Askelmerkkejä

Olen muutamassa postauksessa maininnutkin, että olen hurahtanut Garminin ja Stravan virtuaalimitaleiden ja pisteiden keräämiseen. Aloitin joskus, (no tänään tarkalleen 123 päivää sitten) päivittäisten askeltavoitteiden keräämisen. Ensin oli ajatus kerätä 30 päivän putki. Kun se tuli täyteen, ajattelin että ehkä kerään vielä toiset 30 päivää, koska kuudestakymmenestä putkeen tehdystä päivän askeleet täynnä -suorituksesta saa kahdeksan pistettä ja kivan virtuaalipokaalin. Garminin asetuksissa on lukittuna tavoitteena 9250 askelta päivässä, joka tarkoittaa noin 8 kilometrin siirtymää jalkaisin päivän aikana.

Koska askelia kertyi normaalia enemmän, päivittyivät myös Garminin mittaamat "eniten askelia viikossa ja kuukaudessa" ennätykset uusille päivämäärille. Siitä sain ajatuksen, että jonakin päivänä teen sen mittaisen päivätaipaleen, että saan myös "eniten askelia päivässä" ennätyksen päivitettyä vuodelle 2020. Edellinen ennätys oli viime vuoden toukokuulta, kun olin juoksemassa Nuts 55 km polkujuoksukisaa Kuusamossa.

En malttanut ajatusta kovin kauan hautoa, vaan rupesin pikaisesti tuumasta toimeen. Järjestin itselleni mahdollisimman "vapaan" sunnuntain 26.4. ja aloin suorittaa päivän askeleita täyteen. Vapaalla tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että lapsille oli ruoka ja ohjelma valmiina, ja muutkin projektit oli siirretty toiseen kohtaan.

Seuraavassa muutama rivi siitä miten päivä eteni:

Aamumara, hidas sellainen

Aloitin lenkkeilyn jo seiskalta aamulla. Yleensä en koskaan lähde lenkille niin aikaisin. Kroppa ei vaan ole sitä aikaa vielä hereillä, ja yleensä haluan syödä viikonloppuna aamiaisen rauhassa. Lenkille lähden normisti vasta kympin jälkeen. Olin tällä kertaa herännyt kyllä ajoissa, koska odotin jo niin jännittyneenä kivaa treenipäivää. Söin liian tukevan aamiaisen ja lähdin heti sen jälkeen matkaan. Virhe. Oli muuten tuskaiset ekat kilometrit täydellä vatsalla... Reitiksi valitsin reilun neljän kilometrin mittaisen asfalttilenkin kodin ympäristössä. Näin siksi, että tarkoitus oli pitää kotia huoltopisteenä. Säästyin kantamasta eväitä ja vettä mukanani. Tiesin että marasta tulee raskas, sillä kroppani ei todellakaan ole tottunut juoksemaan maraa kolmena viikkona peräkkäin kuten nyt oli tapahtumassa. Oli oletettavaa että vauhti olisi hidas.

En edes yrittänyt juosta. Hölkkäsin rauhallisesti, kuuntelin musaa ja äänikirjaa, pidin ajatukset tiukasti siinä että nyt kerätään mittaa, ei nopeutta. Pidin monta huoltopaussia ja kävelin loppumatkasta osan aikaa. Sain maran valmiiksi ajassa 4:55:48, joka on kaikkien aikojen hitain marani.

Tässä kohdin pidin ruokatunnin. Söin kunnon annoksen oikeeta kotiruokaa, kävin suihkussa ja vaihdoin vaatteet kuiviin ja puhtaisiin.

Kävelylenkki x 2

Teki tosi hyvää jaloille lähteä pienelle kävelylle suht nopeasti maran jälkeen. Käpöttelin hissuksiin lähimaisemissa kahdeksan kilsan lenkin. Sen jälkeen pakkasin lapset autoon ja käytiin isäntää moikkamassa sen projektien äärellä metsän keskellä Soukkiossa. Paisteltiin makkarat nuotiolla ja istuksittiin hetki. Jalat vähän kangisteli.

Koska tarvittava askelmäärä ei ollut vielä läheskään täynnä, heitin muksut kotio, ja lähdin taas tallaamaan kylänraittia. Tällä kertaa tarvittiin lähes neljäntoista kilsan lenkki että mittari näytti sitä mitä halusin. Halusin nimittäin, että päivittäinen askel-ennätys ylittyy juurikin lenkin aikana, eikä vasta kotona keittiötä kierrellessä.

