sunnuntai 11. elokuuta 2019

Masokistin mini

Masokistin mini, pitkis joka muuttui maratoniksi, minun kymmenes maraton ja lähes ex tempore -mara Paloheinässä. Tätä kaikkea oli eilinen lenkki.

Aloitan taas tapani mukaan kuvalla jossa olen päässyt maaliin ja kerron sitten miten sillä lailla pääsi käymään.

Maalissa. Takana kaveri jonka kanssa juoksin maaliin ekalla maratonillani Mäntsälässä 12.11.2016 (Miikka)

Miksi maralle ja miksi juuri nyt (miksi ei)?

Syksyn pitkä polkukisa kolkuttelee ovella ja samalla pienet jännityksen käpälät ovat alkaneet kouria vatsanpohjaa. Syyskuun kisa on pitkä, pidempi mitä koskaan ennen olen juossut. Rata on vaativaa Nuuksion maastoa. Vanha vaivani (joka on suurella todennäköisyydellä Hamstringin syndrooma ("lue tästä lisää Hamstringista") äityi kesällä aikamoisen kivuliaaksi. Se ei ole aiemmin haitannut arjessa, ainoastaan juilinut ja kirrannut takareittä ja pakaraa ylämäkijuoksussa ja venytellessä. Vaan nyt se ärtyi jostain ja itse vielä kiusasin sitä lisää vastoin parempaa tietoa venyttelemällä väärin. Alkoi tehdä istuminenkin jo kipua, samoin reipas kävely. Jalkaa tulisi lepuuttaa, toisaalta yksi pitkä lenkki pitäisi saada tehtyä ennen syyskuuta. Voisiko se pitkä lenkki olla maraton, jos sitä maraa ei juoksisi ennätysmielessä vaan pitkiksenä? Elämä on täynnä valintoja.

Kävin jäsenkorjaajalla ja kävin hierojalla. Jalkojen lihaksia ja kireyksiä käsiteltiin auki. Se helpotti menemistä vaikka vaiva ei poistunut. Oli puhe että varovasti voi ja tulee liikuntaa tehdä. Ei repiviä liikkeitä kuitenkaan. Kaivelin siis juoksukalenteria ja bongasin Paloheinässä juostavan Masokisti-kisan, jossa olisi maraton tarjolla suhteellisen tasaisella reitillä ja pienellä siirtymällä kisapaikalle. Lopullisen päätöksen maratonille lähtemisestä tein vasta edellisenä iltana (toki varmuudeksi tankkailin perjantaina jo päivällä vähän hiilaria että jos lähtö tulee niin ei tartte ihan ilman tankkausta startata... :)) Näin siis päädyin lauantaina klo 10:10 startanneelle Masokistin minille. Lisätietoa kisasta ja järjestäjästä löytyy tästä linkistä "Peräkylän ponnistus"

Ennen starttia. Takana näkyy huoltopiste joka saa minulta täydet pisteet!

Kisanumeroa vastaavalla numerolla merkattu muovimuki toimi koko kisan ajan nimettynä juomamukina. Kisan teemana oli ympäristöystävällisyys. Respect! Juuri näin! Toimi tosi hyvin tällaisessa pienessä kisassa jossa sama huolto palveli joka kierroksella. Ei kertsimukeja ollenkaan.

Maaliin päästyä sai palkinnoksi hienon mustan kangaskassin järjestäjän sloganilla. 


Jännitystä oli ilmassa. Ärtyykö jalka pitkästä lenkistä? Miten menee maran mittainen lenkki ilman varsinaista maralle valmistavaa harjoittelua? Kovin lämmin päivä tulossa, helle on minulle myrkkyä juoksussa, kuin mie kestän? Tuleeko vatsavaivoja? Saanko energiaa uppoamaan juoksun aikana?

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Olin ajatellut että hölkkäilisin maran reiluun neljään tuntiin. Ajatuksena oli, että neljä ja puoli tuntia olisi aika jota en haluaisi ylittää. Toki annoin itselleni tilaisuuden myös hekumoida ajatuksella hyvästä ajasta, mutta tiesin että kuuma päivä ja vähäinen maralle valmistava treeni tekisivät tuosta haaveesta aika utopistisen. Samoin liian raskaasta lenkistä palautuminen voisi kestää turhan pitkään.

Kun maralaiset aloittivat vähän kympin jälkeen urakkansa, olivat 100 km juoksijat olleet radalla jo yli kaksi tuntia. Tässä kisassa tahkotaan noin kahden kilsan mittaista soratielenkkiä niin kauan että tarvittava matka on juostu. Järjestäjä mittaa kierrokset mikä on tosi hyvä, koska tuolla matkalla sekoaisi laskuissa ihan varmasti. Toki lähes kaikilla oli ranteessa myös oma mittari.

Lähdin omaa tasaista vauhtia liikkeelle. Alkuun reilusti alle kuuden minsan kilsavauhtia, mutta päivän mittaan vauhti hidastui kun tyttö lämpeni ja voimat vähenivät. Onneksi osa reitistä kulki metsän keskellä, joten paahtavassa auringonpaisteessa ei tarvinut juosta kuin vajaa puolet kierroksesta. Oli oikeestaan tosi kiva juosta lyhyttä kierrosta, sillä reitillä oli koko ajan porukkaa joka meni ohi tai jota pääsi ohittamaan. Oli juttuseuraa jos niin halusi, ja huoltokoppi vilvoittavine jäävesineen ja lumisankoineen sekä maittavine eväineen oli käytössä vähän väliä. Minua ei haitannut yhtään saman lenkin kiertäminen. Lenkki jakautui minun päässäni kolmeen osaan. Kierroksen alkuosa jossa oli aina kivasti virtaa huollon jälkeen, peltoaukea jossa oli tosi kuuma ja jonka lopussa oli pieni nousu, ja kierroksen loppupätkä jonka päässä oli taas huolto. Tällä jaolla kilometrit ja kierrokset rytmittyivät kivasti.

Alkuun kolme pikkukierrosta, ja sitten vajaan 2 km lenkkiä kunnes mara tuli täyteen.

Kuvakaappaus säätiedoista siinä kohdin kun tulin maaliin. Siinä on 7 astetta liikaa ja vesi puuttuu.

Ekat 20 km menivät oikein mukavasti. Alussa vähän jäykistellyt jalka vetreytyi ja tossu nousi suht kevyesti. Odottelin kolmenkympin seinää joka maralla kuulemma aina tulee vastaan. Tällä reissulla vauhti kyllä hyytyi tuossa vaiheessa, mutta seinää ei tullut. Kun pääsin kilsaluvuille 35, niin aloin laskea kilometrejä alaspäin. Enää 12 km, enää 8 km, enää pari kierrosta. Raskaaksi kävi tossu täytyy myöntää. Ajatuksena ollut reipas pitkis oli muuttunut maratoniksi jossa rauhallisesta vauhdista huolimatta sykkeet olivat korkealla ja voimat hupenivat. Maailman kaikkien aikojen parhaat eväät joita järjestäjä oli laittanut tarjolle, eivät meinanneet enää viimeisillä kierroksilla maistua koska olo oli kuumasta niin tukala. Niin ja siis eilenhän ei edes ollut superkuuma - mie vaan en kestä lämpöä juuri ollenkaan. Minulle mukavin lenkkisää on noin 15 astetta ja pientä tihkua.

Karssua, banskua, appelsiinia, pipareita, suklaata, rusinoita, sipsejä, limua, jäävettä, urheilujuomaa ja suolakeksejä. Vau!

Sangollinen lunta jota voi napata kourallisen ohimennessään ja laittaa vaikka puseron kauluksesta sisään. Vauvau!!

Nää oli varmaan 100 km juoksijoille tai järjestäjille :) En osallistunu tuon syömiseen vaikka se tosi herkulliselta tuoksuikin.

Maalissa olin ajalla 4:27:41. Pääsin siis tavoitteeseen, mutta itse tekemiseen en ole järin tyytyväinen. Toisaalta voi ajatella että tämä oli minulle hyvää harjoitusta lämpimässä juoksemisesta.

Hieno Tiplomikin tuli maalissa kangaskassin lisäksi.

Paloheinän majalla kävin suihkussa ja vaihtamassa puhdasta päälle. Lompsin vielä takaisin kisakeskukseen kiittämään vuolaasti järjestäjiä. Huolto oli täällä timanttia! Ja ihanata porukkaa oli huollossa ja reitillä. Mahtava pieni kisa ja tosi mukava tunnelma.

Minun kymmenen maraa listattuna aikajärjestyksessä:

#1 Mäntsälä Maraton 12.11.2016. Mun eka ja suuri unelmien täyttymys. Mie pystyin siihen!
#2 HSM 23.4.2017 Neljän tunnin alitus! Hyvä mie!
#3 Mäntsälä Maraton 28.5.2017 oma reittiennätys tällä radalla. Kuuma päivä. Rankkaa.
#4 Challenge Almere TRI täysimatka 9.9.2017 Maraton osana kisaa. Vatsavaivoja matkalla.
#5 Mäntsälä Maraton 28.10.2017 Loskamara. Raskas.
#6 HSM 22.4.2018 Oma maraennätys parani taas! Hyvä fiilis.
#7 IM Kalmar TRI täysimatka 18.8.2018 Maraton osana kisaa. Tiukkaa teki.
#8 Mäntsälä Maraton 18.11.2018 Oma reittiennätys mukavassa seurassa juostuna.
#9 Nuts Karhunkieros 25.5.2019 Polkujuoksu-ultra 55 km.
#10 Masokistin mini 10.8.2019 Pitkiksenä juostu. Kuuma keli.

Eihää tässä ole tarkoitus maraton-keräilijäksi ruveta (vissiin), mutta hauska on laittaa marat listaan ja muistella samalla millaisia reissuja on tullut tehtyä. Yhtään tosi helppoa ei ole listalla ollut, mutta jokainen omalla tavallaan ainutlaatuinen. HSM marat on olleet nopeita ja tuloshakuisia. Mäntsälä Marat itse järjestettyjä ja siksi jänniä, TRI kisoissa juostut marat raskaita koska alla on jo pitkä päivä töitä uinnin ja pyöräilyn parissa. Polkuhommelit on minulle uusi aluevaltaus, ja tuo Masokistin mini jää muistiin tunnelmaltaan ja huollon timanttisuuden vuoksi.

Summa summarum: ei pöllömpi reissu. Antoi toivoa sen suhteen että jalka kestää pitkää lenkkiä. Ainakin tasaisella. Ja pää kestää myös pitkää lenkkiä vaikka lenkki käy raskaaksi kelin tai väsymyksen vuoksi. Eipä muuta ku iso peukku Peräkylän Ponnistukselle ja minulla harjoitukset jatkuu.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Lomahommia ja ravintotiedettä

Lomailin heinäkuussa kolme viikkoa jättäen viimeisen lomaviikon ja lomarahavapaat jemmaan odottamaan järjen vieviä inspiraatioita joiden toteuttamiseen tarvitaan kokonainen päivä tai pari viikonloppujen lisäksi.

Aloitin lomani Mäntyharjun 12 h pyöräpitkiksellä (kts aiempi postaus) ja sain muutamia muitakin mukavia sporttijuttuja mahtumaan muun lomatekemisen lomaan. Niistä ja lomaan liittyvästä ravintotieteestä tässä satunnaisia nostoja.

Haukankierros Mäntsälän Saarella on ihan mahdottoman hieno polkulenkkipaikka. On tosi harmillista, että sen kunnossapito on ollut retuperällään, ja siksi osa reitistä on hieman haasteellista kulkea esim. lasten kanssa. Haukankierroksella kävin 12.7. tekemässä polkupitkistä. Nokkospuskia uhmaten tein ekan kierroksen virallisen reitin mukaan, mutta seuraavilla kierroksilla kiersin puskat ja käytin vaihtoehtoista reittiä osan matkaa. Tein myös tuttavuutta reitin oikaisevaan polkuun, joka kiertää kaikkein korkeimman kohdan reitillä. En siksi että olisin vältellyt nousua, vaan siksi että halusin testata tuon polun. Mittaa päivän reissulle tuli 16 km ja nousua minun mittarilla 479 metriä. Keskitahti 8:23 eli hissuksiin menin. Reitti on osin melko tekninen, ja muutamat puskakohdat jouduin kävelemään kädet kohti taivasta, koska en halunnut polttaa käsivarsia nokkosiin tai astua pahasti polun monttukohtiin joita ei tahtonut nähdä tiheän heinikön läpi. Mukana juoksureppu täynnä vettä ja evästä jotta tulee taas vähän tuntumaa repun kanssa juoksuun. Autollahan olisi voinut vaihtoehtoisesti käydä juomassa vajaan viiden kisan välein, sillä täysi kierros on juurikin tuon mittainen.

Lenkin päätteeksi kävin poimimassa reitin alkupäästä löytyneestä villipuskasta punaisia viinimarjoja kotiinviemisiksi. Niitä pistelin jogurtin sekaan vielä saman päivän iltana.


Varokaa innostunutta Ironmania! 



Reppupitkiksen tein 16.7. lähimaastoissa. Tai joutuihan siinä jonkin verran kotiovelta poispäin menemään kun lenkille tuli mittaa 30 km. Olin saanut inspiraationi tähän lenkkiin eräästä aiemmasta pitkiksestä vähän samoilla kulmilla. Reitti on melkoisen mäkinen ja raskas. Erona edelliseen kertaan tein lenkkiin vielä lisäkiekuran jotta tuo suunniteltu lenkin mitta tuli täyteen. Takaporttina oli kyllä vaihtoehto kääntyä Isojärveltä jo takaisin kotia kohti jolloin matkaa olisi kertynyt noin 24 km.

Lenkki oli raskas. Täysi reppu mukana ja lämmin kesäpäivä. Mäet kurittivat jalkoja. Päädyin kuitenkin tekemään lenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan koska en ole luovuttajatyyppiä :) Pari kertaa pysähdyin hetkeksi syömään eväitä ja juomaan. Toki vauhdissakin olisi voinut tankata, mutta tämä reissu oli enempi treenimeiningillä ku kisa, eli joustoa vähän sallittu.

Noin kolmasosa reitistä on soratietä, muuten asfalttia ja osin tien vierustaa. Ei nyt järin kaunis reitti muuten kuin sorapätkän osalta. Tämä reissu huipentui reilun kilsan loppuverraan kävellen (kun kolmekymppiä oli täysi). Lompsin paikallisen torin kautta ja ostin mansikoita naposteltavaksi. Niillä ei vielä ihan menetettyjä kaloreita korvaa, mutta hyvään alkuun pääsee.


Ekan kympin jälkeen alkaa jo hiki virrata





Satkun fillarilenkin tein Lahden suuntaan 22.7. Lenkin päätavoite oli pitää kadenssi eli pyöritysnopeus korkeampana kuin minulla yleensä on. Toinen tavoite oli pyöräillä satku rikki. Pienien haasteiden siivittämänä molemmat tavoitteet täyttyivät. Keskikadenssi oli 93 ja kilsoja tuli mittariin 101 km. Matkalle sattui soratienpätkää, ja alkuperäistä reittisuunnitelmaa piti vähän muuttaa jotta en joutuisi myös toiselle sorapätkälle. Tämä muutos aiheutti "sakkokierroksen" Hunttijärven tuntumassa Mäntsälässä jotta kilsatavoite täyttyisi.

Vauhti jäi melko hitaaksi, keskinopeus 24,8 km/h eli aikaa kulutin reitillä yli neljä tuntia. Vartin verran pidin pausseja matkan aikana. Tutkin karttaa, mussutin eväitä, otin valokuvia ja kävin pisulla puskassa. Keskisyke 130, eli vakaata peruskestävyysmenoa. Watteja keskimäärin 113 eli minun tapauksessani 55-60 % maksimista. Tehonpuutehan minulla on pyöräilyssä vaivana, siihen on suunnitelmissa keksiä lääkkeitä tulevaisuudessa.











Kajakilla ehdin käydä melomassa myös muutaman kerran. Mökillä on isännän yli kymmenvuotias kajakki, joka on harmittavan vähän päässyt vesille. Ainakaan minun toimestani. Olen vähän jännittänyt aiemmin melomista, ja oikeastaan vasta viime kesänä tehnyt ekat pidemmät lenkit. Nälkä kasvaa syödessä, ja ihan lähipäivinä meille tulee uusi kajakki, joten jatkossa päästään ukkokullan kanssa kaksin reissuun. Taikka jompikumpi aikuisista muksu kerrallaan melontaretkelle. Lapsia ei uskalla vielä yksin päästää merelle kun jännittää itseäkin kivet ja tuulet ja veneilijät. Meidän tapauksessa myös laivat, sillä mökin lähistöllä näkee niitäkin.

Näiden reissujen välissä mustikoita. Aina on marjat mielessä... :)




Meripäivät, siksi purjeveneet liikkeellä sankoin joukoin

Mussalon syväsataman ohi vauhdilla ettei laivat tule päälle!


Mökkirannassa reissun jälkeen

Anni tuli rantaan vastaan

Lämpimästä heinäkuun lopusta huolimatta uintia tuli lomalle tosi vähän. En tykkää yhtään avovesiuinnista (sanoo triahtlonisti..), hallissa kävin yhden uinnin tekemässä. Harva halli on kesäisin auki, mutta Kotkan maauimala ja sisäuimala ovat. Koska heinäkuun alussa merivesi oli superkylmää, pakkasin lapset mukaan ja käytiin hallilla. Minä tein reippaan täpäriuinnin sisällä (tri-täysimatka eli 3,8 km), lapset uivat ja hyppivät ulkoaltaalla sillä välin. Uinti tuli valmiiksi ajassa 1 h 10 min, joka on aika lähellä kisa-aikaa. Toki altaassa saa potkittua vauhtia päädyistä, ja lisäksi sain uida omaa vauhtia hiljaisella radalla. Arjen luksusta sanon minä.

