tiistai 31. toukokuuta 2016

Patikoimassa Alpeilla

Laatuaikaa siipan kanssa, korkean paikan leiriä, pitkää PK:ta, hiilaritankkausta, 
mielenhuoltoa, lihaskestävyyttä, rusketusrajoja ja jännitystä - siitä oli minun Alppimatkani tehty viime viikolla.

Tein ensimmäiset patikointini viime lokakuussa Saksassa - klik -  ja ihastuin ikihyviksi. Vouhkasin into piukeena reissusta kotona ja sain mieheni kiinnostumaan myös patikoinnin kokeilusta. Sitä sorttia kokeiltiin sitten viime viikolla ke-su reissulla Itävaltaan. Aivan ihana reissu!

Kohde:
Zell am see/Kaprun, Itävalta

Reissuaika:
keskiviikko - sunnuntai

Reitti:
Aamulento Hki - München, lähtö klo 8:00, lentoaika 1,5 h
Juna München lentokenttä - München Ost - Wörgl - Zell am see, matka-aika vaihtoineen n. 3 h
Bussi Zell am see - Kaprun, 10 km, n. 15 min.

Majoitus:
Pension Eschenhof, Kaprun

Matkaseura: oma mies

Zell am see, juuri saavuttu junalla paikan päälle. Asema 50 metrin päässä.

Ensimmäinen reitti alkoi kulkemalla vuoren sisällä vuoristopuroa ihaillen.

Vesi on turkoosia!

Siis oota ku mä otan yhden selfien... :)

Luntakin löytyi kun kiivettiin kahteen tonniin.


Paussin paikka Alppimajalla

Ja vähän hiilaria että taas jaksaa...


Viikon korkein kohta - 2074 m.


Lapsille otettiin korkean paikan kivet muistoksi.


Tämän tokapäivän reissun jälkeen oli kaula ja niska tulipunaiset ja tosi palaneet. Tässä kohdin vielä homma hallussa...
Pieni breikki ja sitten 2,5 h alamäkikävelyä - tuntuu muuten reisissä seuraavana päivänä...
Aika makee maisema - alhaalla Zell am see

Niin ja sitten se jännitys. Yksi elementti on korkean paikan kammoni, joka muistutteli muutaman kerran olemassaolostaan ihan tosissaan. Toinen jännäpaikka oli kun paluumatkan aikatauluja piti muuttaa. Junaliput oli valmiiksi ostettu eikä niissä ollut vaihtoturvaa. Vedettiin riskillä eri aikaan ja eri junaan kuin varattu. Ja selvittiin :)

Reissun saldo:
3 täyttä patikointipäivää, 53 km polkuja, 20 h aurinkoa ja ihania maisemia, uusia kokemuksia ja Alpit - me like!

Suosittelen!

maanantai 23. toukokuuta 2016

Kotka Trail

Kisakalenteriini ei ollut lähtökohtaisesti ajateltu 16 km:n polkujuoksua, eikä varsinkaan tähän kohtaan kautta. Polkukymppi Vantaalla oli mukava kauden aloitus, mutta pidempää polkua piti lähteä kokeilemaan vasta myöhemmin kesällä.

Sitten ne ilmoittivat että Santalahdessa on ihan eka polkujuoksutapahtuma! Ihan siinä meidän mökkimaisemissa, ihan tutuilla hoodeilla. Mainoksia pukkasi somen täydeltä. Sitä ei siis vaan voinut jättää väliin. Viikon takaisesta HCR:stä oli jalat jokseenkin toipuneet - ja hei, polkujuoksuhan on ihan eri laji... ;)

Hipsittiin mökille jo lauantaina lähes koko perheen voimin. Haravoitiin, tehtiin kevättöitä ja raivattiin talven myrskyissä kaatuneita puita. Ajatukset karkailivat poluille. Bongasin reitin merkkaajat työssään ja kävin jututtamassa. Ihana pieni kutina vatsan pohjassa kasvoi kun katselin tuulessa lepattavia reittimerkkejä.

Tarkoitus oli ottaa reissu reippaasti, mutta ei all in - tyyppisesti. Sehän on tosi helppoa kun numero on rinnassa...


Olin ilmoittautunut kisaryhmään ja samassa lähdössä oli kovan tason kisaajia, myös miehet lähtivät samassa lähdössä. Vaikka päästin heti lähdön jälkeen paljon väkeä ohitse, otin silti alun vähän turhan reippaasti. Eka pari kilsaa meni kovilla (siis liian kovilla) sykkeillä. Noin kolmen kilsan kohdalla otin järjen käteen ja päätin himmata vähän tahtia että ei tule noutaja kesken reissun.



Sain juttuseuraa ja se auttoi puskemaan eteenpäin. Myös pikkupaketillinen rusinoita auttoi kummasti :) Ne imuroin napaani tunnin juoksun jälkeen. Pyrin pitämään reippaan, mutta rennon vauhdin.

Reitti oli hieno. Rantakallioita, polkua ihan rantaviivan vieressä, pätkiä keskellä metsää ja kierroksen vaihto uimarannalla. Vaihteleva maasto siis ainakin. Osa polusta oli hieman "ujoa" eli melko heikosti havaittavissa. Reitti oli kyllä erittäin hyvin merkattu, mutta tuore polku oli arvaamaton jalan alla, toisin kuin on pitkään käytössä tamppaantunut polkupohja.


Lopussa alkoi jalka painaa ja vaikka aivot käskivät jalan nousta, halusi jalka panna hanttiin. Päästiin kuitenkin sopuun ja sitä kautta maaliin ajassa 2:02. Sillä heltisi naisten sarjan sija 21/56. Loppukiri (ja kannustus maalin lähellä) oli niin kova että siinä hutakassa lentelivät juomapullotkin matkan varrelle. Keräilin niitä sitten kun viiva oli ylitetty.

Summa summarum, erittäin mukava tapahtuma, kauniit maisemat, keli mitä parhain, mukava porukka ja mökkisauna odottamassa ihan reitin kupeessa. Niin ja lihashuolto 12 asteisessa merivedessä. Mitä muuta sitä voi viikonlopulta toivoa!

Erityiskiitos järjestäjille ja valokuvaajille ansiokkaasta kisan kuvaamisesta! Nämä kuvat Mikko Mäkelän albumista joka löytyy muiden kuvien kera tapahtuman face-sivuilta: Kotka Trail Facessa

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

HCR2016 - virallinen sub 2 h

HCR on nyt koettu ja hyväksi havaittu. Järjestelyiltään paremmaksi kuin osasin odottaa, reitiltään raskaammaksi kuin osasin arvata. Oma kisaennätys tuli ja kahden tunnin haamuraja alittui.

Pitkästä aikaa oikein jännitin kisaa. Tavoite oli alittaa 2 h, itse asiassa haaveilin jopa ajasta 1:55. Hyvin menneet treenit (kuukauden aikana kaksi kahden tunnin alitusta puolimatkalla omalla lenkillä) saivat suorituspaineet kasvamaan.

Heräsin aikaisin, pyörin ja pakkasin, tutkailin surullisen sateisen näköistä säätiedotetta ja söin aamiaisen ja lounaan lasten kanssa. Hermoilin. Iltapäivällä lähdin junalla kohti Pasilaa ja sieltä kävellen Sonera Stadiumille. Olin tyypilliseen tapaani ajoissa paikalla. Niinku kymmentä vaille kertaa monta.





Järjestelyt toimivat todella hyvin, joskin "pukkaritila" ulkosalla oli keli huomioiden aika viileä. Mutta, varustesäilytys löytyi hyvin, vessoja oli riittävästi, missään ei ollut ruuhkaa, kyltit ja kuulutukset auttoivat suunnistuksessa ja mieli oli iloinen sateisesta säästä huolimatta. Päänvaivaa aiheuttivat vain pukeutumishuolet. Mitä laittaa päälle kun mittarissa on 12 astetta ja sataa ja tuulee. Päädyin pitkiin juoksuhousuihin ja pitkähihainen+lyhythihainen paita yhdistelmään. Juoksuvyöhön pakkasin rusinoita, suolarakeita, pienen vesipullon ja kännykän.

Lähdin vihreässä ryhmässä klo 15:30. Alkumatka taittui mukavasti. Ei vieläkään liiaksi ruuhkaa, reitti oli tasainen ja nopea, sai juosta porukassa. Syke pyöri 160 tienoilla ja matka taittui kevyesti. Jännitys oli kadonnut. Toteutin suunnitelmaani, joka mukaan eka kymppi menisi noin 5:45/km eli kahden tunnin puolikas-aikaan. Loppumatkalla oli tarkoitus kiristää tahtia.

Joo, alku meni justiin niinkuin olin suunnitellut. Viimeiset n. 8 km olivatkin sitten melko mäkistä maastoa. Mäkisempää kuin olin arvannut ja mitä reittikuvaus oli antanut ymmärtää. Oli sanottu että 16 km:n kohdalla on reitin mittavin mäki, mutta "loppu onkin alamäkivoittoista rullausta maalia kohti"... Joo ei. Se mittava mäki oli noin kilometrin mittainen. Se vaan jatkui ja jatkui. Ja sitten kun pääsin sen huipulle ja huokaisin, niin kävi selväksi että lisää oli luvassa. Mäki toisensa perään söi pohkeista voimat. Onneksi otin ennen lähtöä pari hippua suolaa, oli meinaan kramppi lähellä. Se kävi jo koputtamassa pohkeeseen hennosti, mutta ymmärsi onneksi häipyä kiusaamasta melkein heti.

Katselin viimeisillä kilometreillä kelloa ja alkoi käydä selväksi että kahden tunnin alitukseen täytyy tehdä tosissaan hommia. Vedin sitten lopun niin paljon kuin siinä vaiheessa jaloista lähti. Aika monta selkää tuli vastaan ja jäi taakse. Olen suorastaan ylpeä loppurutistuksestani. Varsinkin kun tiedän että paukut oli käytetty ja tänään en olisi parempaan pystynyt. Tosin ainahan voi jossitella, että jos ekan kympin olisi ottanut vähän kovempaa niin kuinka olisi käynyt. Olisi tullut joko parempi loppuaika tai loppunut voima viimeisissä ylämäissä...

Virallinen aika 1:59:33.


Lähdin heti kisan jälkeen takaisin kotia kohti - illalle oli sovittu sauna - palju - illanistujais - kaveritreffit. Aika mukava oli suihkun kautta paljuun istahtaa ja sihauttaa "palautusjuoma" auki.

Mietin vielä hetken laitanko ilmon sisään ensi vuoden HCR:n. Ehkäpä laitankin. Liput olis nyt halvat.

Ensi viikonloppuna luvassa taas polkuilua - Kotka Trail 16 km meidän mökkimaisemissa!