Pyöräpitkis ja virtuaalimitalisadetta

Taisin vuodenvaihteen postauksessa mainita että innostuin silloin "lievästi" Stravan ja Garminin virtuaalihaasteista ja aloin nakutella niitä treenien lomassa kasaan saadakseni hauskannäköisiä virtuaalipokaaleja. Yllätys, yllätys, en ole vielä kyllästynyt tuohon puuhaan. Seuraavaksi tarjoilen muutaman otoksen tästä projektista.

Yksi viimeisimmistä, ja samalla hyvin paljon minulle iloa tuottanut keikka oli toissapäivänä. Olin sopinut töissä että pidän perjantain vapaata. Ajatus oli vapaata sopiessa, että teen jonkun pitkän treenin, mutta oli vähän auki mikä se olisi. Jalat ovat olleet lähiaikoina vähän kovilla, syystä jonka kerron myöhemmin. Juoksupitkis piti siis hylätä. Säätiedotus lupasi hyvää keliä, joten harkinnassa ollut uintipitkis sai myös jäädä odottamaan toista kertaa. Samoin sisäfillari. Päädyin siis tekemään pitkän fillarilenkin Grand Old Ladylla, eli parikymppisellä (ja lähes saman verran painavalla) Nishikillä.

Päätin että tähtään kunnon pitkikseen (ehkä jopa satkuun salaa mietin), ja arvioin että rauhallisella vauhdilla ja muutamalla eväspaussilla aikaa tulee varata reissuun noin kuusi tuntia. Tarkoitus ei ollut rehkiä hiki päässä, vaan nauttia ulkoilmasta ja aurinkoisesta säästä fillarin kyydissä.

Aamulla kasilta kun lapset lähti kouluun ja minä valmistauduin lähtöön, alkoi sataa lunta! Mittari oli pikkuisen pakkasen puolella. Hetken aprikoin pääsenkö pyörälenkille, ja uskallanko lähteä lumiselle ja mahdollisesti jäiselle tielle ilman nastarenkaita. Onneksi säätiedotus oli kuitenkin oikeassa. Sade loppui, aurinko kurkisti pilven takaa ja lämpötila nousi nihkeesti plussan puolelle ysin kieppeillä.

Starttasin varovasti. Päälleni olin nykinyt monta kerrosta vaatetta ja reppuun otin mukaani vielä vähän vettä, muutaman välipalapatukan ja lisävaatetta. Lumi suli tosi nopeasti ja tiet muuttuivat loskamäräksi. Ajelin silti varovasti, peläten että jossakin varjoisassa mutkassa olisi kuitenkin jäätä. Ekan kympin jälkeen kengät ja puntit olivat loskavedestä märät. Olin valinnut jalkaani vanhat korkeavartiset patikointikengät (koska Nishikissä ei ole lukkopolkimia, eikä tällä kertaa ollut tarvis miettiä miten aerodynaamiset tai kevyet varusteeni olisivat). Patikointikengät pitävät tuulta ja kosteutta, joten laskin että varpaani pysyvät parhaiten lämpiminä niiden kanssa.

Jossain välillä Mäntsälä - Askola. Aamun viileä keli on saanut posket punoittamaan.
Edessä oleva koitos saa hymyn huulille, tää on niin mun juttu!

Patikointikengät jalassa ja kädessä sekä ohuet juoksuhanskat, että kunnon nahkarukkaset. Sormet pysyivät tosi lämpiminä maaliskuisesta parin asteen kevätkelistä ja pitkästä pyöräilystä huolimatta.

Reissuun lähtiessä  ensisijainen tavoite oli pyöräillä vähintään neljä tuntia. Olin osallistunut Stravan virtuaalihaasteeseen, jossa mitalin sai tekemällä maaliskuussa vähintään yhden tuon mittaisen treenin "March Long Day Challenge". Samalla jo haaveilin, että jos kaikki menee nappiin, niin nappaan myös "March Gran Fondo" tittelin, eli fillaroin sata kilsaa yhdellä istumisella.

Vanha kunnon Nishiki. Painaa ku synti, mutta toimii kevään soraisilla teillä eikä renkaiden kanssa ole turhan tarkkaa.
Kura lensi kuten repusta näkee. 

Ajelin hissuksiin Mäntsälästä Askolan ja Pukkilan kautta kohti Orimattilaa. Viileä ja kurainen keli aiheutti sen, että vaihteet olivat jumissa. En uskaltanut niitä kovin rämpätäkään, vaan annoin olla koko reissun samassa asetuksessa. Eturatas 2/3 ja takaratas 4/7 eli vaihteet käytännössä "keskiraskaalla" Se toimi ok tasaisella. Alamäessä annoin rullailla ja tiukemmat ylämäet jouduin ajamaan seisaaltaan, jotta reisiin jäisi potkua koko matkan ajaksi.

Kuudenkympin jälkeen alkoi nälättää hitsisti ja vesikin oli vähissä. Ajelin Orimattilan Ärrälle pienelle paussille ja tankkasin kaakaota, suklaata ja vettä. Siinä muutama mummo katsoi kummissaan kun minä posket punaisina ja selkä kuraa valuen ahmaisin Tuplan tuulensuojaan.

Sata kilsaa yhdellä vaihteella. Niin myötä- kuin vastamäessä. 

Aurinkolaseille oli oikeesti käyttöä tällä reissulla. Samoin kasvot oli suojattu aurinkorasvalla eikä suotta.

Päivä oli justiin niin inspiroiva kuin olin haaveillut. Kotiin selvisin kolmen kieppeillä kuten olin laskeskellut. Nishiki-parka oli kuran peitossa, samoin minun vaatteet ja reppu. Nälkä oli jäätävä.

Voihan kura!

Sata kilsaa täyttyi kun omalla kylällä tein vielä pienen lenkuran. Makee reissu!

Ja tästä sitten aasinsillalla takas näihin virtuaalihaasteisiin....  Olen keräillyt myös erimittaisia juoksupokaaleita Stravassa, sekä askeleita Garminissa. On sanomattakin selvää, että kuusi tuntia ja sata kilsaa fillarin päällä ei kerrytä yhtään askelta. Eräs askelmääriin liittyvä tavoitteeni oli valmistumaisillaan, ja jotta se ei menisi sivu suun, oli pyöräilyn jälkeen tehtävä vielä pieni palauttava kuuden kilsan kävely :)

Olen vahvasti sitä mieltä että minun tapauksessani päivittäiset askeltavoitteet ovat turhia ja täysin epäoikeudenmukaisia! En ole koskaan niitä siis seurannut. Juoksen paljon, ja viikkotasolla askeleita tulee kyllä ihan riittävästi kaikkien mittareiden mukaan. Teen kuitenkin paljon muutakin liikuntaa kuin juoksemista, ja esim. uinti- tai fillaripäivänä laskennallinen askeltavoite ei juuri sen päivän osalta välttämättä täyty. Vaan kun olen virtuaalipokaalin perässä, niin pidän huolen että askeleet tulevat kasaan ihan joka päivä. Garminin "saavuta päivittäinen askeltavoitteesi 60 päivänä peräkkäin" oli hakusessa ja se tuli täyteen eilen. Vaati kyllä vahtimista saada sarja täyteen, sillä yhdenkin päivän missaaminen olisi aiheuttanut sen että sarja olisi pitänyt aloittaa alusta. Ja juurikin tässä askeleiden päivittäisessä keräämisessä on syy, miksi jalat eivät ole saaneet ihan riittävästi aina lepoa alkuvuoden aikana (ja johon viittasin postauksen alussa kirjoittaessani että jalat ovat olleet kovilla).

Minulla askeltavoite on 9250 askelta päivässä, joka tarkoittaa käytännössä noin 8 kilsan kävelyä tai juoksua. Tässä on seuraava epäreilu asia mittarissa. Tuo askelmäärä oli se, jonka mittari oli minulle arponut kun sarjaa aloin tekemään. Asetukset olivat kuitenkin sellaiset, että askelten tavoitemäärä alkoi nousta sarjan edetessä. Tätä pidän epäreiluna ja huonona motivointina. Jos siis tein pitkiä lenkkejä sarjan alussa, se nosti askeltavoitetta kohtuuttomasti. Parin viikon kohdalla tavoitemäärä oli jo 11800 askelta päivässä. Tällä logiikalla minun olisi kannattanut kerätä askeleita vain juuri ja juuri "täydet", ellen olisi halunnut ruveta täysipäiväiseksi lenkkeilijäksi. Vaihdoin siis kellon asetukset siten, että tuo alkuperäinen luku pysyi voimassa riippumatta siitä kuinka paljon askeleita kertyy. Pidin lukemaa ihan reiluna, enkä koe että huijasin tässä haasteessa. Mielipiteeni vahvistaa Garminin pitkän aikavälin askel-laskuri, josta käy ilmi että askeleita kertyy reilusti yli tuon tavoitelukeman kun tarkastellaan pidempää aikaväliä kuin päivittäisiä kertymiä.

Eilen tuli valmiiksi 60 päivän sarja. Päivittäinen askel-ennätys on viime kevään NUTS 55 km polkujuoksusta.
Silloin askeleita kertyi aika monen päivätavoitteen edestä. 

Askeleita vahdittuani päivittäin viimeiset kaksi kuukautta, on päivittäinen keskiarvo
neljän viikon ajalta yli kaksitoista tuhatta askelta.

Vuoden tarkastelujaksollakin keskiarvo päivän askeleille on 10 518 askelta. 

Ja sitten takaisin virtuaalimitaleihin. Voihan se olla lapsellista että tuommoisia kerää, mutta minulle se on tuottanut kovasti iloa. Liikkuisin ihan varmasti muutenkin, mutta näitä kuukausittain kerättäviä (osin aina samoja, osin vaihtuvia) pokaaleja jahtaamalla saan samalla naureskella omalle pölhöydelleni.

Tässä kohtaa kuluvaa kuuta, jonottaa vielä tekemistä maaliskuun aikana puolimaraton ja 2000 juostua nousumetriä. Nuo nousumetrit juosten tarkoittavat käytännössä aika montaa ylämäkilenkkiä kuukaudessa, taikka ihan hirveetä määrää kilsoja (jotta nousumetrit kertyvät jos lenkkireitti on vähemmän mäkinen). Vertailuna voisi sanoa, että minun viiden kilsan suht mäkisestä lähilenkistä nousua tulee noin 60 metriä, ja Ruka-Kuusamon Karhunkierroksen 55 kilsan polkujuoksusta noin 1500 nousumetriä. Vitosen lähilenkkejä pitäisi siis tehdä kuukauden aikana 34 kertaa, ja matkana se tarkoittaisi 170 kilsaa juoksua kuukauden aikana, eli vajaa 6 kilsaa ihan joka päivä. Eli ihan helpolla ei tuota pokaalia saa.

Näillä mennään kevättä kohti. Kisakalenterissa lukittuna toistaiseksi vain NUTS 55 toukokuulle ja syksylle viime vuodelta siirtynyt Nuuksion pitkä polkukisa. Otan tänäkin vuonna oikeuden tehdä "herätekisoja", eli rynniä viivalle ilman mitään suunnitelmaa tai oikeanlaista valmistautumista. Startata ihan vaan siksi että se sattuu inspiroimaan just siinä kohdassa :)