maanantai 10. heinäkuuta 2017

Mäntsälä 12 h pyöräily - mahtava keikka!

Vuoden päivät olen haaveillut tekeväni joku päivä tosi pitkän fillarivedon. Toisten järkkäämiin tapahtumiin ei ole tullut lähdettyä, ja omaan kalenteriin ei ole sopivasti mahtunut missään välissä itsekään moista järkätä. Paitsi nyt!

Ajatuksissa ollut täysimatkan triathlonkisa on saanut miettimään onko minusta pyöräilemään 180 km. Uinnin (3,8 km) tiedän sujuvan, ja maraton on testattu nyt kolmesti. Mutta se fillari. Niin ja tietty nuo kaikki pitäisi tehdä peräkkäin... Pisin tähän asti pyöräilty matka on ollut viime kesänä 130 km ja tänä kesänä 120 km. Täysimatka piti mennä tekemään vasta vuonna 2018, mutta tulin varanneeksi tiketin jo tälle syksylle, joten oli aika järjestellä kalenterit niin että pääsee totuttamaan ahteria ja reisiä hommaan.

Ja koska olen sosiaalista sorttia ja saan iloa kun muutkin innostuvat reippailemaan, muotoitui ajatus Mäntsälän 12 tunnin pyöräilystä. Samalla idealla kuin Mäntsälä maraton, ilmainen ja kaikille avoin. Omaan tahtiin ja oma matka. Mutta porukassa.

Loin Facebook-tapahtuman, linkitin sitä muutaman kerran muutamalle paikalliselle foorumille, ja kirjoitin pienen mainosjutun paikallislehteen. Ei ollut vara mainostaa enempää, sillä tapahtuma oli raavittava kasaan hyvin pienen porukan voimin.

Reitiksi valikoitui kestopäällystettä oleva 24 km lenkki. Rauhalliset tienpätkät, ei tien ylityksiä, vain kolme käännöstä oikeaan ja muuten suoraa ja suht tasaista. Ei tarvita liikenteenohjausta, eikä tien sulkemista. Reitin merkkaaminen helppoa ja eksyminen mahdotonta.

Asia josta olen tosi mielissäni on, että saimme reitin varrella olevan Sääksjärven koulun huoltotilat käyttöön päivän ajaksi. Vessat, suihkut ja pukkari käytössä aamusta iltaan. Oikeastaan tämä reitti-huoltopiste-combo oli niin täydellinen, että sillä menisi isompikin tapahtuma läpi... hmmm.

Mutta, nyt päivän tapahtumiin tarkemmin.

Olin koululla jo heti seiskan jälkeen. Tapahtuman oli tarkoitus kestää klo 8-20. Olin ajoissa, koska roudasin paikalle oman fillarin ja eväiden lisäksi sponsoreiden tarjoamat napostelueväät ja juomapullot. Ja vesikannut ja ison termarillisen kahvia. Päivän haasteen tarjoili ovilätkä, joka ei sitten toiminutkaan kuten piti. Eli ei päästy sisälle huoltotiloihin! Kääk! Soitin päivystäjälle, joka ajeli paikalle aukomaan ovet. Siinä vaiheessa kello oli kuitenkin jo melkein kahdeksan ja kaikki esivalmistelut pahasti kesken.

Paikalle oli tullut jo runsaasti fillaristeja ja siinä yhteisesti sovittiin, että aloitetaan vasta 8:10 ja jatketaan päivää vastaavasti loppupäästä jos intoa riittää.


Sovittuun aikaan asetuttiin lähtöviivalle ja otettiin tietty kuva. Olisko meitä tuossa noin 15 lähdössä heti aamusta matkaan. Tiedossa oli jo tässä vaiheessa, että osa porukasta starttaa vasta myöhemmin. Ilma oli mahtava ja väki intoa täynnä. Huoltopisteellä (100 m sivussa starttipaikasta) olivat Minna ja Kristiina laittamassa eväitä ja nimilistoja esille. Kiitos! Mahtavaa että pääsitte heti aamusta auttamaan!



Jokainen sai mennä omaa vauhtiaan. Minulle oli valkun ohjeet että "eväsretkimeiningillä" menet jos koko päivän ajat. No, eka kierros meni aika reippaasti. Oli mukava porukka jossa fillaroitiin ja kälkätettiin ja vauhti yltyi välillä. Olin ajatellut polkevani noin tunnin tai reilun kierrosvauhtia, mutta eka kierros mentiin ajassa 53 min. Myös seuraaville kierroksille oli hyvin seuraa. Matka meni kuin siivillä.

Kahden kierroksen jälkeen kävin täyttämässä vesipullot ja eväsvarastot. Huoltopisteellä pyöri mukavasti porukkaa, ja kuulin että listoilla oli siinä vaiheessa jo noin 30 nimeä.






Helena pääsi jelppimään ovivahdin hommissa klo 10-12. Helena on kyllä kimpale kultaa. Aina auttamassa muita. Kiitos taas kerran Helena!

Matka jatkui ja seura vaihtui. Osa pyöräili kierroksen tai kaksi, moni kuitenkin viisi tai enemmän. Huoltopaussien väli vaihteli, joten jutuille pääsi usean eri pyöräilijän kanssa. Ihan mahtavaa. vaihdettiin kuulumiset ja vinkit puolin ja toisin. Kävi ilmi, että osallistujia oli Mäntsälän lisäksi ainakin Hollolasta, Helsingistä, Espoosta ja Mäntyharjulta.

Päivän mittaan tein pienen paussin lähes joka kierroksen jälkeen. Hiilaria, proteiinia, suolaa, juomaa. Eli käytännössä geeliä, proteiinipatukkaa, sipsejä ja Cokista. Alkuillasta alkoi tehdä jo mieli "oikeaa ruokaa" ja mutustelin kaksi tonnikalavoileipää jotka odottivat kylmälaukussa. Näyttää rumalta, mutta maistuu jumalaiselta kun olet pyöräillyt noin kuusi tuntia... (ovat edellisen illan lämpimien leipien jämät ;))


Talkoovuoro vaihtui puolenpäivän aikaan ja paikalle saapuivat hyvät ystäväni ja samantyyppisessä neuloosissa kuin minä rypevät kohtalotoverini Pirve ja Tiina. On meinaan istuttu muutamat kerrat sukkapuikkojen kanssa samaa neulontakerhoa :) Päivä oli mahtava myös neulemiitin pitämiseen, joten nämä ystävät tulivat ovivahdiksi kutimusten kanssa. Tiina oli lisäksi hengessä mukana Tour de France paitansa kanssa. Kiitokset lentelevät täältä myös teille! Olitte suureksi avuksi.


Kuuden jälkeen saatiin muutama pisara vettä, mutta siihen se sade sitten jäi. Ei haitannut menoa. Musta pilvi pyöri illasta ympärillä, mutta keli pysyi lämpimänä ja matka sai jatkua kuivin koivin. Iltaa kohti väki väheni, mutta toisaalta saatiin myös tuoreita reisiä radalle. Tri-kaverini Tiina tuli jo toiseen kertaan radalle (kävi aamulla vetämässä pari kierrosta) ja mukana tuli miehensä Timo tekemään saunalenkin. Sain heistä mahtavaa vetoapua kierroksella hmm... olikohan se kahdeksas...

Ovivahdin iltavuoroon tuli jaliskentän laidalta usein bongattu Sari. Ollaan Sarin kanssa muista jutuista tuttuja, sillä meidän tytöt ei harrasta jalista. Sarille iso kiitos myös! Ehkä voin itse olla toisessa kohtaa jelppimässä jalistalkoissa.

Meidän Toni ja Anni kävivät moikkamassa reitin varrella jossain vaiheessa päivää. Olivat parkissa reitin varrella ja Toni taisi ottaa videotakin. Siinä kohdin ajokaverina oli paikallisille hyvinkin tuttu ravintoloitsija Jari S. Jarikin ehti työkiireiltään ja golf-harrastukseltaan käydä kierroksen heittämässä. Hieno homma!

Olin laittanut itselleni päivän tavoitteeksi pyöräillä vähintään 200 km, ja kaikki mikä menisi siitä yli, olisi extraa. Kun kävi selväksi että reidet kestävät 10 kierrosta (240 km) iski minuun himotus tehdä vielä 10 km päälle, että saan mittariin hienon 250 km. Ja sieltähän se tuli. Ajassa 11:07.



Osallistujia oli lopulta yhteensä 37 henkeä ikähaarukalla 12 v - noin 80 v. Ja liikkeellä ollut kalusto oli myös laidasta laitaan. Oli pro-tason maantiefillaria ja sitten oli vähän enempi matkaversiota. Päivän tsempparipisteet menivät minulta ehdottomasti Helille, joka pisti menemään kuvan fillarilla lasti päällä ja vajaasti toimivilla vaihteilla 106 km! Opetus - matka ei tapa, vaan vauhti.



Päivän pisimmästä vedosta vastasi Tero Männikkö, joka oli lähtenyt tapahtumaan Helsingistä. Tero pisti polkien 315 km ajassa 11,5 h. Minä olin itse juuri sitä ennen lopetellut ja odottelin Teroa huoltopisteellä. Tero viihtyi radalla meistä kaikista pisimpään. Sanoi kyllä lopetellessaan, että nyt jäykistää jalkoja :)

Kaiken kaikkiaan kilometrejä kertyi päivän aikana 3593 km. Se tekee tasaisella jaolla melkein sata kilsaa per osallistuja. Ihan mahdottomia fillaristeja oli siis liikkeellä. Kaikki hyvällä urheiluhengellä mukana ja kypärät päässä kuten pitää olla.

Kahdeksalta pistin kamat autoon ja ovet lukkoon. Suuntasin kotiin saunaan ja syömään. Uni tuli helposti. Aamulla pääsin sängystä ylös omin koivin, ja lähdinkin heti liikkeelle ennen kuin kangistus iskisi. Otin auton alle ja kiersin fiilistelemässä radan läpi ja keräämässä opaskyltit pois. Eivät mahtuneet illalla samaan kyytiin fillarin kanssa.



Summa summarum, ihan mahtava päivä! Eiköhän me tehdä sama uusiksi ensi kesänä?!

Tässä kun tätä rapsaa kirjoitan niin tiedän jo että jotain taas unohdin mainita tai kertoa... Jos sinä muistat mitä unohdin, tai sinulla on oma kisarapsa tehtynä, niin olisi kiva saada siitä vinkki. Jätä viestiä kommenttikenttään tai suoraan minulle vaikkapa osoitteeseen mantsalamaraton@gmail.com



lauantai 1. heinäkuuta 2017

Täysimatka kiinnitetty kalenteriin!

Nyt minuu jännittää! Koko kevään olen pyöritellyt mielessäni triathlonin täysimatkaan liittyviä ajatuskuvioita. Joko tänä vuonna? Suomessa vai ulkomailla? Onko minusta siihen? Josko vasta ensi vuonna? Josko kuitenkin jo tänä.....? Olen järjestänyt kalenteriini kaikenlaista muuta hauskaa tempausta kuten Mäntsälän kevätmaraton, 12 h pyöräily Mäntsälässä ja Turussa Challenge puolimatka (joka on kauden päätavoite). Ja onhan noita kisoja ollut kevään mittaan. Juoksua ja yksi perusmatkakin jo Vantaalla. Mutta aina vaan ajatukset hiipivät siihen täysimatkaan....

Yritin olla realisti. Koska Turku on kiinnitetty kalenteriin, on Suomessa järjestettävät täysimatkat vähän kortilla aikataulullisesti. Ajattelin että en uskalla lähteä ulkomaille. Maksaa kauheesti mennä sinne keskeyttämään jos noutaja tuleekin kesken matkan. Ja silti ajatukset harhailivat kohti täysimatkaa.

Otin iltana eräänä läppärin syliin TV:n äärelle ja Googletin täysimatkan kisoja syksylle. Silmiin pisti Challenge Almere (Amsterdam). Ajattelin ihan vaan pikkuisen kurkistaa miltä ilmo-sivu näyttää. Mitä siellä kysytään. Täyttelin sivulle henkilötietoja ja arvioita eri lajien suoritusajasta ja loppuajasta. Ja yht´äkkiä pum - sivulle tuli teksti että kiitos ilmoittautumisesta, olet mukana! Jaa, mietin. Säikähdin ihan. No, eihän se virallista ollut ennen kuin toisesta linkistä hoiti maksun. Ja niin sen vaan sitten maksoin. Kysyin kyllä ensin valkulta että mikä muuttuu jos nyt tuonne pistän luottokortin tiedot ja ilmo on virallinen. Valkku sanoi että ei juuri mikään. Muutamia pitkiä treenejä kesälle tulee, muuten business as usual. Perheellehän en siis heti uskaltanut kertoa... kerroin sitten parin päivän päästä.

Että sillai. Syyskuun 9. päivä minä kisaan sitten Almeressa Challenge täysimatkalla! Pitäkää peukkuja! Ukkokulta lähtee mukaan katsomaan että en kisahuuman aiheuttamassa aivotoiminnan nollatilanteessa kävele auton alle :)


Valmistautumisesta rapsaa sitten kesän mittaan.

Ja heti siihen valmistautumiseen liittyen, eilen tuli postissa uusi kisapuku. Kaksiosainen ja aivan ihana. Onneksi ohjelmassa on lähiaikoina kunnon tri-treenejä, että pääsee tosissaan testaamaan.



Heti tänään ohjelmassa olikin sitten pitkä TRI treeni. Uintia 1500 metriä, fillaria 60 km ja 5 km kova juoksu päälle. Arvoin hetken mihin lähden setin tekemään. Päädyin lopulta turvalliseen ja tuttuun Kuusijärven alueeseen. Vaikka sinne tulee vähän ajelua Mäntsälästä (noin 40 km), niin treeniolosuhteet ovat hyvät, ja paikka tuttu. Totuttuun tapaan vaihtoalue sijaitsi parkkipaikalla auton takaluukussa...


Vesi tuntui kylmältä ja uimareita oli vähän. Kisareitin sijaan uin punaisia poijuja ympäri kuusi kertaa. Vähän tylsää, mutta tänään tuntui siltä, että ei tee mieli mennä kylmässä vedessä ja yksin toiselle puolelle järveä. Pysyin siis uimarannan tuntumassa. Ohjelman mukaan vauhti maltillinen. Mittariin kilahti 1500 m ajassa 28:42 ja minä lähdin vaihtoaluetta kohti.



Fillari alle ja  evästä mukaan. Pari geeliä ja vettä. Takakonttikuvassa näkyvän herkkupatukan päätin säästää jälkiruoaksi treenin jälkeen.

Koska minä en kyllästy ajamaan samaa reittiä, olin päätynyt suunnitelmaan, jonka mukaan ajan 30 km Mäntsälää kohti, ja sitten takaisin. Toimi hyvin. Mennessä oli vastatuuli ja takaisinpäin myötätuuli. Passasi hyvin. Matkalla nappasin geelit ja vettä. Lisäksi imeskelin yhden herkullisen suolatabletin. Valkku oli sitä mieltä että suola voisi auttaa geelien imeytymiseen ja sitä kautta vähentää niiden aiheuttamia vatsavaivoja. Fillari meni hyvin. Sopivasti päällä, ei liian kuuma. Geelien lisäksi napsin tietty myös reissu-selfien fillarin kääntöpaikalla.



Matka taittui reippaammin kuin olin odottanut, eritoten kun ohjelman mukaan mentiin sykealueella 130-140, eli hyvin rennosti. Vaihtoalueella pistin fillarin autoon ja vaihdon lenkkarit jalkaan.  Kypärä vaihtui lippikseen.



Juoksu piti mennä kovaa. Ohjelman mukaan 5 min/km tai alle, mutta niin että anakynnys ei ylity. En päässyt ihan suunniteltuun vauhtiin, mutta olin silti jokseenkin tyytyväinen juoksuun. Viisi kilometriä keskivauhdilla 5:10/km on minulle tuossa kohdin ihan ok tulos. Sykkeet nousivat loppua kohti kuten pitääkin. Keskisyke 163 eli minulla tarkoittaa alle anan. Just niinku oli käsketty - terveiset Jarmolle ;)

Summa summarum, hyvä treeni. Huomenna puolimara ja vähän pyörää. Sitte olis viikonloppu treenimielessä taputeltu. Loppukevennykseksi vielä kuva kaverista joka odotti ilmeisesti saavansa minulta herkunmurusia Cafe Kuusijärven terassilla :) Olisko mahtanut hänelle lakritsiproteiinipatukka maistua...