Muuten lomalla oli ohjelmassa kaikenlaista pientä hölkkää ja fillaria, sekä tosi kiva perhereissu Pulkkilanharjulle Asikkalaan patikoimaan. Mökillä pientä pintaremonttia, Meripäivähulinoita ja 10 minuuttia riippumatossa makoilua... :)


Kaiken kaikkiaan kolmelle viikolle tuli liikunnallisia tunteja 37 ja rapiat. Vastapainoksi tankkasin hiilaria, suolaa ja rasvaa enemmän kuin omiksi tarpeiksi....

...ja siitä aasinsillalla tuohon ravintotieteeseen...

Jossain aiemmassa postauksessa olen jo maininnut, että viilasin ruokavaliotani hieman viime helmikuussa. Tämä ihmiskoe, jossa olen vähentänyt maitotuotteiden ja punaisen lihan käyttöä, on ollut menestys. Sen piti olla vaan parin viikon koe, mutta olen jatkanut sitä koska se on toiminut ja kroppani on ollut tyytyväinen. Edelleen olen toteuttanut tätä ruokavaliota sillai kevennettynä, että en ole tehnyt siitä itselleni ja ympäristölleni liian vaikeaa. Olen joustanut jos on ollut tarvis, mutta tehnyt näitä valintoja silloin kun se on ollut järkevällä panostuksella mahdollista.

En ollut edes tajunnut miten hyvää tuo ruokavalio minulle teki. Parempi olo tuli salakavalasti. Jos sinulla on joskus ollut vaikkapa kurkku pitkään kipeä, ja yhtenä päivänä vaan huomaat että kipua ei enää ole, mutta et pysty sanomaan koska se loppui, niin tiedät mitä tarkoitan.

Lomalla lautaselle tuli useammin lihaa, ja herkkuhampaan kolottaessa söin jäätelöä. Leivän päällä oli juustoa ja jogurttiakin meni aamiaisella kurkusta alas. No, tässä siis joustin esimerkiksi siitä syystä, että mökillä on pieni jääkaappi, eikä sinne voi varata kovin montaa sorttia evästä. Vielä tänä kesänä en myöskään päätynyt käännyttämään muuta perhettä näille tavoille. Hoidan sen kuntoon tulevan talven aikana :)

Kolme viikkoa lomaa ja tätä ruokasorttia sai kroppani protestoimaan. Turvotusta, pöhötystä, tukalaa oloa ja vatsakipua. Justiin niitä vaivoja joita ennen pidin normaaleina kaikille kuuluvina ja päivitäisinä asioina joita vaan pitää sietää. Juoksulenkillä kurkussa oli limaa, jota ei kevään lenkeillä ollut.

Ei tämä sen tieteellisempää siis ole. Minulla ei ole tästä mitään muuta näyttöä kuin oma olo ja tuntemus. Se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi sinulla. Mutta minä tiedän että paluuta entiseen ei ole. Olen kärsinyt niin monta vuotta ärtyneestä vatsasta ja turvotuksesta, että seuraavat vuodet vietän mielummin vähemmillä vaivoilla.

Ruokia josta luulin että en pysty luopumaan ja millä olen niitä korvannut:

- Jäätelö. Rakas herkkuni. Olen ollut yllättynyt miten hyviä kaura- ja soijavaihtoehtoja on myynnissä ja niitä tulee koko ajan lisää.
- Juusto leivän päällä ja juusto muutenkin. Kalkkunaleikettä juuston tilalle ja suolapähkinöitä kun haluaa suolaista ja rasvaista syötävää. Erityisen herkullisia ovat paahdetut ja suolatut cashew-pähkinät.
- Jogurtti. Olen vaihtanut soijajogurttiin. Niissäkin on hyviä makuja. Kaurajogurteista en ole erityisen innostunut ainakaan vielä.
- Punainen liha. Valitsen kaupassa useammin kalaa tai kanaa kuin aiemmin. Tästä pääsevät nauttimaan siis myös muut perheenjäsenet, sillä minä teen meillä useimmin arkiruoan.

Seuraavat kuvat sisältävät tuotesijoittelua. Siinä nyt vaan sattuu olemaan niitä tuotteita jotka maistuu minun suussa hyvältä. On niitä monta muutakin.






Summa summarum: mukava loma oli, ja mukava oli palata taas töihin ja arkirutiinien pariin. Muutama päivä on pitänyt totutella siihen että ruoan jälkeen ei pääse päikkäreille eikä joka päivä ole herkkuja mussutettavaksi. Lenkit tehdään vasta työpäivän jälkeen. Kaapista löytyy taas vatsaystävällisiä tuotteita ja kelikin viileni sopivasti että kaupunkioloissa pärjää. Ja lomaa on jemmassa tulevia inspiraatioita varten. Ei paha. Hyvä.

maanantai 22. heinäkuuta 2019

Kadenssit kohdilleen

Mistä aloittaisin. No vaikka siitä että olen nyt neljä vuotta valitellut että fillari ei kulje niinkuin haluaisin. Kulkisi kyllä jos minulla riittäisi tehot ja tekniikka. Nyt kun kisakalenterissa ei ole juuri mitään, eikä valmennusohjelmaa päällä, päätin viritellä treenejä ihan ite. Ainakin minulla on ollut hauskaa itseni kanssa kun keksin milloin minkäkin teeman pyörälenkille. Toistaiseksi teemoina ovat olleet kadenssi, pyöritystekniikka ja voimalla mäkeen.

Tänään keskityin kadenssiin.

Mie olen sellainen omien ajatusteni kanssa haahuilija ja haaveilija. Myös fillarilenkeillä. Lisäksi minulle on siunaantunut ne hitaammat pitkän matkan solut eikä sprinttisoluja. Ai nii, ja sen lisäksi mie olen vähän mukavuudenhaluinen. Joku näistä edellämainituista syistä, tai kaikki yhdessä, ovat vaikuttaneet siihen että pyöräilyssä kadenssi jää minulla helposti suosituksia alhaisemmaksi.

No mikä se kadenssi on, ja paljonko sen pitäisi olla? Mielipiteitä on monia, ja lisäksi me ollaan kaikki yksilöitä omine ominaisuuksinemme. Alla kuitenkin aiheesta kommenttia, joka sai minut tekemään näitä harjoituksia.

Linkki tiedon lähteelle "klik" ja ote linkin tekstistä:


Oikea pyöritysnopeus On lukuisia väitteitä siitä, mikä on ihmiselle tehokkain pyöritysnopeus. Siis sellainen, jolla eteenpäin liikuttava voima tuotetaan mahdollisimman tehokkaasti. On myös yhtä paljon ihmisiä, jotka poikkeavat näistä säännöistä. Tehokkaasti voi pyörittää myös hitaalla pyöritysnopeudella, joskin se vaatii valtavasti harjoitusta. Ihmisen luontainen nopeus määrää hiukan, mikä on juuri itselle tehokkain pyöritysnopeus. Aika-ajoissa näkee sitkeitä vääntäjiä, jotka ajavat kovaa mutta täysin "väärällä" pyöritysnopeudella. Heille se on kuitenkin ainoa oikea. Yrittäessään pyörittää nopeammin he tuhlaavat energiaa kun lihashermotus ei ehdi mukaan. Vastaavasti ratapyöräilijät käyttävät usein tiheää pyöritystä, koska ovat siihen harjoitelleet ja lisäksi heillä on nopeita lihassoluja luontaisesti paljon. Pyöritysta harjoitellessa pitäisi pyrkiä kierrosnopeuteen 90-100rpm. Tämä tuntuu usealle liian nopealta mutta se johtuu vain siitä, ettei vielä osaa pyörittää. Kun nopeudella 100rpm tuntuu täysin luonnolliselta pyörittää eikä pyörittämistä tarvitse enää miettiä voi sanoa osaavansa pyörittää - ei ehkä täydellisesti, mutta osaa kuitenkin. Tämän jälkeen voi alkaa harjoitella nopeusvetoja, jotta saa pyörityksen jopa päälle 200rpm sekä voimaharjoituksia jotta pystyy ajamaan tehokkaasti pyörittämällä pitkiä nousuja kampikierroksilla 60rpm


Minullahan pyöritysnopeus laskee helposti noin 86 kierrokseen minuutissa. Jotta saan kadenssin kohoamaan, tulee minun seurata sitä mittarista ja keskittyä asiaan. Ja siltikin välillä ote herpaantuu, ajatus alkaa harhailla ja kadenssi taas laskee...

Tein jo aiemmin yhden vastaavan treenin kuin tänään, mutta silloin matkaa kertyi puolet vähemmän. Tänään lenkille lähtiessä tavoite oli, että keskikadenssi on lenkin jälkeen yli 90 ja reissulle kertyy mittaa 100 km. Reitiksi valikoitui Lahden suunta. Mäntsälästä vanhaa tietä Lahteen ja Nostavantietä takaisin Mäntsälää kohti. Tarkoitus oli ajella Sulkavalle (Mäntsälän lähellä olevalle Sulkavalle) ja sieltä Sälinkään kautta kotiin. Mutta mutta, mutkia tuli matkaan ja reittisuunnitelma muuttui hieman.

Tänään lenkillä akselilla Mäntsälä-Lahti

Päivä oli helteinen, enkä minä ole oikein parhaimmillani helteessä. Lähdin aamupäivällä liikkeelle koska loma :) ja koska toive että säästyisin pahimmalta porotukselta. Vettä hörpin säännöllisesti ja ekan eväs/kuvaus/kartanlukupaussin pidin kun olin päässyt Nostavantielle mukavasti pyörätien suojaan.

Nostavantiellä. Tietyömaa ei haitannut minun menoa. Pyörätie oli priimakunnossa. Kiitos Lahti!

Herralassa ei pyörätietä ollut, eikä tien kunto muutenkaan ihan priimaa. Maisemat olivat silti kauniit, ja radan yli mennään kaunista kaarevaa siltaa pitkin. Siitähän piti kuva napsaista myös.

Eihää se kuvassa niin kivalta näytä ku livenä. Käy tsekkaamassa jos olet hoodeilla.

Tässä kohtaa mittarissa oli reilut 50 km ja keskikadenssi näytti 92-93. Oikein bueno. Tavoitteessa ollaan toistaiseksi. Helteellä ei mukana olleet eväät oikein maistuneet. Napsin vähän suolapähkinöitä ja puraisun protsupatukkaa. Tiesin kyllä että jos energia ei uppoa niin väsy tulee. Mutta tänäähän ei ollutkaan tarkoitus mennä kovaa, ainoastaan pitää kadenssi pitkään riittävän korkeana.

Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ohitin ensimmäisen risteyksen joka kääntyi Luhtikylässä kohti 140 -tietä. Ohitin myös Keiturissa Hennantien, joka olisi vienyt tielle 140. Jatkoin kohti Kärkölää menevää tietä. Ja hups - eteeni avautui soratie! Maantiepyörää ei todellakaan ole tarkoitettu soratielle. Pyörä on siinä epävakaa ja renkaat kovilla. En kuitenkaan kääntynyt takaisin kohti Hennantietä, vaan jatkoin riskillä soralle. Lähetin toiveita Destialle ja kaikille maailman tieosuuskunnille, että sorapätkä olisi lyhyt, ja asfaltti jatkuisi tosi pian. Ajelin kieli keskellä suuta ja yritin silti pitää kadenssin kohdillaan, sehän kuitenkin oli päivän teema. Soraa jatkui noin 4 km ja kyllä mie huokasin kun se loppui! Kuvankin otin vasta kun olin selvinnyt ehjin renkain takas asfaltille.

Tuskien taival. Maantie-Spessulla 4 km soratietä. Osa tiestä tosi hankalaa soraa. Pehmeetä ja isorakeista.

Matka jatkui suunnitelman mukaan. Vettä kului, ja kadenssi pysyi tavoitelukemissa. Kävi kuitenkin pian ilmi, että olin nuolaissut suolaisen hikipisaran ennen aikojaan. Tulin Kärkölään johtavalle tielle 295 ja kaarsin iloisena kohti Sulkavaa ja Sälinkäätä menevää Metsä-Marttilantietä... tullakseni taas soratien alkuun. Koska Spessua oli rääkätty yhdelle reissulle jo riittävästi, ja koska arvelin että tämä sorapätkä on edellistäkin pidempi, käännyin.

Soratietä näkyvissä, tee U-käännös mahdollisimman pikaisesti!


SOS - vältä näitä pätkiä jos olet maantiepyörällä liikenteessä! Soraa!

Tässä vaiheessa päivä oli kuumentunut ja minulla energiat huvenneet. Olin napsinut muutaman kourallisen lisää pähkinöitä ja toisen haukkauksen protskupatukasta. Reissussa kului kaloreita kuitenkin tänään 1400, joten muutama haukkaus evästä ei oikein riitä pitämään potkua reidessä.

Koska reitti muuttui, ei suunniteltu 100 km olisi tullut täyteen ihan vaan ajelemalla kotiin. Tein siis yhden "sakkokierroksen" vielä kotinurkkien tienoilla. Mukava pieni kolmion muotoinen lenkura Hunttijärveä vastapäätä tuotti sen verran lisää matkaa, että kotiin tullessa mittari näytti justiin yli sata.

Olin muuten melkoisen uupunut kun pääsin kotiin. Helle ja huono tankkaus veivät voimat, vaikka itse lenkki oli rauhallinen ja vauhti hidas. Onneksi kotona oli ilmalämpöpumppu viilentänyt torpan ja pääsin alentamaan ruumiinlämpöä pikaisesti. Suihku ja ruokaa. Ja juomaa. Avot, päivä täys tältä osin.

Tasaista työtä ja tavoite saavutettu.

En nyt tiedä mistä Garmin lämpötilatiedot hakee. Ehkä ihan noin kuuma ei oikeesti ollut, mutta tuolta se kyllä tuntui.

Summa summarum: Jos lasketaan että minulla kadenssi olisi normisti 86, ja ajelisin sillä pyöritysnopeudella tämän päivän reissun eli 4 h 5 min, pitäisi kampea kiertää 21 070 kertaa lenkin aikana. Koska pyöritysnopeuteni oli tänään normaalia suurempi eli 93, joka on 7 kierrosta per minuutti enemmän kuin yleensä, niin kampi kiersi tänään 22 785 kertaa lenkin aikana. Se on 8% nosto pyöritysnopeuteen. Ja 1715 pyöräytystä lisää jaloille tehtäväksi. Reidet kyllä kiittivät tänään kauniisti lenkin jälkeen, vaikka voimaa ei heiltä vaadittu liikoja. Keskivoima 96 W ja normalisoitu teho 113 W. Helpolla siis pääsivät. Vispasivat vaan niinku linkoaisivat pyykkiä ;)

Harjoitukset jatkuvat. Seuraavalle kerralle keksin taas jonkun teeman jonka toivon edistävän matkaani pyöräilyn ihmeellisessä maailmassa.

Pari kysymystä on vielä mielessä. Kerro mielipiteesi, tai jaa tietosi jos sinulla sitä aiheesta on. Mie kiitän jo etukäteen.

1. Ensin voimaa vai ensin pyöritysnopeutta? Vai molempien treenaamista samanaikaisesti?
2. Voimaa mihin? Ja miten? Reisiin? Takareisiin? Salilla? Ylämäkivetoja? Kyykkyjä kotikonstein?
3. Coren merkitys pyöräilyssä? Yhtä tärkeä kuin jalkavoima? Tärkeämpi? Ei niin tärkeä, mutta hyödyllinen?
4. Piriformisvaiva ja pyöräily? Oikea kankku/takareiden yläosa kirraa. Vaikeuttaa menoa erityisesti juoksussa ja erityisesti ylämäessä. Kun vaiva akuuttina, vaivaa myös satulassa. Ei polkemista, mutta istumista. Vinkkejä vaivan hoitoon? Jäsekorjaajalta olen saanut joskus avun, ja tennispallon päällä pyörittely on auttanut vähän. Muita konsteja?
5. Jotain muuta pyöräilynopeuden ja vauhtikestävyyden nostoon auttavia vinkkejä?

tiistai 9. heinäkuuta 2019

12 h (jo perinteeksi muodostunut) pyöräilytapahtuma

Miten sitä mukavammin voisi kesäloman aloittaa kuin osallistumalla 12 tunnin pyöräilytapahtumaan, joka järjestettiin meidän porukalla nyt jo kolmatta kertaa. Ensimmäisen järjestin itse pari vuotta sitten Mäntsälässä, tässä linkissä lisää siitä "klik". Viime vuonna pyöräiltiin Mäntyharjulla Keijon järjestämällä radalla, siitä juttua tässä linkissä "klik". Tämän kesän suhteen päädyttiin samaan heinäkuiseen ajankohtaan ja uudelleen Mäntyharjun maisemiin.

Edellisten vuosien tapaan huolto sekä kilometrilaskenta oli osallistujien omissa hoivissa. Järjestäjän taholta oli merkattu reitti, ja järjestetty tulosluettelo kierroksen vaihtumiskohtaan Vihantasalmen Nesteen takapihalle. Tapahtuman ajatuksena on viettää päivä fillaroiden mukavassa seurassa. Yhden kierroksen mitta 20 km, ja kierrosmäärä vapaavalintainen. Tapahtuma luonnollisesti ilmainen.

Enempää löpisemättä taustaa, tässä tarinaa miten minun päiväni eteni tällä kertaa.

Pari vuotta sitten pyöräilin 250 km, viime vuonna 260 km. Tänä vuonna oli ajatus ottaa vähän iisimmin ja mielessä oli että kaksisataa voisi mittariin ajella. Viikko sitten oli Lahden IM puolimatka, ja vaikka sama setti oli myös viime vuonna alla, tänä vuonna oli lisäksi ollut pientä flunssanpoikasta kurkussa ja korvissa juhannuksesta lähtien. Haluan treenata koko kesän ja koko vuoden, joten en riskeeraa nyt terveyttäni yrittämällä ennätystehtailua. Eli rennolla asenteella starttiin.

Aamun starttitiimi Vihantasalmen Nesteellä.

Pitkää vai lyhyttä päälle? Poutaa ja sadetta luvassa. Aamun lämpötila noin 13 astetta klo 8:00.


Koska pyöräilyaikaa on varattu koko päivä, klo 8-20, ei kaikkien tartte aloittaa heti kasilta. Tuossa meidän aamutiimi valmiina lähtöön. Aamu oli viileä, mutta poutainen. Pohdittiin että millä varusteilla sitä starttaisi. Pärjääkö lyhyillä vai tartteeko pitkät. Minä lähdin rohkeesti reissuun uudessa upeessa Mäntsälän Urheilijoiden nimissä olevassa lyhyhihaisessa pyöräpaidassa, ja viime vkonloppuna Lahden kisatorilta ostetuissa lyhyissä pyörähousuissa. Ai että oli pehmuste vielä pullea ja pehmeä käyttämättömyyttään. Koska aurinko ei paistanut täydeltä terältä, ajolasit olivat tällä kertaa kirkkaat.

Säätiedotus oli luvannut aamupäiväksi ok keliä, siis poutaa, mutta ei kovin aurinkoista. Iltapäiväksi ja illaksi oli luvattu sadetta. Autoon olin pakannut mukaan useamman kerran ajovaatteita ja muita vaihtovaatteita, eväitä, pumpun, kymppilitraisen kannun vettä ja kaikkea muuta mahdollisesti tarpeellista tavaraa. Osa niistä tuli kovinkin tarpeeseen päivän aikana.

Pieni porukka hajaantui heti alkuunsa jonkin verran. Keijolla oli tänään kiireisin kampi ja hää pyyhälsi heti alussa omia menojaan. Minä lyöttäydyin Ninan kanssa matkaan ja fillaroitiin enempi ja vähempi pulisten pari ekaa kierrosta yhdessä. Muutamassa kohdassa otin vähän lepoa Ninan takarenkkaan takana, koska ei haluttu liiemmin ärsyttää paikallisia autoilijoita pyöräilemällä koko ajan vierekkäin, ja Ninalla oli myös aika reipas vauhti, joten säästin vähän omia voimia. Ei sitä nyt oikein peesaukseksi voi kyllä sanoa, niin lyhyitä pätkiä perässä olin. Extrovertti luonteeni piti minut pulisemassa Ninan vierellä vaikka järkevämpää voiman käyttöä olisi ollut peesailu :) Tässä vaiheessa paistoi aurinko ja pyöräilykeli oli mitä mainioin. Ei liian kuuma, ei kovin tuulinen.

Vielä paistaa aurinko, mutta tummat pilvet ovat jo alkaneet kasautua taivaalle.

Reitti oli sama kuin viime vuonna. Kierros 20 km. 

Parin kiekan jälkeen pysähdyin hetkeksi autolle ja napsin vähän karkkia ja suolapähkinöitä. Kaikenlaista evästä oli tosiaan varattuna mukaan, mutta ajatuksissa oli kuitenkin isommat tankkaukset hoitaa Miekankosken kahvilassa joka on ihan reitin varrella, ja josta saa ihan parhaat munkit ja pullat ja suolaiset palat. Ja siellä on maisema kohillaan myös. Ja palvelu!

Seuraavat kierrokset ajelin itekseen. Ninan näin menevän edessäpäin, mutta en lähtenyt repimään kiinni. Ajelin omaa mukavaa reipasta vauhtia, sykkeen pidin pk-alueella ja watit noin 60 % maksimista. Viidennellä kierroksella kun satanen oli melkein täynnä, pysähdyin kahvipaussille. Energiaakin kyllä jo kaipasi, mutta tarvis oli myös käydä toiletissa. Tässä kohdin oloa virkistämään valikoitui kahvi ja leipä, sekä sokerimunkki.

Niin kiire oli kahvin kanssa että muutama tippa läikkyi. Tänään ei mietitty maidottomia, tai muitakaan erityisruokavalioita, kaikki pisteltiin ilolla syöden mitä tarjolla oli. 

Piti nauttia joka hetkestä kun sai ajaa poutaisessa säässä. Taivaalle oli kertynyt todella tummia pilviä ja alkoi näyttää selvältä että sadetta tullaan saamaan. Miekankosken rannassa odotti juhannuksena polttamatta jäänyt kokko.

Kokko odottaa polttamista kun Jussina oli liian kuivaa. Se varmasti kohta korjaantuu...

Tuomiopäivän tunnelmaa taivaalla.

Miekankosken kahvila on todellakin reitin varrella. Ei tartte hätäisen fillaristin poiketa pitkälle että saa kahvin ja pääsee toilettiin. Ihan mahtava paikka. Käytän itse ja suosittelen!


Sata kilsaa tuli mittariin kun viisi kierrosta täyttyi. Vatsa oli täynnä ja pyörä kulki. Lyhyillä vermeillä pärjäsi oikein hyvin. Kuudennen kierroksen alussa ripsi muutaman pisaran vettä. Ja sitten sade lakkasi. Ajattelin että kyllähää päästiin vähällä. Olisko se saderintama kiertänyt meidät ja saataisi ajella poutasäässä koko päivä. Mieleni alkoi jo vähän leikitellä ajatuksella pidemmästä ajosta kuin alun perin olin ajatellut. Mikäs siinä olisi hyvässä kelissä fillaroida.

Saman kierroksen puolivälissä alkoi sitten sade. Kunnon sade. Taivas oli nyt kokonaan harmaa ja tumma, joten toiveet kuuron ohimenosta sai unohtaa. Seuraavalla kierroksen vaihtumiskohdalla hipsin nöyrästi autolle ja pistin sadetakin päälle ja irtolahkeet jalkaan. Irtolahkeet olen ostanut jo pari vuotta sitten, mutta nyt vasta niitä ekaa kertaa oikeasti käytin. Ja kyllä olin iloinen että minulla sellaiset "stayupit" oli mukana. Lahkeet olivat lämpimät ja pitivät vettäkin jonkin verran.

Alkoi sataa - mie jäädyn ja hyydyn ja lannistun...!

Näillä makkarankuorilla pysyykin reidet hyvin lämpiminä! :)

Stayupit - ihan ku iltamenoissa. Silikonireuna pitää irtolahkeet ylhäällä eikä puntit tipu kesken ajon.

Sadetakki ja irtolahkeet puettu, kyllä mie pärjään! Ja ilmakin on happirikas sateella. Nou hätä. Matka jatkuu.

Muutamalle kierrokselle sain taas juttuseuraa. Ahti fillaroi minun kanssa kierroksen, ja Samin kanssa oltiin juttusilla ja ilmeisesti Kimmon. Ja muutaman muun kanssa vaihdettiin myös kuulumiset. Ei vaan tullut siinä kyseltyä että kuka on kukin, ja kypärän ja ajolasien takaa ei jää edes kasvot mieleen. Velo Saimaan ajoporukka jäi mieleen kun menivät niin vauhdilla ohi että suhahdus vaan kävi ja katosivat horisonttiin. Mutta siis, kiitos kaikille minun kanssa pulisseille. Siinähää ne kilometrit etenee kun on juttuseuraa. Peter kävi solidaarisuuden vuoksi ajamassa kiekan, viime vuonna mittariin tuli vähän enemmän. Niin ja sitten oli se Lahtelainen Sami, joka oli lähdössä ihan tapporeissulle Alpeille fillaroimaan. Kyllä on kovaa porukkaa, ei voi muuta sanoa. Ite olen aika sitkeä, mutta hidas ja sillai mukavuudenhaluinen, että omaa reipasta kyllä pusken vaikka kuinka pitkään, mutta kovemmat vedot meinaa jäädä tekemättä.

Yhdeksäs kierros oli meneillään ja olo oli vielä reipas eikä jalkaa painanut. Mittarissa oli 177 km ja Miekankosken kahvila kutsui taas tauolle. Nyt märissä vaatteissa ja vähän enemmän rähjäisenä kuin edellisellä paussilla. Ostin limpparin, ja vähän hiukopalaa. Istahdin kahvilan sisätilaan tällä kertaa koska ulkona oli viileää. Vesisateessa kastunut pyöräilyhousujen pehmuste slätsähti penkkiin niinku taulusieni ennen vanhaan liitutauluun. Veden lisäksi selkä ja ahteri olivat täynnä kuraa jota takapyörä sadekelillä heittää väkisinkin kuskin iloksi ilmoille.

Lämmin juoma olisi ollut parempi valinta, mutta kun teki Jaffaa mieli. Karjalanpiirakka kävi kyllä lämmityksen kautta.

Vieläkö muistat tämän tuotteen? Mie muistan. Se oli järjestäjän homma pyyhkiä taulu välitunnilla ja huuhdella sieni. Tuollaisen kun kastelet ja istahdat sen päälle niin tiedät millaista on kahvitella märissä pyöräilyhousuissa.

Pysähdyin liian pitkäksi aikaa tällä kertaa ja näissä olosuhteissa. Märät vaatteet ja kylmä limu saivat minut palelemaan holtittomasti. Tässä kohtaa pyöräily ei ollut voima- tai kestävyysurheilua, vaan tahto- ja motivaatiourheilua. Vedin litimärät ajohanskat käteen, sujautin kypärän päähän ja pisaroita täynnä olevat ajolasit silmien suojaksi ja lähdin jatkamaan matkaa. Olin suorastaan iloinen että heti kahvilan jälkeen tulee pitkä nousu. Se sai veren taas kiertämään ja lihakset lämpiämään. Kierros vaihtui kymmenenteen.Viiden kilsan ajamisen jälkeen oli kroppa taas lämmin, eikä märät vaatteet haitanneet. Tietysti olisin mielummin ajanut kuivissa vaatteissa ja poutasäässä, mutta nyt mentiin sillä mitä luonto meille tarjoili.

Koska päivää oli vielä pitkälti jäljellä eikä väsy ollut tullut, päätin tehdä vielä yhden kierroksen lisää. Siinä ajellessa oli aikaa piirrellä ajatuskuvioita ja mietiskellä kavereiden hauskoja postauksia. Koska tänään en ollut tekemässä ennätysmatkaa, ja tasalukukin meni rikki, niin jotain muuta hauskaa voisi kehitellä. Sain inspiraation ajaa matkamittariin palindromin. Idea on lähtöisin maratonporukoista, joissa välillä postaillaan loppuaikoja tuossa muodossa.

Tämä ideahan sai minut taas ihan liekkeihin. Itekseen naureskelin sateessa ja fillaroin 11 kierrosta täyteen. Ja sitten fillaroin vielä muutaman kilsan loppuverraa niin että sain mittariin lukemaksi 222, 2 km. Yhteensä käytin aikaa tänään vähän päälle kymmenen tuntia, ajoaika 8:48 h ja keskinopeus 25,2 km/h. Keijo kyseli vielä kierrokselle, mutta tänään minun ajot oli tässä. Huikattiin moikat niiden kavereiden kanssa joita sattui huoltopisteellä samaan aikaan olemaan. Minä siirryin siitä Nesteen naistenvessaan vaihtamaan kuivaa ylle. Ei tarttenut käydä järvessä kastautumassa kuten viime vuonna ;)

Palindromi matkamittarissa

Ihan tasainen reitti ei ollut. Pitkiä loivia nousuja oli useampia. Kokonaisnousu minun kilsoilla 1591 m.


Kaikkinensa reitillä oli tänään 24 pyöräilijää ja kilsoja kertyi yhteensä 2522,2 km. Keijo teki reittiennätyksen fillaroimalla 300 km. Kova suoritus huomioiden että kaveri merkkasi ensin radan, järjesti huoltopisteen, fillaroi, ja sitten vielä keräsi ratamerkit pois. Kiitos ja kumarrus Keijolle. Ensi vuonna varmaan taas ajellaan, olisko se Mäntyharjulla, vai välillä paluu Mäntsälän reitille. Vai pistetäänkö rata pystyy ihan johonkin muualle? Nähtäväksi  jää. Kerrotaan se sitten taas Facebookissa kun tiedetään.

Summa summarum: sateisesta kelistä huolimatta tunelma oli lämmin ja päivä ihan mahtava. Olen ehdottomasti mukana myös ensi kerralla. Jos saadaan vielä lisää kavereita radalle, niin päästään vaikka vähän peesailemaankin ja juttuseuraa on koko matkalle jos sitä kaipailee. Mie tykkään kyllä itekseenkin treenailla, mutta kun sitä tulee tehtyä aika paljon, niin aikamoinen pulinavaihde iskee kun mahdollisuus tarjoutuu.