Iltapala maistui makoisalta ja sohva kutsui kun projekti oli valmis. Kilometrejä siis yhteensä noin 64 ja aikaa näihin käytettynä melkein yhdeksän tuntia. Tietystikään sohvalla ei voinut ihan koko iltaa makoilla, syytä oli tehdä myös muutama venyttelyliike päivän päätteeksi.

Hauska deltalji oli, että samalle päivämäärälle päivittyivät sinä päivänä kaikki askeleisiin liittyvät ennätykset. Nyt kun projektista on kulunut hetki, päivittyi kuukausienkka huhtikuun loppuun, ja tosiaan tuo kerätty päiväsarja tänään 123 päivää.

Kymmenen kierrosta. Melko tylsää, mutta hitsin kätevää kun huolto
on reilun neljän kilsan välein. 

Päiväenkka kasvoi reilulla tuhannella askeleella viime keväisestä.

Nythän näitä merkkejä on jo kaksi, ja pohdin mielessäni jatkanko vielä.

Päivittäisten askelten kerääminen on melkomoista "kyttäämistä". Vaikka liikun paljon, en tosiaan normaalisti juokse joka päivä. Kävelen jonkun verran, mutta en kahdeksaa kilometriä. Nyt kun eletään Korona-aikaa, ja tehdään etätöitä, jää nekin askeleet kävelemättä, jotka tulisivat työmatkasta (yhteensä kolme kilsaa). Kotona koneen ääressä istuessa askeleet jäisivät helposti tuhanteen, jos ei pidä "välituntia" tai käy kunnon lenkillä töiden jälkeen. Toisaalta nyt kun on hyvä putki päällä, ei millään malttaisi lopettaa. Olis kauhea homma päästä samaan uudestaan.

Fillaripitkis ei yksin riitä

Ja vielä esimerkki päivästä jolloin askeleiden keräämistä piti oikeesti suorittaa isolla ässällä. Sellainen päivä oli eilen. Olin jo pitkää haaveillut tekeväni pidemmän pyörälenkin kun noita askelmerkkejä on tullut keräilyä muiden lajien kustannuksella. Pidin lomarahavapaan töistä, ja lähdin aamutuimaan tekemään rennon rauhallista pyörälenkkiä. Lenkille tuli mittaa 130 kilsaa, ja aikaa siihen käytin kaikkineen melkein kuusi tuntia. Lenkin jälkeen oli luonnollisesti nälkä, vaikka eväitä olin matkalla vähän napsinutkin. Ruokailu ja suihku, ja sitten - kävelylle! Kyllä. Askeleita oli fillarilenkin jälkeen kasassa vajaa tuhat, joten kuuden kilsan kävely, ja kotona pientä puuhastelua keittiön ja kodinhoitohuoneen välillä jotta askeleet tuli kasaan. Ei siis suinkaan suoraan sohvalle köllimään.

Fillarilenkistä Strava palkitsi minut hienolla virtuaali-muistiaisella, joka luonnollisesti kruunasi kaikki vaivat :)

Uusi, turvallisuutta lisäävä takavalo ekaa kertaa mukana matkassa.
Valo hyytyi ennen kuskia. Matkalla tarkistin että valo toimii, kotipihassa
huomasin kuitenkin että lampun akku oli kaput. Mie voitin!

Lahdessa Renkomäen liittymä on kammotus fillaristille kaikkine tietöineen.
Päivän tuulitilanne oli sellainen, että Lahdesta Askolaan (eli noin 60 km)
oli vastatuuli.

Tulihaa napattua sadan kilsan kertapyöräilymitali toukokuulle. 

Summa summarum: ehkä sitä voisi tehdä tyhmempiäkin juttuja. Minä olen melko hidas, mutta suhteellisen sitkeä liikkuja. Onnea on liikunnalle pyhitetty päivä ja rasituksesta kolottava kroppa päivän päätteeksi. Lepopäiviä voisi kalenteriin lisätä, vaikka lasken kyllä lepopäiväksi sellaisen, kun ohjelmassa on ollut liikunnan saralla ainoastaan rauhallinen kävelylenkki. Palauttavaa liikuntaa ja iloa aisteille jos lenkin pääsee vielä tekemään vaikka metsäpoluille. Askeleita kerään niin kauan kuin se kivalta tuntuu ja terveenä pysyn. Jos Korona iskee ni askelputki katkee.