Ajatus #notkeiluhaasteesta sai alkunsa siitä, että olen kymmenisen kuukautta kärsinyt oikean pakaran limapussin tulehduksesta (kai). Tämä vaiva on viime kesän jälkeen diagnosoitu muutamaksikin eri syndroomaksi tai viaksi, ja olen yrittänyt hoitaa sitä niin venyttelyllä, hieronnalla, kuin kortisonipiikillä. Kyseessä on vanha vaiva, joka vaan aktivoitui melko kinkkiseksi viime heinäkuussa.
Ja miten tämä liittyy notkeiluun...
...koska oikea pakara ja sitä kautta takareisi kirraa ja sattuu venytyksessä, olen venytellyt viime kuukausina normaaliakin vähemmän. Venyttely on siis ollut eri lailla epämiellyttävää kuin yleensä. Oikeastaan kaipaan sitä tavallista venyttelyn tuottamaa nipistelyä. Tuo kirraava kankku nimittäin sattuu sillai täysvaltaisesti ja määräävästi. Lisäksi olen juoksennellut poluilla ja mäkisissä maisemissa aiempia vuosia enemmän, ja siksi jalkaparat olisivat kaivanneet normia enemmän huoltotoimia. Olen siis päätynyt tilaan jossa olen erittäin jäykkä ja kankea.
Päätin tehdä asialle sen mitä sille voi järkevin panostuksin tehdä. Venytellä päivittäin vähintään kaksi viikkoa, ja toivoa että siitä jäisi aivoihini positiivinen muistijälki ja arkeeni rutiini, joka olisi mieluinen, ja joka parantaisi hyvinvointiani. Tiedän että tulehtuneen limapussin venyttely ei ole erityisen järkevää, siksi olen yrittänyt tehdä venytykset siten, että en ärsytä kankkua liikaa. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että venymisprosessi on vähän hitaampi kuin toivoisin.
Nyt kerron päivä päivältä tämän kahden viikon ajalta miten projektini eteni, ja miten se jatkuu koeajan jälkeen.
Päivä #1 (la 28.3.2020)
Päivä nro yksi on aina paras kun jokin idea iskee takaraivoon. Saan inspiraation ja kuningasidean, ja haluan toteuttaa sen heti. Aloitus ei voi odottaa iltapäivään tai edes lenkiltä paluuseen. Saan lenkille lähtiessä idean notkeilla pari viikkoa ja puhkun heti iloa ja onnea upeasta ideastani. Alkutilanne on kuvattava jo ennen lenkkiä että voin pyöritellä ajatusta mielessäni lenkin aikana. Hymyilyttää. Rinnassa on sellainen lämmin tunne. Olen vähän pöllö - tiedetään.
Ihan ensimmäiseksi sanon puolustuksekseni sen, että ennen tätä kuvaa en ollut lämmitellyt yhtään, mutta en siis myöskään ole panostanut venyttelyyn (koskaan) riittävästi. Olen tässä lähdössä pitkälle lenkille, ja kuitenkin inspiraatio #notkeiluhaasteesta kutkutteli takaraivossa niin voimakkaasti, että päätin ottaa kuvan alkutilanteesta.
 |
| Myös lapset testasivat notkeusasteensa. Melkein yhtä jäykkiä ovat ku äitinsä |
 |
Ekana notkeilupäivänä tein puolen tunnin venyttelyn YouTubesta "treenaakotona.com" tahtiin. Tämä oli ihan passeli video aloittelijalle. Alkuperäinen haaste oli, että venyttelyä tulee tehdä vähintään vartti päivittäin, mutta toki halusin sen ylittää heti, ja etsin käsiini videon jonka mitta on puoli tuntia.
Päivä #2 (su 29.3.2020)
Tänään treeniohjelma oli löysempi kuin eilen muuten kuin notkeilun suhteen. Pieni patikkalenkki perheen kanssa, mutta notkeilua sitten sen jälkeen kokonainen tunti. Tässä kohdin saan sormenpäät lattiaan suorin jaloin kun olen siis ensin notkeillut tunnin. Tekemistä siis on, jos (ja kun) haluan edetä edes keskinotkeiden porukkaan. Fiilis oli hyvä. Vaikka venyttely aiheuttaa kasvojen kiristymistä ja suhteellisen kovaa nipistelyä lihaksissa, tulee siitä kuitenkin lopulta jotenkin rentoutunut ja hyvä olo.
 |
| Tarvitaan vahvasti kuminauhaa että jalkaa saa nostettua kattoa kohti. |
 |
| Tänään YouTubesta valikoitui venyttelyseuraksi "Spartan Gear - kokonaisvaltainen venyttely" |
Päivä #3 (ma 30.3.2020)
Kroppa lämpeni tänään kuuden kilsan reippaalla lenkillä, ja pääsi sen jälkeen venytykseen notkeiluhaasteen parissa. Tunnin setti tänäänkin. Vaikka tiedän että malttia tarvitaan tässä(kin), niin kyllä täytyy sanoa että tiukassa on notkistuminen. Olen kuitenkin positiivisen odottavaisin mielin miten projektini etenee.
Päivä #4 (ti 31.3.2020)
Motivaatio on korkealla ja venyttely tuntuu hyvältä. Tänään jopa näytti siltä että olen vähän edistynyt. Sormet menivät jo kunnolla maahan, joten otin avuksi lasten vanhan korokejakkaran että sain kuvattua paljonko sormet menevät varpaiden ohi. Kyllä tuossa muutama sentti on tullut lisää liukumavaraa sitten ensimmäisen päivän. Notkeilua tänään kolme varttia.
Päivä #5 (ke 1.4.2020)
Töiden jälkeen lähdin ulos auringonpaisteeseen pitkälle kävelylenkille. Lenkin jälkeen kroppa oli mukavasti vastaanottavainen notkeilutreenille. Sitä herkkua tarjoilin itselleni tänään taas tunnin. Olen vahvasti sitä mieltä että tämä haaste on vörttii eli kannatti ryhtyy puuhaan.
Päivä #6 (to 2.4.2020)
Käytän lähes joka kerta notkeilussa apuvälineenä hierontapalloa. Olen kuullut sanottavan, että tuota kun pyörittelee jalkapohjan alla joitain minuutteja per koipi, niin johan alkaa varsi taipua. Ja totta se on. Jotain taikaa tuossa pallossa on. Ja samaan aikaan minä olen ihan parasta kohderyhmää, sillä jalkapohjani ovat olleet jo jonkin aikaa melkoisen kireät ja ärtyneet. Olen luultavasti juoksennellut itselleni liikaa, liian mäkisiä lenkkejä, ja jättänyt lihashuollon tekemättä. Se ei ole ainoastaan "takaketju" joka kirraa, vaan minulla kirraa ihan joka suunnasta. Lisäksi tuo jo alussa mainittu viime kesästä asti vaivannut oikean kankun ärtymystila (limapussin tulehdus kai) aiheuttaa haasteita koko oikean puolen toimintaan. Asentovirhettä hyvin suurella todennäköisyydellä. Ja luultavasti myös vasemman puolen toimimista tuurauspuuhissa kun oikea puoli vihloo kovin paljon erityisesti ylämäkiin loikkiessa.
Päivä #7 (pe 3.4.2020)
Ensimmäinen notkeiluviikko valmis! Ja oli muuten inspiroiva päivä tänään. Sain suorin jaloin nyrkit maahan ensimmäistä kertaa varmaan koskaan! Pienen mittailun jälkeen kävi selväksi, että varteni on notkeutunut kahdeksan senttiä. Alkutilanteessa sain sormet hipaisemaan lattiaa, ja minun sormenpäästä on kahdeksan senttiä tuohon rystysen kohtaan. Viikon aikana venymistä on siis tapahtunut keskimäärin reilu sentti päivässä. Se saa minut haaveilemaan että jonakin päivänä saan kämmenet maahan ilman tuskaista irvistystä. Tai että saan ne kämmenet maahan vaikka sen tuskaisen irvistyksenkin kanssa. Ja sitte mie keksin uuden etapin ja jatkan projektia kunnes saavutan senkin.
Päivä #8 (la 4.4.2020)
Tänään lähdin aamulla maastojuoksupitkikselle. Keli oli hieno ja hölkkä kulki mukavasti. Kuuntelin lenkillä pitkästä aikaa musaa äänikirjan sijasta. Hyvin lämmenneet lihakset pääsivät notkeilemaan lenkin jälkeen ensin puolen tunnin perusvenyttelyllä, ja sen jälkeen testailin virtuaalijumppaa. Osallistuin huhtikuun ajaksi Petran online-joogaryhmään. Live-joogat järjestetään sunnuntaisin, mutta lisäksi tarjolle tulee muutamia extra treenejä. Tämä oli yksi niistä. Ehdottomasti erittäin hyvin minulle sopiva formaatti! Jumppatunnit jäävät treeniryhmän käyttöön koko kuukauden ajaksi, eli jos en pääse livelähetykseen mukaan, voin tehdä setin silloin kun se minulle sopii. Ja niin monta kertaa kuin haluan. Eikä minun tartte nolostella jäykkiä jäseniäni ja aloittelijamaisia liikkeitäni koko salin edessä :) - jatkoon!
Päivä #9 (su 5.4.2020)
Verrailin eilisen mäkijuoksun kirraamia koipiani pitkähköllä (10 km) kävelylenkillä heti aamusta. Kävelyn jälkeenkin takareidet olivat aika jumissa, joten notkeiluhaasteen suhteen oli ilmoilla pientä takapakkia. Sai kyllä tosissaan ähistä että sai samat "movet" aikaiseksi kuin edellisenä päivänä. Olen kuitenkin positiivisen optimistinen. Kroppa on tuntunut mukavalle ja jalat juostessa ihanalla tavalla rennommilta kuin aiemmin. Eli venyttely tekee oikeesti hyvää. Pitää vaan jaksaa malttaa, ja antaa kropalle aikaa tottua venymään. Ja tehdä se lihashuolto aina ajallaan! Kuvassa kämmenet lattiassa, polvet suorina, mutta jalkojen välissä 65 cm. Siitä on hyvä alkaa hivuttaa koipia lähemmäs toisiaan. Olen parantumaton "datanomi", eli mittailen, taulukoin, analysoin ja tutkailen tuloksia. Mitä enemmän dataa, sitä parempi. Pitää olla mittarit mitä seuraa, se suuntaa tekemistä. Ei mitattu - ei tehty.
Päivä #10 (ma 6.4.2020)
Tänään lihakset lämpenivät pihatöissä haravan varressa. Siitä sitten jumppatrikoot päälle ja notkeilemaan. Tunnin setti. Tässä notkeilumallissa taas kämmenet maassa ja polvet suorina, käsien ja varpaiden välissä 42 cm. Kantapäät maassa. Irvistys ei näy, mutta se on.
Päivä #11 (ti 7.4.2020)
Kohta on alun perin suunniteltu projektiaika täynnä eli kaksi viikkoa notkeilua päivittäin, vähintään vartti kerrallaan. Olen notkeillut paljon enemmän, ja olen vähän edistynytkin. Notkeutumisen lisäksi projektin yksi tärkeimmistä tavotteista on saada notkeilu ja kehonhuolto jäämään osaksi arkea ja treeniä. Ei niin, että sen venyttelyn muistaa tehdä vaan silloin kun on tosi jumissa. Voin jo nyt sanoa, että päivittäinen venyttely on tehnyt hyvää. Siitä tulee sellainen irtonaisempi ja rennompi olo jäseniin. Haluan jatkaa tätä myös perjantain jälkeen (pe on projektiajan viimeinen virallinen päivä)
Tuossa kun olen erilaisia venyttelyasentoja testaillut ja hämmästellyt jäsenteni jäykkyyttä, pistin ilmoille tuon kuvassa näkyvän kysymyksen. Kuten mainittu, olen datanomi, ja haluan numeerisia tuloksia. Itse olisin joutunut kertailemaan pari lukion matikan kurssia että olisin saanut tuon tehtävän laskettua. Onneksi tuttavapiirissäni on viisasta ja matemaattisesti lahjakasta porukkaa ja sain itse asiassa kaksikin vastausta. Keskenään yhteneväiset. Eli notkeuskulmani päivänä nro 11 on tässä asennossa pyöreesti 103 astetta.
Ja huomautuksena vielä, että minulle tuon "posen" pitäminen kuvan ottamista varten oli varmasti paljon haastavampi temppu kuin matikkaneroille kavereilleni laskea kulma. Vastaukset tehtävään tulivat hetkessä ja kaavojen kera. Kiitos molemmille :) ...salaperäisyys siksi, että matikkanerot ovat pyyteetöntä ja vaatimatonta kansaa lahjojensa suhteen. Stravasta löytyy toisen matemaatikon vastaus jos sitä haluaa kaivella, toiselta vastaus tuli yksityisviestillä eikä hän halua nimeään julkisuuteen. Ootte mahtavia molemmat! Kiitos.
Päivä #12 (ke 8.4.2020)
Tänään liikuntaohjelmassa ei ollut lenkkiä eikä fillaria. Eikä haravointia, eikä muutakaan hyötyliikuntaa, lukuunottamatta työmatkoja ja kauppareissua kävellen. Illalla otin ohjelmaan viime sunnuntaisen voimajoogan, jonka livelähetykseen en silloin päässyt mukaan. Joogahan sisältää ainakin näin kankealla myös notkeilua, joten kroppa lämpeni niin voimaosuuksista kuin notkeilusta. Halusin kuitenkin vielä tehdä vähän extraa pelkän notkeilun parissa, joten jatkoin joogan jälkeen vielä puoli tuntia venyttelyä. Nalle Notkea katseli miten pärjään.
Ja minulla on tänään taas positiivista kerrottavaa. Jalat ovat tässä asennossa (kuva nro 1) kymmenen senttiä lähempänä toisiaan kuin kolme päivää sitten. Eli kantapäät maassa, polvet suorina ja kämmenet maassa. Jalkojen väli 55 cm. Kuva nro 2 kuvaa sitä, montako senttiä pitää saada vielä kämmenet alemmas että ne ovat maassa kun minä pidän jalat suorina. Matkaa maahan on 8 senttiä. Ei mahdoton, mutta vaativa. Oikea kankku kirraa ihan hitsisti, ja voi olla että joudun antamaan sille reilusti aikaa notkeutumisen suhteen. Ja mahdollisesti pari kortisonipiikkiä lisää....
Päivä #13 (to 9.4.2020)
Alkaa virallinen projektiaika olla loppusuoralla ja se saa mieleni melkein haikeaksi. Onneksi tätä notkeilua on mahdollista (ja tarkoituskin) jatkaa myös teemaviikkojen jälkeen. Ehkä en ihan joka päivä notkeile, tai ehkä notkeilenkin, mutta en varmasti tuntia kerrallaan. Haluan kuitenkin pitää kiinni niistä pienistä edistysaskeleista joita olen saavuttanut, ja notkeutua vielä lisää.
Mittailupuuhia jatkoin tänäänkin. Merkkailin jumppamattoon teipillä kohdat joissa jalkoja pidin kun kämmeniä hivutin maahan. Sain vielä muutaman sentin jalkoja lähemmäs toisiaan. Todella tiukkaa kyllä teki niiden kämmenien kanssa kun jalkojen väli oli 50 senttiä.
Päivä #14 (pe 10.4.2020)
Pitkäperjantain aamu lähti käyntiin pihan haravoinnilla, jota seurasi hieman lenkkeilyä. Sekä hölköttelyä, että pieni testilenkki fillarilla. Fillarissa ei ole mitään testaamista, mutta uudessa ajotietokoneessa on. Joo, mutta itse projektiin. Kroppa oli mukavasti lämmin ja liikutettu, kun aloitin notkeiluhaasteen viimeisen virallisen notkeilutreenin. Treenin ainut kantava teema oli, että niin kauan se kestää kunnes jollakin mittarilla tulee notkeus-ennätys. Olishaa se nyt surullista päättää projekti huonompaan tulokseen kuin mihin on pystynyt projektin aikana.
Alku oli kankea ja hieman jo huolestuin että mitenköhän tässä käy. Tunnin äheltämisen jälkeen olin saanut aiemmat tulokseni kiinni, ja pääsin yrittämään ennätystä. Tällä kertaa suoritin mittauksen vanhaan kunnon peruskoulutyyliin. En tiedä teistä, mutta minun liikkatunnilla istuttiin salin lattialla jalkapohjat sellaista pitkää puista penkkiä vasten, ja opettaja mittasi että mihin asti sormet yltää kun oppilas nojasi eteenpäin ja venytteli. Varmaan jo arvaatkin että sain aina huonot arvot niistä mittauksista, vaikka muuten kyllä pärjäsin liikassa tosi hyvin. Suunnistus ja venyttely, ne olivat ne minun haasteet.
Koska meillä ei ole puista koulusalin penkkiä, niin lainasin tyttäreni (puukässätunnilla) tekemää yöpöytää tähän tarkoitukseen. Kantapäät tiukasti kiinni laatikon sivuun ja kurottamaan käsiä ohi varpaiden. Tavoitteeni oli kymmenen senttiä, johon kohtaan liimailin suikaleen teippiä merkiksi. Päätin, että tulos olisi mittauskelpoinen vain jos pystyn pitämään asennon vähintään kolme sekuntia.
Lopulta sormenpäät ylsivät vähän yli tavoitteen. Yes! Mittaustuloksen katsoin reiluusperiaatteella etusormen kohdalta, sillä etusormea mie kattelin ekalla mittauskerrallakin, kun se ylsi just ja just lenkkarin kärkeen. Tulos on 10, 5 cm. Ja jos rehellisiä ollaan ja palaat katsomaan sitä ihan ensimmäistä mittauskuvaa, niin etusormen kärki on lenkkarin päällä, ei maassa. Eli oikeesti venymistä on tapahtunut 11 senttiä!
Se olis siinä. Kello pysähtyi aikaan 1 h 10 min. ja minä julistin virallisen osuuden päättyneeksi.
Summa summarum. Notkeilua tuli kahdelle viikolle yhteensä 11 tuntia. Lisäksi osallistuin projektiaikana muutamaan virtuaalijoogaan, jotka laskisin kehonhuolloksi normaalisti, mutta tässä projektissa laskentaan otettiin mukaan vain venyttely.
Yksitoista tuntia ja yksitoista senttiä. Venymistä olisi mahdollisesti tullut jopa enemmänkin jos kankkuvaiva ei hidastaisi tahtia. Olen oikein tyytyväinen tulokseen, ja aion jatkaa notkeilun merkeissä jatkossakin. En varmasti häiriköi somessa notkeilupostauksilla joka päivä kuten projektin aikana, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä kerron kun merkittävää edistymistä on tapahtunut :)
Mukavan letkeää ja notkeaa Pääsiäisen aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti