Minulla on ollut käytössä noin kolme vuotta sitten ostetut Inovin maastokengät. Niistä on kuvia edellisissä postauksissa. Harmittavasti on vaan käynyt ilmi, että testailin kengät aikanaan varmaan kesäsukissa (tai jalkani on kasvanut, tai luultavasti vanhemmiten vaan turvonnut...) ja tossut tuntuvat erityisesti uusien vedenkestävien sukkien kanssa vähän tiukalle. Erityisesti pidemmän lenkin jälkeen isovarpaat ovat kiukutelleet.
Eli, keskustelu ammattilaisen kanssa auttaa :) Tulin ostaneeksi Salomonin S-Lab polkukengät. Tarpeeksi isoa kokoa tällä kertaa. Testattu niiden paksumpien sukkien kanssa. Rohkeasti pistin uudenkiiltävät tossut jalkaan heti puolimaralle...
Näissä tossuissa on vähän enemmän vaimennusta kuin edellisissä. Lisäksi läpän etureunassa on kätevä "pussukka" jonne ylimääräiset nauhat saa sullottua. Näin ne eivät roiku tiellä ja tartu esim. risuihin poluilla. On ne hienot ja puhtaat. Tuntuivat jalkaan heti tosi hyviltä.
Mutta sitten itse kisaan. Tavoitteita ei varsinaisesti ollut. Ajattelin että josko jonnekin naisten tilaston puolivälin paikkeille sijoittuisin niin se olisi minulle varmasti ihan ok suoritus. Aiempina vuosina naisia on ollut puolimaralla 25-30. Strategia oli taas mennä omaa rennon reipasta vauhtia. Ottaa riittävän iisisti alku, ja kiristellä sitten lopussa jos paukkuja riittäisi.
Kisa starttasi yhdeltätoista Tuusulan uimahallin takaa Olympiakasarmin kentältä. Matkalle lähtivät yhtä aikaa lapset joilla oli 5 km, sekä miehet ja naiset matkoinaan kymppi ja puolimara. Puolimara kiersi reitin kaksi kertaa.
 |
| Ota tuosta kartasta nyt sitten selvää.. mie olen huono karttojen kanssa. |
 |
| Tuossa vielä Garminin kartta |
Reitti starttasi mukavaan leveään polkuun/soratiehen. Alkuryysäys hajaantui suht nopeasti ja väki pääsi jatkamaan omaa vauhtia. Matkalla ei ollut ihan mahdottomia nousuja, muutama isompi ylämäki ja muutama vähän pienempi. Ei kuitenkaan sellaisia mäkiä mitä olisi joutunut nelinkontin ryömimään ylös. Isommat nousut otin kävellen, ihan vaan säästelläkseni jalkoja.
Teknisiä osuuksia olikin sitten useampia. Oli jonkinmoista juurakkoa useammassa kohtaa, oli karmaiseva suo-osuus josta mie en tykännyt yhtään. Joo, tiedän että se kuuluu lajiin, mutta silti. Upottavaa, märkää pätkää oli ihan riittävästi että uudet kengät saivat arvoisensa kasteen. Yöpakkanen oli onneksi vähän jähmettänyt myös suonpintaa, se helpotti ainakin ekalla kiekalla. Toisaalta yöpakkanen oli jäädyttänyt myös kallionkupeessa virtaavat vesinorot huiman liukkaiksi ansoiksi kallio-osuuksilla. Onneksi kaverit edellä, sekä kannustajat reitin varrella huutelivat ajoissa "jäätä", ja ehdin vaihtaa toiseen kohtaan. Säästyin siis liukastumisilta.
Kuvia en luonnollisestikaan matkalla ottanut, kun en oikein (taaskaan) malttanut syödäkään riittävästi energiaa ja juominenkin jäi vähän vähiin. Olin hyvässä letkassa ja maltti ei riittänyt alkaa eväitä mussuttamaan kun ajattelin että putoan sitten porukasta. Olisin kyllä sitä lisäenergiaa lopussa tarvinut, joten koitas nyt vaan Raisa muistaa ja malttaa tankata myös matkalla!
Reitti oli ihan ok merkattu. Sitä aina jännitän etukäteen varsinkin kun kyseessä on minulle uusi reitti. Reittimerkkeinä oli sinisiä nauhoja puiden oksissa ja kalkkiviivaa. Kilsan välein oli myös merkkipaalu jossa oli kuljetut kilometrit ilmoitettu. Kierroksen puolivälissä oli juottopiste. Hyvistä merkinnöistä huolimatta juoksin (juoksimme letkassa) muutaman kerran hutiin. Ei ehditty kuitenkaan pitkälle kun huomattiin itse, tai takanatulijat huutelivat että "kääntykäähän, ootte menossa vika suuntaan". Ei siis pahoja eksymisiä - edes minulle.
Rennon reipas oma vauhti tarkoitti tänään minun kohdallani 6:22 min/km ja keskisykettä 160. Lievästi nousujohteinen sykekäyrä, eli siinä suhteessa ok. Jos olisin pystynyt kovempaan loppukiriin (kun olisin tankannut paremmin matkalla) niin syke olisi ehkä myös noussut jyrkemmin. Mutta joo, ihan ok
Aikaa reissuun meni 2:10:21 ja sillä pääsi sijalle 14/26 naisten tuloksissa. Muutama kilsa ennen maalia vielä haaveilin niittaavani muutaman rouvan siitä edestä, mutta puhti ei riitänyt. Selät näkyivät maalisuoralla, mutta ohi en päässyt. Tällä kertaa.
 |
| Vähän tuhruinen kuvakaappaus, sorry |
 |
| Tässä jo autossa lisätakki päällä ja lähdössä kohti uimahallia |
Kisan jälkeen osallistujille oli tarjolla nakkisoppaa, nam. Olin jotenkin siinä käsityksessä että olisi ollut hernekeittoa, joten olin positiivisesti yllättynyt kun soppa olikin minulle mieluisempaa. Hörpin sopan, pakkasin kamat kasaan ja lähdin kohti uimahallia. Osallistujille oli siis samaan hintaan varattu mahdollisuus peseytymiseen ja uimiseen Tuusulan uimahallissa (250 m kisakeskuksesta) Tiedän että oikea tapa olisi ollut dipata siellä jalat kylmävesialtaaseen, mutta se ei ole mun juttu :) Uin siis vaan perusloppuverratyylisesti pari kilsaa.
 |
| Garmin mittasi reitille vähän lyhyemmän matkan kuin järjestäjän ilmoittama. Vannon kuitenkin että en oikonut. |
Summa summarum. Hieno tapahtuma. Samalla rahalla juoksu, soppa ja uimalipuke! Vastinetta rahalle. Voisin nähdä itseni samassa tapahtumassa myös ensi vuonna. Tässä vielä linkki järjestäjän sivuille "Tuusulan Voima-Veikot"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti