Retureippailee: Evo Trail Run

Tänään kutitteli ilo tossuista tuubihuiviin kun pääsin taas pitkästä aikaa poluille juoksentelemaan. Olen käynyt tosi vähän polkuilemassa, 2015 meni neitsyys Repovedellä kympin kuntosarjassa, toissavuonna juoksin Vantaalla 10 km ja Kotkassa 16 km, viime vuonna Kotkassa 6 km. Jännitysmomenttia siis oli, sillä polkulenkkarit ovat pölyttyneet nurkassa ja tämä tyttö on puskenut vaan lähinnä tasaista ja pinnoitettua. Eniten jännitin ehkä miten minun pikkuriikkiset varpaankynnet kestävät koetuksen. Oikean jalan pottuvarpaan kynsi on vielä Kalmarin jäljiltä musta, mutta pysynyt toistaiseksi kiinni varpaassa. Sitä kun kurittaa vieraassa kengässä useamman tunnin ja potkii välillä juurakoita mennessään niin voi olla että voidaan kätellä hyvästiksi kynsiraukan kanssa. -> laitan kynnestä kuvan tuonne loppuun, ei herkille.

Ajatus Evosta syttyi vasta noin viikko sitten. Mieli on vetänyt poluille, mutta muut menot ovat vieneet mukanaan. Katselin säätiedotusta, mietin miten diilaan perheen aikataulut ja kehtaanko olla taas reissussa kun justiin viime viikonlopun olin sekä talkoissa että ajamassa Mäntsälän fillaritapahtumissa. No, asioilla on tapana järjestyä. Varsinkin jos niitä vähän tönii oikeaan suuntaan. Ja tästä siirrynkin luontevasti itse kisarapsaan...

Linkki tapahtumasivulle "Evo Trail Weekend"
Tapahtumakuvat "reitin.kuvat.fi". Kuvaaja Terhi Sillanpää-Reitti
Kuvia tapahtumasta löytyy myös Instasta "Evo Trail Instagramissa"

Ensin taas perinteisesti kuva kun ollaan jo maalissa, ja sitten tarina miten sinne päästiin. Tässä tuuletellaan, miesten ja naisten kärkikolmikko. Mie tuolla kuvan oikeessa reunassa.

Kuva: Terhi Sillanpää-Reitti

Tässä puolestaan minä lempipuuhassani - suu kalkattaa... :)
Kuva: Terhi Sillanpää-Reitti

Olin aamulla ajoissa paikalla ja pääsin lähiparkkiin. Hilpaisin heti ensimmäiseksi jälki-ilmoon. Sain numerolapun, ja pienen haahuilun jälkeen myös kisakassin. Onneksi olin varannut käteistä mukaan, sillä maksu pankkikortilla ei olisi onnistunut. Jälki-ilmo toimi hyvin. Hinta oli suolainen, mutta oma vika kun olin niin myöhään liikkeellä. Ja hintaan sisältyi tuotemainontaa ja ruoka, joten ihan fair deal.

Vaan nää mukaan?! Kun olet pakkaillut triathlonkisoihin, tämä kasa näyttää tosi pieneltä...

Päivän ehkä haastavin kohta oli seuraavaksi. Mitä päälle?!?!. Pitkät housut joo, ja polkulenkkarit. Tuubihuivi kaulaan, koska olen kaulaviluinen ja oli tuulinen sää. Mutta mutta - vain pitkähihainen, vai lyhythihainen ja takki? Aikani sitä venkosin siinä aulassa ja päädyin sitten pitkähihaiseen. Se oli hyvä valinta. Olisin totaalisesti läkähtynyt takissa. Vaikka asteita oli vain noin 13 ja oli kova tuuli, niin metsässä tuuli ei tunnu, ja juostessa tulee lämmin. Pisteet mulle, hyvä valinta.

Kisassa mukana numerolla 12. Reppu jäi kassiparkkiin.

