Mäntsälä Maratonilla "vaan" talkoissa :)

Kyllä sille Mäntsälä Maratonille aina on tulijoita, ja aina vaan mie rupean sitä järjestämään vaikka joka kerta päätän viikkoa ennen että tämän kerran jälkeen luovun hommasta. Ja sitten tapahtumapäivänä se ilo ja onnistumiset, omat ennätykset, uudet maratoonarit, nuoret osallistujat, iäkkäät osallistujat, kavereiden näkeminen ja kaikki se touhu tuon tapahtuman ympärillä tekee minut niin iloiseksi että haluan kokea sen kuitenkin aina uudestaan.

Tämä oli kaikkien aikojen viides Mäntsälä Maraton, ja tänä vuonna talkooväki oli isolta osin eri kuin aiemmin. Myös juoksusuunta oli tällä kertaa päinvastainen edellisiin kertoihin nähden. Reitillä oli taas useita ensikertalaisia, mutta oli myös niitä jotka ovat osallistuneet jokaiseen tapahtumaan. Osallistujia oli kaikkineen vähemmän kuin viime vuonna, jolloin olikin meidän osallistujaennätys. Eilen reitillä oli mukana 31 juoksijaa, kaikki heistä erittäin tervetulleita ja toivon että kaikki myös tyytyväisinä kotiin lähtivät.

Vaikka olen ylpeä ja iloinen kaikkien osallistujien puolesta, niin tänä vuonna sydäntäni lämmitti oikein erityisesti oman tyttären onnistuminen ja ilo. Varmasti jokainen vanhempi tietää sen tunteen kun näkee oman muksun onnistuvan ja innostuvan onnistumisestaan. Ihan vaan jo sen takia kannatti nämä talkoot tehdä ❤

Mutta nyt muutama kuva ja lyhyesti tarinaa Mäntsälä Maronilta 2019 järjestäjän näkökulmasta:

Ensin kuva startista ja sitten mitä sen ympärillä tapahtui

Kaksi minuuttia starttiin!

Ennen tapahtumaa

Meinasi paniikki iskeä kun tapahtumakutsut oli laitettu someen, väkeä kutsuttu ja tapahtumapäivä läheni. Ja sitten selvisi että minun MU takuu-talkootiimi onkin muissa menoissa ja talkooväki näyttää lukumäärää 1 eli minä - kääk! Vaikka joskus yritän multitaskingia harjoittaakin, niin tuohon hommaan en itekseen pystyisi. No mutta, pari hätähuutoa meseen ja wappiin ja talkooapua alkoi ilmoittua listoille. Meijän Jengi etunenässä. Meidän Jengihän on treeniporukka jossa miekin olen treenaillut lähinnä triathlonia jo useamman vuoden. Treeni ja kisamäärät vaihtelevat vuosittain, mutta jengi pysyy. Upeita rouvia koko sakki. Meidän motto on tästä lähtien  "sehän onnistuu". Tulihan talkoisiin sitten muitakin mukaan, Olli kävi pystyttämässä kyltit aamulla, Jani oli koko päivän tosi mahtavasti apuna ajanotossa ja Kalle tuli ampumaan juoksijat liikkeelle. Merin kanssa käytiin Mäntsälän Urheilijoiden toimistolta hakemassa kamppeita tapahtumaa varten. Eli juu, apuja tuli, ootte ihania kiitos. Mutta Meidän Jengi oli ekana mukana ja se minua niin lämmitti. Tein meille oikein rintamerkit sen kunniaksi.

Keskiviikkona hain siis kylttejä, kannuja, numerolappuja ja pannuja toimistolta. Torstaina kävin kaupassa hakemassa evästä reitille ja talkooväelle, perjantaina kävelin reitin läpi ja merkkailin sen merkkausnauhalla. Tulostelin kunniakirjoja ja tietty sometin. Ollilta sain avaimet kopille. Menin ajoissa nukkumaan.

Tapahtumapäivä - Mäntsälä Maraton 26.10.2019 klo 11:00

Aamulla menin ajoissa kisakeskukseen aukomaan ovia, kuskaamaan tavaroita paikoilleen ja kantamaan pöytiä pihalle. Talkooväki tuli myös hyvissä ajoin hoodeille, joten saatiin kaikki tosi sutjakasti mallilleen. Eihän sitä hommaa nyt sitte oikeesti niin hirveen paljon ole. Ehkä minulle on vaan jäänyt sellanen pakokauhu-fiilis niistä aamuista, koska aiemmilla kerroilla olen itse samalla valmistautunut juoksemaan maran kun olen aamutalkoita tehnyt. Tällä kertaahan otin lunkisti vaan tiskin takana, napostelin huoltopisteeltä sipsuja ja vedin lonkkaa koko päivän. Ei tarttenu juosta metriäkään :)

Minä pidin pienen infon vielä siinä ennen starttia, ja Kalle pamautti pyssyllä lähtömerkin juoksijoille aika lailla ajallaan. Kaikki 31 osallistujaa ampaisivat reitille kuka mitäkin vauhtia. Ilma oli oikein passeli vielä tässä kohdin päivää. Viileä, mutta poutainen. Myö talkoolaiset laiteltiin huoltopiste lopulliseen iskuunsa. Hyvin maistuivat juoksijoille tarjoilut, vaikka oli muutama tuonut omiakin eväitä mukanaan. Tässä vaiheessahan tilanne kisakeskuksessa rauhottuu, ja talkooväestäkin useampi lähti itsekin reitille muutamaa kierrosta tekemään.

Lisäksi oli tarjolla limua, kahvia ja porkkanakakkua. Niin ja tikkari kaikille
osallistujille kunniakirjan kanssa jaettavaksi.

Satu Uuttu piti taas kovaa vauhtia niinku yleensä. Ehti mukillisen hörpätä
juomaa matkalla, ja silti teki kovan ajan 3 kierrokselle.

Suvi Kaunisto oli yksi tämän kisan ensikertalaisista, vaikka
maratoneja Suvilla on juostuna jo vissiin parisenkymmentä.

Viileä oli paikallaan seisoksia siinä toimitsijan paikalla, vaikka vaatetta oli ku olis napapiirille ollut menossa. Juoksijat puolestaan tulivat huoltopisteelle kierros toisensa jälkeen kasvot hehkuen eivätkä kuulemma kovin palelleet vaikka vettäkin alkoi sataa oikein huolella. Onneksi myö saatiin olla katoksen alla sateensuojassa.

Janista oli kyllä ihan tosi hyvä apu siinä ajanotossa kun hänellä on pätevyys hankittuna edellisiltä kerroilta. Kiitos. Riitta oli meidän lisäsilmäparina katsomassa ketä tuli kierroksen vaihtumispaikkaa kohti mäkeä alas. Kiitos. Mehän oltiin kysytty ilmoittautumisen yhteydessä alustavaa ajatusta juostavien kierrosten määrästä, niin osattiin vähän varautua että toivotetaanko tsemppiä seuraavalle kierrokselle vai otetaanko aika ylös. Tässä kisassahan sai kyllä mieltänsä muttaa kierrosmäärän suhteen kesken leikin. Anneli kirjoitteli kunniakirjoja maaliin tulijoille ku minun näpit oli niin jäässä että kynä ei pysyny kädessä. Kiitti.

Iso osa pienestä porukasta juoksi vähemmän kuin maratonin. Maratoonareita oli sitten lopulta seitsemän. Oli hienoa että reitille saatiin myös vaunukansaa ja pieniä osallistujia. Se on niin tämän tapahtuman hengen mukaista! Kuka vaan joka pystyy kävelemään 6,2 km voi osallistua. Ja ilmatteeksi! Ja saa vielä mehua ja naposteltavaa. Ja diplomin. Minun henkilökohtainen agendani on saada väki ulos ja liikkumaan. Saa tulla rattaiden kanssa ja koiran kanssa ja vaikka anopin kanssa jos niin haluaa.

Mutta joo, keli meni aika surullisen sateiseksi iltapäivällä, ja me jo Janin kanssa jännättiin että jos maratoonareista alkaa useampi vaikka hyytyä ja lopettaa kesken niin loputkin jää pian ilman marapisteitä! Viisi maratoonaria on saatava maaliin että tuloskelpoisia pisteitä jaetaan. Mutta niin ne vaan sateessa menivät kuin pienet eläimet ja tekivät mahtavia tuloksia! Suvi Vellonen taisi tehdä kaikkien aikojen naisten reitti-ennätyksen. Ja hää oli ollu yötöissä ja tuli 1,5 tunnin unilla hölkkäileen "ehkä 2 tai jotain"-kierrosta :) Just noin mullekin aina käy. Lähden hölkkäileen reilua kymppiä ja päädyn tekeen maratonin ennätyksen.... Hieno veto Suvi! Miehiä saatiin maralle tällä kertaa vain yksi, mutta arvatkaas mistä asti hää oli lähteny? No hää ajeli Mäntsälään Isojoelta. Se on niin kaukaa että piti oikein Googlettaa että kuinka kaukaa se on. No sinne on 300 km. Timolle iso peukku että tulit meille asti (vaikka matkalla muutamia muitakin asioita hoitelit). Minunhaa piti itteni tietysti kuvauttaa näiden maravoittajien kanssa.

Tapahtuman jälkeen:

Meillä oli niin reippaita juoksijoita radalla että talkoot loppu aiemmin ku oli osattu ajatella. Ei me siitä valitettu kummiskaan. Pistetiin kamat kasaan ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Tiina tuli auttelemaan pakkaamisessa. Kiitti. Kun koppi oli siivottu niin heitin vielä lenkin autolla ja keräilin marakyltit kyytiin. Etteivä löydy ojan pohjalta tai autotien tukkeena lauantai-illan päätteeksi. Merkkausnauhat saivat jäädä odottamaan seuraavan päivän aamulenkkiä sillä ---- sillä minulla oli kiire Meidän Jengin kauden päättäjäisiin! Yes! Iltaan kuului saunomista, paljuttelua, syömistä, kauden arviointia ja tulevan suunnittelua. Kiitos Heli että päästiin teille "riehumaan".

Tiedätkös miltä näyttää ku triathlonistit saunoo? No tältä. Neljä Lahden IM kisakassia
rivissä pukkarissa, ja nurkassa oli vielä minun IM Kalmarin kassi (ei näy kuvassa). 

Niinku kunnon urheilijat, me lähdettiin ajoissa kotiin. Viinalla ei läträtty, mutta hiilaria tuli kyllä vedettyä yli oman tarpeen. Sitä lähdinkin sitten tänä aamuna kuluttamaan reitinsiivouslenkin merkeissä... ja koska eilen jouduin vaan katselemaan muiden menoa, tein siivouslenkin lisäksi vielä yhden sakkokierroksen. Jäi meinaan semmonen fiilis eilen että tossuissa olis menohaluja. Tällä viikolla vaivannut flunssa piti kuitenkin vauhdin maltillisena.

Merkkausnauha ja keräyskassi sävy sävyyn. Kassi on viime vuoden Kalmarin
tuomisia. Toimii hyvin tässäkin tarkoituksessa.

Summa summarum: kyllä tähän puuhaan kannatti taas ruveta. Vaikka keli oli osan aikaa sateinen, oli tunnelma lämmin ja mie luulen että meillä kaikilla oli oikein mukava päivä. Talkootyöläisenä olo ei ollut yhtään niin raskasta ku talkootyöläisenä+maratoonarina oleminen. Nyt miekii osaan sen ajanottohomman ja luultavasti löydän itseni näistä talkoista taas ensi vuonna. Ehkä siekii tuut talkoisiin tai juoksemaan.

Rusinarahapurkkiin tuli vapaaehtoisia lahjoituksia sen verran että päästiin omilleen ja muutama kymppi jäi kassaan. Kiitos kaikille jotka roposia meille jättivät! Mie keksin jo seuraavan tempauksen ja taidan jättää tuoton sitä varten pesämunaksi. Haluaisin nimittäin järjestää vielä ennen lumentuloa koko perheen lamppulenkin jossa voisi olla vaikkapa lämmintä mehua ja pipareita tarjolla. Sitä voisi kokeilla Mäntsälän Hirvihaarassa, jossa on mukavan haastava kuntorata ja kympin jälkeen kun valaistus sammutetaan niin ihan pilkkopimeää. Aikuisethan voisi hölkätä siellä vaikka aamuun saakka jos siltä tuntuis, mutta jos valot saisi jo aiemmin illalla pimeiksi, niin lapsetkin pääsisi alkuillasta mukaan. Miten on, lähetkö messiin?