Tänä syksynä hankittiin meidän perheeseen kunnon otsalamput ja niitähän oli tietysti päästävä testaamaan. Otin yhden muksuistani "turvanaiseksi" (Anni 11 v) ja käytiin Hirvihaarassa kokeilemassa pimeällä reitillä lenkkeilyä. Ja miehää sain siitä semmoset kiksit, että aloin ihan vaan pimeässä juosta sen jälkeen! Ei se ollutkaan niin pelottavaa kuin olin ajatellut. Se oli oikeestaan ihan tosi hauskaa vaihtelua lenkkeihin. Minulle avautui ihan uusi maailma ja uusia pimeän ajan reittejä juostavaksi. Metsäänkin uskaltauduin. Jurvalan polkuja on tullut juoksenneltua valopäänä yksin ja kimpassa jo useaan otteeseen.
Koska olen sosiaalinen eläin ja kun innostun, haluan jakaa innostusta myös muille, syntyi idea lamppulenkistä Hirvihaarassa. Maasto on korkeuseroistaan huolimatta helppo (soratie), huolto olisi helppo järjestää pidemmillekin lenkeille kuntomajalla, parkkipaikkoja olisi tarjolla, eikä matkaa tapahtumapaikalle olisi liikaa. Idean syntymisestä kaksi viikkoa eteenpäin, ja Hirvihaarassa lamppulenkkeiltiin 63 lenkkeilijän voimin. Ihan sairaan siistiä!
Seuraavassa tapahtumien kulku ja oman suorituksen ruodinta :)
1. Idea lamppulenkistä muotoutuu ajatuksissani ollessani talkoissa Mäntsälä Maratoninn ajanotossa 26.10. Siinä viiden tunnin aikana kun on pakko pysyä paikallaan, on oiva tilaisuus keksiä uusia kujeita. Saan heti kauheesti inspiraatiota pelkästä ajatuksesta. Seuraavalla viikolla sähköposti laulaa kyselyitä ja varmistuksia eri tahoille ja selviää että 9.11. tapahtuma on mahdollista järjestää. Syntyy Facebook-tapahtuma ja alkaa sen jakaminen eri foorumeille 30.10.
2. Idea kehittyy lisää kun Majatalo Elsa ilmoittautuu mukaan tapahtumaan ja sovimme että Elsan Paula tulee majalle tarjoamaan lenkkeilijöille mahdollisuuden ostaa pientä lämmintä iltapalaa lenkin lomassa. Oli puhe riisipuurosta. Ai että miun on tehty riisipuuroa mieli siitä asti ihan hirveesti. Elsa on paikallinen majoitus- ja kahvilayrittäjä ihan siitä Hirvihaaraan johtavan tien varrelta. Kurkkaahan tuosta Elsan linkistä lisää infoa.
3. Esivalmistelut minun osalta olivat tosi pienet. Olen tänä syksynä ollut järkkäämässä sekä Haukankierros Trailia, että Mäntsälä Maratonia, (linkeissä tapahtumarapsat molemmista) ja kantava teema tässä tapahtumassa oli, että mie pääsen ite radalle, eikä talkootyöt vie ihan kauheesti aikaa. No ei vieny. Viestittelyä, sometusta, vieraskirjan tulostus, muutama kyltti paikanpäälle ja se oli siinä. Tapahtumapäivänä ajoissa paikalle tsekkaamaan hoodit. Ja sammuttamaan valot. Valot sammuvat hirvihaarassa muutenkin kympiltä, mutta nyt ne oli tarkoitus sammuttaa jo seiskalta, että lapsiperheet voivat myös osallistuja ja lapset pääsevät silti ajoissa nukkumaan. Oma perhe oli reissussa, joten minun klaanilta nämä bileet jäivät näkemättä, mutta ensi keralla sitten.
4. Lamppulenkki Hirvihaarassa - tapahtuma starttaa 9.11. illalla klo 19:00. Olin henkisesti varautunut viiteen osallistujaan... Facebookissa oli kyllä kiinnostuneita, ja ilmoittautuneitakin, mutta näistähän ei koskaan tiedä. Se aiheuttaa haastetta myös tarjoilujen järjestämisessä. Seiskalta piha oli kuitenkin autoja täynnä ja väkeä oli kuin pipoa! Ihan hitsin siistiä että väki oli lähtenyt lenkille, vaikka keli oli sumuinen ja kostea. Toisaalta keli oli todellakin sopivan "pimeä" tälle tapahtumalle. Ainut haaste oli, että sumu vei vähän lamppujen tehoja, kun valo heijastui sumupisaroista takaisin.
Lähdettiin lenkille kuka missäkin porukassa. Mukana oli useampia lapsiperheitä, ja myös iloisesti häntää heiluttavia karvakavereita. Muistuttelin vielä porukoille, että käyvät laittamassa puumerkit vieraskirjaan, ja haukkaamassa iltapalaa majalla lenkin lomassa tai päätteeksi. Minulle lähti lenkkikaveriksi Heli meidän jengistä. Katso meidän jengin logo Mäntsälä Maraton postauksesta :) Heli on siis minun treenikavereita triathlonin tiimoilta. Hölkkäiltiin kolme kierrosta ja jutusteltiin mukavia. Satu lähti samaan messiin hölkälle. Satu on ihan sairaan nopee juoksija, mutta tänään lepopäivän kunniaksi teki hälle hyvää mennä meidän hitaampien kanssa lenkkiä ettei ihan lähde lapasesta touhu. Tiinakin (meidän jengiä) sai meidät reitin varrella kiinni ja mentiin yhtä matkaa hetki. Tiina oli tullut perheen kanssa autolla paikalle, mutta oli jatkamassa itekseen Hirvihaarasta polkuja ja kaasulatua pitkin hölkällä takas kotiin keskustan liepeille.
Väki oli varustautunut lampuilla, ja tosi asianmukaisilla heijastimilla. Ehkä täällä oli sellasta väkeä jotka muutenkin ulkoilee, ja ymmärtävät miten tärkeä henkivakuutus heijastin on. Tiedä häntä, mutta hienosti heijastimet otsalamppujen valoissa hohtivat. Jos olisi joku nillkansa taittanut ja kupsahtanut tien syrjään, niin kyllä olisi lampun avulla nopeasti löytynyt.
Mikä sai lenkkeilijät lähtemään lamppulenkille? Ehkä se oli valmis iltapala, ehkä mukava laatuaika isän kanssa isäinpäivän aattona, joku halusi nähdä Hirvihaaran uudet kuntoportaat, joku testailla lamppua turvallisesti isomman porukan ollessa liikkeellä, ja joku, niinku minä, halusi vaan hölkätä niin että saa riittävästi ulkoilma-askelia yhdelle illalle. Ja nauttia luonnon kauneudesta, ja siitä miten erilaiselta se näyttää lampun valossa kuin päivänvalolla.
Kaksitoista kilsaa kierrettiin Helin kanssa rataa, ja mentiin sitten välipalalle. Tupa oli ollut ihan täys lenkkeilijöitä hetkeä aiemmin, ja puuroa riitti meille enää juuri ja juuri. Onneksi sentään sain sen puuron mistä olin haaveillut! Pistelin sen kitaani niin nopeasti että en edes kuvaa muistanut ottaa! Tarjollahan oli paljon muitakin herkuja, ja niistä osan sentään sain kuvattua. Ai että se lämmin kaakao kermavaahdolla jäi vähän kaivelemaan kun sitä en tajunnut tilata.
Seuraavien kuvien julkaisemisesta on ilmoitettu kovaäänisesti ennen kuvaamista. Ja sanottu että kuka ei halua itteään blogiin ja someen, saapi luvan kyykätä pöydän alle piiloon :) Kukaan ei kyykänny, eli kuvia tässä.
Väki väheni kun ilta eteni. Puoli kympiltä oli enää muutama kaveri iltapalalla, ja reitti oli minua lukuunottamatta autio. No miehään en malttanu lopettaa kun olin vauhtiin päässy. Kävin jututtamassa Paulaa ennen kymppiä majalla ja sovittiin miten iltatoimet majan suhteen hoituu. Käänsin valot vähän ennen kymppiä takas päälle, mutta eihää ne enää syttyneet. Ovat varmaan kesäajassa tai jotain. Mie jatkoin vielä jonkun hetken lenkkeilyä, jotta puolimaran mitta tuli täyteen. Se on tuossa maastossa ihan kelpo lenkki. Nousumetrejä minun mittarin mukaan reilu 600 m. Otinhaa mie kuvia matkalla, ja ylämäet menin kävellen. Tällä reissulla ei mitattu aikaa, vaan kerättiin tämän inspiraation aikaansaamia tuottoja talteen korvien väliin, ja onnea mukavasta ja onnistuneesta lenkistä sydämeen.
Summa summarum: tässä muutama kommentti vieraskirjasta "kiva tapa viettää lepopäivää :)", "oli kivaa ja kuuma tuli", "ensikertalainen reitillä, valoja oli onneksi helppo seurata", "mukava tapahtuma", "kiitos". Ehkä nuorimmat nimensä listaan kirjoittaneet olivat Sofia 5 v ja Onni 7 v. Mie sain tehtyä hyvän lenkin ja vaikka vähän valvomiseksi menikin, niin eipä sekään haittaa. Pistin pillit pussiin yhdentoista kieppeillä ja kotona olin vähän sen jälkeen. Uni oli levoton koska jalat tekivät vielä yölläkin mäkitreeniä, ja aivot kävivät ylikierroksilla vilkkaan illan jälkeen. Vaan it was worth it! Kiitos kaikille mukana olleille! Ehkä nähdään joskus toistekin näissä merkeissä. Tai sit keksitään jotain muuta mukavaa tempausta. Mie olen niin huono lähtemään pitkille kisareissuille, on kiva kun saa omalla kylällä riehua näissä urheilun(kin) merkeissä ja pääsee kotio yöksi.
Kiitos:
Mäntsälän Urheilijat
- YU jaoston aikuisurheilu jonka nimissä tapahtumaa järjestelin
- MU emoseura kuntomajan lainasta
- MU suunnistuksen Kristiina ja MU Verson Jyri hyvistä vinkeistä
Majatalo Elsa ihanista iltapaloista
Kaverit ja kaikki muut osallistujat hienosta lenkkitapahtumasta ja iloisesta asenteesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti