Yhden yön pyöräretki

Aika monta kesää ajatuksissa ollut pyöräretki majoituksineen on nyt vihdoin testattu minimuotoisesti! Jostain kummallisesta tähtien asennosta tai sammakonkudusta johtuen en ole saanut tätä aimmin toteutettua. Joko on ollut muita menoja lomalla tai viikonloppuina, tai kelit kelvottomat tai jotain muita täysin epärelevantteja syitä. Ehkä haaveeni kasvoivat takaraivossani niin isoiksi, että uskallus puuttui ryhtyä toteutukseen. Ja sitten meni pari vuotta keräillessä voimia muuten vaan - koska elämä. Tänä keväänä päätin että olen lupausteni arvoinen ja reissu toteutuu.

Lähtökuopissa Tallukan pihassa Vääksyssä.

Suunnittelu, toteutus, mitä opin, mitä seuraavaksi - tässä muistiinpanot reissusta.

ENNEN REISSUA

Pyöräilyharjoitukset: pyöräilyä teen läpi vuoden. Kesällä ulkona ja talvella treinerissä sisällä, tai pienimuotoisesti nastareilla ulkona. Ahteria ei siis erikseen tarvinut totuttaa muutaman päivän pidempään pyöräilyretkeen.

Varusteet: muutaman päivän reissulle ei hyvällä kelillä tarvitse kovin paljon tarvikkeita, erityisesti kun ajatuksena oli hoitaa ruokailut matkan varren ravintoloissa, ja yöpyä suihkun, puhtaiden lakanoiden ja aamiaisen äärellä sopivan matkan päässä olevassa majoituspaikassa. Kuljetusnyssäkät hankin itse asiassa vasta lähtöä edellisenä päivänä varuste.netin myymälästä. Sain sieltä asiantuntevaa palvelua, jota suuresti arvostan. Sijoitin kieltämättä jonkun euron tähän hankkeeseen, sillä näin että näillä varusteilla tulee olemaan käyttöä toistekin. 

Reissuun oli tarkoitus lähteä hiilikuiturunkoisella maantiepyörällä. Se asettaa muutamia rajoituksia varustekassien kiinnitykselle. Valitsin satulatankoon kiinnitettävän Ortliebin 16,5 litraisen ja säänkestävän varustelaukun tähän tarkoitukseen. Laukun kokoa voi säädellä tarpeen mukaan rullaamalla sitä kasaan tai auki. Kiinnitys on tosi simppeli. 

Satulalaukun lisäksi hankin pyöräilyyn ja myös patikointiin suunnitellun repun. Selän tuuletuskohdat, hyvä säädeltävyys, lisälokerot, sadesuoja ja 18 litran kapasiteetti olivat tähän tarkoitukseen juuri mitä etsin. 

Ja sitten se lista tavaroista joita ajattelin ehkä tarvitsevani, ja mitä oikeasti tarvitsin.

Vaihtokengät - erittäin tarpeellinen, koska pyörässä lukkopolkimet ja jalassa siis klossikengät.

Lippis - pyöräilylippis ok ja tuli käyttöön, lisälippis turha. 

Varasetti pyörähousut + pyöräilypaita - en käyttänyt. Tuuletin lempparisetin.

Vaihtovaatteet - jep. Mukana tekniset puserot ja housut sekä lyhyt että pitkä malli. Lyhyet oli käytössä, koska myös illalla oli lämmin. Pitkät olikin enempi henkisenä tukena koska ethän voi tietää jos säätiedotuksen lupauksista huolimatta alkaa vaikka sataa lunta....tästä samasta syystä mukana oli myös ohut pyöräilytakki joka pitää vähän vettä. Luonnollisesti mukana myös alusvaatevaihtareita ja vaihtosukat. 

Hiusharja - turha tällä reissulla. Tukka oli joko ponnarilla tai lippiksen alla. Sormikampa riitti.

Bepanthen - beban mahdollisiin hiertymiin ja juu, tuli käyttöä.

Särkylääke - juu, ei vie juuri tilaa, mutta helpottelee nukkumista jos sattuupi jalat vähän jomottamaan.

Hamppiharja ja tahna - oli käyttöä. 

Puhelin, laturi, rillit - cannot live without them. Puhelinta kuskaan pyöräillessä Spiebeltissä, jotta se on helposti saatavilla kuvaussessioita tai kartanlukua varten. Mahtui olemaan alaselällä repun alapuolella. Hiostuu kyllä, mutta kestää. Pyörän rungossa minulla on kiinni Spessun runkolaukku, mutta siihen ei minun puhelin mahdu, enkä lähtenyt isompaa pussukkaa ostamaan. Siinä kulkee muutama talouspaperi ja pikaeväät.

