Sveitsin yöjuoksu, Hyvinkää

Tämä oli melkein pakko päästä kokeilemaan! Jos tavoitteena on sekoittaa kypsään ikään päässeen naisen rytmit ja kroppa, niin mikäs sen hullunhauskempaa kuin juosta vähän liian mäkisessä maastossa omaan nykykuntoon vähän liian pitkä lenkki ja vieläpä keskellä yötä jolloin tämänikäiset tytöt normaalisti nukkuvat :)

Joten ei muuta ku starttiviivalle Hyvinkään Sveitsiin, ihan siihen uimahallin naapuriin. Olin ajoissa paikalla kuten tapoihini kuuluu. Kaikkien sarjojen lähtö oli kympiltä lauantai-iltana. Harmillisen vähän oli väkeä lähdössä yöjuoksulle, joten oli heti melko selvää että edessä olisi hyvin todennäköisesti matkantekoa omien ajatusten kanssa ja itse itseään motivoiden. 

Päivä oli ollut lämmin, mutta onneksi metsän siimeksessä ei ollut hautovan kuumaa enää illalla, ja yöllä ilma viileni hyvinkin sellaisiin minulle sopiviin lukemiin. Lämpötila taisi vaihdella jossain 12-17 asteen välillä. Pitkähihainen ohut paita ja caprimittaiset pöksyt olivat just sopiva setti minulle. Koska alusta oli pääosin soraa ja ihan minipätkä pikeä, oli kenkävalinta peruslenkkari, ei polkukenkä. 

Homman idea oli juosta kuusi tuntia 3,5 kilsan mittaista lenkkiä niin monta kertaa kuin jaksaa ja ehtii. Oikein sopivan mittainen lenkki tähän tapahtumaan. Huoltopiste oli startti/maali/kierroksen vaihtumispisteessä, joten omia juomia tai eväitä ei tarvinut kantaa mukana. 

Ekat neljä kierrosta meni hölkötellen suht kevyesti, mutta siitä eteenpäin kierrokset kävivät joka kerta raskaammiksi. Pitkien lenkkien ja treeneissä kerättyjen nousumetrien puute näkyi ja tuntui kun mäkeä oli mäen perään ihan ku Antti Tuiskun biisissä. Kävi nopeasti selväksi, että maramittainen suoritus olisi tänä yönä hyvä tulos minulle. Jalkapohjat alkoivat ärhennellä ihan tosissaan kolmenkympin kieppeillä. Sitä vaivaa on ollut ennenkin. Olisiko kireyttä pohkeissa vai jalkojen tottumattomuutta, vai kenties väärät tossut. Tiedä tuosta. 

Yö meni sipsejä ja karkkia popsiessa, vedellä ja colalla alas huuhdeltuna. Muutama banskupätkä mahtui mukaan. Ei mitään järin terveellistä, mutta hitsin hyvää. Kyllähän se voikkoleipäkin taas mielessä kävi yön pikkutunteina, mutta sen sain onneksi heti kisan jälkeen buffasta lämpimän kahvin kera. 

Ilta vaihtui yöksi ja alkoi tosissaan hämärtää. Reitille syttyi valaistus, joskin muutama pätkä reitillä oli lampuilta katveessa, ja silloin oli syytä olla tarkkana askeleiden kanssa. En ollut ottanut otsalamppua mukaan, sillä olisi ollut kaikkein pimeimmän tunnin aikana parilla kierroksella käyttöä. Toisaalta katvealueet olivat jyrkässä ylämäessä ja alamäessä, joissa olisin joka tapauksessa mennyt varoen, joten minun suoritukseeni sillä ei lopulta ollut juurikaan merkitystä. 

Hämärää puuhaa... joskus puolenyön jälkeen lamput syttyivät ja valaisivat muutaman tunnin. Aamun sarastaessa ne taas sammuivat. Linnut liversivät läpi yön, ja useamman kerran yön aikana reitillä juostiin yhtä matkaa jänöjussien kanssa. Kummastelivat varmaan mitä ihmettä me tehtiin niiden apajilla keskellä yötä. 

Tässä vielä toinen kuva jossa ollaan lampuilta katveessa. Voisi sanoa että muutamalla pätkällä oli reilun tunnin ajan oikeesti pimee, ei vain hämärää. Askeleet oli otettava varoen. Kuka pelkää pimeää? 

Nousumetrejä kertyi tosiaan jonkin verran enemmän kuin olin ajatellut, mutta hyvää treeniähän se oli. Pitkästä aikaa reilummasti mäkeä ja matkaa saivat minut tiedostamaan reisi-pakara-alueeni sille kuuluvalla kunnioituksella ;) Ehkä ne lihaskuntoharjoitteet tosiaan olisi ihan järkevä lisä treeniin...

Sain 12 kierrosta eli maran täyteen ajassa 5:33 ja päätin lopettaa siihen. Olisin voinut lähteä vielä yhdelle kierrokselle, sillä viimeinen kierros piti aloittaa ennen neljää ja se sai kestää maksimissaan puoli tuntia. Minulla olisi ollut siis aikaa vaikka kävellä kierros läpi. Jalkapohjat olivat kuitenkin sen verran muussina ja kipeät että päätin lopetella tässä vaiheessa. Onpa sitten varaa parantaa ensi vuonna. 

Härkävehmaan koululle pääsi suihkuun ja sain puhdasta ja lämmintä ylle. Jäin odottelemaan että loput kisaajat tulivat valmiiksi ja palkinnot jaettiin. Mie olin naistensarjan toka ja sain mahtavat palkinnot. Jäin sarjan voittaneelle Karvosen Helille kolme kierrosta. Huh huh, Heli on kyllä iskussa. Oli aamulla käynyt jänistämässä HCR:llä hellepuolikkaan, ja Sveitsissä loikki helposti ja kevyesti ylivoimaiseen voittoon. 

Tällä reissulla tapasin myös ekaa kertaa livenä Instatuttavani kesakerttujuoksijaksi eli Katri-Susanin, joka oli yksi tapahtumajärjestäjistä. Kiva oli tavata ihan oikeessa elämässäkin! 

Palkinnoiksi tuli hienon mitalin lisäksi hierontalahjakortti, vapaalippu uimalaan, ja toisesta sijasta vielä 30 eur lahjakortti Intersportiin. Aika mahtavaa!

Summa summarum. Oikein mukava kokemus, tuntuu edelleen ahterissa kun tätä kirjoittelen nyt sunnuntai-iltana. Unet jäivät tosi vähiin. Olin aamulla viideltä kotona, nukahdin kuudelta pariksi tunniksi. Haahuilin aamupäivän kotona pohjattomassa nälässä mutustellen kaikkea mitä kaapista löysin, ulkoilutin jalkoja pienellä kävelylenkillä päivällä, otin tunnin päikkärit, söin lisää ja nyt yritän selvitä puoli kymppiin jolloin menen yöpuulle ja toivon että uni on palauttavaa ensi yönä. Ei vanha kestäis tätä kovin usein :)

Että oikein minuutti syvää unta - vau!

Kerkkoo trail

Tämä tapahtuma on ollut to do -listalla, mutta jotenkin on jäänyt aiemmin menemättä. Taitaa olla sellainen perinteinen mökkikauden avausajankohta tai jotain että en ole päässyt paikalle. Nyt pääsin, ja lähdin mukaan lähinnä mielenkiinnosta uusia mahdollisia polkureittejä löytääkseni, ja tehdäkseni polkupitkiksen. Ja tietty tykkään näistä vähän pienemmistä tapahtumista - ihmisen kokoisista. Ei siis ollut suurempia suorituspaineita rasittamassa menoa.

Olin vienyt maantiepyöräni Porvooseen keväthuoltoon muutama päivä aiemmin, ja samalla reissulla pyörähdin Kerkkoossa katsomassa miltä starttipaikka ja lähipolut vaikuttavat. Tein pienen kävelylenkin vitosen radalla, joka oli jo merkattu maastoon. Selväksi kävi (kuten järjestäjä oli ilmoittanutkin) että reitille mahtuu kaikenlaista alustaa aina selkeästä soratiestä juuri ja juuri havaittavissa olevaan polkupahaseen :)

Kisa-aamuna hain fillarin Porvoosta kyytiin ja kurvailin kisapaikalle jo tosi hyvissä ajoin ilmoittautumaan ja haistelemaan tunnelmaa. 

Sarjojen lähdöt oli porrastettu, joten siinä pääsi seuraamaan lähtöjä ja kierroksen vaihtumisia ennen omaa starttia. Itse lähdin radalle rauhallisesti nautiskellen. Reissu taittui ihan ok, joskin ne melkein polut, ryteikköpaikat ja pellonylitys eivät ole ihan sitä minun suurinta suosikkia, mutta kuten sanottua, reitille mahtui kaikenlaista alustaa, ja kokonaisuus oli oikein mukava. 

Kuvista näkee että kevät on vasta aluillaan ja luonto heräilemässä. 

Olin valinnut matkaksi 20 km. Minun mittarin mukaan kilsoja kertyi kuitenkin hieman vähemmän. Enkä tiedä missään kohtaa oikaisseeni. Mittariin tuli 18,8 km joka taittui ajassa 2:22. Nousua Garmin tallensi tälle reitille 304 m, eli melko maltillisesti. 

Juoksun jälkeen pääsi suihkuun ja saunaan Kerkkoon ulkoilumajalla joka toimi kisakeskuksena. Aika usein ajelen kisan jälkeen kotiin suihkuun, mutta nyt käytin tilaisuuden hyväkseni ja otin kunnon löylyt saunan lauteilla. Sen jälkeen ostin buffasta kahvin ja grillimakkaran palkkariksi. 

Summa summarum. Oikein mukava ja lämminhenkinen tapahtuma. Ihan mahdollista että olen mukana myös ensi vuonna.