sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Used to be an athlete...

HaHaa. Kun pari vuotta sitten aloitin juoksuharjoittelun niin ajattelin että sehän on helppoa kun on tuota urheilutaustaa. Meinasin että vanhoilla meriiteillä pääsisi lentävällä lähdöllä liikkeelle...

No eihän se nyt ihan niin mene. Vaikka takaraivossa pysyykin jotain treenien vaatimasta intensiteetistä, niin ei siitä kunnosta kyllä ole mitään jäljellä. Ei ainakaan jos aktiiviajoista on vierähtänyt yli kaksikymmentä vuotta.


Koska suunnitelmissa on testata Cooperia tänä keväänä - päivittää vertailuaika tälle vuosituhannelle - niin kaivoin vanhat harjoituspäiväkirjat esiin. Ihanaa että olen ne säästänyt. Kaiken muun hauskan historiatiedon lisäksi vihkosista löytyi se yksi ja ainut Cooper jonka olen koskaan juossut. Liikuntatunnillahan tytöt juoksivat 1500 metriä (siinä tulos oli muuten 6 min. 34 s = 13, 7 km/h). Mun Coopertulos vuodelta 1989 oli 2650 m. Se tarkoittaa 13,25 km tuntivauhtia. Sitä vastaan on hauska lähteä kisaamaan!


Oli se tilastointi muutenkin vähän erilaista silloin kuin tänä päivänä. Mallia vuoden 1989 treenitilastoista alla.


Hauskaa historian havinaa :) Ei muuta kuin uusia ennätyksiä tekemään!

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Testaus jatkuu

Hyvinkään puolikkaaseen on 54 päivää, jalka on parempi, aurinko paistaa ja mieli vetää lenkkipolulle. Viime viikolla testasin sunnuntaina kasin ja maanantaina vitosen. Jalka ei siitä ärsyyntynyt. Tänä aamuna päätin siis tehdä hieman pidemmän lenkin. Suunnittelin reitin siten, että pääsen kesken kotiin jos jalka suuttuu. Lenkille tuli mittaa lopulta 14 km. Kympin jälkeen kantapää alkoi muistutella itsestään, mutta onneksi vain himppasen. Nyt seurailen tilannetta :)


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kevättä kohti

Kuluneella viikolla ovat kelit hellineet ja innostaneet ulkoliikuntaan. Pieni varovainen vitonen keskiviikkona tuli tehtyä. Liekö valo, aurinko vai onni paranemaan päin olevasta kantapäästä, mutta vauhti oli minusta hitsin hyvä maaliskuun vauhdiksi. Lenkki meni 10, 7 km/h, eli vitoseen aikaa upposi vajaat 29 min. Samaa vauhtia vielä 16 km lisää niin kahden tunnin puolikas on paketissa...


Juoksun ohella on nyt tullut käytyä spinningissä, kahvakuulatreeneissä ja uimassa. Spinningissä, siinä sunnuntain treenissä missä vahditaan sykkeitä yhteiseltä taululta, on käynyt ilmi että voimaharjoituksille on tarvetta. Ei meinaa riittää potkua jaloissa puskea pyörää niin paljon että saisi maksimisykkeet tauluun. Maksimitehotreenejä siis kehiin myös lenkillä. Tulee puskuria kestävyyteen ja sitä kautta nopeutta juoksuun - luulisin.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Shades of grey

Tuhma Raisa! Kävin lenkillä lääkärin suosituksesta huolimatta. Tai supertuhma koska lenkkejä oli kaksi. Keli oli harmaa, tehosteväri pinkki ja mieli toivoa täynnä.



Lääkäri siis suositteli 2 kk:n juoksutaukoa, tai ylipäänsä taukoa kaikesta mikä rasittaa kantapäätä. Seuraavana päivänä tenttasin urheiluhierojaa samasta aiheesta. Hieroja sanoi että juoksu ei hidasta toipumista, tekee vaan jalan tosi kipeeksi. Hmm, kumpaa jääräpää uskois.

Koska kantapää ei ollut kipeä kävellessä (joskaan rehellisyyden nimissä ei ihan entisensäkään), päätin tehdä 3 km:n testilenkin. Kyllä se muuten teki hyvää. Tuntui kuin viime lenkistä olisi ikuisuus. Kotona tarkistin mittalaitteista että itse asiassa edellisestä lenkistä oli vain 10 päivää... niin sitä jää endorfiinikoukkuun.

Kuulostelin tuntemuksia jalassa, nukuin yön yli ja kuulostelin lisää. Ei tullut kipua. Siis tein 5 km:n uusintatestin sunnuntaina. Ei vieläkään kipeä! Olen snadisti toiveikas että olen selviämässä säikähdyksellä ja pienellä harjoitussäädöllä tästä vaivasta jonka sanotaan kiusaavan monia vuositolkulla. En pistä hanttiin! Muutamia lepopäiviä ja lisää testiä.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Uusia tuttavuuksia

Päällä leijuvasta juoksukiellosta on poikinut hauskoja uusia tuttavuuksia mitä tulee treenaamiseen ja kehonhuoltoon. Torstaina kävin piiiiitkästä aikaa (7 v) sisäpyöräilytunnilla ja tutustumassa muutenkin paikalliseen, vasta avattuun kuntosaliin, Vireus Mäntsälään.

Tänään panokset nousivat. Sisäpyöräilytunti oli nimeltään "voima-intervalli" ja setillä oli mittaa 1, 5 h. Sykemittarit oli talon puolesta, ja lukemat kaikkien nähtävillä.... joten pinnamiseen ei ollut mahdollisuuksia. Toisaalta en saanut dataa itselleni jemmaan. Se olisi ollut kyllä mielenkiintoista...



Ensimmäisen tunnin aikana tehtiin useita maksimisykepyrähdyksiä. Minun kohdallani maksimi perustui ikään ja oli 179. Voin kertoa että vaikka olen tehnyt vauhtikestävyysharjoittelua jonkin verran, niin maksimin saavuttaminen oli vaikeaa ja tuskallista. Kivusta nautintoon on matkaa - pelottavan vähän kuitenkin :) joten tää oli ihan mun juttu. Ensi sunnuntaina mä niin tiedän mitä teen toisin. Treenin jälkeen oli pusero jokseenkin läpimärkä. Siis pukkarin kautta, uudet liivit ja paita, ja yogatunnille.

Yogaa en olekaan kokeillut koskaan ennen. Tunti vastasi odotuksiani ja sopi hyvin pyöräilyn perään. Venytyksiä, tasapainoa, hengitystekniikkaa ja rentoutumista. Ihana tapa laskea sykkeet ja rauhoittua kovan treenin jälkeen. Kotona sitä ei vaan tulisi tehtyä. Tämä combo siis kohdillaan.


Enää ei ihan niin paljon harmita tuo kantapäänketku. Toisaalta kun se ei nytkään tunnu kipeältä niin houkutus on suuri lähteä kokeilemaan sitä jo vaikkapa viikon tai viimeistään parin päästä :)