Ajolasit, kirkkaat, pilvisen sään varalle - mukana, ei käyttöä tällä kertaa. En jättäisi pois.

Juomapullot x 2 - kiinni fillarissa. Ehdoton.

Lukko - vähän käyttöä, mutta varmuudeksi ehdoton mukana. 

Renkaanvaihtotarvikkeet - ei onneksi ollut käyttöä, mutta ehdoton olla mukana.

Ohuet työhanskat - liittyy edelliseen, mutta unohtuu helposti. 

Lamppu eteen ja taakse + laturit - etuvalolla ei käyttöä koska liikuin vain valoisaan aikaan. Takavaroitusvaloa käytän aina, myös päivällä. Antaa hieman lisäturvaa maantiellä liikuttaessa. Itsellä vilkkumode päällä, näkyy autoilijalle vielä paremmin kuin stabiili punainen valo. Takavalon akku kestää max 6 h, joten se piti ladata illalla.

Ensiapuvälineet - olisi varmasti ollut hyvä olla mukana jotain, edes laastaria ja sideharsoa, mutta eipä ollut, enkä onneksi tarvinut.

Majapaikassa oli lakanat, pyyhkeet ja shampoot tarjolla. Ripsarit ja semmooset hömpötykset ei päässy mukaan. Harkitsin uikkareita, mutta totesin sitten, että tilanne jossa menisin oikeasti järveen uimaan, on niin epätodennäköinen, että jos päätän niin tehdä, niin teen sen urheiluliiveissä ja pöksyissä. 

Kuljetustila riitti erinomaisesti, joten myös pidempi reissu onnistuu näillä välineillä helposti. 

Reittisuunnittelu ja majapaikka

En halunnut lähteä kotipihasta reissuun, koska lähimaastot on niin moneen kertaan koluttu, eikä reissuaikaa ollut kuin kaksi päivää. Halusin nähdä mukavia maisemia, vettä, ja ajella mahdollisimman selkeää reittiä, että suunnistamiseen ei menisi liikaa aikaa. Ajatus oli ajella satku tai vähän reilu per päivä. Silleen, että ehtii pysähtyä ihailemaan maisemia, syömään jätskiä ja lounasta, ja mahdollisesti laittaa fillari parkkiin, vaihtaa lenkkarit jalkaan ja kävellä reissukohteessa tovi. Ja kaiken tämän jälkeen olla suht ajoissa määränpäässä. Näillä spekseillä starttipisteeksi valikoitui Vääksy, jonne ajelee Mäntsälästä vajaan tunnin. Olen tehnyt sieltä lenkkiä kerran aiemminkin, mutta silloin vaan päiväreissua ja huomattavasti lyhyempää settiä. 

Vääksystä Sysmän ja Luhangan kautta Joutsaan näytti olevan paljon järvimaisemaa tarjolla, ja matkan mittakin sopivasti alle satakolkyt. Joutsasta löysin majapaikan kohteesta Lamminmäen juhla ja peti Tämä paikka oli saanut hyvät arviot netissä, ja oli kohteena minun reissuuni juuri passeli. Paikka löytyi ensin Bookingin kautta, mutta lopulta varmistin huoneen saatavuuden ja varasin sen suoraan paikan isännältä tekstarilla - edellisenä iltana. Jätin siis valmistelut jokseenkin viime tippaan. 

Retkikamppeet keräilin illalla kasaan, ja testasin satulalaukun kiinnityksen. Ja sitte ajoissa nukkumaan.

MATKALLA

Lähdin kotoa kasin kieppeillä, ja auton jätin Asikkalassa Tallukan parkkikselle toivoen, että siitä ei tule sanomista, kun en kuitenkaan heidän asiakas ollut. Pyörän päällä olin vähän ysin jälkeen. Vääksyn kanavan yli ja kohti Pulkkilanharjua, yhtä suosikkikohdettani. Siellähän oli tietysti kuvat otettava, ja taisin siinä hetken olla vaan ja ihmetellä maisemaa muutenkin. Komee paikka.

Pulkkilanharju

Matka jatkui kohti Sysmää, jossa oli tarkoitus pitää ensimmäinen vähän pidempi paussi. Matkaa Vääksystä Sysmän keskustaan on noin 45 km. Sysmässä olikin hieno leirintäalue ihan tien ja rannan välissä, siihen oli superhelppo pysähtyä paussille. Meijerin maitobaari tarjosi jäätelön ja limpparin lisäksi mahdollisuuden nautiskella ne järven rannassa. 

En tällä kertaa kuitenkaan vuokrannut vesileluja. 

