Retureippailee: Olen aika onnellinen

Mulle tuli tänään 46 vuotta mittariin. Siitä herkesin oman elämän nykymenoa pohtimaan kun ajelin nuorempien muksujeni kanssa kohti Kotkaa äitiä moikkaamaan ja viikonloppua viettämään. Aattelin että oikeestaan mulla menee aika hyvin, ja voin olla monesta asiasta onnellinen ja iloinen.

Meriniemen lenkki, Kotka

Kunto ja terveys: kunto on kohdillaan eikä ole isompia vaivoja. No on se kunto ollut muutama vuosi sitten vielä parempi, mutta voisi ajatella että ihan riittävällä tasolla on mittaristo kun pystyy päivittäin liikkumaan, maratoneja muutaman vuodessa juoksemaan, fillaroimaan niin pitkälle että pääsee kesällä mökiltä kotio fillarilla jos haluu, ja uimaan muutamasta sunnuntaiuimarista ohi hallilla. Metässä jaksaa juosta kaikki muut paitti ihan isoimmat mäet alhaalta ylös. Hikilaitteen kuntoindeksi sanoo kuntoiäksi 20 v. Ja sitäpaitti kuntohuippu on aina ollu keväällä tai kesällä, ei koskaan tähän aikaan vuodesta. Että jos just tällä hetkellä jalka vähän painaa lenkillä, niin luultavaa on, että parin kuukauden päästä on taas kevyempää. Ei tiedossa olevia tauteja. Perusterve ja allerginen vaan raa'an sipulin hajulle.

Perhe: lapsia olen saanut kolme ja siinä on mulle tarpeeksi. En ole jäänyt haikailemaan lisää. Kaikki ovat tosi erilaisia keskenään, ja niitä on hauska seurata millaisia heistä vuodet muovaa. Olen ollut itsekäs äiti ja kasvattanut lapsista omatoimisia. Nyt ne sitten pärjää tosi hyvin arkisissa asioissa, ja pärjäävät koulussakin. Vanhin tytöistä on jo aikuinen ja tulee hienosti toimeen omillaan. Nuorin on yhdeksän. Ei ole enää passattavia vauvoja meidän perheessä. Kaikki muksut ovat myös terveitä. Flunssaakin saa melkein maanitella meidän perheeseen jos sitä haluaa.

Miehenkin olen saanut ja niitä riittää yksi. Se on myös oikein omatoiminen ja osaa kaikenlaista kätevää. Yhdessäkin harrastetaan ja jaetaan samanlainen pikkusen kaheli huumorintaju. Tosi usein huomataan ajattelevamme asioista samalla lailla. "Just olin sanomassa samaa"- kuuluu vakkarilauseisiimme. Alkuvuosien räiskyntä on nykyään tasaisemmalla liekillä palavaa rakkautta 😍

Suku: suku on pieni, mutta riidaton. Ei tartte tapella perinnöistä eikä mökkivuoroista. Ollaan kyllä erilaisia, mutta osataan kunnioittaa sitä että jokainen hiihtää tavallaan.

Työ: olen viihtynyt pitkään niissä töissä jota olen tehnyt. Olen onnekseni saanut tehdä monipuolisesti erilaisia tehtäviä, ja kasvaa ja oppia työn mukana. Nykyisissä hommissa olen ollut jo 10 vuotta, mutta joka vuosi on ollut erilainen ja arkista aherrusta ovat värittäneet mielenkiintoiset projektit ja tosi ammattitaitoinen tiimi ympärillä. Työn ohessa olen opiskellut lisää rivejä ansioluettelon koulutus-osioon.

Kaverit ja verkostot: olen tunkenut nokkani monelle foorumille ja tutustunut mielettömään määrään mahtavia ihmisiä. Mottoni on, että jokaisesta ihmisestä oppii jotain, ehkä joku on minun kohkauksista jonkun inspiraation myös saanut. Osasta näistä tuttavuuksista on tullut tärkeitä kavereita, kaikkien kanssa on jotain yhteistä. Sama harrastus, lapset samassa koulussa, ajatusmaailma samansuuntainen tai muuten vaan synkkaa. Kaikkia heistä dissaan yhdenvertaisesti synttärionnitteluissa. En onnittele ketään Facebookissa, enkä yleensä muutenkaan. Se ei silti tarkoita että en heitä muistaisi. Yleisesti ottaen ajattelen suurella lämmöllä tuntemiani ihmisiä.

Ikäkriisi: jota ei ole. Ensimmäiset merkit vaihdevuosien alkamisesta olen kyllä jo saanut kokea. Lyhyitä jaksoja kuumia aaltoja, ja ohimeneviä mielen melankolioita. Toisaalta tunnen itseni energiseksi ja innostuneeksi viikoittain. Joskus on ollut kokonainen päivä että en ole vouhkannut mitään ylitsepursuavaa uutta inspiraatiota, mutta useammin kuitenkin käy niin, että inspiraatioita tuppaa olemaan enemmän kuin aikaa niitä toteuttaa.

Tänään juhlin synttäreitä Kotkassa tekemällä pitkän hölkkälenkin mahtavassa auringonpaisteisessa säässä. Kiertelin nuoruusvuosien tuttuja nurkkia fiilistelemässä merituulta, rantapolkuja, Kuusisen pitkää suoraa ja Puistolan korkeita mäkiä. Äiskä vei sillä välin muksut teatteriin kulttuuria oppimaan. Näiden jälkeen treffattiin paikallisessa, kilisteltiin Proseccolla ja omppumehulla, syötiin masut täys ja lompsittiin iltaa istumaan mummolaan. Ei pöllö päivä ollenkaan.

Kiitos kaikille minua tänään muistaneille 💖