lauantai 20. helmikuuta 2021

Kymmenottelu - one day winter decathlon

Ite pitää tapahtumat järjestää tätä nykyä. Onneksi kaikkea hauskaa tekemistä voi keksiä ihan omilla nurkilla ja tosi pienillä panostuksilla. Lenkeillä ne parhaat ideat aina tulee, ja eräällä sellaisella sain inspiraation järjestää päivän mittainen kymmenottelu ihan itekseen. Sain taas sellaset kiksit että alta pois kun aloin miettiä että mitä ne lajit voisi talviolosuhteissa olla, missä ne suorittaisin, ja missä järjestyksessä ne tekisin jotta päivä soljuisi mukavasti maaliin. Miten voikaan pieni ihminen olla niin täpinöissään pelkästä suunnittelusta.

Menemättä sen enempää yksityiskohtiin, tässä omiin muistojen kansiin minun one day winter decathlon vuosimallia 2020. 

Kymmenotteluni viralliset ja ainoat säännöt:

- kymmenen eri lajia jotka löytyvät Garminin mittarista

- suoritukset yhden päivän aikana, taukoja saa pitää

- suorituksen tulee kestää vähintään 15 minuuttia

- pitää olla hauskaa


Tässäpä kooste päivän setistä ensi alkuun

Ensimmäiseksi lajiksi valikoitui hiihto, sillä lähilatu on parinsadan metrin päässä kotoa, ja keli näytti siltä että latua ei ehkä enää iltapäivällä ole. Lähilatu sijaitsee Mäntsälässä Hepolan koulun kupeessa pellolla, ja peltolatu kärsi aika pahasti loskakelistä ja lumenpuutteesta tässä vaiheessa tammikuuta. Multakokkareita väistellen ja seuraavan lajin varusteet repussa mukana mentiin tämä eka setti.



Seuraava laji oli luistelu. Hepolan koulun pihassa on pieni jäädytetty luistinrata, jolle suuntasin. Kaivoin luistimet esiin repusta, ja sukset jäivät kentän reunalle parkkiin. Olen aina ollut todella surkea luistelija, enkä ollut paremmaksi tullut harjoittelematta. Kentällä lainehti vettä, ja minä ajattelin että tässä on koko loppupäivä vaarassa koska on todella suuri riski että kaadun ja telon itseni. Kaaduin kerran. Kastuin tosi makeasti, mutta en satuttanut kuin ylpeyteni. Hyvän sijainnin lisäksi tämän kentän etu oli se, että siellä (eikä ihan lähellä) ollut ketään näkemässä surkeaa yritystäni luistella. Mutta tulipahan tehtyä, ja tämäkin oli kaikessa nöyryyttävyydessään hauskaa.


Pikavisiitti kotiin, pieni välipala, vaatteiden vaihto ja seuraavat lajit työn alle. Pistin nastarit jalkaan ja hölkkäsin seuraavaksi siirtymätaipaleen kotoa "kylille". Otin reppuun mukaan polkujuoksukengät, sillä tulisin tarvitsemaan niitä myöhemmin tällä reissulla. Lauha keli oli jäädyttänyt kävelytiet liukkaiksi.



Maantiejuoksuosuus päättyi Vuotavantielle ja jatkui siitä polkujuoksuna Pirunkallion ja Kartanonsuon metsässä. Polkuja oli sinne kyllä jonkun verran tallottu, mutta lumi oli upottavaa, eikä nastareista ollut siihen juuri apua. Meno oli hidasta ja raskasta. Enpä tuota kovin pitkää lenkkiä tohtinut tehdä. Vaikka ei tässä ollut aikaa mihinkään lajiin mahdottomia aikoja käyttää muutenkaan. 



Metsälenkiltä tein lyhyen siirtymän joenrannan kuntoportaisiin. Tässä vaiheessa piti kaivaa polkulenkkarit repusta, koska portaissa ei saa käyttää nastareita. Rapuissa oli kyllä sen verran jäätä, että nastat eivät olisi tuhoa tehneet, mutta ohje on ohje ja sitä noudatetaan. Onneksi jää ei ollut superliukasta, ja onnistuin tekemään rapputreenin kaatuilematta.



Juoksentelun ja rappusten jälkeen otin tähän väliin palauttavan kävelyn takaisin kotipesään. En vaihtanut nastareita takaisin jalkaan ja se oli kyllä virhe. Tiet olivat liukkaat ja koko ajan sai varoa ettei lipsahda tossu alta. 


Tässä vaiheessa päivää oli tarkoitus vaihtaa pyöräilyyn. Olin hienosti valmistellut vanhan hybridini nastarenkailla ja sillä oli tarkoitus tehdä maastopyöräily. Vaan kuinka ollakaan, takarengas oli tyhjä, eikä siinä pysynyt ilma pumppaamisen jälkeenkään. Aikaa ja mahdollisuutta renkaanvaihtoon ei tässä kohdin ollut, mutta en myöskään halunnut luopua tästä lajista. Otin siis alle vanhemman Spessuni ja ajelin kieli keskellä suuta tooooosi varovasti pienen lenkin. Hullun hommaa. Kapeat renkaat olivat epävakaat, ja Spessu suti ylämäessä lumisella tiellä. Onneksi tästäkin selvittiin huumorilla ja loukkaantumatta.


Oli kyllä helpotus hypätä seuraavaksi turvallisempaan fillarikyytiin. Uudempi Spessuni on olohuoneen nurkassa treinerissä kiinni ja siinä voi pyöräillä talvellakin pelkäämättä liukkaita kelejä. Onhan se nyt tylsää ajaa fillaria sisällä, mutta sisäpyöräily on Garminin mukaan laji siinä missä joku muukin.


Päivä etenee, lajit vaihtuu. Kaksi suoritusta enää työlistalla. Toiseksi viimeinen laji oli tänään voimaharjoittelu. Sehän oli sellainen coreen keskittyvä lyhyt setti, jossa osassa liikkeitä oli kahvakuula apuna. 



Päivä alkaa olla pulkassa ja on aika rauhoittua viimeiseen lajiin. Valitsin loppuun Yin joogan, jossa tehdään rauhallisia ja pitkäkestoisia liikkeitä ja venytyksiä. Teki muuten todella hyvää päivän muiden suoritusten jälkeen. 


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hauska päivä oli, se on pakko sanoa. Lajisuoritukset tuli tehtyä rennosti nautiskellen ja kuvia napsien. Aikaa suorituksiin kului yhteensä vähän reilut neljä tuntia. Toki siirtymät ja evästauot mukaan lukien siihen sai kulumaan aika lailla koko päivän. Mutta tähän voisi sanoa että hours well spent. It was worth it.