Pakkasin kisakamppeet ja pari teiniä kyytiin jo perjantaina töiden jälkeen ja suuntasin nokan kohtin Tamperetta jossa yövyttiin. Teinit viettivät lauantaipäivän Särkäniemessä, minä TRI kisoissa Sastamalassa. Lähdin aamulla ajoissa liikkeelle jotta ehdin tutustua paikkaan rauhassa. Olen vähän levoton jos en tunne hoodeja etukäteen...
Olin semisti haaveillut kolmen tunnin ajasta, vaikka alunperin tavoite olikin vaan tehdä matka läpi. No selväähän oli, että läpi menee jos mitään force majorea ei tule vastaan.
Paikan päällä tuli uskonpuute. Lämpötila oli helteen puolella ja reitin profiili oli melko haastava. Olen heikko hellejuoksussa. Rannasta vaihtopaikalle näytti olevan (wannabe Malminkartanon) portaat...
Päätin että parhaani teen. Jännitti kummiskii.
Uinti meni hyvin. Minulle sopii selkeästi paremmin pidempi uintimatka (kuin sprintin pikkurykäsy). Pääsin omaan vauhtiini, sillä olin jälleen kerran se väliinputoaja. Oli ne tosinopeat, sitten minä, ja sitten muut. Sain uida yksin. Menetin peesin, mutta nettosin oman flow-uintini, fair enough.
Vaihto 1 ok. Ne raput ja pururata - no haastetta saa olla... Jalat ihan rojussa vaihtoalueella. Nappasin aimo palan protskupatukkaa joka odotti varusteiden seassa.
Pyörään olin tyytyväinen. Hyvä minä. Pyörä on ollut minulle se vaikein. Ehkä se on itseluottamuksen puutetta, varmasti myös harjoituksen vähyyttä. Mutta tänään vedin alamäet muna-asennossa ja suorat alakahvoista ilmavirtaa vältellen. 20 km suuntaansa (myötätuuli) meni tosi kovaa minulle. Kääntö ja samaa reittiä takaisin (vastatuuli) verotti keskinopeutta, mutta pääsin silti 27,6 km keskinopeuteen. Vedin matkalla urkkajuomaa ja proteiinipatukan.
Vaihto 2 ok. Loput vaihtoalueen protskupatukasta oli sulanut. En syönyt kuten oli suunnitellut. Tyhjensin vesipulloni lippiksen alle.
Juoksu oli tänään se haasteellisin. Helle, vaativa reitti ja alkumatkan paino jaloissa. Juoksu tehtiin 2,5 km suuntaansa ja kahden lenkin mittaisena. Onneksi reitin molemmissa päissä oli sekä juomaa että kylmävesisieniä. Nyt todella ymmärrän miten täyttä kultaa ne ovat helteisen kisan aikana. Ensin tyydyin yhteen, mutta nopeasti päädyin pyytämään aina kaksi sientä. Lippis veke ja kylmää vettä päähän. Ai että se tuntui namilta! Ja hei, kisapuvun ahteripehmuste imi ihanasti kylmää vettä ja piti perän viileänä aina seuraavaan vesipisteeseen asti ;)
Reidet alkoivat juilia vitosen kohdalla. OMG, kramppi tulossa! Oli pakko hellätä vähän sykkeitä - ja vauhtia. Helpotti. Viimeisen kahden kilsan kohdalla laskin että minulla on sittenkin mahikset siihen kolmen tunnin aikaan. Vedän vaan 6 min/h loppumatkan... Ylämäkeen... Vikat kilsat... Joo...tehtävissä? Rutistin minkä irti sain. Ja sainhan minä. Viimeisessä nousussa, 200 m ennen maaliviivaa alkoi takareisi krampata!!! Silloin ajattelin että irtoa vaikka piru, minulta et sitä kolmen tunnin alitusta vie!
Olin maalissa ajalla 2:59:07 - väsynyt ja onnellinen! Ja haikea - mitä mä nyt teen ja havittelen! :) Ehkä mä keksin jotain.
Nyt syön jäätelöä ja kulautin kurkusta kylmän lonkeron. Olen sitä mieltä että olen nämä tänään ansainnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti