Paikallinen polkujuoksukisa, Mäntsälä

Oletko ollut koskaan tilanteessa jossa törmäät marketissa huippuhyvään tarjoukseen tuotteista joiden tiedät kiinnostavan tosi monia tuttaviasi ja yleisestikin tuotteelle olevan kovasti kysyntää. Laarin ympärillä on kuitenkin hyvin hiljaista ja saat poimia laarista juuri sen tuotteen kuin haluat. Etkä voi viedä tuotteita mukanasi kuin sen yhden itsellesi. Olet siinä laarin vierellä ihan että tää ei oo mahdollista! Missä kaikki on! Miksi tälle laarille ei ole jonoa! Olenko piilokamerassa!

Hyvä kun tiedät tunteen. Minulla oli se tunne tänään kun osallistuin paikalliseen polkujuoksutapahtumaan. Veli (Mäntsälä Urheilijoiden kyläseura) järjesti jo kolmatta kertaa kyseisen tapahtuman ihan Mäntsälän kupeessa, Saaren kartanon naapurista lähtevällä Haukankierroksen reitillä. Itse en ole päässyt osallistumaan aiempina vuosina, koska kalenterissa on aina ollut muita menoja, Vantaan Maraton tai mitä milloinkin. Tänä vuonna tämä kisa oli kuitenkin lukittu kalenteriin jo ajoissa, sillä halusin juoksemaan tutulle reitille, ja tukea samalla kyläseuran toimintaa. On ihanaa kun tällaisia tapahtumia järjestetään ihan kotinurkilla.

Sain kuin sainkin polkukengät käyttöön oman kylän kisassa!

Saatiin järjestymään kimppakyyti Säteen ja Tarjariitan kanssa Saaren koululle jossa tapahtumakeskus oli. Mäntsälän keskustasta koululle on noin 13 km. Hyvänä ajatuksena oli olla ajoissa paikalla, sillä ilmoittautuminen ennakkoon oli minulla tekemättä, ja kisanumerot tuli saada haetuksi vielä ennen kisaa. Startti oli yhdeltätoista ja me saavuimme koulun pihaan vähän ennen puolta. Parkkis oli melkein autio. Muutama auto. Kisakeskuksessa selvisi että lisäksemme reitille oli lähdössä kaksi juoksijaa. Eli osallistujia olisi yhteensä viisi! Ja minä olisin ainut joka juoksee kaksi kierrosta eli noin 10 km. Voihan harmitus. Ei sillä ettenkö viihtyisi metsässä ja juoksemassa yksin. Kyllä viihdyn. Olen tottunut treenaamaan yksin ja osaan arvostaa laatuaikaa omien ajatusteni kanssa metsän siimeksessä. Harmitus tuli siitä että reitti on ihan mahtava, ilma oli hieno, osallistumismaksu tosi pieni (10 eur, seuran jäseniltä 5 eur), ja talkooväki oli nähnyt vaivaa kisan järjestämisen eteen. Ja sitten osallistujat ovat jossakin Vaarojen Maratonilla tai laittamassa mökkiä talviteloille tai shoppailemassa sormikkaita. Tällä tapahtumalla ja reitillä olisi niin mahtava potentiaali että pahaa tekee kun kolmatta vuotta putkeen osallistujamäärä jää laskettavaksi pelkillä sormilla.

Tässä kisan jälkeen mie, Säde ja Tarjariitta.

Mutta tämän vuodatuksen jälkeen itse kisarapsaan:

Koska väkeä oli vähän ja kyseessä oli joustava pieni kylätapahtuma, lähdimme reitille lähtökäskystä jo vähän ennen yhtätoista. Minä olin päättänyt ottaa reissun taas sillai rennon reippaasti, kuitenkin riskeeraamatta nilkkoja tai ranteita kaatuilemalla liukkaalla reitillä huolimattomuuttani. Kaksi nuorta juoksijaa, tyttö ja poika, ponkaisivat vauhdilla kärkeen, ja se sopi minulle. Jäin heistä heti, joka tietysti vähän kirpaisi :) mutta oli myös oletettua koska he olivat nuoria ja urheilullisia ja lisäksi vitosen juoksijoita. Minä puolestani olen kyllä omasta mielestäni nuorekas, mutta kuitenkin nelkyt ja risat. Olen myös jossakin määrin urheilullinen, tosin hidas ja sitkeä, en erityisen nopea. Ja olin valinnut matkaksi kympin. Ajattelin että otan ekan kiekan kuulostellen ja kiristän toisella jos siltä tuntuu.

Reitti alkaa mutaisella polulla joka kulkee pellon reunaa, ja jatkuu kammopitkällä ylämäellä. Se ylämäki on sellainen "luulot pois"-ylämäki. Oli pakko kävellä. Tai siis lähes kavuta. Reitillä oli muutamia ulkoilijoita, mutta ohitukset menivät tosi mallikkaasti ja kannustustakin tuli. Ekan nousun jälkeen pääsi hetkeksi nauttimaan vauhdin hurmasta, mutta sitten edessä oli myrskytuhoja, eli aika monta polun yli kaatunutta puunrunkoa. Osan pääsi ylittämään kiipeämällä, osa oli pakko kiertää. Tehtävissä, mutta hidasti matkaa tietysti huomattavasti. Tämähän kuuluu lajin luonteeseen, joten nou hätä.

Kaksi n. 5 km kierrosta vanhan ja uuden tien välissä. Maisemat kuitenkin ihan mahtavat.

Reitti on melko tekninen, eli kansankielellä paljon nousua, useita liukkaita pitkospuita ja kallioita, märkää ja liukasta alamäkeä, kivikkoa ja juurakkoa. Mutta maisemat ovat lyhyeksi reitiksi tosi vaihtelevat ja kauniit. Voin ehdottomasti suositella tätä reittiä myös ulkoiluun muutenkin. Reittihän on merkattu punaisin maalipalleroin ihan ok, joten jopa minä selviän eksymättä reitin läpi. Tänään reitillä oli tietysti vielä lisämerkintöjä auttamassa suunnistusta. Lahdentien humina kuuluu paikoin reitille, mutta mie aina fantasioin sen olevan vesiputous joka siellä roiskuaa ja humisee.

Nousumetrejä kympille (Garmin 9,6 km) tuli 275 m

Olin etukäteen arvellut että jalat tulevat kastumaan, mutta aika vähin vaurioin pääsin tällä kertaa. Vettä on satanut lähipäivinä, mutta reitillä ei ollut pahoja vesiesteitä. Mutaa kyllä, ja märkää multaa, mutta ei varsinaisia vesilammikoita. Se mustuneen varpaankynnen josta olen muutamassa aiemmassa postauksessa kirjoitellut, olin teipannut ihoteipillä "paikalleen". Se ei siis ole vieläkään irronnut. En kuitenkaan halunnut löytää sitä tänäänkään sukasta irrallaan, joten ajattelin että teippi pitää sen ainakin juoksun ajan suojaamassa varvasta. Ja iloinen yllätys oli kun kynsi oli edelleen kiinni myös juoksun jälkeen. Vähän uusia väriyhdistelmiä oli ilmestynyt, mutta kiinni se oli varpaassa.

Säde ja Tarjariitta tulivat jossakin takanani reitillä. Heillä oli ohjelmassa tänään vitosen juoksu. Minä lähdin iloisin mielin toiselle kierrokselle tietäen että muita juoksijoita ei siellä tule olemaan. Ainakaan tämän kisan tiimoilta. Oli hienoa nähdä reitillä useita lapsia vanhempineen tutustumassa luontoon ja ulkoilemassa. Mie aina ilahdun kun lapsia viedään tuommoisille retkille! Minun nuorimmaiset olivat tällä kertaa kisan aikana isänsä kanssa toisessa paikassa metsäretkellä ja paistelemassa nuotiomakkaroita. Hymy! Ja terveiset perheelle!

Toinen kierros meni aika lailla samaan aikaan kuin ensimmäinen ja maalissa olin virallisella ajalla 1:12:34. Minun Garmin näytti matkaksi 9,6 km eli keskitahdiksi noin 7:30 min/km. Hidas vauhti johtui tänään pääosin haastavasta reitistä. Fiilis oli hyvä ja juoksu tuntui oikein mukavalta. Olin varannut mukaan vettä ja evästä, mutta eväät jäi syömättä (minun helmasynti) ja vettäkin hörppäsin vain muutaman pienen kulauksen. Olisin voinut jättää juomapullon kierroksen vaihtumiskohtaan ja juosta ilman ärsyttävää juomavyötä. Tämä muistiin ensi kisaa varten, joka siis toivottavasti järjestetään osallistujakadosta huolimatta.

Juoksun jälkeen pääsin valitsemaan palkinnon, olinhan voittanut sarjani :) Koska sain vasta Mäntsälän ajosta MU pyyhkeen, päädyin tällä kertaa Veljen myssyyn. Säde ja Tarjariitta olivat maalissa ajalla 48 min, odottelivat minua tulevaksi, ja valitsivat myös mieleisensä palkinnot. Sateenvarjon ja kenkienhoitosetin. Nää käytännölliset palkinnot on kyllä kivoja!

Palkinnoksi Kyläseura Veli tarjosi myssyn 

Kotona googletin aiempien vuosien tuloksia ja huomasin että olin tehnyt naisten reittiennätyksen! Tosin vain sekunnilla, mutta kuitenkin. Ensi kerralla tuosta on varaa tiputtaa vähintään muutamia minuutteja, hyvänä päivänä enemmänkin.

Suihku, ruokaa, ja hakemaan lapset sieltä toisesta metsästä. Ukon jätin vielä sinne laavua rakentelemaan. Samalla reissulla keräsin kassinpohjallisen sieniä illallisen lisukkeeksi.

Lastenhakureissulta sienet illallisen lisukkeeksi. 

Summa summarum, hieno päivä! Alkoi tehdä mieli järjestää tuo kisa uusiksi jo keväällä tai alkukesästä kun polku on sulanut ja kuiva. Mie lisäisin markkinointia vaikkapa eräisiin urheiluhullujen facebookryhmiin, ja mainostaisin kuntosarjaa myös perheille. Tapahtuman ylitsepursuava potentiaali saa minut ihan suunniltani.

Haukankierroksella tavataan! Seuraa tiedotusta sivulta "Kyläseura Veli, Mäntsälän Urheilijat"