Teksti sisältää paljon kuvia, sillä tänään mentiin pintakaasulla, hyvällä fiiliksellä, kännykän kamera aina valmiina kuvaamaan ja tossut justiin sinne suuntaan kun sattu missäkin risteyksessä huvittamaan.
Säätiedotus näytti mahtavaa keliä tälle päivälle ja minä sain puhuttua vapaapäivän töistä. Ajelin heti aamusta Hollolaan, sillä jo pitkään mielessä ollut "nostalgiareissu" oli tarkoitus tehdä tänään. Nostalgia sen vuoksi, että asuin joitain vuosia Hollolassa, ja niistä vuosista jäin kaipaamaan ihania lenkkimaastoja ja uimahallia joka oli muutaman kilsan päässä silloisesta talostani. Tuossa hallissa opetin aikanaan esikoiseni uimaan. Terkkuja Erikalle. Noissa maastoissa lenkkeilin välillä itekseen, ja välillä silloisen työporukan kanssa. Terkkuja erityisesti Riitalle ja Timolle! Ja vähän myös Kaukolle, joka ainakin kerran johdatti meidän työporukkaa noilla reiteillä lailla metsäkauriin kevyesti hypähdellen (ja useamman kilon punnukset repussaan). Siinä on kilpailuhenkinen herra sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mutta, nostalgiasta tähän päivään.
Jätin auton parkkiin Arvo Hauvosentielle, josta useampi reitti lähtee. Mukana oli Hollolan liikuntatoimen sivuilta tulostettu reittikartta, vettä ja vähän evästä. Heti parkkipaikalla kuulin muutamalta rouvalta, että alueelle on tehty myös uusi reitti, "Tiirismaan kierros". Miehää innostuin siitä(kin), ja päätin lähteä ihan ekana kokeilemaan sen. Reitillä on mittaa reilu neljä kilsaa, ja se menee Pirunpesän ohi. Pirunpesä oli tarkoitus käydä tsekkaamassa siltä varalta, josko sinne olisi kiva viedä muksut joku kerta. Linkki Tiirismaan kierroksen nettisivuille tässä: "klik"
Olin sitten pistänyt tavan juoksulenkkarit jalkaan, kun muistelin että ne aikanaan kuljetut reitit meni pääsääntöisesti sorateitä. Kaduin päätöstä melkein heti, mutta en viitsinyt kääntyä takaisin autolle, jossa polkukengät kyllä olivat mukana.
Hölkkäilin ekana siis pirunpesälle. Kaunista metsäpolkua, ihan pieni pätkä soraa. Pirunpesä oli hauska paikka, mutta ei ehkä sen veroinen että ihan vaan sen takia ajelisin lasten kanssa paikalle.
Jatkoin Tiirismaan kierrosta kohti "Martan maja" -laavua. Maasto oli melkoisen teknistä. Märkää, liukasta, juurakkoista, kivistä, ja reitillä oli jonkin verran korkeuseroja. Jouduin menemään aika hissukseen, sillä en halunnut teloa itseäni heti alkumetreillä. Maasto oli kyllä todella kaunista. Ja vaikka Pirunpesä oli aika pliisu, niin ajatus lasten tuomisesta tänne nousi uudestaan mieleen. Aika lailla sopivan mittainen reissu muksuille, kun mukaan ottaa vähän evästä, ja pitää vauhdin sopivana. Reitti oli täynnä mielukuvitusta kutkuttavia kiviröykkiöitä ja sammalpohjaista metsää.
Martan majalla mie ekan kerran melkein eksyin :) Ja olin siis ollut liikkeessä vajaan puoli tuntia.... Reitti tulee majalle, ja jatkaa matkaa melkein samaan suuntaan mistä tuli. Muutama "kilpaileva" polku lähti laavulta myös, joten jouduin hetken arpomaan minkä polun valitsen. Katsoin oikein majan seinässä olevaa karttaa (ihan niinku osaisin karttaa lukea).
Matka jatkui ja Tiirismaan kierros tuli tehtyä. Tämän päivän agenda oli kuitenkin nostalgian lisäksi hölkätä jalat alta ja uida kädet irti. Eli käyttää koko päivä liikkumalla luonnossa ja käydä sen jälkeen paikallisessa uimahallissa uimassa vähän normireissua pidempi setti.
Eli matka jatkui. Kävin autolla vaihtamassa polkukengät jalkaan ja lähdin uudelle kierrokselle.
Tällä kertaa valitsin kuitenkin joka risteyksessä satunnaisotannalla aina sen polun tai soratien mikä kulloinkin näytti houkuttelevimmalta. Aika mukava tapa lenkkeillä! Kiirettä ei ollut, evästä ja juomaa riitti ja lapsille oli järjestetty ohjelmaa ja ruoka kotopuolessa. Olivat siis koulussa ja isäntä käytti ne vielä pitsalla koulun jälkeen kun sattui olemaan etäpäivällä ja itsekin lounaalla.
Kiertelin ja kaartelin. Hyvä maamerkki oli TV-masto, joka näkyy aikas moneen paikkaan lähimaastoissa. Silti jouduin Hollolan sivuilta tulostettua karttaa ja puhelinta tutkimaan välillä että tiesin missä olin. Hyvä kartta alueella liikkumiseen löytyy täältä: "klik"
Kävin katsomassa maston lähietäisyydeltä, ja toisessa kohtaa se nousi jylhästi metsän keskeltä toiselle puolella järveä.
Järviä puolestaan pääsi ihastelmaan kolmena kappaleena tämän päivän reitillä. Tämän rantakuvan lisäksi järvimaisemaa näki ylhäältä, ja puron varresta. Esimerkiksi.
Matkalla vastaan tuli mahdollisuus myös hölkkäillä jonkin matkaa ihan vaan pitkospuita pitkin suon poikki. No miehää olin heti että tuonne!
Ja jonkin verran matkasta tuli mentyä sorateitä, mut mikäs nuita on hölkkäilessä kun ovat nekin niin hitsin kauniita. Kyllä mun mieli lepäsi, ei voi muuta sanoa! Aivan mahtavaa.
Jonkin verran oli lenkkeilijöitä liikkeellä, ei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Ihmekös tuo kun niin hieno keli oli. Minun reissulle tuli tällä kertaa mittaa reilut 25 km, jossa nousuja ihan kiitettävästi, ja maisemia jota muistella. Korkeuden lisäys tämän päivän reissulla 846 metriä. Sykealue pääosin peekoota.
Uimahalli aukesikin tänään vasta kahdelta, ja minä olin siellä puoli kolmen jälkeen. Pulahdin altaaseen ja valitsin tämän päivän taktiikaksi tehdä 500 metrin settejä. Vaikka olin juonut reilusti vettä poluilla, niin arvelin että juomataukoja on hyvä pitää uinninkin aikana. Juomapullo odotteli altaan reunalla aina sen reilun yhdeksän minuuttia kun noita pätkiä kauhoin.
Huomiona tänään se, että samalle radalle sattui minua iäkkäämpi rouva ja herra, jotka olivatkin aika hitsin kovia uimaan! Olen tottunut siihen että aika monesta perus-uimarista joudun ohi menemään, mutta nämä kaverit vetivät sellaista vauhtia että sain itsekin pitää kunnon reipasta tahtia että en jäänyt heille altaan tukoksi! Huisia. Tuli ihan nuoruusvuodet mieleen. Silloin treenasin uintia minua kovemmassa poikaporukassa ja olo oli aikanaan sama. Ei ollut aikaa jäädä haaveilemaan. Reipas 10 settiä viisisatasia ja sitten oli päivä täys :)
Summa summarum - ihana päivä! Kropassa tuntuu että on urheiltu ja pääkoppa sai tuuletusta luonnon helmassa upeassa säässä. Tätä piristettä käytän itse ja suosittelen. Matkalla Hollolaan ja takaisin kuuntelin autossa Aki Hintsan "Voittamisen anatomiaa". Siinä sinulle vielä tähän loppuun vinkki todella motivoivasta kirjasta. Kiitos ja kumarrus. Ja kohti seuraavaa To Do - tempausta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti