Ironman 70.3 Lahti, se olis sitte siinä

Kymmenes triathlon-startti tuli tehtyä eilen. Vielä joitain päiviä ennen kisaa mietin onko järkeä startata viikon kestäneen yskimisen jälkeen, mutta koska muita flunssan oireita ei ollut niin päädyin lähtöviivalle. Viime vuoden tulos Lahdessa oli minun tasolle aika hyvä, joten ajatus oman ennätyksen tekemisestä tuntui aika toivottomalta. Erityisesti kun triathlonkisaan suoraan tähtäävää treeniä ei varsinaisesti ollut tehtynä. Treeniä kyllä, ja kaikkia tri-lajeja erinäisiä määriä Kalmarin (8-2018) jälkeen, mutta ei vaihtotreenejä, ei yhdistelmätreenejä, ei märkkäritreenejä, ei avovesiuintia eikä "harjoituskisoja".

Takaraivossa laitoin tavoitteeksi kuuden tunnin alituksen jos terveyshuolia tai jotain yllättävää ei tulisi päivän aikana eteen. Lähinnä jännitin, että hengitystiet ei anna myöten pitkäkestoiselle tekemiselle ja lima jota on pyörinyt kurkussa alkaa vaivata kisan aikana.

No, maaliin tultiin ja alle kuuden tunnin. Miten homma eteni, siitä tässä lisää. Ensin kuva maaliintulosta ja sitten miten sinne päästiin.

Maalissa - se olis sitte siinä!

Mitali on samaa mallia kuin viime vuonna. Komea on, ei käy kiistäminen.

Ei tule tänään valmistelulöpinöitä että miten sujui etukäteisviritykset niinku omasta mielestä. Suoraan asiaan.

Uinti 1,9 km: Ilma oli suht lämmin, mutta tuulinen. Jouduttiin odottelemaan lähtöjonossa aika pitkään ennen omaa starttia, ja vaikka märkkärit päällä oltiinkin, silti meinasi alkaa vähän palelemaan. Startti tehtiin oman arvioidun uintiajan mukaisessa järjestyksessä, kuusi kisaajaa kerrallaan aina viiden sekunnin välein. Minä otin paikan 35 min ja 40 min välistä, koska viime vuonna uintiaika oli 36 min. Rannalla en vielä tajunnut kuinka kova aallokko oli edessä. Veden lämpötila järjestäjän mukaan 18 astetta eli suht viileä.

Uinti meni hyvin olosuhteisiin nähden. Aallot olivat tosiaan isot. Alkumatkasta vastaiset, ja rantaan päin mennessä myötäiset. En tiedä kumpi oli pahempi. Vaikka myötäalto antoi mukavasti vauhtia, se tuli myös jotenkin ovelan katalasti päälle niin että meinasin niellä suun täydeltä vettä pari kertaa. Myös poijuille suunnistaminen oli suht haastavaa, vaikka ne isot keltaiset töttöröt olivatkin. Muutamaan otteeseen vieressäni ui joku vahvajalkainen mies rintauintia ja pelkäsin että hää potkaisee minua kylkeen vahingossa. Oli yritettävä etsiä toinen "ajolinja". Uinnin aika tänä vuonna 38 min. Siihen olen ihan tyytyväinen. Sarjassani N45-49 olin tuolla ajalla uinnissa sijalla 9/61. Kankeat ja kylmät oli jalat uinnin jäljiltä. Varovasti sai portaat vedestä ylös nousta ja ekat askeleet olivat kyllä melko huterat. Juoksumatkaa rannasta pyörille oli jonkun verran, eikä koko matkalla ollut mattoa, vaan osa matkasta juostiin paljain jaloin mukulakivetyksellä Hmmm, onneksi olen ollut edes pari kertaa tänä kesänä paljain jaloin ulkona ettei herkkä hipiäni heti kärsinyt.

Vaihto 1 eli T1: Viime vuonna tähän kului aikaa 5:55 tänä vuonna 6:46. Hyi minua. Harjoituksen puutetta selvästi, ja mukavuudenhalua. Tämähän on pitkä vaihto, koska märkkäri pitää repiä pois päältä ja vaihtaa pyörävermeet päälle. Minä kun vielä haluan käyttää sukkia, niin niiden kiskominen märkiin jalkoihin on hidasta. Toisaalta, pyörät olivat tänä vuonna eri paikassa, ja matka uinnista ehkä vähän pidempi, joten vaihtoaika saattoi siksikin olla pidempi kuin viime vuonna (selittelyä...)

Pyörä 90 km: Kuten olen monesti todennut, tämä on tri-lajeista minulle suhteessa heikoin. En ole saanut sitä tilannetta muutettua vaikka olen siitä haaveillut. Harjoitusta on kyllä tehtynä, mutta ehkä aika paljon siellä omalla mukavuusalueella, ei niinkään vauhtia kehittävää harjoitusta. Ja jälleen kerran - voimaharjoituksista on lintsattu! Ei riitä reisissä voima.

Mutta siis, ilolla reitille ja omaa reipasta kohti Messilän mäkiä, Hollolan kirkonkylää, Kärkölää ja takas Sibbetalolle. Reitiltä jäi erityisesti mieleen se, että renkaanvaihtajia oli tänä vuonna tosi paljon! Omat renkaat onneksi kestivät, enkä taaskaan joutunut siihen syvästi pelkäämääni vaihtopuuhaan. Jätin onneksi pitkähihaisen pukematta, vaikka reitin yllä pyörikin muutamia tummia pilviä. Ilma oli kutenkin lämmin, sateelta vältyttiin, ja hihattomalla kisapuvulla pärjäsi oikein mainiosti. Ajelin noin 28 km keskivauhdilla reittiä läpi. Suvi painatteli minusta ohi jossain 40-50 kilsan kohdilla. Huomasin kyllä heti että Suvin vauhtiin en kykene, joten en edes yrittänyt lähteä perään. Huikattiin siinä tsempit ja jatkettiin molemmat omaa vauhtia. Loppuvaihessa tuli taas samantyyppinen välikuolema kuin viime vuonna. Ja melkein samassa kohdassa kuin viime vuonna, Tiina ajoi minusta ohi. Päätin pysyä Tiinan kannoilla (tietysti peesirajaa kunnioittaen). Tiinalla olikin aika reipas vauhti, mutta myös minä sain voimia kun katselin tuttua selkää edessäni, joten Tiina ei päässyt karkuun. Toni ja Pekka (mun ja Suvin ukkelit) olivat tulleet Messilän risteykseen kannustamaan. Ihana kun on omat tsempparit radan varressa, kiitti. Vähän Messilän risteyksen jälkeen ohitin Tiinan ja ajelin taas uusin voimin vaihtoon saakka. Aika pyörällä tänä vuonna 3:09, viime vuonna pyörään tuhraantui kolme minuuttia kauemmin. En nyt vielä tuuleta tuota aikaparannusta :) Kelikin oli helpompi kuin edellisellä reissulla.

Ilon kautta - kyllä tää on kivaa!

Ajoinko pystyssä vai ajoinko tangoilta? Miksi oli hidas pyöräosuus? Onko näillä asioilla yhteyttä?

Vaihto 2 eli T2: Viime vuonna 3:50, tänä vuonna 3:35. Kyllä mie olin nopee! Ehkä olin nopea siksi että Tiina oli vaihdossa samaan aikaan ja minulla tuli kiire juoksemaan että pääsen sitä karkuun :) Jos en olisi ollut kisassa, olisin käynyt pissalla. Mutta koska kisa, päätin sinnitellä viimeiseen asti.

Juoksu 21,1 km: Jalat oli tönköt kun lähdin juoksulle. Varpaat oli lämpimästä ilmasta huolimatta jäässä. Loppurutistus pyörällä aiheutti lisäksi sen, että ekat kaksi kilsaa juili takareisissä semmoiset tuntemukset että kramppi on tulossa. Se olisi ollut sen verran fataalia, että oli pakko vaan hidastaa tahtia ja toivoa parasta. Ekalla huoltopisteellä reilusti suolaa ja vauhti edelleen sen mukainen että jalkojen tuntemukset rauhoittuisivat.

Pääsin omaan rullaavaan tekemiseeni ehkä noin neljän kilsan kohdalla. Vauhti ei ollut minulle kova, mutta juokseminen alkoi tuntua "omalta" menolta ja krampinalut rauhoittuivat. Tiesin että olen jossain määrin lähellä edellisen vuoden aikaa ja jos mitään kummallista ei käy, niin kuusi tuntia alittuu. Päätin siis tehdä ehjän suorituksen ja hölkkäillä omaa rennon reipasta vauhtia ehkä uran viimeisestä tri-kisasta nauttien. Nyt siitä oli enää aika vähän jäljellä!

Jokos tää ilo loppuu?! Vai saako vielä juosta hetken?

Nyt Toni ja Pekka olivat rannassa kannustamassa ja videoita ottamassa. Taisi olla rankka päivä pojillakin kun tulospalvelusta seurasivat missä emännät menee ja yrittivät ehtiä milloin mihinkin mutkaan vilkuttelemaan ja kuvia ottamaan.

Nyt se on enää juoksua ja sehän hoituu. Tässä vielä hymy herkässä. Toni otti kuvan rantaraitilla alkumatkasta.

Alkoihan se minullakin tossua painaa jossain kohdin ja olla fiilis että aika kiva olis jo se maaliviiva ylittää. Matka kuitenkin taittui koko ajan, ja sain jopa väkisin nielaistua järjestäjän huollosta muutaman geelin juoksun aikana. Että se voi maistua pahalta! Mutta mie tiesin että pakko on syödä tai loppuu jaksaminen. Omia eväitä ei juoksussa ollut. Pyörällä olin syönyt aakkoskarkkeja, suolapähkinöitä ja suolaa omista varastoista ja banskua järjestäjän huollosta.

Maaliviiva alkoi lähestyä ja selvää oli jo että viime vuoden aikaan en tule pääsemään, mutta kuusi tuntia alittuu. Reitin varressa oli ihanan paljon kannustajia, myös pikkulapsia jotka odottivat aidalla seisten ja käsi ojossa läpyä Ironmanilta :) Tottahaa sellaiseen on aina aikaa ja hymyn kera. Niin ja siis tässä kohdassahan voisin mainita että itse olin hattu kourassa pyytämässä päästä yhteiskuvaan Kaisa Salin kanssa kun oltiin molemmat tarkistamassa fillareita ennen starttia. Ja Kaisa niin lämpimästi hymyillen suostui kuvaan kanssani että kylläpä siitä jäi hyvä mieli! Upea nainen, upea urheilija! Että jos Kaisalla on aikaa olla minun kanssa kuvassa, ni miekii voin kyllä antaa läpyjä kannustajille reitin varrella.

Kaisa ja Raisa. En kehannu alkaa tukkaa kampaamaan ja ottamaan montaa otosta, joten yksi kuva on ja se julkaistaan. Kiitos Kaisa - oot supermimmi!

Kaikkinensa siis juoksu tänään ihan ok, mutta ei todellakaan parasta antiani. Juoksuaika 1:57 kun se viime vuonna oli 1:54.

Maalissa tässä kisassa ajalla 5:55:24 johon olen tyytyväinen. Tietty mielessä kävi että jos hidastelisi sen verran, että aika olisi pelkkiä vitosia ni se olis hauskan näköinen. Päätin sitten kuitenkin juosta suoraan maaliin. Jäin viime vuoden ajasta kaksi ja puoli minuuttia. Pystyn elämään sen asian kanssa.

Meijän tiimi :) Supermimmit rivissä. Kaikki tänään maalissa voittajina, useampiakin haasteita ylittäneinä. Raisa, Anneli, Heli, Riitta, Heidi ja Tiina. Kiitti kamut tsempeistä ja onnittelut Ironwomaneille 70.3 vuosimallia 2019!

Yskä ei vaivannut ollenkaan kisan aikana, mutta maalissa kaikki se keuhkoputkiin kertynyt lima halusi ulos ja yskin taas aika lailla. Tässä kohtaa haluan painottaa, että en todellakaan suosittele kenellekään kovaa urheilua jos on kipeä, tai vasta toipumassa. Minä seurasin sykkeitä ja kropan tuntemuksia tänään erityisellä huolella, ja olin päättänyt että keskeytän jos tarvis on. Ja tällä kertaa olisin todella tehnyt niin. Ei edes tämä titteli ole sen arvoinen että uhraa terveytensä. Lisäksi viikon päästä on Mäntyharjulla jo perinteeksi muodostunut 12 tunnin pyöräily ja mie haluan sinne Keijoa moikkaamaan :) Ei passaa ottaa jälkitauteja tässä kohdin.

Nyt tuli raikas uutuus! Finisher-paita joka on merinovilla/bambusekoitetta! Ihanan pehmeä ja kotoisa paita. Kiitos kisajärjestäjälle tästä uudesta innovaatiosta. Niitä teknisiä paitoja onkin jo kaapit täynnä.

Summa summarum: hieno reissu ja hienot palkinnot. Paljon tuttuja, monia hienoja onnistumisia kavereilla. Suvi ja Miikka tekivät mahtavat ajat - onnittelut vielä molemmille. Tri-kisat jää nyt (ainakin) joksikin aikaa pauselle. Viikon päästä fillaroidaan ja kesällä polkuillaan paljon kuin myös tehhää kaikkea muuta urheilun saralla inspiroivaa. Syksyllä kalenterissa Nuuksion pitkä reissu, siinä on mulla kesäksi jännäämistä.