perjantai 29. toukokuuta 2015

Avovesiuintia Kuusijärvellä

Minä olen entinen kilpauimari. Osaan siis uida. Tosi hyvin. Altaassa. Olen myös asunut lapsuuteni meren äärellä Kotkassa ja mökkeilen meren rannassa edelleen joka kesä. Minä myös pelkään avovedessä uintia. Pelkään sitä mitä en näe, ja sitä minkä näen vain vaivoin veden läpi. Pelkään jotain mikä ei ole järjellä selitettävissä. Vedenalaisia ruumiita, vaijereita, kiviä, poijuja, laiturinalusia jne. you name it. Ja olen kylmänarka. Kylmänarkuus ei toimi kovin hyvin Suomessa, ei ainakaan meren äärellä.

Haluaisin uskaltaa uida meressä ja järvessä. Siis avovedessä. Olin ajatellut että rohkaisen mieleni ja ylitän itseni sitten vuoden päästä kesällä. Tämän vuoden kerään vielä rohkeutta. Asioita, varsinkin pelottavia, on niin lohdullista siirtää vuoden päähän.

Vaan yksi asia johti toiseen ja eilen uin 45 min. neljätoista asteisessa järvivedessä ja nautin siitä. Siis alun paniikin jälkeen. Hyvä minä! Tsemppihali mulle! Se asia joka johti toiseen, oli kansalaisopiston triathlonkurssi, jolta olin ajatellut saavani vinkkejä pyöräilyyn. Siis jos rikon jalkani juoksemallla niin voin pyöräillä ihan tosi kovaa... Vaan triathloniin kuuluu myös uinti, ja tällä kurssilla se osuus suoritettiin Vantaan Kuusijärvellä. Ei mulla ole märkäpukua - yritin. Ei auttanut, se järjestyi. Kaverilla oli varaston perukoilla justiin minun mitoilla oleva (yli 20 v) märkäpuku jonka sain ystävällisesti lainaan, kiitos Tero L. Puku lämmitti mukavasti ja antoi minulle mahdollisuuden kokeilla sitä mitä minun piti uskaltaa vasta vuoden päästä.



Harjoituksiin kuului poijun kiertämisen optimointia. Kaksi tyyliä oli treenissä. Toinen käsi vetää, tai kiertoliikkeellä ympäri. Triathlonistit tietävät mitä tarkoitan. Harjoittelimme myös suunnistamista, ohittamista, porukassa räpiköintiä ja krokotiilimaista kurkkausta niin että silmät vain vaivoin nousevat pinnan yläpuolelle tarkistamaan suunnan. No joo, ihan krokotiililtä ei meno tuntunut, eikä muuten delfiiniltäkään,  mutta ihan mahdottoman suuri onni on minulle henkilökohtaisesti se itseni ylittäminen jonka eilen tein. Kiitos Jarmo ja Mäntsälän kansalaisopisto :)

Kuusijärvi on muuten hieno paikka kahviloineen, saunoineen, hiekkarantoineen, laitureineen ja leikkipuistoineen. Minulla oli mukana 4 v ja 7 v tytöt jotka olivat ihan liekeissä maisemista, rannasta - ja retkieväistä tietty. Äidin oli helppo käydä uintireissulla, kun panikointia aiheutti vain musta vesi. Lapset olivat valvovan silmän alla näköpiirissä koko ajan. Ja keksivät tekemistä tunniksi helposti.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kympin ennätys Porvoossa

Reilu viikko sitten juostun puolikkaan ja sen teettämien pohjekramppien ja pikkuriikkisen harmituksen (kun "vaan" sivusin omaa nopeusennätystäni) jälkeen olen ottanut iisisti. Juossut muutamia kevyitä lenkkejä ja ahminut hiilareita. Juoksukalenteria selasin kovasti ja pohdin koska lähden ottamaan revanssin. Aika nopeasti - joo siis viime kisastahan on vasta reilu viikko.... - päädyin ilmoittautunaan Porvoon puistojuoksuihin. Mainostavat tapahtumaa seuraavasti:

Mukava juoksutapahtuma Porvoossa!

Lähde mukaan iloiseen ja rentoon liikuntatapahtumaan Porvoon vanhan kaupungin kupeessa. Puistojuoksujen on tarkoitus olla matalan kynnyksen tapahtumia, jotka sopivat hyvin vaikkapa juoksutapahtumien ensikertalaisille. Reitti on kuitenkin nopea ja kovemmillekin pinkojille on luvassa vauhdikasta seuraa oman kunnon testaukseen!
Tänä vuonna puistojuoksussa oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus juosta myös kymppi, aiemmin matkoina ovat olleet vitonen aikuisille ja 2,5 lapsille. Ajattelin että kymppi sopii hyvin tähän väliin. Puolikas esim. Tuusulassa olisi ollut turhan rankka veto.
Minulla edellinen kympin kisa, itse asiassa 10,5 km, oli syyskuussa 2013 myös Porvoossa, Porvoon mitalla - tapahtumassa. Silloin reitti oli eri ja kisa meni mönkään liian vaudikkaan aloituksen takia. Keskinopeus silloin 8,5 km/h ja loppuaika 1:14:50. 
Eilen siis kympille Porvoon kauniissa puistomaisemissa. Kymppi juostiin neljä kertaa 2,5 kilsan lenkkinä. Ihan ok, reitti ja mutkat tulivat hyvin tutuiksi ja oli helppo suunnitella missä aloittaa loppukirin.

Lähdin sillä asenteella, että kunhan kaksi vuotta sitten juostu aika paranee. Siis myös keskinopeus koska matka oli himppasen lyhyempi. Ajomatkalla Porvoota kohti alkoi kuitenkin kisavietti kutkutella ja laskeskelin mihin aikaan minulla olisi mahdollisuudet jos kaikki menisi nappiin. Laskin että kolme viikkoa  sitten omalla kasin lenkillä keskinopeuteni oli 10,8 km/h ja sillä nopeudella kymppi menisi alle tunnin. Ja jos kisafiiliksissä pystyisi hieman vielä kiristämään tahtia, niin haaveena voisi olla 11 km/h ja 55 min. loppuaika. Ei mahdoton, mutta haasteellinen.
Porukkaa oli mukavasti paikalla ja juoksijoita laidasta laitaan. Lähtöviivalla tuttu jännitys kiiri sisuksiin - ihana, kamala tunne muuten. Lähtölaukaus siivitti juoksijat matkaan, minä muiden mukana. Jouduin hokemaan itselleni jatkuvasti "oma juoksu, ota ainakin eka kierros omien sykkeiden mukaan, oma juoksu...". Seurailin sykkeitä ja otin ekan kiekan varovasti. Seuraavilla kierroksilla annoin itselleni luvan nostaa sykettä yli 170 ja aloin vahtia keskinopeutta.
Vauhti pysyi tasaisena ja juoksu tuntui menevän yllättävänkin hyvin. Viimeisen kierroksen alussa hahmottelin strategian, jossa päätin kohdan loppukirin aloittamiseen. Mittari heitteli keskinopeuksien 10,9 ja 11,0 välillä. Raastavaa! Vaikka toisaalta siitä tiesin että hyvällä kirillä se 11 tulee sieltä ja jää kirjoihin. Ja niin kävi! Maalissa ajalla 54:54 ja oman mittarin mukainen keskinopeus 11 km/h eli 5,26 min/km. Ei voi olla kuin tyytyväinen itteensä :)
Tässä kisassa ei palkintoja jaeta, ei edes osallistumispolettia. Osallistujat saivat mukaansa kassillisen tuotenäytteitä ja hyvän mielen. Lämminhenkinen mukava kisa. Kympille olisin kyllä kaivannut juomapistettä matkan varrelle, nyt juomat tarjoiltiin vasta maalissa. Olisiko peruja perinteisesti lyhyiden matkojen kisasta.


Summa summarum, kannatti mennä. Sama kisa järjestetään syyskuussa uudestaan, kiva olisi silloin käydä koettamassa josko tuosta saisi taas minuutin tai pari nipistettyä pois :)

torstai 14. toukokuuta 2015

Työvoitto!

Piti juosta tänä keväänä puolikas kahteen tuntiin. Kisaksi valikoitui Hyvinkään Hölkkä, josta juoksu-urani alkoi kaksi vuotta sitten. Lähdin kisaan suht luottavaisin mielin ja ajatuksella että josko edes viime syksyn aikaa parantaisi vaikka kaksi tuntia pikkuisen ylittyisi.

Mukana oli energiageeliä, musaa ja tutut lenkkarit. Alku lähti hyvin. Ehkä hieman reippaasti, mutta ihan ok kumminkin. Seitsemän kilometrin kierroksella oli kaksi juomapistettä, joten siitä ei jäänyt kiinni.

Kaksi ekaa kierrosta meni hyvin. Kovilla sykkeillä, mutta sehän kuuluu asiaan. Kolmannella kierroksella alkoivat haasteet. Noin 14 km:n kohdalla oikeassa pohkeessa "juilahti". Muutaman sadan metrin päästä juilahti taas. Viidentoista kilometrin kohdalla juilahtelua alkoi olla molemmissa pohkeissa ja tihenevään tahtiin. Arvasin kyllä että nyt ei hyvät heilu. Viimeiset kolme kilometriä olivatkin sitten täyttä tuskaa. Aivan järkyttävät krampit molemmissa pohkeissa. Piti oikein kävellä muutamia askelia ja venyttää pohkeita että askelluksesta ylipäänsä tuli mitään. Jalat kramppasivat niin voimakkaasti että jalkapöytä ei tahtonut totella ja ottaa normaaleita askeleita.

Pääsin maaliin. Mittari näytti keskivauhdiksi 6,01 min/km = 10,0 km/h. Siihen on tyydyttävä. Keskinopeus on sama kuin syyskuun Paloheinän kisassa. Kaksi tuntia kuitenkin ylittyi roimasti ja mittarikin näytti matkaksi 21,4 km. Vuoden takaisen Hyvinkään Hölkän aika parani 6 min. Reitti oli silloin sama. Niin ja tänään keskisyke oli muuten 173, joten paljon enempää en olisi pystynyt antamaan.

Eli summa summarun, en saanut mitä tavoittelin. Seuraavaksi nuolen haavani ja suuntaan ajatukset seuraavaan kisaan. Siis juoksukalenteri auki...


perjantai 8. toukokuuta 2015

Maantiepyörä alle ja menoksi

Fillarikuume iski kun seurasin kavereiden himolenkkejä Facesta ja Suuntofoorumilta. Käytin kerrankin oikein aikaa selvitystyöhön ja perehdyin siihen, millainen fillari olisi minun käyttööni paras. Speksit olivat seuraavat:

- Viimeiset 15 vuotta olen ajanut Nishikin hybridillä. Painoa 18 kg ja passaa kaikenlaiseen maastoon ja keliin. Joustohaarukka ja lisävarusteena tarakka. Useita vuosia myös lastenistuin kiinni.
- Olen kiinnostunut ajamaan 20-150 km:n mittaisia lenkkejä sitä mukaa kun kunto ja tekniikka paranevat.
- Ajan mieluiten maantiellä.
- En aja talvella.
- Ajan vain harvoin sateessa, en koskaan (toivottavasti) loskassa.
- Pyörä tulee lenkkikäyttöön, ei työmatkapyöräilyyn.
- En ole koskaan koettanut käyräsarvista pyörää tai lukkopolkimia.
- Olen 168 cm.

Luulin tarvitsevani cyclocross pyörän ja saavani sen tonnilla.

Luin TM vertailuja, vierailin netissä fillarifoorumilla, konsultoin muutamaa pyöräliikettä ja yhtä pyöräilyyn vihkiytynyttä (kisaavaa) kaveria.

Tulin pyöräkaupasta Specialized Dolce Comp maantiepyörän onnellisena omistajana. Tarvikepaketin kanssa pyörälle tuli lopulta hintaa 1 530 eur. Mukana varasisäkumeja, rengasrautoja, juomapulloja, pikkupumppu sekä mittarilla varustettu jalkapumppu. Jo aiemmin olin ostanut lukkokengät.


Sain Porvoon Pyöräkeskuksesta erittäin asiantuntevaa palvelua ja ihan alkuun maantiepyörän testiin muutamaksi päiväksi. Pääsin siis kokeilemaan miltä tuntuu ajella vajaan 10 kg:n painoisella ja erittäin hyvin rullaavalla pyörällä. Olihan se hienoa! Minun mitaiselleni valikoitui tästä merkistä ja mallista 51 senttinen runko.

Pakettiin kuului lisäksi pyörän säätöjen tarkistaminen juuri minun mittojeni mukaan. Satulan korkeus ja etäisyys tangosta, tangon kulma sekä jarrukahvojen asento laitettiin kohdilleen. Pyörä oli ajotelineeessä kiinni ja säädöt tehtiin liikkeessä. Lopuksi kauppias vielä vannotti soittamaan jos jotain kysymyksiä tai ongelmia ilmaantuu pyörän kanssa. Aivan mahtavaa!

Kaupat tehtiin eilen illalla ja tänään on ensimmäinen 12,6 kilsan testilenkki omalla uudella takana. Menohaluja kutkuttaa :)

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Triathlonia oppimassa

Meitin triathlonkoululaiset pääsivät oikein paikallislehteen :) Allekirjoittanut tutussa pinkissä takissa ja lapsilta lainatussa viirupipossa.

Linkki juttuun löytyy täältä "Klik"

maanantai 4. toukokuuta 2015

Juoksukoulua ja triathlonkoulua...

Voisi ajatella että mitä opettelemista juoksemisessa on?! Sen kun juoksee, kaikkihan sen osaa. Kyllä, kyllä, mutta tekniikkaa voi parantaa, kestävyyttä kohentaa, vauhtia lisätä ja tietysti verkostoitua ja kisailla. Ilmoittauduin siis paikallisen kansalaisopiston juoksukurssille tälle keväälle. Ensimmäinen tapaaminen oli reilu viikko sitten. Eka kerta teoriaa ja sitten radalle rehkimään.

Teoriatunnilla sain valaistuksen mitä tulee treenin- ja kisojennaikaiseen lisäenergian tarpeeseen... ja marssin markettiin ostamaan urheilujuomatiivistettä ja geeliä testiin.


Se kuvaaja joka minut sai tähän ryhtymään on tässä (ja se on kopioitu "KLIK" linkistä):



Tuolla sivulla on muuten hyvää tietoa, Suosittelen että vierailet sivulla ajatuksen ja ajan kanssa.

Niin ja koska olen kolmen lapsen äiti ja harrastan kaikenlaista muutakin, niin ajattelin että yksillä lastenhoitojärjestelyillä voin osallistua myös triathlonkurssille joka pidetään aina heti juoksukurssin perään. Neljä viikkoa torstaisin ja sunnuntaisin siis ohjelmassa yhteensä 2,5 h ohjattua treeniä. Kätevää!