Lähtö tapahtui klo 11, ja kaikki sarjat lähtivät samaan aikaan radalle. Lyhyemmän matkan juoksijat kaarsivat reitiltä pois 2,5 ja 5 km kohdalla. Ei pahaa ruuhkaa edes alussa, vaikka osallistujia taisi olla lähemmäs 500 henkeä (juoksijoita noin 150 + patikoitsijat, jotka lähtivät jo kympiltä). Pääsin nopeasti itselle sopivaan rennon reippaaseen vauhtiin kiinni. Taputan nyt itseäni selkään koska pystyin ottamaan rauhallisesti ja nautiskellen tämän reissun. Nautin toki myös kisaamisesta "veren maku suussa", mutta olen yrittänyt etsiä itsestäni myös tätä astetta vähemmän kilpailuhenkistä otetta. Tänään löydettiin toisemme ja juostiin sulassa sovussa koko reissu.

Olisko tuo nyt sitten VK 1-2 tasoista vauhtia. Ei paha (eli lintsasinko?)

Ensimmäinen huolto oli noin 8,6 km kohdalla. Tarjoilut olivat hyvät ja palvelu ystävällistä. Kiitos. Tämä pätee kaikkiin neljään huoltopisteeseen . Otin huikan mehua ja vähän rusinoita. Hahaa, minun haasteeni eli tankkaus, miten se meni niinku omasta mielestä? No ihan ok. Suhteessa sykkeisiin ja vauhtiin söin edes jotenkuten riittävästi. En juonut tarpeeksi, mutta join kuitenkin edes säädyllisesti. Omista varastoista söin yhden geelin ennen lähtöä ja yhden protskupatukan matkalla. Järjestäjän huolloissa join mehua ja söin rusinoita ja banaania. Kädessä kulki oma vesipullo. Joo, tiedän että se ei ole ehkä järkevin paikka vesipullolle, mutta siinä se nyt kumminkin kulki. En halunnut ottaa reppua reissuun, joten tila oli rajallinen ja seli seli.

Mutta joo, hölkkäilin poikaporukassa suurimman osan matkaa. Vaihdettiin kuulumisiakin siinä vaiheessa kun matkalla oli pätkä soratietä ja juostiin rinnan. Olin itse polkuosuudella vetämässä aika pitkään, mutta jossain noin kympin jälkeen jäin solmimaan lenkkarin nauhoja ja jäin jälkeen. Ja tipuin. Yksi kaveri jäi taakseni minulle juoksuseuraksi. No, sekin kaveri hävisi metsän siimekseen viidentoista kilsan kohdilla.

Polku oli hyvin merkattu, siitä pointsit järjestäjälle. Olen aivan mahdottoman surkea suunnistamaan, ja jännään aina että eksynkö radalle. Tällä kertaa en eksynyt. Kerran yritin mennä hutiin, mutta onneksi "väärällä" reitillä oli heti alkuunsa kaksi tarkkaa mummoa jotka ohjeistivat minut takaisin ruotuun ja reitille :) Kiitos mummot, mummot on parhaita!

Reitti oli pääosin suht iisiä. Oli siellä myös teknisiä osuuksia, liukkaita kivikkoja, superliukkaita ja lahoja pitkospuita ja muutama pieni nousu. Sitä vastaan reitillä oli myös useampi soratiepätkä. Voisin sanoa että reitti sopii hyvin aloittelijalle. Tässä suhteessa tapahtuman markkinointi oli erittäin hyvin onnistunutta ja totuudenmukaista.

Maltilliset nousumetrit. Sopii tällasille noviiseille.

Toimituksen lisähuomio: näin useita erittäin maukkaita sieniä reitin varrella. Voi huoh! Oli kanttarellia ja tattia. Koska en voinut tällä kertaa jäädä niitä itse poimimaan, niin lohduttauduin sillä tiedolla, että reitillä olevat patikoitsijat ottavat ne varmasti talteen. Olisi hyvin surullista jättää ne madoille.

Polkujuoksuun kuuluu olennaisena osana se, että jalat kastuvat ja mutaantuvat. Olin kuvitellut, että aamusta satanut vesi olisi muhjaannuttanut polut ja olisin aivan mutainen päivän päätteeksi. Toisin kävi. Reitti oli oikein hyvässä kunnossa, eikä yhtään mutainen. Paitsi! Paitsi siellä jossakin 17 km kohdalla jossa vastaan tuli lampi. Kyllä, lammen kokoinen lätäkkö polulla. "Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää - on mentävä siitä läpi!" Yritin ensin hypähdellä juurakolta toiselle, mutta oikeesti ja lopulta minun oli vaan astuttava tossuineni siihen lammikkoon. Viileä ja mutainen vesi kietoi jalkaterät syleilyynsä. Pari askelta eteenpäin ja mutaista vettä oli pohkeen puoliväliin. Hetken jo mietin että mikäs suo tässä on! Kohta uppoan tänne kainaloita myöten. Vaan en uponnut. Pääsin kahlaamaan lammikon läpi ja jatkamaan matkaa. Tossut sanoivat lits, läts muutaman kilometrin, mutta sitten ne olivat enää märät, eivätkä vaivanneet kummemmin.

Vikat kilsat oli raskaat. Ei ole minun koipia totutettu maastoilemaan. Vilkuilin kellosta kilsamäärää viimeisillä kahdella kilsalla varmaan yhtä monesti kuin ennen sitä yhteensä. Vaan tulihan se maali sieltä. Minun gps sanoi matkaksi reilut 23 km, järjestäjän mitta oli 24 km. Niin tai näin, maalissa oltiin. Ja heti tuli minulle tieto että olen naisista kolmas pitkämatkalainen maalissa. Ja että palkintojenjako on ihan kohta :) Uskomatonta! Kyselin että olikos meitä sitten enemmän kuin kolme? En voinut uskoa että olen kolmas. Ja olihan meitä. Naisia oli tällä matkalla kuusitoista. Podiumin parhaat oli kyllä ihan eri lukemilla kuin minä, eli selkeesti oman lajinsa parissa. Vaan oli ne seuraavatkin minusta aika reippaasti jääneet, eli kovaa kiriä tai pientä kävelyä vaikka olisin lisännyt, niin paikka tulosluettelossa olisi ollut sama.

Minun mittarissa vähän vähemmän kuin järjestäjän. En kuitenkaan oikonut! Enkä uinut kuten minun GPS
väittää. Se vaan heittää muutamilla metreillä siellä täällä ja lopputulos on sen mukainen.

Palkinnot sain Sami Jauhojärveltä! Sami oli itsekin tänään juoksemassa, mutta flunssasta toipumassa ja siksi vain 8,5 km lenkillä. Olihan se mukava saada onnitteluhali Olympiavoittajalta! Pyysin vielä päästä yhteiskuvaan palkintojenjaon jälkeen.

Onnittelut Samilta naisten kolmoselle. Kuva: Terhi Sillanpää-Reitti

Mie ja Sami. Kauhean mukava kaveri. Kysyin onko noloa pytää selfiet hänen kanssaan. Hän siihen tokaisi että eipä toki
hän on siihen tottunut. Kunhan kirjoitat nimen oikein hää sanoi vielä.

Oikein maittavat ja käytännönläheiset kisapalkinnot kolmelle parhaalle. Maistuu mulle.

Kisan jälkeen tietty sometus, ja sitten maukkaalle jauhelihakeitolle. Tällä kertaa en käyttänyt järjestäjän suihkumahdollisuutta, vaihdoin vaan kuivat sukat ja kengät jalkaan ja ajelin kotiin.

Summa summarum. Ekaa kertaa järjestetyksi (ja muutenkin) tapahtumaksi oikein hyvin hoidettu. Varmasti harkitsen vakavasti uusintaa jos vaan näitä tulee lisää. Tällä kertaa samaan aikaan taisi olla Espoossa polkukisa, joten osa harrastajista oli varmaankin siellä. Minä en kaipaa massatapahtumia, joten viihdyin oikein mainiosti täällä, ja sain kuitenkin seuraa suurimmalle osalle matkaa joten ihan itekseenkään ei tarttenut eksyillä.