12 h (jo perinteeksi muodostunut) pyöräilytapahtuma

Miten sitä mukavammin voisi kesäloman aloittaa kuin osallistumalla 12 tunnin pyöräilytapahtumaan, joka järjestettiin meidän porukalla nyt jo kolmatta kertaa. Ensimmäisen järjestin itse pari vuotta sitten Mäntsälässä, tässä linkissä lisää siitä "klik". Viime vuonna pyöräiltiin Mäntyharjulla Keijon järjestämällä radalla, siitä juttua tässä linkissä "klik". Tämän kesän suhteen päädyttiin samaan heinäkuiseen ajankohtaan ja uudelleen Mäntyharjun maisemiin.

Edellisten vuosien tapaan huolto sekä kilometrilaskenta oli osallistujien omissa hoivissa. Järjestäjän taholta oli merkattu reitti, ja järjestetty tulosluettelo kierroksen vaihtumiskohtaan Vihantasalmen Nesteen takapihalle. Tapahtuman ajatuksena on viettää päivä fillaroiden mukavassa seurassa. Yhden kierroksen mitta 20 km, ja kierrosmäärä vapaavalintainen. Tapahtuma luonnollisesti ilmainen.

Enempää löpisemättä taustaa, tässä tarinaa miten minun päiväni eteni tällä kertaa.

Pari vuotta sitten pyöräilin 250 km, viime vuonna 260 km. Tänä vuonna oli ajatus ottaa vähän iisimmin ja mielessä oli että kaksisataa voisi mittariin ajella. Viikko sitten oli Lahden IM puolimatka, ja vaikka sama setti oli myös viime vuonna alla, tänä vuonna oli lisäksi ollut pientä flunssanpoikasta kurkussa ja korvissa juhannuksesta lähtien. Haluan treenata koko kesän ja koko vuoden, joten en riskeeraa nyt terveyttäni yrittämällä ennätystehtailua. Eli rennolla asenteella starttiin.

Aamun starttitiimi Vihantasalmen Nesteellä.

Pitkää vai lyhyttä päälle? Poutaa ja sadetta luvassa. Aamun lämpötila noin 13 astetta klo 8:00.

Koska pyöräilyaikaa on varattu koko päivä, klo 8-20, ei kaikkien tartte aloittaa heti kasilta. Tuossa meidän aamutiimi valmiina lähtöön. Aamu oli viileä, mutta poutainen. Pohdittiin että millä varusteilla sitä starttaisi. Pärjääkö lyhyillä vai tartteeko pitkät. Minä lähdin rohkeesti reissuun uudessa upeessa Mäntsälän Urheilijoiden nimissä olevassa lyhyhihaisessa pyöräpaidassa, ja viime vkonloppuna Lahden kisatorilta ostetuissa lyhyissä pyörähousuissa. Ai että oli pehmuste vielä pullea ja pehmeä käyttämättömyyttään. Koska aurinko ei paistanut täydeltä terältä, ajolasit olivat tällä kertaa kirkkaat.

Säätiedotus oli luvannut aamupäiväksi ok keliä, siis poutaa, mutta ei kovin aurinkoista. Iltapäiväksi ja illaksi oli luvattu sadetta. Autoon olin pakannut mukaan useamman kerran ajovaatteita ja muita vaihtovaatteita, eväitä, pumpun, kymppilitraisen kannun vettä ja kaikkea muuta mahdollisesti tarpeellista tavaraa. Osa niistä tuli kovinkin tarpeeseen päivän aikana.

Pieni porukka hajaantui heti alkuunsa jonkin verran. Keijolla oli tänään kiireisin kampi ja hää pyyhälsi heti alussa omia menojaan. Minä lyöttäydyin Ninan kanssa matkaan ja fillaroitiin enempi ja vähempi pulisten pari ekaa kierrosta yhdessä. Muutamassa kohdassa otin vähän lepoa Ninan takarenkkaan takana, koska ei haluttu liiemmin ärsyttää paikallisia autoilijoita pyöräilemällä koko ajan vierekkäin, ja Ninalla oli myös aika reipas vauhti, joten säästin vähän omia voimia. Ei sitä nyt oikein peesaukseksi voi kyllä sanoa, niin lyhyitä pätkiä perässä olin. Extrovertti luonteeni piti minut pulisemassa Ninan vierellä vaikka järkevämpää voiman käyttöä olisi ollut peesailu :) Tässä vaiheessa paistoi aurinko ja pyöräilykeli oli mitä mainioin. Ei liian kuuma, ei kovin tuulinen.

Vielä paistaa aurinko, mutta tummat pilvet ovat jo alkaneet kasautua taivaalle.

Reitti oli sama kuin viime vuonna. Kierros 20 km. 

Parin kiekan jälkeen pysähdyin hetkeksi autolle ja napsin vähän karkkia ja suolapähkinöitä. Kaikenlaista evästä oli tosiaan varattuna mukaan, mutta ajatuksissa oli kuitenkin isommat tankkaukset hoitaa Miekankosken kahvilassa joka on ihan reitin varrella, ja josta saa ihan parhaat munkit ja pullat ja suolaiset palat. Ja siellä on maisema kohillaan myös. Ja palvelu!

Seuraavat kierrokset ajelin itekseen. Ninan näin menevän edessäpäin, mutta en lähtenyt repimään kiinni. Ajelin omaa mukavaa reipasta vauhtia, sykkeen pidin pk-alueella ja watit noin 60 % maksimista. Viidennellä kierroksella kun satanen oli melkein täynnä, pysähdyin kahvipaussille. Energiaakin kyllä jo kaipasi, mutta tarvis oli myös käydä toiletissa. Tässä kohdin oloa virkistämään valikoitui kahvi ja leipä, sekä sokerimunkki.

Niin kiire oli kahvin kanssa että muutama tippa läikkyi. Tänään ei mietitty maidottomia, tai muitakaan erityisruokavalioita, kaikki pisteltiin ilolla syöden mitä tarjolla oli. 

Piti nauttia joka hetkestä kun sai ajaa poutaisessa säässä. Taivaalle oli kertynyt todella tummia pilviä ja alkoi näyttää selvältä että sadetta tullaan saamaan. Miekankosken rannassa odotti juhannuksena polttamatta jäänyt kokko.

Kokko odottaa polttamista kun Jussina oli liian kuivaa. Se varmasti kohta korjaantuu...

Tuomiopäivän tunnelmaa taivaalla.

Miekankosken kahvila on todellakin reitin varrella. Ei tartte hätäisen fillaristin poiketa pitkälle että saa kahvin ja pääsee toilettiin. Ihan mahtava paikka. Käytän itse ja suosittelen!

Sata kilsaa tuli mittariin kun viisi kierrosta täyttyi. Vatsa oli täynnä ja pyörä kulki. Lyhyillä vermeillä pärjäsi oikein hyvin. Kuudennen kierroksen alussa ripsi muutaman pisaran vettä. Ja sitten sade lakkasi. Ajattelin että kyllähää päästiin vähällä. Olisko se saderintama kiertänyt meidät ja saataisi ajella poutasäässä koko päivä. Mieleni alkoi jo vähän leikitellä ajatuksella pidemmästä ajosta kuin alun perin olin ajatellut. Mikäs siinä olisi hyvässä kelissä fillaroida.

Saman kierroksen puolivälissä alkoi sitten sade. Kunnon sade. Taivas oli nyt kokonaan harmaa ja tumma, joten toiveet kuuron ohimenosta sai unohtaa. Seuraavalla kierroksen vaihtumiskohdalla hipsin nöyrästi autolle ja pistin sadetakin päälle ja irtolahkeet jalkaan. Irtolahkeet olen ostanut jo pari vuotta sitten, mutta nyt vasta niitä ekaa kertaa oikeasti käytin. Ja kyllä olin iloinen että minulla sellaiset "stayupit" oli mukana. Lahkeet olivat lämpimät ja pitivät vettäkin jonkin verran.

Alkoi sataa - mie jäädyn ja hyydyn ja lannistun...!

Näillä makkarankuorilla pysyykin reidet hyvin lämpiminä! :)

Stayupit - ihan ku iltamenoissa. Silikonireuna pitää irtolahkeet ylhäällä eikä puntit tipu kesken ajon.

Sadetakki ja irtolahkeet puettu, kyllä mie pärjään! Ja ilmakin on happirikas sateella. Nou hätä. Matka jatkuu.

Muutamalle kierrokselle sain taas juttuseuraa. Ahti fillaroi minun kanssa kierroksen, ja Samin kanssa oltiin juttusilla ja ilmeisesti Kimmon. Ja muutaman muun kanssa vaihdettiin myös kuulumiset. Ei vaan tullut siinä kyseltyä että kuka on kukin, ja kypärän ja ajolasien takaa ei jää edes kasvot mieleen. Velo Saimaan ajoporukka jäi mieleen kun menivät niin vauhdilla ohi että suhahdus vaan kävi ja katosivat horisonttiin. Mutta siis, kiitos kaikille minun kanssa pulisseille. Siinähää ne kilometrit etenee kun on juttuseuraa. Peter kävi solidaarisuuden vuoksi ajamassa kiekan, viime vuonna mittariin tuli vähän enemmän. Niin ja sitten oli se Lahtelainen Sami, joka oli lähdössä ihan tapporeissulle Alpeille fillaroimaan. Kyllä on kovaa porukkaa, ei voi muuta sanoa. Ite olen aika sitkeä, mutta hidas ja sillai mukavuudenhaluinen, että omaa reipasta kyllä pusken vaikka kuinka pitkään, mutta kovemmat vedot meinaa jäädä tekemättä.

Yhdeksäs kierros oli meneillään ja olo oli vielä reipas eikä jalkaa painanut. Mittarissa oli 177 km ja Miekankosken kahvila kutsui taas tauolle. Nyt märissä vaatteissa ja vähän enemmän rähjäisenä kuin edellisellä paussilla. Ostin limpparin, ja vähän hiukopalaa. Istahdin kahvilan sisätilaan tällä kertaa koska ulkona oli viileää. Vesisateessa kastunut pyöräilyhousujen pehmuste slätsähti penkkiin niinku taulusieni ennen vanhaan liitutauluun. Veden lisäksi selkä ja ahteri olivat täynnä kuraa jota takapyörä sadekelillä heittää väkisinkin kuskin iloksi ilmoille.

Lämmin juoma olisi ollut parempi valinta, mutta kun teki Jaffaa mieli. Karjalanpiirakka kävi kyllä lämmityksen kautta.

Vieläkö muistat tämän tuotteen? Mie muistan. Se oli järjestäjän homma pyyhkiä taulu välitunnilla ja huuhdella sieni. Tuollaisen kun kastelet ja istahdat sen päälle niin tiedät millaista on kahvitella märissä pyöräilyhousuissa.

Pysähdyin liian pitkäksi aikaa tällä kertaa ja näissä olosuhteissa. Märät vaatteet ja kylmä limu saivat minut palelemaan holtittomasti. Tässä kohtaa pyöräily ei ollut voima- tai kestävyysurheilua, vaan tahto- ja motivaatiourheilua. Vedin litimärät ajohanskat käteen, sujautin kypärän päähän ja pisaroita täynnä olevat ajolasit silmien suojaksi ja lähdin jatkamaan matkaa. Olin suorastaan iloinen että heti kahvilan jälkeen tulee pitkä nousu. Se sai veren taas kiertämään ja lihakset lämpiämään. Kierros vaihtui kymmenenteen.Viiden kilsan ajamisen jälkeen oli kroppa taas lämmin, eikä märät vaatteet haitanneet. Tietysti olisin mielummin ajanut kuivissa vaatteissa ja poutasäässä, mutta nyt mentiin sillä mitä luonto meille tarjoili.

Koska päivää oli vielä pitkälti jäljellä eikä väsy ollut tullut, päätin tehdä vielä yhden kierroksen lisää. Siinä ajellessa oli aikaa piirrellä ajatuskuvioita ja mietiskellä kavereiden hauskoja postauksia. Koska tänään en ollut tekemässä ennätysmatkaa, ja tasalukukin meni rikki, niin jotain muuta hauskaa voisi kehitellä. Sain inspiraation ajaa matkamittariin palindromin. Idea on lähtöisin maratonporukoista, joissa välillä postaillaan loppuaikoja tuossa muodossa.

Tämä ideahan sai minut taas ihan liekkeihin. Itekseen naureskelin sateessa ja fillaroin 11 kierrosta täyteen. Ja sitten fillaroin vielä muutaman kilsan loppuverraa niin että sain mittariin lukemaksi 222, 2 km. Yhteensä käytin aikaa tänään vähän päälle kymmenen tuntia, ajoaika 8:48 h ja keskinopeus 25,2 km/h. Keijo kyseli vielä kierrokselle, mutta tänään minun ajot oli tässä. Huikattiin moikat niiden kavereiden kanssa joita sattui huoltopisteellä samaan aikaan olemaan. Minä siirryin siitä Nesteen naistenvessaan vaihtamaan kuivaa ylle. Ei tarttenut käydä järvessä kastautumassa kuten viime vuonna ;)

Palindromi matkamittarissa

Ihan tasainen reitti ei ollut. Pitkiä loivia nousuja oli useampia. Kokonaisnousu minun kilsoilla 1591 m.

Kaikkinensa reitillä oli tänään 24 pyöräilijää ja kilsoja kertyi yhteensä 2522,2 km. Keijo teki reittiennätyksen fillaroimalla 300 km. Kova suoritus huomioiden että kaveri merkkasi ensin radan, järjesti huoltopisteen, fillaroi, ja sitten vielä keräsi ratamerkit pois. Kiitos ja kumarrus Keijolle. Ensi vuonna varmaan taas ajellaan, olisko se Mäntyharjulla, vai välillä paluu Mäntsälän reitille. Vai pistetäänkö rata pystyy ihan johonkin muualle? Nähtäväksi  jää. Kerrotaan se sitten taas Facebookissa kun tiedetään.

Summa summarum: sateisesta kelistä huolimatta tunelma oli lämmin ja päivä ihan mahtava. Olen ehdottomasti mukana myös ensi kerralla. Jos saadaan vielä lisää kavereita radalle, niin päästään vaikka vähän peesailemaankin ja juttuseuraa on koko matkalle jos sitä kaipailee. Mie tykkään kyllä itekseenkin treenailla, mutta kun sitä tulee tehtyä aika paljon, niin aikamoinen pulinavaihde iskee kun mahdollisuus tarjoutuu.