tiistai 9. heinäkuuta 2019

12 h (jo perinteeksi muodostunut) pyöräilytapahtuma

Miten sitä mukavammin voisi kesäloman aloittaa kuin osallistumalla 12 tunnin pyöräilytapahtumaan, joka järjestettiin meidän porukalla nyt jo kolmatta kertaa. Ensimmäisen järjestin itse pari vuotta sitten Mäntsälässä, tässä linkissä lisää siitä "klik". Viime vuonna pyöräiltiin Mäntyharjulla Keijon järjestämällä radalla, siitä juttua tässä linkissä "klik". Tämän kesän suhteen päädyttiin samaan heinäkuiseen ajankohtaan ja uudelleen Mäntyharjun maisemiin.

Edellisten vuosien tapaan huolto sekä kilometrilaskenta oli osallistujien omissa hoivissa. Järjestäjän taholta oli merkattu reitti, ja järjestetty tulosluettelo kierroksen vaihtumiskohtaan Vihantasalmen Nesteen takapihalle. Tapahtuman ajatuksena on viettää päivä fillaroiden mukavassa seurassa. Yhden kierroksen mitta 20 km, ja kierrosmäärä vapaavalintainen. Tapahtuma luonnollisesti ilmainen.

Enempää löpisemättä taustaa, tässä tarinaa miten minun päiväni eteni tällä kertaa.

Pari vuotta sitten pyöräilin 250 km, viime vuonna 260 km. Tänä vuonna oli ajatus ottaa vähän iisimmin ja mielessä oli että kaksisataa voisi mittariin ajella. Viikko sitten oli Lahden IM puolimatka, ja vaikka sama setti oli myös viime vuonna alla, tänä vuonna oli lisäksi ollut pientä flunssanpoikasta kurkussa ja korvissa juhannuksesta lähtien. Haluan treenata koko kesän ja koko vuoden, joten en riskeeraa nyt terveyttäni yrittämällä ennätystehtailua. Eli rennolla asenteella starttiin.

Aamun starttitiimi Vihantasalmen Nesteellä.

Pitkää vai lyhyttä päälle? Poutaa ja sadetta luvassa. Aamun lämpötila noin 13 astetta klo 8:00.


Koska pyöräilyaikaa on varattu koko päivä, klo 8-20, ei kaikkien tartte aloittaa heti kasilta. Tuossa meidän aamutiimi valmiina lähtöön. Aamu oli viileä, mutta poutainen. Pohdittiin että millä varusteilla sitä starttaisi. Pärjääkö lyhyillä vai tartteeko pitkät. Minä lähdin rohkeesti reissuun uudessa upeessa Mäntsälän Urheilijoiden nimissä olevassa lyhyhihaisessa pyöräpaidassa, ja viime vkonloppuna Lahden kisatorilta ostetuissa lyhyissä pyörähousuissa. Ai että oli pehmuste vielä pullea ja pehmeä käyttämättömyyttään. Koska aurinko ei paistanut täydeltä terältä, ajolasit olivat tällä kertaa kirkkaat.

Säätiedotus oli luvannut aamupäiväksi ok keliä, siis poutaa, mutta ei kovin aurinkoista. Iltapäiväksi ja illaksi oli luvattu sadetta. Autoon olin pakannut mukaan useamman kerran ajovaatteita ja muita vaihtovaatteita, eväitä, pumpun, kymppilitraisen kannun vettä ja kaikkea muuta mahdollisesti tarpeellista tavaraa. Osa niistä tuli kovinkin tarpeeseen päivän aikana.

Pieni porukka hajaantui heti alkuunsa jonkin verran. Keijolla oli tänään kiireisin kampi ja hää pyyhälsi heti alussa omia menojaan. Minä lyöttäydyin Ninan kanssa matkaan ja fillaroitiin enempi ja vähempi pulisten pari ekaa kierrosta yhdessä. Muutamassa kohdassa otin vähän lepoa Ninan takarenkkaan takana, koska ei haluttu liiemmin ärsyttää paikallisia autoilijoita pyöräilemällä koko ajan vierekkäin, ja Ninalla oli myös aika reipas vauhti, joten säästin vähän omia voimia. Ei sitä nyt oikein peesaukseksi voi kyllä sanoa, niin lyhyitä pätkiä perässä olin. Extrovertti luonteeni piti minut pulisemassa Ninan vierellä vaikka järkevämpää voiman käyttöä olisi ollut peesailu :) Tässä vaiheessa paistoi aurinko ja pyöräilykeli oli mitä mainioin. Ei liian kuuma, ei kovin tuulinen.

Vielä paistaa aurinko, mutta tummat pilvet ovat jo alkaneet kasautua taivaalle.

Reitti oli sama kuin viime vuonna. Kierros 20 km. 

Parin kiekan jälkeen pysähdyin hetkeksi autolle ja napsin vähän karkkia ja suolapähkinöitä. Kaikenlaista evästä oli tosiaan varattuna mukaan, mutta ajatuksissa oli kuitenkin isommat tankkaukset hoitaa Miekankosken kahvilassa joka on ihan reitin varrella, ja josta saa ihan parhaat munkit ja pullat ja suolaiset palat. Ja siellä on maisema kohillaan myös. Ja palvelu!

Seuraavat kierrokset ajelin itekseen. Ninan näin menevän edessäpäin, mutta en lähtenyt repimään kiinni. Ajelin omaa mukavaa reipasta vauhtia, sykkeen pidin pk-alueella ja watit noin 60 % maksimista. Viidennellä kierroksella kun satanen oli melkein täynnä, pysähdyin kahvipaussille. Energiaakin kyllä jo kaipasi, mutta tarvis oli myös käydä toiletissa. Tässä kohdin oloa virkistämään valikoitui kahvi ja leipä, sekä sokerimunkki.

Niin kiire oli kahvin kanssa että muutama tippa läikkyi. Tänään ei mietitty maidottomia, tai muitakaan erityisruokavalioita, kaikki pisteltiin ilolla syöden mitä tarjolla oli. 

Piti nauttia joka hetkestä kun sai ajaa poutaisessa säässä. Taivaalle oli kertynyt todella tummia pilviä ja alkoi näyttää selvältä että sadetta tullaan saamaan. Miekankosken rannassa odotti juhannuksena polttamatta jäänyt kokko.

Kokko odottaa polttamista kun Jussina oli liian kuivaa. Se varmasti kohta korjaantuu...

Tuomiopäivän tunnelmaa taivaalla.

Miekankosken kahvila on todellakin reitin varrella. Ei tartte hätäisen fillaristin poiketa pitkälle että saa kahvin ja pääsee toilettiin. Ihan mahtava paikka. Käytän itse ja suosittelen!


Sata kilsaa tuli mittariin kun viisi kierrosta täyttyi. Vatsa oli täynnä ja pyörä kulki. Lyhyillä vermeillä pärjäsi oikein hyvin. Kuudennen kierroksen alussa ripsi muutaman pisaran vettä. Ja sitten sade lakkasi. Ajattelin että kyllähää päästiin vähällä. Olisko se saderintama kiertänyt meidät ja saataisi ajella poutasäässä koko päivä. Mieleni alkoi jo vähän leikitellä ajatuksella pidemmästä ajosta kuin alun perin olin ajatellut. Mikäs siinä olisi hyvässä kelissä fillaroida.

Saman kierroksen puolivälissä alkoi sitten sade. Kunnon sade. Taivas oli nyt kokonaan harmaa ja tumma, joten toiveet kuuron ohimenosta sai unohtaa. Seuraavalla kierroksen vaihtumiskohdalla hipsin nöyrästi autolle ja pistin sadetakin päälle ja irtolahkeet jalkaan. Irtolahkeet olen ostanut jo pari vuotta sitten, mutta nyt vasta niitä ekaa kertaa oikeasti käytin. Ja kyllä olin iloinen että minulla sellaiset "stayupit" oli mukana. Lahkeet olivat lämpimät ja pitivät vettäkin jonkin verran.

Alkoi sataa - mie jäädyn ja hyydyn ja lannistun...!

Näillä makkarankuorilla pysyykin reidet hyvin lämpiminä! :)

Stayupit - ihan ku iltamenoissa. Silikonireuna pitää irtolahkeet ylhäällä eikä puntit tipu kesken ajon.

Sadetakki ja irtolahkeet puettu, kyllä mie pärjään! Ja ilmakin on happirikas sateella. Nou hätä. Matka jatkuu.

Muutamalle kierrokselle sain taas juttuseuraa. Ahti fillaroi minun kanssa kierroksen, ja Samin kanssa oltiin juttusilla ja ilmeisesti Kimmon. Ja muutaman muun kanssa vaihdettiin myös kuulumiset. Ei vaan tullut siinä kyseltyä että kuka on kukin, ja kypärän ja ajolasien takaa ei jää edes kasvot mieleen. Velo Saimaan ajoporukka jäi mieleen kun menivät niin vauhdilla ohi että suhahdus vaan kävi ja katosivat horisonttiin. Mutta siis, kiitos kaikille minun kanssa pulisseille. Siinähää ne kilometrit etenee kun on juttuseuraa. Peter kävi solidaarisuuden vuoksi ajamassa kiekan, viime vuonna mittariin tuli vähän enemmän. Niin ja sitten oli se Lahtelainen Sami, joka oli lähdössä ihan tapporeissulle Alpeille fillaroimaan. Kyllä on kovaa porukkaa, ei voi muuta sanoa. Ite olen aika sitkeä, mutta hidas ja sillai mukavuudenhaluinen, että omaa reipasta kyllä pusken vaikka kuinka pitkään, mutta kovemmat vedot meinaa jäädä tekemättä.

Yhdeksäs kierros oli meneillään ja olo oli vielä reipas eikä jalkaa painanut. Mittarissa oli 177 km ja Miekankosken kahvila kutsui taas tauolle. Nyt märissä vaatteissa ja vähän enemmän rähjäisenä kuin edellisellä paussilla. Ostin limpparin, ja vähän hiukopalaa. Istahdin kahvilan sisätilaan tällä kertaa koska ulkona oli viileää. Vesisateessa kastunut pyöräilyhousujen pehmuste slätsähti penkkiin niinku taulusieni ennen vanhaan liitutauluun. Veden lisäksi selkä ja ahteri olivat täynnä kuraa jota takapyörä sadekelillä heittää väkisinkin kuskin iloksi ilmoille.

Lämmin juoma olisi ollut parempi valinta, mutta kun teki Jaffaa mieli. Karjalanpiirakka kävi kyllä lämmityksen kautta.

Vieläkö muistat tämän tuotteen? Mie muistan. Se oli järjestäjän homma pyyhkiä taulu välitunnilla ja huuhdella sieni. Tuollaisen kun kastelet ja istahdat sen päälle niin tiedät millaista on kahvitella märissä pyöräilyhousuissa.

Pysähdyin liian pitkäksi aikaa tällä kertaa ja näissä olosuhteissa. Märät vaatteet ja kylmä limu saivat minut palelemaan holtittomasti. Tässä kohtaa pyöräily ei ollut voima- tai kestävyysurheilua, vaan tahto- ja motivaatiourheilua. Vedin litimärät ajohanskat käteen, sujautin kypärän päähän ja pisaroita täynnä olevat ajolasit silmien suojaksi ja lähdin jatkamaan matkaa. Olin suorastaan iloinen että heti kahvilan jälkeen tulee pitkä nousu. Se sai veren taas kiertämään ja lihakset lämpiämään. Kierros vaihtui kymmenenteen.Viiden kilsan ajamisen jälkeen oli kroppa taas lämmin, eikä märät vaatteet haitanneet. Tietysti olisin mielummin ajanut kuivissa vaatteissa ja poutasäässä, mutta nyt mentiin sillä mitä luonto meille tarjoili.

Koska päivää oli vielä pitkälti jäljellä eikä väsy ollut tullut, päätin tehdä vielä yhden kierroksen lisää. Siinä ajellessa oli aikaa piirrellä ajatuskuvioita ja mietiskellä kavereiden hauskoja postauksia. Koska tänään en ollut tekemässä ennätysmatkaa, ja tasalukukin meni rikki, niin jotain muuta hauskaa voisi kehitellä. Sain inspiraation ajaa matkamittariin palindromin. Idea on lähtöisin maratonporukoista, joissa välillä postaillaan loppuaikoja tuossa muodossa.

Tämä ideahan sai minut taas ihan liekkeihin. Itekseen naureskelin sateessa ja fillaroin 11 kierrosta täyteen. Ja sitten fillaroin vielä muutaman kilsan loppuverraa niin että sain mittariin lukemaksi 222, 2 km. Yhteensä käytin aikaa tänään vähän päälle kymmenen tuntia, ajoaika 8:48 h ja keskinopeus 25,2 km/h. Keijo kyseli vielä kierrokselle, mutta tänään minun ajot oli tässä. Huikattiin moikat niiden kavereiden kanssa joita sattui huoltopisteellä samaan aikaan olemaan. Minä siirryin siitä Nesteen naistenvessaan vaihtamaan kuivaa ylle. Ei tarttenut käydä järvessä kastautumassa kuten viime vuonna ;)

Palindromi matkamittarissa

Ihan tasainen reitti ei ollut. Pitkiä loivia nousuja oli useampia. Kokonaisnousu minun kilsoilla 1591 m.


Kaikkinensa reitillä oli tänään 24 pyöräilijää ja kilsoja kertyi yhteensä 2522,2 km. Keijo teki reittiennätyksen fillaroimalla 300 km. Kova suoritus huomioiden että kaveri merkkasi ensin radan, järjesti huoltopisteen, fillaroi, ja sitten vielä keräsi ratamerkit pois. Kiitos ja kumarrus Keijolle. Ensi vuonna varmaan taas ajellaan, olisko se Mäntyharjulla, vai välillä paluu Mäntsälän reitille. Vai pistetäänkö rata pystyy ihan johonkin muualle? Nähtäväksi  jää. Kerrotaan se sitten taas Facebookissa kun tiedetään.

Summa summarum: sateisesta kelistä huolimatta tunelma oli lämmin ja päivä ihan mahtava. Olen ehdottomasti mukana myös ensi kerralla. Jos saadaan vielä lisää kavereita radalle, niin päästään vaikka vähän peesailemaankin ja juttuseuraa on koko matkalle jos sitä kaipailee. Mie tykkään kyllä itekseenkin treenailla, mutta kun sitä tulee tehtyä aika paljon, niin aikamoinen pulinavaihde iskee kun mahdollisuus tarjoutuu.

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Ironman 70.3 Lahti, se olis sitte siinä

Kymmenes triathlon-startti tuli tehtyä eilen. Vielä joitain päiviä ennen kisaa mietin onko järkeä startata viikon kestäneen yskimisen jälkeen, mutta koska muita flunssan oireita ei ollut niin päädyin lähtöviivalle. Viime vuoden tulos Lahdessa oli minun tasolle aika hyvä, joten ajatus oman ennätyksen tekemisestä tuntui aika toivottomalta. Erityisesti kun triathlonkisaan suoraan tähtäävää treeniä ei varsinaisesti ollut tehtynä. Treeniä kyllä, ja kaikkia tri-lajeja erinäisiä määriä Kalmarin (8-2018) jälkeen, mutta ei vaihtotreenejä, ei yhdistelmätreenejä, ei märkkäritreenejä, ei avovesiuintia eikä "harjoituskisoja".

Takaraivossa laitoin tavoitteeksi kuuden tunnin alituksen jos terveyshuolia tai jotain yllättävää ei tulisi päivän aikana eteen. Lähinnä jännitin, että hengitystiet ei anna myöten pitkäkestoiselle tekemiselle ja lima jota on pyörinyt kurkussa alkaa vaivata kisan aikana.

No, maaliin tultiin ja alle kuuden tunnin. Miten homma eteni, siitä tässä lisää. Ensin kuva maaliintulosta ja sitten miten sinne päästiin.

Maalissa - se olis sitte siinä!

Mitali on samaa mallia kuin viime vuonna. Komea on, ei käy kiistäminen.

Ei tule tänään valmistelulöpinöitä että miten sujui etukäteisviritykset niinku omasta mielestä. Suoraan asiaan.

Uinti 1,9 km: Ilma oli suht lämmin, mutta tuulinen. Jouduttiin odottelemaan lähtöjonossa aika pitkään ennen omaa starttia, ja vaikka märkkärit päällä oltiinkin, silti meinasi alkaa vähän palelemaan. Startti tehtiin oman arvioidun uintiajan mukaisessa järjestyksessä, kuusi kisaajaa kerrallaan aina viiden sekunnin välein. Minä otin paikan 35 min ja 40 min välistä, koska viime vuonna uintiaika oli 36 min. Rannalla en vielä tajunnut kuinka kova aallokko oli edessä. Veden lämpötila järjestäjän mukaan 18 astetta eli suht viileä.

Uinti meni hyvin olosuhteisiin nähden. Aallot olivat tosiaan isot. Alkumatkasta vastaiset, ja rantaan päin mennessä myötäiset. En tiedä kumpi oli pahempi. Vaikka myötäalto antoi mukavasti vauhtia, se tuli myös jotenkin ovelan katalasti päälle niin että meinasin niellä suun täydeltä vettä pari kertaa. Myös poijuille suunnistaminen oli suht haastavaa, vaikka ne isot keltaiset töttöröt olivatkin. Muutamaan otteeseen vieressäni ui joku vahvajalkainen mies rintauintia ja pelkäsin että hää potkaisee minua kylkeen vahingossa. Oli yritettävä etsiä toinen "ajolinja". Uinnin aika tänä vuonna 38 min. Siihen olen ihan tyytyväinen. Sarjassani N45-49 olin tuolla ajalla uinnissa sijalla 9/61. Kankeat ja kylmät oli jalat uinnin jäljiltä. Varovasti sai portaat vedestä ylös nousta ja ekat askeleet olivat kyllä melko huterat. Juoksumatkaa rannasta pyörille oli jonkun verran, eikä koko matkalla ollut mattoa, vaan osa matkasta juostiin paljain jaloin mukulakivetyksellä Hmmm, onneksi olen ollut edes pari kertaa tänä kesänä paljain jaloin ulkona ettei herkkä hipiäni heti kärsinyt.

Vaihto 1 eli T1: Viime vuonna tähän kului aikaa 5:55 tänä vuonna 6:46. Hyi minua. Harjoituksen puutetta selvästi, ja mukavuudenhalua. Tämähän on pitkä vaihto, koska märkkäri pitää repiä pois päältä ja vaihtaa pyörävermeet päälle. Minä kun vielä haluan käyttää sukkia, niin niiden kiskominen märkiin jalkoihin on hidasta. Toisaalta, pyörät olivat tänä vuonna eri paikassa, ja matka uinnista ehkä vähän pidempi, joten vaihtoaika saattoi siksikin olla pidempi kuin viime vuonna (selittelyä...)

Pyörä 90 km: Kuten olen monesti todennut, tämä on tri-lajeista minulle suhteessa heikoin. En ole saanut sitä tilannetta muutettua vaikka olen siitä haaveillut. Harjoitusta on kyllä tehtynä, mutta ehkä aika paljon siellä omalla mukavuusalueella, ei niinkään vauhtia kehittävää harjoitusta. Ja jälleen kerran - voimaharjoituksista on lintsattu! Ei riitä reisissä voima.

Mutta siis, ilolla reitille ja omaa reipasta kohti Messilän mäkiä, Hollolan kirkonkylää, Kärkölää ja takas Sibbetalolle. Reitiltä jäi erityisesti mieleen se, että renkaanvaihtajia oli tänä vuonna tosi paljon! Omat renkaat onneksi kestivät, enkä taaskaan joutunut siihen syvästi pelkäämääni vaihtopuuhaan. Jätin onneksi pitkähihaisen pukematta, vaikka reitin yllä pyörikin muutamia tummia pilviä. Ilma oli kutenkin lämmin, sateelta vältyttiin, ja hihattomalla kisapuvulla pärjäsi oikein mainiosti. Ajelin noin 28 km keskivauhdilla reittiä läpi. Suvi painatteli minusta ohi jossain 40-50 kilsan kohdilla. Huomasin kyllä heti että Suvin vauhtiin en kykene, joten en edes yrittänyt lähteä perään. Huikattiin siinä tsempit ja jatkettiin molemmat omaa vauhtia. Loppuvaihessa tuli taas samantyyppinen välikuolema kuin viime vuonna. Ja melkein samassa kohdassa kuin viime vuonna, Tiina ajoi minusta ohi. Päätin pysyä Tiinan kannoilla (tietysti peesirajaa kunnioittaen). Tiinalla olikin aika reipas vauhti, mutta myös minä sain voimia kun katselin tuttua selkää edessäni, joten Tiina ei päässyt karkuun. Toni ja Pekka (mun ja Suvin ukkelit) olivat tulleet Messilän risteykseen kannustamaan. Ihana kun on omat tsempparit radan varressa, kiitti. Vähän Messilän risteyksen jälkeen ohitin Tiinan ja ajelin taas uusin voimin vaihtoon saakka. Aika pyörällä tänä vuonna 3:09, viime vuonna pyörään tuhraantui kolme minuuttia kauemmin. En nyt vielä tuuleta tuota aikaparannusta :) Kelikin oli helpompi kuin edellisellä reissulla.

Ilon kautta - kyllä tää on kivaa!

Ajoinko pystyssä vai ajoinko tangoilta? Miksi oli hidas pyöräosuus? Onko näillä asioilla yhteyttä?

Vaihto 2 eli T2: Viime vuonna 3:50, tänä vuonna 3:35. Kyllä mie olin nopee! Ehkä olin nopea siksi että Tiina oli vaihdossa samaan aikaan ja minulla tuli kiire juoksemaan että pääsen sitä karkuun :) Jos en olisi ollut kisassa, olisin käynyt pissalla. Mutta koska kisa, päätin sinnitellä viimeiseen asti.

Juoksu 21,1 km: Jalat oli tönköt kun lähdin juoksulle. Varpaat oli lämpimästä ilmasta huolimatta jäässä. Loppurutistus pyörällä aiheutti lisäksi sen, että ekat kaksi kilsaa juili takareisissä semmoiset tuntemukset että kramppi on tulossa. Se olisi ollut sen verran fataalia, että oli pakko vaan hidastaa tahtia ja toivoa parasta. Ekalla huoltopisteellä reilusti suolaa ja vauhti edelleen sen mukainen että jalkojen tuntemukset rauhoittuisivat.

Pääsin omaan rullaavaan tekemiseeni ehkä noin neljän kilsan kohdalla. Vauhti ei ollut minulle kova, mutta juokseminen alkoi tuntua "omalta" menolta ja krampinalut rauhoittuivat. Tiesin että olen jossain määrin lähellä edellisen vuoden aikaa ja jos mitään kummallista ei käy, niin kuusi tuntia alittuu. Päätin siis tehdä ehjän suorituksen ja hölkkäillä omaa rennon reipasta vauhtia ehkä uran viimeisestä tri-kisasta nauttien. Nyt siitä oli enää aika vähän jäljellä!

Jokos tää ilo loppuu?! Vai saako vielä juosta hetken?

Nyt Toni ja Pekka olivat rannassa kannustamassa ja videoita ottamassa. Taisi olla rankka päivä pojillakin kun tulospalvelusta seurasivat missä emännät menee ja yrittivät ehtiä milloin mihinkin mutkaan vilkuttelemaan ja kuvia ottamaan.

Nyt se on enää juoksua ja sehän hoituu. Tässä vielä hymy herkässä. Toni otti kuvan rantaraitilla alkumatkasta.


Alkoihan se minullakin tossua painaa jossain kohdin ja olla fiilis että aika kiva olis jo se maaliviiva ylittää. Matka kuitenkin taittui koko ajan, ja sain jopa väkisin nielaistua järjestäjän huollosta muutaman geelin juoksun aikana. Että se voi maistua pahalta! Mutta mie tiesin että pakko on syödä tai loppuu jaksaminen. Omia eväitä ei juoksussa ollut. Pyörällä olin syönyt aakkoskarkkeja, suolapähkinöitä ja suolaa omista varastoista ja banskua järjestäjän huollosta.

Maaliviiva alkoi lähestyä ja selvää oli jo että viime vuoden aikaan en tule pääsemään, mutta kuusi tuntia alittuu. Reitin varressa oli ihanan paljon kannustajia, myös pikkulapsia jotka odottivat aidalla seisten ja käsi ojossa läpyä Ironmanilta :) Tottahaa sellaiseen on aina aikaa ja hymyn kera. Niin ja siis tässä kohdassahan voisin mainita että itse olin hattu kourassa pyytämässä päästä yhteiskuvaan Kaisa Salin kanssa kun oltiin molemmat tarkistamassa fillareita ennen starttia. Ja Kaisa niin lämpimästi hymyillen suostui kuvaan kanssani että kylläpä siitä jäi hyvä mieli! Upea nainen, upea urheilija! Että jos Kaisalla on aikaa olla minun kanssa kuvassa, ni miekii voin kyllä antaa läpyjä kannustajille reitin varrella.

Kaisa ja Raisa. En kehannu alkaa tukkaa kampaamaan ja ottamaan montaa otosta, joten yksi kuva on ja se julkaistaan. Kiitos Kaisa - oot supermimmi!


Kaikkinensa siis juoksu tänään ihan ok, mutta ei todellakaan parasta antiani. Juoksuaika 1:57 kun se viime vuonna oli 1:54.

Maalissa tässä kisassa ajalla 5:55:24 johon olen tyytyväinen. Tietty mielessä kävi että jos hidastelisi sen verran, että aika olisi pelkkiä vitosia ni se olis hauskan näköinen. Päätin sitten kuitenkin juosta suoraan maaliin. Jäin viime vuoden ajasta kaksi ja puoli minuuttia. Pystyn elämään sen asian kanssa.

Meijän tiimi :) Supermimmit rivissä. Kaikki tänään maalissa voittajina, useampiakin haasteita ylittäneinä. Raisa, Anneli, Heli, Riitta, Heidi ja Tiina. Kiitti kamut tsempeistä ja onnittelut Ironwomaneille 70.3 vuosimallia 2019!

Yskä ei vaivannut ollenkaan kisan aikana, mutta maalissa kaikki se keuhkoputkiin kertynyt lima halusi ulos ja yskin taas aika lailla. Tässä kohtaa haluan painottaa, että en todellakaan suosittele kenellekään kovaa urheilua jos on kipeä, tai vasta toipumassa. Minä seurasin sykkeitä ja kropan tuntemuksia tänään erityisellä huolella, ja olin päättänyt että keskeytän jos tarvis on. Ja tällä kertaa olisin todella tehnyt niin. Ei edes tämä titteli ole sen arvoinen että uhraa terveytensä. Lisäksi viikon päästä on Mäntyharjulla jo perinteeksi muodostunut 12 tunnin pyöräily ja mie haluan sinne Keijoa moikkaamaan :) Ei passaa ottaa jälkitauteja tässä kohdin.

Nyt tuli raikas uutuus! Finisher-paita joka on merinovilla/bambusekoitetta! Ihanan pehmeä ja kotoisa paita. Kiitos kisajärjestäjälle tästä uudesta innovaatiosta. Niitä teknisiä paitoja onkin jo kaapit täynnä.

Summa summarum: hieno reissu ja hienot palkinnot. Paljon tuttuja, monia hienoja onnistumisia kavereilla. Suvi ja Miikka tekivät mahtavat ajat - onnittelut vielä molemmille. Tri-kisat jää nyt (ainakin) joksikin aikaa pauselle. Viikon päästä fillaroidaan ja kesällä polkuillaan paljon kuin myös tehhää kaikkea muuta urheilun saralla inspiroivaa. Syksyllä kalenterissa Nuuksion pitkä reissu, siinä on mulla kesäksi jännäämistä.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Kymmenes kerta ja jäähyväisten jättö (?)

Lauantaina olisi minun triathlon-uran kymmenes kisareissu. Samalla se taitaa olla hetkeksi jäähyväisten jättö tri-kisoille. Tri-lajien harrastaminen erikseen kyllä jatkuu, kaikki niistä ovat minulle hyvin mieluisia ja rakkaita lajeja. Tuntuu vaan että jo viime kaudella alkanut henkinen alavire tri-kisojen suhteen ei ole helpottanut. Viime kesänä Lahden kisa-endorfiineissä ilmoittauduin mukaan myös tälle kesälle, mutta sellainen into-piukee-jännitys-keskittyminen-kaikkipeliin-mentaliteetti puuttuu.

Vuoden 2018 IM 70.3 Lahti

No, ei tässä ole tarkoitus suggestoida itseään huonoon suoritukseen tai melankoliaan, päinvastoin. Kerään positiivisia muistoja summaamalla kisat joita on takana. Ja ne ovat tässä:

1. Vantaa TRI 5.6.2016 (sprint uinti 750 m - pyörä 20 km - juoksu 5 km) 1:33:22
Tää oli ihan eka, ja tärkein anti oli silloin testata vaan millaista se triathlonkisaaminen on. Miten siellä pitää käyttäytyä ja miten ne vaihdot hoituvat. Jännitti ihan hitsisti. Positiivisia muistoja siitä miten hyvin noviisi huomioitiin. Järjestäjät jaksoivat vastailla tyhmiin kysymyksiin ja osallistujat kannustivat toisiaan. Linkki ihan ekaan "klik"

2. Voimarinne TRI 2.7.2016 (olympic uinti 1500 m - pyörä 40 km - juoksu 10 km) 2:59:07
Sprintistä uskoa keränneenä päätin lähteä pykälää pidemmälle matkalle heti kuukauden päästä. Tampereella on erityinen paikka sydämessäni, ja siellä yövyin kisaa edeltävän yön. Mukana oli minun teini kaverinsa kanssa. Menivät Särkäniemeen sillä välin kun minä kisasin. Kisa meni hyvin vaikka oli hellettä ja juoksu oli raskas. Alitin kolme tuntia ja olin siitä hyvin iloinen. Tästä bloggaus "klik"

3. Challenge Turku TRI 14.8.2016 (1/2 uinti 1900 m - pyörä 90 km - juoksu 21,1 km) 6:10:06
Sitten repäisin. Lähdin heti ekana tri-vuotena kokeilemaan myös puolimatkaa. Turussa oli mukava kisa, hyvät järjestelyt ja tasainen reitti. Jännitin kovasti jaksanko pyöräillä 90 km. Pyörä on ollut aina minulle haastavin osuus, sillä se on suhteessa heikoin lajini (ja samalla kisan pisin pätkä). Lisäksi pelkään että renkaat puhkee ja joudun vaihtohommiin. Pääsin maaliin ja mielestäni ihan kelpo ajalla. Huoltojoukoissa mukana ukkokulta. Koko tarina myös tästä blogissa.


Ensimmäinen tri puolimatka tehtynä ja hieno mitali napattuna

4. Vantaa TRI 18.6.2017 (olympic) 2:46:58
Uusi kausi, uudet kujeet. Olin huomannut, että pidemmät matkat sopivat minulle paremmin kuin sprintti, joka on yhtä varusteiden vaihtoa ja häsäämistä. Aloitin kauden tutussa paikassa Kuusijärvellä perusmatkan merkeissä. Kolme tuntia alittui reilusti, mutta Vantaalla pyöräosuus on vaan 38 km, eli siitä saa jo pienen aikaedun. Kisarapsa blogissa.

5. Challenge Turku TRI 13.8.2017 (1/2) 5:49:00
Koska viihdyn tutuissa maastoissa, päädyin taas Turkuun ja haastamaan edellisen vuoden ajan. Parannusta aikaan tulikin reilusti, ja nyt mentiin jo näkyvästi alle kuuden tunnin. Olin itse asiassa kuumeessa vielä muutamaa päivää ennen starttia, joten ihan hyvä suoritus. Ei voi valittaa. Kisarapsa blogissa ja linkki siihen tässä "klik"


Challenge Turku tri puolimatka 2017. Uintiosuus Aurajoessa.

6. Challenge Almere TRI long (uinti 3,8 km - pyörä 180 km - juoksu 42,2 km) 9.9.2017 12:58:50
Menin totaalisesti sekaisin ja ilmoittauduin täysimatkalle! Olin aivan hermoraunio. Jo pelkkä varusteiden kanssa reissaaminen olisi ollut minulle stressi. Sen lisäksi ihan mahdoton fillarilenkki! Uintia en pelännyt, ja maratonejakin oli tehtynä. Mutta se fillari! Vaan mie selvisin! Tämä on ehkä kisahistoriani rakkaimpia muistoja! Olin tosi ylpeä siitä työstä mitä olin tehnyt. Ja se tuotti tämän tuloksen. Jaksoin puskea kolmetoista tuntia putkeen. Ja sen jälkeen fillaroin vielä hotellille neljä kilsaa. Tähän rapsaan linkki tässä "klik"


Challenge Almere 2017 tri täysimatka

7. Vantaa TRI 17.6.2018 (olympia) 2:44:43
Sama kaava jatkuu. Kesä ja kausi alkaa Kuusijärveltä. Edellisen vuoden aika paranee ja mieli on korkealla. Ehkä jo pientä kutittelua takaraivossa sen suhteen että alkaakohan tää toistaa itseään ja haluanko viilata vielä minuutteja pois näissä merkeissä, vai kokeilla jotain ihan muuta. Kisarapsa blogissa.

8. Lahti IM 70.3 puolimatka 30.6.2018 5:52:51
Saatiin naapurikylään Ironman puolimatkan kisa. Siihen oli sitten ihan pakko päästä. Varsinkin kun kavereita lähti paljon mukaan. Tutuissa maisemissa oli kiva kisata, ja kisakin meni ihan ok. Puolimatkan enkkaa ei tullut, mutta reittiennätys tietysti tuli :) Hauska iltakisa. Ei tarvitse lähteä aamukankeana radalle. Kisarapsa blogissa.

9. Ironman Kalmar 18.8.2018 12:00:51
Pitihän se yksi täyden matkan Ironman käydä koettamassa. Paikaksi valikoitui Kalmar, vaikka aika moni tuttu lähti Tallinnaan. Kalmarin reissu tehtiin yhdessä Petran kanssa, ja reissuhan meni oikein mahtavasti. Laivalla tankattiin hiilareita buffetissa ja vedettiin karssua jälkkäriksi, autolla huristeltiin satoja kilsoja Tukholmasta Kalmariin ja takas. Kisa meni kivasti, vaikka juoksuosuus jäi vähän harmittamaan. Ei maistunut eväät, joten energiat loppuivat ja vauhti hyytyi mateluksi. Maalissa kuitenkin lähes tunnin nopeammin kuin edellisenä vuonna Almeressa. Linkki Ironmaniin "klik"


IM Kalmarissa 2018 olin erityisen tyytyväinen pyöräosuuteen


Kalmarin jälkeen märkäpuku on pölyttynyt kaapissa, vaikka uimassa on tullut käytyä hallin puolella. Pyörän kampia on pyöritelty ja lenkkareitakin kulutettu. Olen "vaan" urheillut ilman suurempaa suunnitelmaa. Ainakaan tri-kisoihin tähtäävää suunnitelmaa. Itekseen, ilman valmennusta. 

Ja nyt se Lahden kisa sitten on muutaman päivän päästä. Taas alkaa tuttu hermoilu että muistanko kaiken! Miten vaihdot sujuu! Kestääkö fillarissa renkaat! Meneekö vatsa sekaisin tai kramppaako jalat! Ehtiikö useamman päivän vaivannut yskä hellittää ennen kisaa, vai onko keuhkoputket limaa täynnä vielä lauantaina! Onhan järjestäjä hoitanut uimareitin siten, että niihin kivikoihin ei tänä vuonna törmää kukaan! Yhtään vaihtoharjoitusta ei ole tälle kaudelle tehtynä! Ei yhtään avovesiuintia tänä keväänä! Menisikö tämä reissu vaan takaraivomuistista?!

10. Lahti IM 70.3 puolimatka 29.6.2019 - Coming soon!
Mukana kisassa numerolla 214

214 Ala-Lipasti Raisa AWA Bronze F45-49 FIN (Finland)

Kisarapsa luettavissa myöhemmin. Sitä ennen - epätoivoisen limakurkun viimeinen yritys pelastaa startti muutaman päivän päästä....


sunnuntai 26. toukokuuta 2019

NUTS 55 km - tunteiden sekamelskaa

Monta ekaa kertaa. Eka kerta Kuusamossa, eka kerta Rukalla, eka ultramatka, eka näin pitkä polkujuoksu, eka NUTS ja eka totaaliärsyyntyminen reitillä. Lopulta fiilis kuitenkin positiivisen puolella.

Kerron kohta lisää, ensin kuitenkin perinteiseen tapaan kuva kun ollaan jo maalissa, ja sitten miten sinne päästiin.

Maalissa ja poletti kaulaan. Poletti ei kerro matkan pituutta. Minulla se oli 55 km.

Savukoneet ja kaikki. Ihan ku isoissa kisoissa. Ja olihaa nää isommat kuin olin ajatellut.


Lähdettiin ukkokullan kanssa viettämään laatuaikaa Kuusamoon. Mie olen aina halunnut käydä katsomassa Karhunkierrosta, ja tämä eventti tarjosi siihen eturivin paikan. Toni taas on innostunut maastopyöräilystä. Pakattiin siis fillari ja muut tarpeelliset tavarat mukaan ja ajeltiin Rukalle torstaina. Oli varattu muutama lomapäivä, että kun pohjosiin asti ajellaan, niin ehditään vähän jotain katsellakin.

Perjantaina keli oli komea. Viileää, mutta aurinkoista. Toni lähti pitkälle fillarilenkille, ja mie kävelin katsomaan 166 km sarjalaisten starttia Rukakeskukseen. Majoituttiin Heikkalassa, josta on vajaa kilsa "keskustaan". Kävellen puikkaa melkein nopeemmin perille kuin autolla. Toki muutama nousumetri tulee... Startti oli haikeenhuikeeta katsottavaa. Kavereilla on edessä reilu vuorokausi reippailua Karhunkierros eestaas. Oma viisvitonen alkoi tuntumaan naurettavan lyhyeltä matkalta. Kehtaako edes kenellekään sanoa että sellaisen pikkuhölkän kävi heittämässä...

Ilta rauhoituttiin mökillä. Mie aloin siirtää ajatukset seuraavan päivän koitokseen ja pakkailin kamoja kasaan. Punnasin vesipulloja ja pohdin selviänkö vaan litran varastolla vai otanko enemmän. Eka huoltoväli on kuitenkin lähes 32 km. Yritin saada unen alkamaan ajoissa. Yritin.

Lauantaina oli kyyti Oulankaan starttipaikalle varattu Scandicin edestä klo 8:20. Söin aikaisen ja runsaan aamiaisen, keräsin kamat kasaan ja Toni heitti minut bussille. Huom - ei turhia kävelymetrejä jaloille ennen starttia :) Olin ajoissa paikalla ja pääsin ekaan bussiin. Bussejahan oli siis jonossa monta ja ne kuskasivat 55 km sarjalaisia luontokeskukseen josta lähtö tapahtui.

Olin siis myös Oulangassa ajoissa (reilu tunti ennen starttia), sillä bussit lähtivät Rukalta sitä mukaa kun ne täyttyivät. Positiivista: ei vessajonoa. Haaste: paniikki ehtii alkaa kasautumaan. Eräs seurue jonka kanssa päädyin juttusille, oli kauhuissaan kun sanoin että minulla on varusteena kaksi pitkähihaista paitaa, mutta ei takkia. Saivat minut vakuuttuneeksi että kastun sateessa ja jäädyn matkalle. Survoin siis toppatakin juomaliivin sivutaskuun vielä viime metreillä. Alun perin sen oli tarkoitus matkustaa drop bagissa maaliin odottamaan minua.


Eipähän ole hellettä, helle on minulle myrkkyä. Tän kanssa selviän hyvin.

Pro-polkujuoksijat saivat minut hätääntymään, ja pakkaamaan tämän varmuudeksi mukaan. Onneksi se ei paina paljon. 

Oulanka täyttyi juoksijoista ja vessajonot venyivät. Onneksi takapihan puskassa oli tilaa niin miehille kuin naisille.

Vähän ennen starttia Oulangan luontokeskuksessa. 

Tämä kaveri oli myös Oulangassa toivottamassa vieraat tervetulleeksi.

Startti oli kympiltä. Olin (tässä päivän kriittisin ja suurin virhe!!!!) jäänyt suhteellisen kauas startin etureunasta. En todellakaan tajunnut miten paljon meitä oli, kaikki lähdössä samaan aikaan polulle, ja että polku on niin kapea ja hidas tosi pitkään alussa. Ainahan kisoissa on alussa vähän ruuhkaa, mutta tämäpä ei hellittänyt. Ei vaan tullut kohtaa jossa olisi päässyt hitaammista ohi. Jono oli todella pitkä ja se liikkui todella hitaasti. Olin odottanut tätä juoksua tosi kauan ja menohaluja oli ihan hirveesti. Jalkoja melkein pakotti tarpeesta päästä juoksemaan ja pääkoppa oli tosi kovilla. Rauhoittelin itseäni ekat 5 km että matkaa on vielä ja ehdin kyllä juosta. Ruuhkaa oli kuitenkin enemmän tai vähemmän lähes koko matkan. Tästä todella pitkä miinus järjestäjälle! Ja minulle kun en tajunnut ottaa paikkaa lähempää "kuumaa" ryhmää. 

Maisemat olivat mahtavat, se täytyy sanoa. Kuitenkin jos olisin katsomassa vaan maisemia, niin tekisin sen mieluummin pienemmässä porukassa. Ja kun olen juoksemassa, teen sen mieluiten omalla tempolla ja vauhdilla. Jos taas jotain positiivista yrittää kaivaa, niin varmaa oli että reitiltä ei eksy. Ja yksin ei tarvitse tallustaa. Ekalle pätkälle sattui sitten vielä se helkkarin painorajoitettu silta. Ja koska olin hidastellut tämän kävelyporukan "tiimissä", ja järjestäjä päästi vielä 34 km sarjalaiset samalle reitille samaan aikaan, oli meitä jonottamassa sillalle sekä meidän 55 km porukkaa, 34 km porukkaa että joitain 83 km porukasta. Jonoteltiin siinä ehkä noin 15 minuuttia. Olin aivan hermona ja taisin sanoa seuraaville jonossa että tämä oli tasan eka ja vika kerta täällä, tällä ei ole mitään tekemistä kenenkään juoksukunnon kanssa.

Painorajoitettu silta hidasti menoa. Kuva Aapo Laiho.


No, henkisesti vähän helpotti välillä. Oli kohtia jossa pääsi ohittamaan, ja oli nopeampia pätkiä jossa pääsi juoksemaan. Niinä hetkinä tunsin riemua. Oikeesti. Tuntui pakahduttavan hyvältä juosta. Tossu nousi kevyesti ja viileä ilma oli minulle nannaa. Päällä oli juuri sopivasti vaatetta ja vatsa ei valittanut. Täydellistä.

Eka huoltoväli oli tosiaan noin 32 km. Söin matkalla yhden protskupatukan, mehua ja karssua. Karssut oli muuten hyvä valinta. Niistä sai sokeria ja ne maistuivat minulle hyvin. Minulla kun on se vika että energia maistuu yleensä huonosti kisoissa, ja sitten hyytyy jaksaminen jossain kohtaa kun en ole syönyt tarpeeksi. Olin valinnut hedelmä-salmiakki-aakkosia mukaan. Niin ja söin myös muutaman kourallisen suolapähkinöitä.

Huolto 1, Basecamp. Täytin vesivarastot, kulautin mukillisen vettä, nappasin kourallisen sipsejä ja pari banaanipalaa sekä suklaata mukaan. Roskat jätin roskikseen ja jatkoin matkaa. Huolto toimi hyvin, joskin vesipisteellä oli ruuhkaa. Mutta ruuhkaahan oli koko ajan myös radalla.

Seuraava huoltoväli oli 17 km. Tämä väli meni tosi nopeasti ja helposti. Ehkä pääsin jotenkin enemmän omaan vauhtiini, sillä kilsat etenivät ja fiilis kohosi. Jossain marakilsojen kohdalla oli pientä väsymystä jaloissa. Luulen että se oli enemmän päässä kuin jaloissa kuitenkin. Se ajatus että nyt on mara juostu, lähetti signaaleja jalkoihin että nyt kuuluisi olla väsynyt. Tunne meni kuitenkin nopeasti ohi, ja sen tilalle tuli riemu siitä että minähän jaksankin ihan hyvin myös neljänkympin jälkeen. Vaikka maasto on vaativa ja nousua on paljon, mie jaksan ihan hyvin. Toki matkalla oli ollut paljon kävelypätkiä, joten voimia oli siksikin säästynyt.

Huolto 2, Konttainen. Konttainen oli minun reitilläni kohdalla 48 km. Siinä kohdassa voisi ajatella ajatella että maaliin on enää 7 km, sehän on pikkulenkki ja menee leikiten. Olin kuitenkin kuullut että se on juuri reitin vaativin ja rankin pätkä. Lähdin silti positiivisen odottavin mielin kohti maalia. Ja kuten minua oli varoitettu, koko pätkä oli jatkuvaa nousua ja laskua. Eikä mitään loivaa ylämäkeä, vaan todella raastavia nousuja, ja todella haastavia laskuja. Kivikkoa, märkää ja mutaista sellaista. Todellakin sellaista "luulot pois" maastoa. Minusta vaan tuntui että voimat lisääntyivät mitä lähemmäksi maali tuli. Aina kun oli mahdollisuus juosta, juoksin. Suurin osa pätkästä oli kuitenkin sellaista että juokseminen ei ollut mahdollista.

Vajaa pari kilsaa ennen maalia tultiin Rukalle. Tosin väärälle puolelle ;) Eli edessä oli todella tiukkaa nousua Rukan laelle, ja loppulasku kisakeskukseen Scandicin eteen. Oikea polvi vähän kipuili, mutta ei pahasti. Tunsin myös että muutama pikkurakko on varpaisiin noussut. Mutta muuten tunne oli siisti. Kuulin maalista kantautuvat musat ja kuulutukset. Kuulin myös että takanani oli joku. Ajattelin että se on tietty joku minun sarjasta, sitä ei passaa päästää nyt ohi. Juoksin siis kevyesti ja euforiassa maaliin.

Maalissa olin ajalla 9:04:59 ja sijoitus naiset 55 km 129/341. Suolaisen makeaa. Olin toivonut parempaa, pelännyt pahempaa. Heti alussa kävi selväksi että maksimisuoritusta ei ruuhkan takia pysty tekemään. Olin todella tyytyväinen siihen miten kevyeltä juoksu tänään tuntui. Samalla olin todella ärsyyntynyt ruuhkasta johon jouduin. Tunteeni kisan suhteen olivat ja ovat edelleen hyvin ristiriitaiset. Hampaankoloon jäi, se on varma. Mutta jäikö niin paljon että viitsin sitä koskaan kaivella pois. Tunne polulla ruuhkan keskellä oli niin totaalisen tappava, että en tiedä toivunko siitä ihan äkkiä. Olen menossa syksyllä Nuuksioon pitkälle polkumatkalle, ja ajattelin jo että skippaan senkin jos siellä on yhtä järkyttävä ruuhka kuin Nutsilla.

Toni odotti minua maalissa, otti videota, oli laittanut saunan lämpiämään, valmistellut ruokaa, hakenut viiniä ja kannustanut Suomen voittoon lätkässä sillä välin ku mie olin juoksemassa. Olihaa kiva päästä suihkuun, saunaan ja valmiiseen pöytään. Kyllä vaan hyvällä huoltopäälliköllä on suuri vaikutus palautumiseen :)



Sijoitus tällä kertaa N 129/341

Tossut tekivät hyvää työtä - kiitos.

Summa summarum: Tekemällä oppii. Ensi kerralla valitsen lähtöryhmän oikein. Tiedän että minusta on juoksemaan ultramatkoja. Nautin polkujuoksusta todella paljon. Olen liian arka teknisillä pätkillä, eikä jaloissa ja ahterissa ole paras mahdollinen voima ylämäkiin. Mutta tahtoa on. Ja sillä pääsee jo pitkälle. Ruka - ehkä näemme ensi vuonna. Polkujuoksu jatkuu joka tapauksessa.

Sunnuntaina palauttavaa patikointia vielä Rukalla, ja maanantaina ajellaan takasin etelään.

perjantai 17. toukokuuta 2019

Puhti-testi ennen varsinaista kisakautta

Mikä se varsinainen kisakausi nyt sitten tänä vuonna on kun samanlaista "race of the year"-tapahtumaa ei tälle vuodelle ole kuin muutamana aiempana vuotena jolloin kauden pääkisa on ehdoitta ollut tri-täysimatka. Kalenterissa on kyllä pitkiä polkuja ja pitkää fillaria, mutta tri-rintamalla on lukittuna vasta Lahden IM puolimatka. Mutta siis, ehkä kisakausi kuitenkin on minun kohdallani jotain toukokuun ja lokakuun välistä aikaa eli juurikin pyörähtänyt käyntiin. Ja onhan se Nuts 55 km ihan kohta... kääk! Sitä varten on keventely meneillään. Tänään niissä merkeissä Lahden Lanu-puistossa pikkuisella vitosen hölkällä (sisälsi valokuvaustuokioita)




Tänä keväänä, oikeastaan jo noin kolme kuukautta, olen tehnyt eräänlaista ihmiskoetta. Minä, lihansyöjä ja maitotuotteiden suurkuluttaja, olen vähentänyt radikaalisti punaisen lihan syöntiä ja minimoinut myös maitotuotteiden kulutuksen. Mielessä tämä testaus on ollut jo pitkään, mutta ajattelin sen olevan minulle tekemätön paikka. Innoituksen testiiin sain eräästä Lauri Markkasen haastattelusta....pitkä tarina, en avaa sitä nyt tässä.

Syön edelleen kanaa, ja entistä enemmän kalaa. Leivänpäällysjuuston vaihdoin kalkkunaleikkeeseen ja sokerijogurtin kiisseleihin ja kaura- sekä soijajogurttiin. Kaurajäätelöäkin olen testannut. Kahvin sekaan lorautan iKaffea aina kun sitä on saatavilla. En tee tästä liian vaikeaa ja sitovaa, kyläreissuilla ja tilanteissa joissa tarjolla on maitotuotteita ja punaista lihaa - syön maitotuotteita ja punaista lihaa. Mutta siis määrät ovat tippuneet paljon. Perimmäinen motivaattorini on uteliaisuus josko tuo vaikuttaa olotilaan ja vireystasoon, taikka on vaikuttamatta. Ja sitten on tietysti se ilmastonmuutos jota pitäisi ehkäistä.

Olen yllättynyt miten helppoa ruokavalion muokkaaminen on ollut. Sitä ei tarvinutkaan tehdä väkisin. On ollut mukavaa vaihtelua syödä uusia makuja, ja alun perin parin viikon mittaiseksi suunniteltu kokeilujakso on venähtänyt siis nyt jo kolmeksi kuukaudeksi.

Onko se sitten muuttanut mitään? Olo on hyvä ja virkeä. Tämä saattaa selittyä myös keväällä ja auringonvalon lisääntymisellä. Vatsa toimii todella hyvin. Vatsan kanssa minulla on pitkä historia haastavaa yhteiseloa, joten tämä on tervetullut asia. Toki myös huonon hiilarin (karkit ja valkoinen jauho) vähentäminen ja marjojen lisääminen ruokavalioon on tuottanut saman tuloksen. Paino on ennallaan, keikkuu siinä oman mukavuusalueen rajalla. Juoksu olisi kevyempää jos olisi muutama kilo vähemmän kannettavaa. Toisaalta ihan ruipeloksi en rupea. Uusi ruokavalio ei ole vaikuttanut siis kiloihin, joskin sisuskaluissa tuntuu ehkä jotenkin "puhtaammalta". Sanovat että iho alkaisi voida paremmin ja muuttuisi kuulaammaksi. No, minun teini sanoi tässä eräänä päivänä minulle että näytän 15 vuotiaalta! (olen 45 vuotias). Tosin sekin liittyi ilmeisesti ostamaani uuteen takkiin enemmän kuin ihoni kuulauteen... :) Ei näistä voi vielä kovin tieteellisiä johtopäätöksiä vetää.

Sitten tein hieman kaupallista yhteistyötä ja tilasin liikkujan testipaketin osoitteesta Puhti.fi Heillä on tarjolla tosi kattava paketti testejä joihin pääsee ilman lähetettä. Verikoe 12 tunnin paastolla. ...ai kauhia että se on kova paikka tämmöselle urheilijalle jolla on koko ajan nälkä. Mut mie selvisin.

Testitulokset tulivat jo seuraavana päivänä. Sain ilmotuksen tekstarilla, ja linkin omapuhti-sivuille. Salasana tuli vielä tekstarilla kirjautumisvaiheessa. Melko helppoa.

Ja sitten tuloksiin...

Ehkä eniten kiinnosti Hb ja ferritiini. Hb on minulla ollut aina ihan ok tasoa, joskus jopa tosi korkea. Ferritiinitaso sen sijaan on vaihdellut ja ollut alempi kuin suositus (paljon urheilevalle naiselle). Arvo on vaihdellut välillä 30-66 kun suositus olisi vähintään sata. Tästä blogissani juttua viime joulukuulta "Ferritiini ja D-vitamiini"

Olen syönyt nyt aika lailla viisi kuukautta rautavalmistetta nimeltään Ferrodan 100 mg. Sopinut minun vatsalle suht ok. Jos otan valmistetta ihan joka päivä, saan kyllä vatsani löysälle, mutta jos pidän pari välipäivää viikossa niin homma toimii. Ilmeisesti jotain on myös imeytynyt, sillä ferritiini oli tällä kertaa 65,8 kun se joulukuussa oli 37,7. Hb oli normitasollani eli 135. Magnesiumia syön myös päivittäin 150 mg - imeytyi sitten tai ei - mutta sen arvo näyttäisi olevan hienosti viitearvojen sisällä.


Toinen arvo jota mittautin viime joulukuussa oli D-vitamiini. Sekin lähinnä mielenkiinnosta koska siitä on ollut paljon julkisuudessa väittelyä. Tai lähinnä väittelyä on ollut siitä, mikä on sopiva päiväannos. Minä muistan melkein joka päivä ottaa myös tämän pillerin, ja minun pillerissä on potkua 50 mikrog (Eviran suositus taitaa olla 10 mikrog/vrk). Tuolla moninkertaisella määrällä olen päässyt viitearvoihin. Eli kääntäen, luultavasti syömällä suositusten mukaisesti, jäisin alle viitearvojen. Samassa paketissa tuli myös B12-vitamiini testattua, ja sekin näyttäisi olevan ok.


Puhti-paketti oli tosiaan hyvin kattava, joskin myös suppeampia paketteja eri tarpeisiin on tilattavissa. Tässä paketissa mukana olleen kolesteroliarvon haluaisin tässä vielä jakaa. Se on nimittäin arvo, jonka uskon muuttuneen tämän ruokavaliokokeilun myötä.

Vaikka olen aina syönyt suht terveellistä kotiruokaa, olen syönyt rasvaista ruokaa ja paljon punaista lihaa, sekä kovia rasvoja (erityisesti maitotuotteista). Lisäksi sukurasitteena on hieman kohonnutta kolesterolia. Myös minulla on arvot olleet koholla, yli suositusten. Toki kuitenkin niin, että hyvän kolesterolin määrä on ollut suht korkea. Mutta kumminkin yhteismäärä yli viisi ja kohoamaan päin. Vuonna 2015 arvo oli 5,5 - vuonna 2017 arvo oli 5,6 ja samana vuonna loppuvuodesta 5,7. Tällä kertaa kokonaiskolesteroli oli 4,6 ja tiputus oli kokonaan huonon kolesterolin vähentymisestä johtuvaa.


Nämä edellä mainitut arvot olivat siis kohdillaan ja paranemaan päin. Oliko sitten jotain mistä tulisi olla huolissaan? En ole huolissani, mutta seuraan tilannetta seuraavien arvojen kohdalla:

- hemoglobiinin konsentraatio alle viitearvon (ei omaa teoriaa eikä google-diagnoosia)
- lymfosyytit yli viitearvon eli valkosolujen määrä koholla (edellisen päivän reippailut? 10 km hölkkä, 1 km uinti ja reilun tunnin reippaat pihatyöt - normityöpäivän lisäksi)
- Glomerulussuodosnopeus eli munuaisarvo (edellisen päivän reippailut? Nestevajaus?)


Summa summarum: mielenkiintoiset ihmiskokeet mulla meneillään ja tosi kattavat tulokset sain taas datanomi-keräilykansiooni. Puhdin kanssa oli helppo tehdä yhteistyötä ja tulokset tulivat todella nopeasti. Tällaiselle hätäiselle se on tärkeä ominaisuus. Odotan kesää ja tulevia koitoksia innolla. Jatkan vielä tämän uuden ruokavalion kanssa. Syön edelleen lisärautaa. Ja syön myös "liikaa" D-vitamiinia, sori Evira. Sometan jatkossakin kisarapsat ja testaan veriarvot varmasti uudelleen ensi syksynä taikka loppuvuodesta. Pidän hauskaa treeneissä. Muistan huolehtia että elämän kokonaiskuormitus pysyy sopivissa rajoissa. Viihdyn työssäni. Otan välillä lasillisen viiniä. Nautin hetkistä perheen parissa.

Mitäs sulla on suunnitelmissa?


sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Kytäjä Trail 23 km

Bongailin mukavantuntuisen polkujuoksukisan siedettävän ajomatkan päästä kotinurkilta eli Hyvinkäällä järjestettävän Kytäjä Trailin ja päätin pistää ilmon sisään muutama viikko sitten. Ajattelin että tämä kisa toimisi minulle hyvänä valmistavana treeninä NUTS 55 varten. Kytäjä on minulle vieras maasto, ja olin pelkästään järjestäjän - HyRa - antaman informaation varassa mitä reittiprofiiliin tuli.

"Klik" Kytäjä Trail -sivustolla reittiä oli kuvailtu seuraavasti: Etenkin 23 km:n reitti on fyysisesti vaativa. Pidemmällä matkalla nousua kertyy noin 600 metriä. Nyt kisan jälkeen voin todeta että erittäin hyvin ja osuvasti kuvailtu... :)

Mutta, otetaas tähän väliin kuva ennen starttia, ja aletaan sitten käydä läpi miten reissu meni noin niinku omasta mielestä.

Mie ja Ohto ennen starttia. Tässä vielä hymy herkässä ja voimat tallessa.

Minun kanssa kisareissulle lähti Ohto. Ohtohan tuli tässä blogissa tutuksi jo viime syksynä kun hää pisteli maran (elämänsä ekan ja heti ylimittaisen) Mäntsälässä juosten minun kanssa. Nyt hää innostui lähtemään polkujuoksua kokeilemaan ekaa kertaa eläisssään. Nuori herra on tullut minulle tutuksi meidän teinin kautta. Mie olin valinnut matkaksi kisa 23 km, Ohtolla oli ohjelmassa kunto 13 km. Startti kuntosarjalla kymmenen minsaa kisasarjan jälkeen ja reitti sama 13 km osalta.

Valitsin reissulle mukaan juomaliivin, jossa matkusti mehua ja vettä, sekä lajitelma eväitä. Ja puhelin. Jalassa oli caprimittaiset pöksyt, kompressiosäärystimet ja vedenkestävät pitkävartiset sukat. Kuvittelin että reitti olisi märempi kuin mitä se sitten oli. Pikkusukilla olisi kuitenkin pärjännyt tänään mainiosti, Sealskinzit olivat turhan lämpimät. Lyhythihaisella puserolla liikkellä, sillä lämpömittari näytti lukemia lähes kahdenkympin kieppeillä. Vinkki muistiin - niin kätevä kuin tuo juomaliivi onkin, se hiostaa selkää. Sille ei varmasti oikein mitään voi, mutta se on syytä huomioida.

Startti -  10 km: Huomasin heti startissa, että tänään ei ole oikein minun päivä. Se tunne oli ollut jo heti aamusta, mutta joskus semmoinen tunne on, ja sitten juoksu kulkee kuitenkin tosi hyvin. Nyt tuntui raskaalle meno jo alussa. Lähdin omaa vauhtia pidellen matkaan. Sillai rauhallisen reippaasti. Nopsajalat pinkoivat heti karkuun ja minä jäin hölkkäilemään omaan ylhäiseen yksinäisyyteeni. Ajattelin että kai sinne joku jäi taaksekin...

Reitti oli mahtavan hyvin merkattu. Iso kiitos tästä järjestäjälle! Erityisesti kun juoksentelin yksin, arvostin todella tiheään ja selkeästi merkattua reittiä. Juomapisteitä oli myös tosi kiitettävästi noin 3 km välein. Minulla oli kuitenkin omat juomat mukana, ja tyhjentelin niitä jotta saisin painoa pois päältä matkan edetessä. Ekalla kympillä en lisäenergiaa ottanut. Vain sokerimehua jota toisessa lötkö-pötköjuomapullossa oli.

Alkuosa reitistä oli soratietä, mutta maasto muuttui muutaman kilsan jälkeen polulle ja osin jopa ihan haastavalle polulle. Mäkiä oli, sitä ei käy kiistäminen. Muutamassa kohdin oli vielä viimeiset rippeet viime talven lumista, mutta niistä ei ollut liukastumisvaaraksi asti. Perus polkukengillä pärjäsi mainiosti.

Kuva Juha Saastamoinen. 3 km.


11-20 km: Vaikka minun vauhti oli tänään hidas, niin matka ei varsinaisesti rasittanut. Kilsat taittuivat hyvissä fiiliksissä. Keli oli komea kun aurinko paistoi täydeltä terältä. Minä vaan en ole parhaimmillani lämpimän sään juoksussa, joten paras teho irtosi metsän siimeksessä alavilla paikoilla joissa oli varjoista ja viileää. Muutama kaveri sai minut kiinni ja meni ohi. Toivoin mielessäni että saisin itse kiinni jonkun liian kovaa aloittaneen ja pääsisin kuittamaan ohituksella. Vähissä oli se väki. Aika lailla kympin täytyttyä otin ekan geelin. Hyvä mie! Onnittelut mulle. Sain sen jotenkuten närpittyä ja nieltyä. Pieninä annoksina ja juomaa päälle. En vaan ymmärrä mikä kammo minulle on niihin geeleihin tullut. En kuitenkaan siinä maastossa uskaltautunut mutustelemaan välipalakeksiäkään, kun ajattelin että sitten on murut kurkussa kun hyppii juurakoiden yli ja yrittää samalla niellä murustuvaa keksinpalaa.

Tälle välille osuivat reitin pahimmat nousut. Siis oikeesti! Muutama nousu oli niin jyrkkä että niihin oli viritetty köysi mistä sai tukea ja vetoapua nousuun. Kyllä mie sanon että kuka niissä nousuissa juosten menee niin aika fakiiri on. Ja tosi kova juoksija! Mie kävelin kaikki vaativammat ylämäet suosiolla. Ja söin toisen geelinkin jossain 17 km kohdilla.

Järjestäjän kuva yhdestä noususta. Tämä ei ehkä ollut se kaikkien pahin, mutta riittävän jyrkkä silti.

Järjestäjän kuva. Myös muutamassa alamäessä sai olla tarkkana jyrkän maaston vuoksi. Vaativimmat laskut oli merkattu varoituskyltein.

Maisemat oli tosi hienot! Niin kiire ei ollut, ettenkö olisi malttanut muutamaa kuvaa napsaista matkalla. Kauniita kuvauspaikkoja olisi ollut tosi monta, ihan jokaisella en kuitenkaan pysähtynyt...

23 km reitti sivusi useampaa järveä. Kuvassa näkyy myös söpö merkkauskyltti joita oli siroteltu riittävästi reitille. 

Sain kanssajuoksijoilta hieman huvittuneita kommentteja kun pysähdyin hetkeksi kuvaamaan. It was worth it. 

Vikat 3 km: Tässä  kohtaa voi sanoa jo että ollaan lähes maalissa. Eräs herra joka oli ohittanut minut joitakin kilometrejä aiemmin, tuli selkä edellä vastaan. Valitteli pohkeitaan ja kyseli olisiko suolaa annettavaksi asti mukana. Minulla oli (koska kätevä kuljetusliivi selässä). Annoin hänelle kaikki kaksi suolatablettiani ja huikkasin että pidä vaan molemmat, mie en tarvi.

Ja arvaahan mitä. Noin 200 metriä tuon äskeisen jälkeen minun oikean jalan sisäreiteen tuli kramppi! Ei pahapaha, mutta paha. Jouduin hetken venyttelemään jalkaa ja kävelemään pienen pätkän. No se pohjekramppinen herra siinä sitten köpötteli minusta ohi ja pahoitteli että oli tosiaan napsinut ne minun molemmat suolatabut. Kannattiko taas olla ystävällinen, mietin. No, olen sitä mieltä että kannatti. Ensinnäkin polulla autetaan kaveria jos tarvis, se on sääntö numero yksi. Toisekseen minun kramppi vaivasi onneksi vain hetken ja helpotti kun lähdin vaan sitkeästi taas hölkkäämään. Ohitin sisulla muutaman juoksijan, joten sitkeys palkittiin. Kyllä se vaan on mukava tunne kun pääsee ohittamaan reitillä.

Maali oli mieluista nähtävää. Olin varmasti juonut reissulla vähän liian vähän, sillä maalissa minulla oli ihan loputon jano. Omenaviipaleet ja banskupalat maistuivat makoisalta.

Summa summarum: Kytäjä 23 km tänään ajassa 3:02:23 ja oman sarjani (naiset yleinen) sijalla 10/18. Ihan ok suoritus. Jos tämä olisi ollut kauden pääkisa, olisin varmasti kiristänyt itsestäni enemmän. Nyt menin omaa reipasta ja päivän mukaista vauhtia. Keskisyke oli 158, joka minun kohdallani on VK2 tasoa.

Ohto teki tosi hienon ajan 13 km matkalla. Maalissa ajalla 1:19:37 jolla sijoittui kaikista sen matkan juosseista sijalle 7/71! Jos tuo malttais treenata niin pokaali kourassa olisi täältä lähtenyt. Ja lähtisi monesta muustakin juoksukisasta.

Sen verran vielä summaan järjestelyjä, että kohtuullinen osallistumismaksu, erittäin hyvin merkattu reitti, tiheä huolto ja iloiset talkoolaiset. Ennakkoon ilmoittautuneille lisäksi tuubihuivi ja lippu uimalaan (voimassa vuoden loppuun). Aika kustannustehokas paketti. Ehdottomasta wörttii niinku teinit sanoisi "klik urbaani sanakirja"

Tuubihuiveja ei voi koskaan olla liikaa! 

Palkintojenjako: Mittari kertoi minun kuluttaneen reissulla 1782 kaloria. Jotta ne eivät joutuisi lopullisesti hukkaan, hain kotimatkalla kaupasta vähän palkintojätskiä. Ja nyt seuraa tärkeä tiedotus! Olen testaillut lähiaikoina ruokavaliota jossa maitotuotteiden määrää on karsittu. Siksi ostin Ainon kaurajäätelöä jota on lähiaikoina mainostettu ja jota joku minulle kehui. Varustauduin henkisesti että sen maku jää kauaksi kermajäätelön tuottamasta makuelämyksestä. Olen jäätelöiden suhteen hyvin tarkka koska se on lempiruokaani. Olin kuitenkin erittäin positiivisesti yllättynyt miten hyvää se oli! Jouduin itse asiassa tarkistamaan paketista vielä uudestaan että olihan se kauraa. Eroa ei nimittäin huomannut yhtään. Tämä tuote pääsee jatkoon!

Maistoin itse ja suosittelen. Myös erittäin tarkoille jäätelön ystäville. 

Nyt se olisi sitten varmaan keventelyä kohti Rukan reissua. Annan kropan hetken toipua tästä reissusta, ja duunailen seuraavat viikot kaikkea kivaa PK-settiä. Muutamia vetoja varmasti, ehkä jotain tiukempaa settiä vielä ensi viikolle, mutta en taida enää kovin raskaita pitkiksiä tehdä. Juosten. Ja jos minun mieli muuttuu, ni sitte se muuttuu ja löydän itseni hikoomassa pää punaisena jostakin tapahtumasta. Lähden kuitenkin hyvin suurella kunnioituksella Nutsille, ja yritän hillitä kaikkein mahdottomimmat inspiraation purskaukseni, että en vaaranna sen reissun jaksamista.