Koronajuoksuja

Vallitsevan pandemian vuoksi kaikki kisat on peruttu, eikä virallisia tuloksia pääse tekemään. En voi kyllä rehellisesti sanoa että ihan kauheesti edes virallisia kisoja olen juuri nyt kaivannut, eikä kuntoa ole viilattu nopeusennätysten hakeminen mielessä muutenkaan. Olen höntsäillyt enemmän fiiliksen mukaan, ja hakenut treeniin haastetta pitkistä lenkeistä ja maastosta.

Somessa pyörii kuitenkin useita foorumeita, joiden kautta erilaisiin haasteisiin ja tempauksiin voi osallistua "etänä", eli tekemällä suorituksen itekseen, ja postaamalla sen sitten ryhmälle tiedoksi. Yksi tällainen on Koronajuoksu  

Aikani seurailin ryhmää, ja päädyin sitten lopulta postaamaan sinne itsekin muutaman suorituksen. Matkavaihtoehtoina ovat 5 km, 10 km, puolimara ja mara. Ehkäpä linttaan itteni listoille myös lyhyillä matkoilla, mutta toistaiseksi olen osallistunut vain pidemmille matkoille. Juoksut olen tehnyt enempi omina pitkiksinä, yrittämättäkään saada parasta mahdollista aikaa. Koronajuoksun tulosluettelossa on hirveen kovia aikoja, kaukana minun suorituskyvystä. Kisailen ryhmässä mukana enempi siitä syystä, että on hienoa että joku on viitsinyt ruveta puuhaan ja perustaa noin hienon sometapahtuman. On mahtavaa olla omalla panoksellaan kasvattamassa tuloslistan pituutta.

Kiitos Antille tästä hienosta somekisasta! Ja kiitos myös kaikile ryhmän ylläpitäjille

Tässä muutamalla sanalla Koronajuoksuista joita olen tehtaillut lähiviikkoina:

Mäntsälä puolimaraton 28.3. (21,2 km) 2:06:14

Mäntsälä maasto 4.4. (21,7 km) 2:30:56

Maastomara 12.4. (42,2 km) 5:18:57
Radanvarsimara 18.4. (42,2 km) 4:30:02

Homma lähti alkuun puolimarasta, jonka kävin hölkkäämässä Mäntsälä Maratonin reitillä maaliskuun lopussa. Tarkoitus oli tehdä lauantaipäivän pitkis, saada nimi Koronajuoksun listoille ja kauheesti houkutteli tehdä lenkki paikallisen marareitin maisemissa. Vähän mainosta Mäntsälä Maralle, olenhan itse vahvasti järjestelyissä mukana. Reittikierroksen mitta on 6,2 km, eli marasta tulee ylimittainen kun mara juostaan seitsemänä kierroksena, eikä kierrokset mene tasan puolikkaallekaan. Siksipä juoksentelin kolme kierrosta ja neljättä sen verran että puolimara tuli täyteen. Kierros starttaa paikalliselta urheilukentältä, ja siellä minulla oli auto parkissa toimittamassa huoltopisteen virkaa. Autossa oli vesipullo ja pientä naposteltavaa. Tosin tuolla matkalla ei vielä kauheesti lisäenergiaa tartte, varsinkaan jos ei juokse ennätysvauhtia. 

Kaunis, aurinkoinen päivä, ja listoille ajalla 2:06:14.

Seuraava pitkis oli puolimara Mäntsälän Hirvihaaran kuntoradalla 4.4. Tämä juoksu ei päätynyt Koronajuoksun listoille, sillä aika oli heikompi kuin tasaisemmalla reitillä juostu Mäntsälä puolimara. Halusin siitä kuitenkin muutaman sanan jättää blogiini muistiin, sillä sinä päivänä sain paljon iloa tuosta lenkistä ja sen muisteleminen saa vieläkin minut hyvälle tuulelle. Varsinainen syy miksi juoksin pitkistä Hirvihaarassa oli se, että siellä maasto on tosi mäkistä, halusin mäkitreeniä, ja halusin kerätä Stravan "juokse 2000 nousumetriä huhtikuun aikana" -haasteeseen reippaan alun. No, nousumetrejä tuli 627 m ja aikaa meni 2:30:56. Hirvihaaran lenkki on noin neljä kilometriä, ja tälläkin reissulla auto toimitti huoltopisteen virkaa kuntomajan edustalla reitin varrella. 

Aika eväspaussien kanssa. Reitillä ei ollut liukasta, vaikka kuvassa
vähän lunta näkyykin. Juostu polkujuoksukengillä ilman nastoja

Oikeastaan hullaannuin huomiosta, että miehää pystyn juoksemaan pitkiksiä hyvinkin kuhan en yritä juosta itelleni liian kovaa. Ei sen olisi pitänyt mikään yllätys olla, mutta minulle tämä ajatus antoi uudenlaisen vapautuksen henkisesti. Voin tehdä pitkiä lenkkejä vahtimatta vauhtia ja nauttia vaan omasta ajasta omien ajatusten, äänikirjan, tai hyvän musiikin parissa. Pitkä lenkki kuluttaa ylimääräiset angstit ja tekee kropasta ja mielestä raukean ja levollisen.

Takaraivossa oli alkanut koputella ajatus maratonin juoksemisesta. Stravassa oli huhtikuulle tarjolla maraton-virtuaalimitali ja samoin Garmin antaa maramerkin ja kahdeksan pistettä aina kun maran saa aikaiseksi. Olin niin ihastunut Hirvihaaran mahtaviin lenkkimaastoihin, että päätin lähteä sinne katsomaan paljonko tyttö jaksaa. Ajatus oli, että sen verran kerään kilsoja ku kivalta tuntuu (tuntuuko mara koskaan kivalta viimeisillä kilsoilla... 🤦‍♀️). Päiväksi valikoitui Pääsiäis-sunnuntai 12.4. Sopiva viileä ja vähän sateinen keli tarkoitti, että radalla ei tarvinut väistellä ihmisiä, ja minulle tuntuu sopivan juurikin tuollainen keli. Pistin kasari-ysäriä kuulokkeisiin ja aloin kiertää neljän kilsan kierrosta. Alusta asti kävelin kaikkein jyrkimmät mäet. Autolla kävin juomassa ja ottamassa energiaa parin kierroksen välein. Kun matkan palasteli pienempiin osiin, eteni kilsat kuin huomaamatta. Kymmenen kertaa koko lenkki ja kolme kertaa pikkulenkki majan lähistöllä. Valmista tuli ajassa 5:18:57 eli noin seitsemän ja puoli minuuttia per kilsa. Kun nousua tuli reissulle 1226 m, niin ihan helpolla en itseäni päästänyt. Lopun iltaa oli kyllä kieltämättä pientä jäykkyyttä jaloissa.

Lopullisessa ajassa 5:18:57 mukana pari pisutaukoa, joiden ajaksi laitoin
mittarin paussille, ettei puskareissut tule karttajälkeen. Kuvan aika
ilman pausseja.

Hommahan lähti sitten ihan laukalle kun viikon päästä tuosta maastomarasta, eli 18.4. lähdin tekemään lenkkiä radanvarrelle ihan kotinurkille. Tarkoitus ei todellakaan ollut juosta maratonin mittaista lenkkiä, vaan käydä vain kokeilemassa miten kroppa on edellisestä reissusta toipunut. Otin kuitenkin varmuudeksi evästä ja juomaa mukaan reppuun, ja perustin huoltopisteen valitsemani reitin varrelle. Reitti valikoitui tällä kertaa siten, että hain soratietä, mahdollisimman tasaista, ja lisäksi sopivan mittaista lenkkiä, että huolto on helppo järjestää. Bonuksena oli reitin varren pusikot, jotka voisivat toimittaa pisupaikan virkaa jos tarvis olisi. Lenkin mitta oli 3,5 km eli kuudella kierroksella saisi puolimaran kasaan, ja jos tuon määrän tuplaisi, olisi mara taas juostu. Ensimmäiset kuusi kierrosta menivätkin ihmeen kevyesti. Keskivauhti oli kuusi minuuttia kilsalle, vaikka matkaan mahtui juomapaussejakin. Ei siis kovaa juoksua, mutta sopivan rennon letkeetä menoa, ja tärkeintä oli, että meno tuntui hyvältä. 

Kun puolikas oli täynnä, lähdin vielä kierrokselle. Jalkapohjissa alkoi tuntua vähän juilimista, muuten kaikki oli ok. Tuo jalkapohjavaiva on sellainen uusi tuttavuus, joka on alkanut häiritä lenkkeilyä lähiaikoina. Luultavasti pohkeet, akillesjänteet ja jalkapohjan alue ovat vaan niin kireät, että pidemmillä lenkeillä jalkapohja alkaa ärtyä. Koska olo oli muuten ok ja tuntui että kropassa riittää voimaa ja pää kestää, päätin jatkaa lenkkiä. Vauhti toki hiipui, ja jouduin käyttämään huollossa vähän enemmän aikaa, sillä nyt piti alkaa jo tankata energiaakin. Viimeinen kierros oli raskas, mutta mitä muuta olisin voinut odottaa. Toisaalta ilo alkoi samaan aikaan kihelmöidä vatsanpohjassa (toki vatsassa kihelmöi tässä kohdin jo muutenkin, koska pitkät lenkit tuppaavat samaan vatsan vähän levottomaksi... 😏) Vikalta kierrokselta sen verran vielä eteenpäin että mara tuli täyteen. Sitten köpöttely huoltopisteelle, reppu selkään ja loppuverraksi kävely kotiin reilun kilsan päähän. Jalat oli jäykät! Tämä mara pääsi sitten Koronajuoksulistalle tiputtaen maastomaratulokseni sieltä pois. Aika parani yli kolme varttia, mutta nousuakin oli melkein kilsa vähemmän. 

Lopullinen aika taas vähän kuvassa olevaa aikaa enemmän, eli 4:30:02 

Huoltotie tai mikä lie. Soratie joka kiertää muutaman alikulun kautta
junaradan varrella. Asemalle asti ei ihan mennä. Toisessa alikulussa aina iso
lammikko jota pitää varoa, ja reitillä on myös muutama sulkuportti, joiden
kiertäminen hidastaa vähän menoa. Mutta kiva pätkä. Suht tasainen. Nousua
323 metriä maran mitalla.

Huoltopiste repussa. Vaikka reppu oli "jemmassa" ladon seinustalla, laitoin siihen
silti lapun, että satunnainen koiranulkoiluttaja ei luulisi repun unohtuneen siihen
ja veisi sitä mukanaan. Huoltopiste oli reitin varrella ja toimi oikein hyvin.

Per 19.4. olen tällä tuloksella N40 sarjassa sijalla 2 ✌

Summa summarum: hauskaa tekemistä on ollut. Ehkä pitkikset jäävät nyt hetkeksi tauolle, tiedä häntä. Tai sitten eivät. Tarkoitus ei ole rikkoa paikkoja, vaan totuttaa kroppa pitkiin lenkkeihin sopivalla aikataululla. Ei sillä, pitkiä suorituksia on historiassa tehtynä (tri-täysimatkoja x 2, tri-puolimatkoja x 4, Nuts 55 km ja pelkkä mara x 8). Tallaiset ex tempore maratonit ovat kuitenkin uusi juttu minullekin. Ja varsinkin kaksi maraa viikossa, joista toinen mäkireitillä. 

Loppuun vielä kuvat hienoista virtuaalimitaleistani näiden suoritusten tiimoilta