Kuusisataa päivää sitten keksin aloittaa askeltavoiteputken keräämisen. Ranteessa killuva Garmin kertoi minulle, että askeltavoitteeni on 9250 askelta päivässä. Siihen määrään tarvitaan toimistotyöläiseltä aika paljon arkiliikuntaa, tai vaihtoehtoisesti noin 6 km kävelylenkki tai 8 km juoksulenkki töiden jälkeen.
Päivät kuluivat ja putki piteni. Ensin ajattelin lopettaa 30 päivän kohdalla, sitten 60 päivän, sitten 100 päivän ja sadan kohdalla pohdin että lopetan kun vuosi on täynnä. Koska vuosipäivänä homma tuotti minulle vieläkin jollain kummalla tavalla iloa, jatkoin putkea eteenpäin.
Kaikki päivät eivät tulleet helposti. Oli päiviä jolloin ohjelmassa oli pitkä pyörälenkki tai oli pitkiä päiviä muiden harrastusten parissa, tai oli vaan pitkiä ja raskaita työpäiviä tai viikkoja. Pääsin putkessa kohdalle 585 siten, että askeleet tuottivat aina iloa, vaikkakin muutamana päivänä pyörittelin itselleni silmiäni ja naureskelin että tässä ei ole mitään järkeä. Liikun joka tapauksessa tosi paljon, joten en erityisesti tarvitse joka päivä askeleita ylläpitääkseni tai parantaakseni kuntoani. En siis ollut valmis lopettamaan vaikka hommasta välillä järki puuttuikin.
Nyt viimeisen kahden viikon aikana olen tullut valmiiksi. Päätöksen sinetöi eräs uimahallireissu Orimattilaan lasten kanssa. Pääsimme reissuun vasta töiden jälkeen alkuillasta. Mäntsälässä satoi vettä kaatamalla ja sadetta oli luvattu koko illaksi. Lapset intoilivat uimisesta, ja minäkin odotin sitä kovasti. Oli selvää, että kotona oltaisiin vasta puoli ysin aikaan. Etätyöpäivänä askeleita ei ollut kertynyt kuin muutama sata. Luovutanko putken kanssa? En luovuta. Tietenkään en luovuta. Näin jo sieluni silmin itseni tarpomassa sadetakki päällä kutosen lenkkiä iltaysin ja kympin välillä pitkin Mäntsälän pimeneviä katuja.
Orimattilassa ei satanut vettä. Keli oli itse asiassa ihan ok. Keskeytin siis oman uintini jo aiemmin kuin halusin, sovin lasten kanssa tunnin päähän treffit autolle, ja painuin hallin viereiselle pururadalle lenkille.
Joo, sain päivän askeleet täyteen. Tavoite saavutettu. Mutta se ei ollut kivaa. Ei sillä lailla kuin haluan että lenkit ovat. Olisi ollut kivempi uida lasten kanssa pidempään, pukeutua rauhassa ja julistaa päivän työt tehdyksi. Vastaavia päiviä tuli seuraavan viikon aikana muutama lisää. Päivän tekemiset piti suunnitella sillä ajatuksella että askeleet tulee kerättyä.
Ymmärsin että nyt on tullut aika päättää tämä hupi, koska se ei ole enää hupia vaan taakka. Toki päätin myös että kerään 600 päivää täyteen - enhää mie mitään muuta voi paketoida ku pyöreen luvun. Ja Garminin virtuaalipokaaleita kertyisi samalla kymmenen kappaletta :) Ja juu, vielä jäi varaa muutaman kerran tuo pokaali napata, sillä niitä voi saada maksimissaan 250 kertaa.
Samaan aikaan askeltavoitteiden kanssa olen keräillyt virtuaalipokaaleita niin Garminista kuin Stravasta. Ja useasta eri lajista ja useita erilaisia. Juoksusta, kävelystä, pyöräilystä, uinnista, joogasta ja voimaharjoittelusta. Ainakin. Ehkä kerään niitä edelleen, ehkä en. Mutta päivittäinen askeltavoitekeräys saa nyt loppua. Jos joskus päätän tuota ennätystä parantaa, niin eihän se vaadi kuin kuusisataayksi päivää työtä :)
Teitkö jotain havaintoja projektin aikana? Muuta, kuin että lopussa oli pakonomaista. Vaikuttiko kuntoon tai hyvinvointiin?
VastaaPoistaMoi Jonna. Liikun paljon muutenkin ja päiviini kuuluu juoksua, kävelyä ja patikointia rutiinisti. Eli kuntoon se ei suoranaisesti vaikuttanut. Tein kyllä esim. sellaisia valintoja, että kävelin toimistolle (matka 1,5 km) silloin kun toimistolla kävin. Olisin ehkä muuten mennyt pyörällä. Sain iloa siitä että putki piteni ja Garmin antoi minulle virtuaalimitalin aina 60 päivän välein. Uskon että tällaisista haasteista on apua sellaisille henkilöille jotka eivät rutiinisti harrasta liikuntaa päivittäin. Summa summarum, hauskaa se oli. Ja lopetin kun ei ollut enää hauskaa. Olen jossain määrin suorittajatyyppiä, joten lähtee helposti vähän käsistä minulla nämä haasteet ja projektit :)
PoistaOk. Itse liikun kanssa melko paljon, mutta etätyöaikana hyötyliikunnan määrä on aivan olematon. Ja se harmittaa valtavasti. Tänään kävin aamulla ennen töitä kävelyllä 20 min ja äsken lounaalla 10 min. Josko se pikku pätkissä kertyisi näin kotikonttorilla. :)
PoistaTuosta tuli mieleeni mukava taukojumppa jota teen etäkokouksissa. Silloin kun ei itse tarvitse olla äänessä ja kuva saa olla pois päältä (meillä on yleensä aina video päällä kylläkin) niin nousen ylös penkistä ja marssin paikallani. Saatan samalla myös kallistella itseäni puolelta toiselle ja nostella käsiä kattoa kohti. Lähtee veri kiertämään aivoissa ja tulee kokouksen kestosta riippuen muutamia tai monia askeleita mittariin :)
Poista