Urheiluvuosi 2019

Se olisi taas aika summata menneen vuoden hikijumpat ja suunnata katse alkaneeseen vuoteen ja vuosikymmeneen. Liikunnallisia tunteja kertyi taas mukavasti, joskin jonkin verran vähemmän kuin edellisenä vuonna, jolloin tähtäimessä oli Kalmarin Ironman täysimatka ja harjoittelu hyvin säänneltyä ja kohdennettua juurikin tuota tavoitetta kohti.

Vuoden 2019 teema on ollut fiilistely ja spontaanit urheilureissut. Ei kisatavoitteita, ei ennätystavoitteita, ei ohjelmaa. Ainoastaan sitä mikä missäkin kohdin on inspiroinut. No jaa, toiveena oli parantaa Lahden IM puolimatkan aikaa, mutta se kariutui joko treenin puutteeseen, taikka kisan alla iskeneeseen flunssaan. Toki aina kisaan mennessä oli myös jonkinlainen tavoite ja ajatus siitä millaista lopputulosta on tultu hakemaan. Kuitenkin vuosi koostui vähän erilaisista kisareissuista kuin aiempina vuosina, siksi tavoitteet olivat lähinnä testata omaa suorituskykyä ja kokeilla jotain uutta.

Vuonna 2019 uutta oli: 

- hiihtomäärän lisääminen ja ihan ekat hiihtokisat sitten peruskoulun.
- ensimmäinen virallinen ultramatka poluilla (ja ylipäätään eka ultrajuoksu) Nuts 55 km.
- uusi juoksija saatiin perheeseen kun ukkokulta ryhtyi hölkälle minun kanssa tammikuussa. Varovaisen alun jälkeen juoksumäärät nousivat maltillisesti. Koska Tonin päälaji on sulis, ei ollut tarkoitus maratoonariksi ruveta, vaan tehdä sulista tukevaa lenkkiä. Tonille kertyi tästä huolimatta juoksukilsoja vuoden aikana yli 500 km! Juoksukunto koheni silmissä ja polkujuoksuakin tuo kokeili. Tehtiin mukavia lenkkejä kimpassa ja erikseen. Muutama pelikaverikin lähti Tonin messiin lenkille, eli propagandakoneisto toimi :)
- melonta sai sydämmeni sykkimään vuonna 2019. Ostin itselleni kajakin, ja pääsin melomaan sekä itekseni, että perheen kanssa. Perheessä oli siis kajakki jo ennestään, mutta uuden kajakin hankkiminen mahdollisti kimppalenkit niin Tonin kanssa kuin lasten.
- fyssarijumppa oli myös uutta ja sai alkunsa takareisi/pakaravammasta, joka vaivasi heinäkuusta eteenpäin koko loppuvuoden. Jumppa ja kortisoni on auttanut, mutta edelleenkään jalka ei ole ihan samassa kunnossa kuin ennen vammaa. Toki voimatasapaino on vähän parantunut, mutta pakaran kirraus venytyksessä on edelleen arkipäivää. Jälkikäteen viisaana suosittelen käymään fyssarilla kysymässä jeesiä jo ennen vammoja.
- lamppulenkit ja hiihdot! Ihan sairaan hauskaa! Sen lisäksi että luonto on mahtavan, ja ihan erilaisen näköinen lampun valossa kuin päivänpaisteessa, tästä teki juhlan se, että ylitin omat pelkoni. Olin ollut ihan varma että en koskaan uskalla mennä yksin pimeään metsään lampun kanssa. Tai hiihtää lamppu otsalla yksin pimeää latua. Rapiseehan siellä metässä joskus, mutta yhtään karhua en ole vielä nähnyt. Muutaman jäniksen kylläkin tuijottavan minua silmät lampun valossa kiiluen pellon keskeltä.

Aiemmilta vuosilta tuttua oli liikkumisen ilo, ulkoilun halu, onnellinen uupumus kovan treenin jälkeen ja innostuminen siitä kun näki kaverin onnistuvan suorituksessaan tai löytävän liikkumisen ilon. Toki elämässä on muutakin kuin liikunta, mutta on se liikunta vaan ihan hitsin kivaa. Ja tällä foorumilla keskitytään sen ylistämiseen.

Kuvakooste vuodesta 2019

Edellisen vuoden tapaan vertailevaa dataa kilsoista ja tunneista:

2019: Juoksu 1407 km, 155 h / Pyöräily 2260 km, 92 h / Uinti 60 km, 20 h / Hiihto 441 km, 46 h / Yht. 432 h
2018: Juoksu 1146 km, 119 h / Pyöräily 4002 km, 167 h / Uinti 153 km, 52 h / Hiihto 200 km, 23 h / Yht. 482 h

2017: Juoksu 1234 km, 126 h / Pyöräily 3400 km, 139 h / Uinti 128 km, 45 h / Hiihto 0 km / Yht. 372 h

2016: Juoksu 1309 km, 143 h / Pyöräily 2469 km, 103 h / Uinti 123 km, 46 h / Hiihto 0 km / Yht. 381 h
2015: Juoksu 1100 km / Pyöräily 459 km / Uinti 30 km / Hiihto 61 km / Yht. 251 h
2014: Juoksu 901 km / Pyöräily 289 km / Uinti 8 km

Noista luvuista näkee mukavasti missä ne vuoden liikunnalliset tunnit on vietetty. Painotus on vaihdellut vuositasolla jonkin verran.

Vuosi 2020 ja alkanut vuosikymmen, mitä lie tuovat tullessaan. Alkaneelle vuodelle on jo muutama kisalippu hankittu. Tammikuulla käydään tyttöporukalla Himoksella juoksemassa yö- ja päiväpolkuja, toukokuussa juostaan taas Nutsia 55 kilsan verran, ja tämän vuoden syksylle siirtyi viime syksyn Nuuksion pitkä polkukisa sen minun jalkavamman vuoksi. Eli polkuja ainakin tiedossa. 

Olen kovin datanomi mitä tulee urheiluun, ja kuljen Garmin tiiviisti ranteessa yötä päivää. Sen lisäksi että tutkailen sen antamaa dataa, olen linkittänyt sen Stravaan. Tuli pikkiriikkisen innostuttua tuossa viime vuoden viimeisellä viikolla niistä Stravan "palkintopokaaleista".... Keksin vielä kolme päivää ennen vuodenvaihdetta, että jos juoksen puolimaran, niin saan virtuaalimitalin. Juoksin siis puolimaran. Luonnollisesti. Huomasin myös, että jos teen vielä 300 nousumetrin lenkin, saan myös toisen mitalin (vähintään 2000 nousumetriä joulukuussa). No tuo puuttuva pikkunousu toteutui tosi kätevästi paikallisen vesitornin mäessä hölkkäilemällä mäkeä edestakaisin :) Eli kun kärpänen on purrut, olen jo kuitannut tammikuulle useammankin Strava-tehtävän ja odottelen mitalisadetta tänä vuonna kuukausittain. 

Virallista ohjelmaa ei edelleenkään ole, ja taidan tässä kohdin jatkaa vielä teemalla mennään sinne minne mieli vie. Urheilua fiilistellen ja omaa kroppaa kuunnellen. Vuosikymmenen mittakaavaa en tässä kohdin ajattele. Varaan itselleni mahdollisuuden muuttaa suunnitelmaa (tai sen puutetta) ihan koska tahansa. 

Hyvää alkanutta vuotta sinullekin, toivottavasti löydät ilon sinulle tärkeän harrastuksen tai teeman parista tänäkin vuonna!