Sysmässä jätskipaussi

Sysmästä lähdin kohti Luhankaa. Etapilla pituutta noin 46 km. Reitti oli superhieno! Järvimaisemaa ihan jatkuvalla syötöllä, mäkeä ylös ja mäkeä alas, hyvää tietä, ja rauhallinen liikenne. Lauantaina päivällä väki on jo mökeillä, eikä kaahaamassa sitä kohti tai sieltä pois. Tämä pätkä oli ehdottomasti reissun paras ja mieleenpainuvin. Mietin mielessäni että täällä mie nyt oon, toteuttamassa tätä kauan haaveissa ollutta reissua ihanassa kelissä ja mieli keveänä. Semmonen pakahduttava ilo kupli rinnassa. 

Vehkasalo, Sysmä

Samaansaari, Sysmä

Siirtyminen Keski-Suomen puolelle

Luhanka oli hauska uusi tuttavuus. Pieni ja eläväinen paikka. Väkeä oli paljon liikkeellä, aika moni pitsan ja oluen perässä. Minä vaan sen pitsan. Ravintola Reeti tarjoili lisäksi karaokea, joten päädyin itse Ravintola Etappiin Mukavan leppoisa tunnelma, ja fillarin sai kätevästi terassille parkkiin ja itse pääsin hetkeksi auringolta suojaan. Naapuripöydän seurue oli paikallisia mökkeilijöitä ja ahkeria fillaristeja, tosin tällä kertaa liikkeellä autolla. Päädyttiin juttusille yllättäen :) 

Ravintoloitsija ei pitsan täytteissä säästellyt, kinkku-ananas-aurajuustopitsa sisälsi auraa niin paljon, että se olisi ollut syytä laittaa tuoteselosteeseen ensimmäiseksi. No, suola ja rasva tulivat tarpeeseen, sillä mittarissa oli tässä kohdin 92 km, ja reitti ei tosiaan ollut kaikkein tasaisimmasta päästä. 

Kokki ei säästellyt aurajuustoa Luhangalla

Matka jatkui kohti Joutsaa. Kun pääsin nelostien kupeeseen ja ajelin muutaman kilsan kohti Joutsan keskustaa, tuli mieleeni tarkistaa että missähän kohdin Joutsaa se minun majoitus sijaitseekaan. Onneksi tarkistin, sillä sehän oli muutaman kilsan toiseen suuntaan. Lamminmäki on Joutsan keskustasta noin 7 km pohjoiseen. Päätin että kurvailen sinne saman tien, kirjaudun sisään ja pohdin sitten seuraavan liikkeen. 

Isäntä oli paikalla, toivotti tervetulleeksi, ja esitteli huoneeni. Sain käyttöön saunamökin, jossa oli nukkumapaikat neljälle, suikut ja saunakin. No, sauna oli puulämmitteinen, eikä käytössä, mutta olihaa miulla tilaa tuossa torpassa Spessun kanssa majoittua. Huuhtaisin hiksat pois suihkussa ja vaihdoin puhdasta päälle. Päätin käydä pienellä jaloittelulla tilan lähimaastoissa. 

Majoitukseen kuului aamiainen, mutta tilalla ei ollut kiskaa tai kauppaa josta olisi voinut iltapalaa ostaa. Kauppoja tai huoltoaseman kahviloita ei myöskään ollut lähimain. Itsellä oli repun pohjalla vain pieni karkkipussi. Arvelin, että Luhangan täyteläisestä pitsasta huolimatta saattaa alkaa hiukoa kun ilta pitenee. Kun pohdin tätä ääneen, tilan palveluhenkinen isäntä järjesti minulle kätköistään pullon limpparia ja jätskiannoksen mansikoilla. Oli lähdössä kauppareissulle ja olisi tuonut sieltä jotain purtavaa, mutta häkellyin niin kovin tästä avuliaisuudesta, että en osannut pyytää mitään.

Toinen alapeti odotti reissajaa valmiiksi pedattuna Lamminmäellä.

Lamminmäen isäntä taikoi minulle jätskiannoksen iltapalaksi - kiitos.

Lamminmäen kisu pitää hiiret poissa. Sopuisa katti päästi paijaamaan.

Menomatkalle kertyi mittaa 125 km

Yön nukuin hieman levottomasti, olihan mulla jännä päivä takana ja uusi edessä. Heräilin seiskalta, ja lompsin aamiaiselle kasilta. Aamiainen oli kattava ja hyvä. Pisteet siitäkin. Kuittasin itseni ulos ja lähdin jatkamaan matkaa vähän ysin jälkeen. 

Olin ajatellut pyöräileväni Joutsasta Heinolaan, ja Vierumäen kautta takaisin Vääksyyn. Nelostietä ajellessani ensin Joutsan keskustaan, ja sieltä Hartolaan, totesin että ei ole mun juttu. Tie on vilkas, ja vain osan matkaa pääsin ajamaan turvallisesti vanhaa nelostietä. Ison tien suuntaisesti ei mene pikiteitä, vain pätkiä soratietä, ja se ei Spessulle sovi. Hartolassa pidin jädepaussin, ja muutin suunnitelmaa.

Runsaan aamiaisen jälkeen tämä oli ehkä hieman aikaista. Matkaa oli takana vasta noin 30 km.
Hartola tuli täten kuitenkin tsekattua, ja muutama euro turistirahaa jätettyä paikalliseen kauppaan.

Vielä ei ole hymy hyytynyt. Ja miksi olisi. Matkalla on mukavaa ja kohta saa jätskiä.

Ajelin Hartolasta jonkun matkaa Nuoramoisten liittymän kohdalle, ja kurvailin sitä kautta kohti Kalkkisia. Olen Kalkkisten kautta kerran fillaroinut, ja tiesin että sieltä löytyy komia silta. Lähestyessäni tätä etappia, aloin vähän jännätä, että kai siellä on joku ruokapaikka auki. Alkoi olla aika kova nälkä ja kroppa huuteli energiaa. Mietin että sillä minun pikkuisella karkkipussilla tekee tiukkaa selvitä Vääksyyn asti. 

Nou hätä, Kalkkisissa oli Mani-baari  auki ja sain suolaisen rasvaiset ranut ja nugetit välipalaksi. Leppoisa paikallinen syöttölä ja juottola myöskin karoke-oikeuksin. En taaskaan laulanut. 

Ruokailun jälkeen oli reissun viimeinen etappi edessä. Jylhän Kalkkisten sillan kautta kohti Vääksyä. 

Rapeat, suolaiset ja rasvaiset ranut ja muutama kananugetti majolla. Avot. Taas jaksaa.

Kalkkisten silta on kyllä hulppea näky. 

Viimeinen pätkä oli melko raskas. Mäkeä osuu tuolle pätkälle paljon, ja koko päivän puhaltanut navakka vastatuuli hidasti matkantekoa. Ja kyllä, ahterissa alkoi nahka olla aika rutullaan, ja reisissä lataus laskenut. Pitkä lasku Loukkuharjulta Vääksyn keskustaan tuli kuin tilauksesta, joskin sen jälkeen oli vielä jonkinmoinen nousu Tallukan pihaan. Autolla olin sunnuntaina vähän ennen viittä. 

Paluumatka lyheni vähän alkuperäisestä suunnitelmasta,
mutta oli kuitenkin lopulta reilut 100 km.

ENSI KERTAA VARTEN

Jos ja kun lähden vastaavalle tai pidemmälle retkelle jatkossa, niin note to myself:

- välipausseja ja jaloittelua voisi järjestää päivään muutaman lisää. Se auttaisi varmasti palautumisessa tehokkaasti. 

- energiaa voisi napsia hieman tasaisemmin, eikä ylinälkäisenä ylirasvaista isoa pitsaa ja saman tien fillarin selkään kampea veivaamaan.

- sata kilsaa tai vähän yli on mulle sopiva päivämatka. Tottakai voi rehkiä pidemmän setin, mutta sitten on huomioitava, että seuraava päivä ei ole kovin kepeä. Näissä ikävuosissa palautuminen vaan ottaa aikansa.

- rauhoita yöuni. Uudet maisemat, suunnistaminen, liikenteen seassa sukkulointi ja varusteiden kanssa veivaaminen saa ainaski minun aivot käymään ylikierroksilla. Lisäksi vielä vieras peti, ja unet ovat helposti tosi rauhattomat. 

- ensiapuvälineitä mukaan. Aina ei ole niin hyvä tuuri kuin minulla tällä kertaa. Vähintään sitä laastaria ja sideharsoa. 

- reittisuunnittelu - ja lupa poiketa siitä. Erityisen tärkeää jos alla on fillari, jolla ei oikein soratietä voi ajella. On hyvä olla järkevä suunnitelma valmiina, mutta on myös hitsin siistiä vaihtaa suunnitelmaa lennosta jos mieli tekee.

- varaa riittävästi aikaa. Liittyen edelliseen kohtaan. Jos iskee inspiraatio, iske heti takaisin. Vaihda reittiä, varaa yksi majoitusyö lisää, poikkea pikkukylään, jaloittele paikallisten nähtävyyksien äärellä, ajaudu mielenkiintoisiin keskusteluihin, pysähdy ja nauti. 

SUMMA SUMMARUM. Annan tälle reissulle arvosanaksi 9, enkä pohdi seuraavaan reissuun lähtöä vuositolkulla.