keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Uintitempaus tulossa!

Ajatuksissani on jo pitkään muhinut ajatus tehdä uintipitkis. Oikeastaan siitä asti kun ekan kerran 26 vuoteen uin yhdellä reissulla yli kolme kilometriä. Kolmen kilsan kelauksesta on tullut lähestulkoon tapa. Alle sen tuntuu että jäi treeni vajaaksi, yli sen on harvoin aikaa. Kolme kilsaa menee justiin kätevästi tunnissa.

Vuosi sitten ohjelmassa oli 10 x 400 m erivauhtisia vetoja. Nastaa! Pääsin sellaiseen flow-tilaan jonka muistan niiltä ajoilta - 27 vuotta sitten - kun treenasin kilpauintia ja harjoitukset olivat pitkiä ja raskaita. Fiilis että on tosissaan uinut ja se tuntuu koko kropassa. Pisin uintini oli kesällä -89 kun valkku pisti uimaan Kotkan maauimalassa niin kauan kuin jaksaa yhtä soittoa. Uin silloin kuusi kilometriä pysähtymättä. Ja ennen valkun tuloa olin lämmitellyt 500 metriä...

Nyt olen vanhempi ja viisaampi. En yritäkään uida yhtä soittoa uutta ennätystä, vaan uin tankkaus- ja juomataukojen kanssa niin paljon kuin viidessä tunnissa ennätän :) - siis paljon viisaampaa... Haaveilen kympistä, kasiin olen jokseenkin tyytyväinen ja vanhan lukeman ylitän ihan varmasti.



Meidän kylällä ei uimahallia ole, joten pyysin tempaukseen mukaan Orimattilan uimahallin. Varasin radan lauantaille 10.12. viideksi tunniksi ja sovin että pääsen sisään jo ajoissa, jotta varsinaista rata-aikaa jää koko viisituntinen.

Ajatus on - ainakin nyt - että teen 500 metrin rauhallisia vetoja minuutin parin palautuksella. Jos rauhallisella tahdilla ja tauoilla saisi 2,5 km tunnissa kasaan niin loppupäähän jäisi varaa pidemmille pausseille ja hyvälle tankkaukselle.

Mukaan olen pyytänyt triathlonisteja tuttavapiiristä. Mukaan saa tulla itse valitsemakseen ajaksi. Pyritään kuitenkin siihen että radalla on koko ajan hyvin tilaa uida, eli neljä uimaria korkeintaan yhtä aikaa.

Oma valkku on tästäkin päähänpistostani tietoinen ja informoitu :) Ennen tempausta lisätään ohjelmaan uintia jotta kroppa pääsee fiilikseen. Syksy on ollut juoksupainotteinen Vantaan puolikkaan ja oman maratempauksen takia.

Haluan että tempauksellani on muukin tarkoitus kuin itseni voittaminen, joten omistan tämän tempauksen uimataidon tärkeydestä muistuttamiselle! Omia muksuja on hallissa käytetty ja perustaidot opetettu. Nuorimmainen, kuusivuotias Essi, ui juuri eilen itselleen 100 metrin uimamerkin. Omaa rauhallista alkeisselkää, mutta sitkeästi ja merkinkiilto silmissä. Minustakin merkki oli hieno, mutta sitäkin tärkeämpää on tieto siitä että lapsi selviää vedessä eikä hätäänny heti jos vedenvaraan joutuu.

Palaan asiaan, pysy linjoilla!

tiistai 15. marraskuuta 2016

Mie oon maratoonari!

Euforia! Se on ehkä paras sana kuvaamaan viime lauantaita.

Olin järjestellyt yhdessä tehotiimin kanssa (Mäntsälän Urheilijoiden yleisurheilujaosto ja sieltä Minttu, Olli ja Helena) Mäntsälän maratonia noin kolme viikkoa. Rekrytoitu talkooväkeä, kyselty meille eväitä ja sponsoreita, tehty reittimerkkejä, etsitty numerolaput ja sitä rataa. Kaikenlaista pientä säätöä ja selvittämistä. Omaa juoksua en ehtinyt jännittää yhtään. Ehkä parempi niin.

Tapahtuma-aamuna alkoi mikrovärinä. Kädet eivät näkyvästi vispanneet, mutta pieni "havina" kävi sisuskaluissa. Meneekö järjestelyt ok, tuleeko väkeä paikalle, jaksanko itse juosta, tuleeko kramppi, olenko kuinka kipeä reissun jälkeen? Mitä patukoita pakkaan mukaan, tarvinko nastat?

Menin urheilukentälle aamulla jo ysiltä - ja mitä näinkään! Talkooväki paiski hommia jo monilukuisena! Huokaus - ihanaa. Minä toivotin paikalle saapuvia kisaajia tervetulleeksi, ja suoraan sanottuna poukkoilin kuin päätön kana ympäri kisatoimistoa ja pihaa. Ja suu kävi taukoamatta :) Aika usein muuten minun suu käy taukoamatta, mutta jännittyneenä vielä sitäkin enemmän...

Väkeä tuli hienosti paikalle, niin lapsia vanhempineen, paikallisia kuntolenkkeilijöitä, kuin SM-tason juoksijoita ympäri Etelä-Suomea. Onko Jyväskylä muuten Etelä-Suomea? No siis, ympäri Suomea. Vau! Osallistujia oli yhteensä 42 joista 16 juoksi maratonin.

Taisin oikein pitää pienen puheenkin ja toivottaa kaikki yhtä lailla tervetulleeksi Mäntsälä maratonille. Tuliko mitään selkokielistä suusta, sitä en muista. Mutta puheen pidin.

Starttilaukaus pamahti klo 10. Huom - mittarit on laitettava päälle.


Ilma oli raikas. Muutama aste pakkasta ja pilvipoutaa. Tiet lumiset ja auratut, eivät liukkaat kuitenkaan. Ei hiekotusta, ei suolaa. Oikein hyvin pärjäsi kesälenkkareilla.

Lähdin omaa vauhtia liikkeelle, mutta lyöttäydyin nopeasti tutun kaverin juoksupariksi jotta pitkä reissu menisi mukavammin seurassa. Suunnitelma oli mennä ekat viisi kierrosta suht kevyesti ja panostaa viimeiseen kahteen kierrokseen. Anneli meidän triathlonporukasta meni justiin minulle passelia vauhtia, molemmin puolin 6:30/min. Pulistiin enempi ja vähempi ja pidettiin vauhtia yllä ekat 30 km.


Anneli veti viisi kierrosta eli reilut 30 km. Minä jatkoin kahdelle viimeiselle kierrokselle yksin. Porukka oli hajaantunut reitin varrelle, ja suuri osa kuntojuoksijoista oli jo maalissa. Yksin lenkkeily on tuttua ja pää kestää saman lenkin kiertämisen. Nou hätä. Vauhtia nostin vaan vähän, jännäsin edelleen koska se seinä tulee vastaan.

Sitä kuuluisaa seinää ei tullut. Matka ei painanut pahasti, koska vauhti oli ollut maltillinen. Polvissa oli tuntemuksia, samoin ahterissa, mutta ei mitään juoksua estävää kipua tai väsymystä missään. Alkoi näyttää siltä että onnistun. Ja alitan viisi tuntia. Niin, olin laskenut että aikani oletettavasti menee jonnekin 4,5 - 5 h väliin ellei mitään kriittistä matkalla käy.

Viimeisellä kierroksella näin selän jota aloin juosta kiinni. Ja sainkin, noin kaksi kilometriä ennen maalia. Eikä ollut muuten ihan tavis-selkä. Se kuului Miikka Bäckströmille (huom, kurkkaa linkistä Miikkan lenkki CV), lähes 800 maratonia juosseelle supermaratoonarille. Juttelin Miikan kanssa sen minkä pystyin. Matka alkoi tuntua koivissa, ja kiritettiin toisiamme sen verran että tilannenopeus alkoi olla minulle haastava. Mutta niinhän sen pitääkin loppukirin kohdalla olla. Maaliin tultiin lopulta yhtä jalkaa ajalla 4:41:51.


Halaus maistui! Mie oon nyt maratoonari, ekani juoksin läpi lumisessa kelissä ja parin asteen pakkasessa. Mutta ihanassa porukassa ja omissa lenkkimaastoissa.

Mukana oli useita mc100.fi kerholaisia ja heiltä sain hyviä vinkkejä ja mahtavaa kannustusta. Joku taisi sanoa että se eka on tärkein, sitten sadas! Katsellaan mihin tossu vie. Nyt kierin onnessani hetken, syön hirveesti ja huilaan.

Kiitokset mukana olleille! Ilman ihan huikeeta talkooapua tämä ei olisi onnistunut. Ilman innokkaita osallistujia olisi matka ollut tylsä ja yksinäinen. 

Lisää kuvia ja tunnelmia, sekä tulokset löydät Mäntsälän Urheilijoiden YU-jaoston Facesivuilta "klik" sekä tapahtuman Facesivuilta "klik" 

perjantai 11. marraskuuta 2016

Reittitarkastus ja merkkaus - huomenna startti!

Mäntsälä maraton starttaa huomenna lauantaina 12.11.2016 klo 10:00!

Kävin tänään (pe) reitillä tarkistamassa sen kunnon ja merkkaamassa sitä merkkausnauhalla. Lisäksi nuolikylttejä viedään reitille vielä huomenna aamulla. Tässä viime hetken kuvia Mäntsälä maraton -reitiltä.

Alotetaas tällä kuvalla. Pakkasin merkkausnauharullan reppuun, sakset taskuun ja puhelimen kuvaamista varten povariin. Pakkasta oli perjantaipäivänä yhdentoista tienoilla 10 astetta.


Hetkinen, yhdeltätoista - lintsasin siis töistä! No en lintsannut, vaan käytin viime kesältä jemmaan jääneen lomarahavapaan hyvään tarkoitukseen. Kurvasin urheilukeskukseen ja aloin kuvata. Kuvassa (alla) on meidän tuleva huoltopiste. Vessat, suihkut, pukkarit, ilmoittautuminen, kierroksen vaihto, ja maali. Ihana auringonpaiste - by the way!


Loivaa mäkeä ylös kentän laidalta. Kävelytie, aurattu, hyvässä kunnossa. Ei liukas.


Vähän pöpperöisempää osuutta, Vanhan Porvoontien vieressä kulkeva kävelytie. Oli kuitenkin helppo mennä, vaikka näyttää vähän epätasaiselta. Kierroksen ekalta kilometriltä.


Vanhan Porvoontien ylitys - tässä tarkkana! Tielle tulee kumpaankin suuntaan varoituskolmiot, mutta muista, että olemme liikkeellä omalla vastuulla. Tässä kohdassa tie myös kaartuu.


Nyt olet saapunut sille osuudelle, josta lenkki on saanut nimensä. Tervetuloa Karjalaistentien lenkille! Tämä on siis tie, jolle tulet kun olet selvinnyt kunnialla tuosta äsken mainitusta autotien ylityksestä.


Ei hiekotusta, mutta ei myöskään liukas. Kivenmurikoita reitillä, mutta ne pystyy kiertämään (jos on esim. villasukissa liikentessä kuten eräs Juuso uhkaili)


Ja kuten jo jossain tuli mainittua, tämä on yleinen kuntolenkkireitti. Muutaman kilometrin etenemisen jälkeen näet tämän maamerkin.


Alla kuvassa se katveosuus, jota ei normaalisti aurata. Sitä on noin 800 metriä. Ja se on luvattu aurata aamulla. Kun saavut kuvan laidassa olevan puupinon kohdalle, on mittarissa noin kolme kilometriä ja olet saapumassa juomapisteelle.


Sadan metrin osuus aika murikkaista soratietä. Kuva pahimmasta kohdasta, eli nämä kyllä pystyy kiertämään. Villasukkakansa tarkkana tässä!


Vuotavantie alkaa autotienä (soraa). Ole tarkkana, autoja kulkee reitillä. Muista että ei juosta tien leveydeltä. Jonkun matkaa edettyäsi pääset kävelytielle. Se oli tänään auraamatta ja aika pöpperöinen. No, se menee kun reitti on muuten ok. Tätä osuutta ehkä noin puoli kilsaa.


No siellä vilkkuu merkkausnauha. Olet edelleen Vuotavantiellä ja jo aika lähellä kierroksen vaihtumista. Joen varteen on aurattu hienosti baana. Ei pahasti liukas.


Rantaraitin jälkeen on toinen haastava tien ylitys. Sama tie kuin reitin alussa, mutta eri kohta. Olet melkein Mäntsälän keskustassa, joten autoja on varmasti liikenteessä. Ole varovainen, huolehdi muksuista jos niitä on mukana. Tien ylityksen jälkeen oikealle ja takaisin joen varteen.


Hyvä aurausjälki  jatkuu perille asti. Olet nyt tois puol urheilukenttää mistä lähdit. Kierrä kenttä auratun mukaisesti ja olet päässyt kierroksen läpi. Toista. Huomaa että kyseessä on ylimittainen reitti. Maramitta ylittyy kilsalla. Vaikuttaa aikaan - mutta niin vaikuttaa lumikin, ja kunto.


Kierrä niin monesti kuin haluat, lopeta kuitenkin viimeistään kun seitsemän kierrosta on täynnä :)

Tapahtumalle on varattu aikaa viisi tuntia (perustuen siihen että kuvittelen selviäväni urakasta siinä ajassa. Tosin se oli laskettu ennen lumisateita...). Lupasin kuitenkin jo heti kun tapahtuman perustin, että jos joku on reitillä kun minä olen maalissa niin jään odottamaan. En usko että niin kuitenkaan käy...

Tarkista aikasi ja kierrosmääräsi, pyydä kunniakirja ja huokaise - sinä teit sen!

Minä kiitän jo nyt kaikkia jotka tulevat huomenna tempaukseen mukaan. Niin talkooväkeä kuin juoksijoita. Pidin ideaani alun perinkin kauhean inspiroivana (olenhan joissain asioissa aika nopeesti innostuvaa sorttia), mutta te kaikki teitte siitä jotain jota muistelen vielä pitkään! Toivottavasti myös sinulla on mukava reissu ja näemme samoissa merkeissä toistekin.

Huomisiin!

lauantai 5. marraskuuta 2016

Viikko Mäntsälä maratoniin!

On tää ollu huikeeta! Tai himmeetä niinku joku sanois :) Me saadaan oikeesti maraton Mäntsälään ja siihen on enää viikko.

Valmisteluja on tehty. Treenimielessä ja muuten. On ollut hienoa tutustua uusiin ihmisiin, ja vielä sellaisiin jotka innostuvat helposti ja ovat valmiita kantamaan kortensa kekoon tällaisen hurahtaneen idean toteuttamiseksi. Minttu, Helena, Olli ja tapahtuman sponsorit - kiitos jo nyt. Kiittelen talkooväkeä sitten ensi viikolla kun ollaan nähty livenä!

Tässä muutama kuva ja tarina miten tempaukseen on valmistauduttu...
 

Tänä aamuna tehtiin muutaman kierroksen opastettu lenkki ensi viikon reitillä. Vaikka paikallisia ollaan kaikki, tarkennettiin vielä muutamia yksityiskohtia. Kaverina minulla meidän triathlonporukasta Heli ja Heidi ja miesväkeäkin saatiin mukaan, Timo kuvassa ja Olli kameran takana. Kiitos Olli kuvaajana toimimisesta.


Lenkin yhteydessä toimitin myös postipirkon virkaa. Vaikka kyseessä onkin yleisesti käytössä oleva lenkkireitti, haluttiin muistaa tien varrella asuvia kirjeellä. Ja toivottaa heidät samalla tervetulleiksi kannustusjoukkoihin :)


Viikolla pidettiin projektipalaveri Mäntsälän Urheilijoiden toimistolla, käytiin koossa oleva ja sponsorien lupaama materiaali läpi, varmisteltiin talkooväen määrä ja merkkausten tekeminen. Täytyy sanoa että tällä aikataululla ja resurssilla voidaan olla minusta aika tyytyväisiä siihen miltä homma nyt näyttää. Se on paisunut jonkun verran siitä että minä kipitän lenkkiä yksin ja tankaan banskua ja mehua auton takaluukusta...


Reitti merkataan tapahtuma-aamuna. Minä sain merkkaamisesta ja reitin purkamisesta vapautuksen. Yritän keskittyä pääsemään maran läpi. Kun olen sitä nyt tässä pari viikkoa kohkannut, niin kynnys keskeyttää on aika korkea. Olen myös saanut perintönä melkoisen jäärän pään, joten ennen pettää jalat kuin pää...



Reitti on melko tasainen. Puoliksi soraa ja puolet asfalttia. Muutamia tien ylityksiä. Kierroksen vaihto, vessa, suihku ja juottopiste on urheilukentän nurkassa olevan huoltokopin eli pukkaritilan kohdalla. Se teettää reitin kentän takaa ja siten muutaman sata metriä lisää kokonaismatkaa. Tuo näyttäsi lopulta kuitenkin parhaalta vaihtokohdalta. Kopista saadaan sähkö, vesi ja säänsuoja toimitsijoille. Toinen juottopiste on noin kolmen kilometrin kohdalla, eli puolivälissä lenkkiä.

Mietimme vielä kirjataanko kierrokset tukkimiehen kirjanpidolla ja/tai jakamalla kierroksen vaihtokohdassa esim. kuminauha ranteeseen. Ajanotto on kopilla, toki monella myös itsellä mukana. Kierroksia saa mennä niin monta kuin haluaa, ei tarvitse ilmoittaa etukäteen montako menee. Saa juosta, hölkätä tai kävellä. Luotamme osallistujien kiertävän sovitun lenkin - ei chippejä nilkassa tai valvontaa reitin varrella. Tätä tehdään omaksi iloksi ja itsensä voittamiseksi!

Tulethan paikalle ajoissa että saamme lähtölistan kirjattua ennen starttia. Lista tehdään käsin ja talkoovoimin.

Viikon päästä nähdään kaikkien aikojen ekalla Mäntsälä Maratonilla!