimeiset tonnit tuntuivat hieman pidemmiltä kuin ensimmäiset. Mutta tulivat valmiiksi, ja kaikki alle 20 minuutin. Radalla oli hyvin tilaa, kaverit päästivät hienosti ohi, ja tietty triathlonistit (jota me kaikki radalla olijat oltiin ja ollaan) ovat tottuneet uimaan välillä vähän ahtaasti.

Kyllä olisi ollut pitkät kilsat jos kamut ei olis ollu mukana! Kiitos meidän tiimi! Ootte parhaita!

Meidän porukan yhteisuintimäärä oli tänään 10 + 7,2 + 6 + 6 + 3,650 = 32,85 km. Huikee veto.