Aloitan taas tapani mukaan kuvalla jossa olen päässyt maaliin ja kerron sitten miten sillä lailla pääsi käymään.
 |
| Maalissa. Takana kaveri jonka kanssa juoksin maaliin ekalla maratonillani Mäntsälässä 12.11.2016 (Miikka) |
Miksi maralle ja miksi juuri nyt (miksi ei)?
Syksyn pitkä polkukisa kolkuttelee ovella ja samalla pienet jännityksen käpälät ovat alkaneet kouria vatsanpohjaa. Syyskuun kisa on pitkä, pidempi mitä koskaan ennen olen juossut. Rata on vaativaa Nuuksion maastoa. Vanha vaivani (joka on suurella todennäköisyydellä Hamstringin syndrooma ("lue tästä lisää Hamstringista") äityi kesällä aikamoisen kivuliaaksi. Se ei ole aiemmin haitannut arjessa, ainoastaan juilinut ja kirrannut takareittä ja pakaraa ylämäkijuoksussa ja venytellessä. Vaan nyt se ärtyi jostain ja itse vielä kiusasin sitä lisää vastoin parempaa tietoa venyttelemällä väärin. Alkoi tehdä istuminenkin jo kipua, samoin reipas kävely. Jalkaa tulisi lepuuttaa, toisaalta yksi pitkä lenkki pitäisi saada tehtyä ennen syyskuuta. Voisiko se pitkä lenkki olla maraton, jos sitä maraa ei juoksisi ennätysmielessä vaan pitkiksenä? Elämä on täynnä valintoja.
Kävin jäsenkorjaajalla ja kävin hierojalla. Jalkojen lihaksia ja kireyksiä käsiteltiin auki. Se helpotti menemistä vaikka vaiva ei poistunut. Oli puhe että varovasti voi ja tulee liikuntaa tehdä. Ei repiviä liikkeitä kuitenkaan. Kaivelin siis juoksukalenteria ja bongasin Paloheinässä juostavan Masokisti-kisan, jossa olisi maraton tarjolla suhteellisen tasaisella reitillä ja pienellä siirtymällä kisapaikalle. Lopullisen päätöksen maratonille lähtemisestä tein vasta edellisenä iltana (toki varmuudeksi tankkailin perjantaina jo päivällä vähän hiilaria että jos lähtö tulee niin ei tartte ihan ilman tankkausta startata... :)) Näin siis päädyin lauantaina klo 10:10 startanneelle Masokistin minille. Lisätietoa kisasta ja järjestäjästä löytyy tästä linkistä "Peräkylän ponnistus"
 |
| Ennen starttia. Takana näkyy huoltopiste joka saa minulta täydet pisteet! |
 |
| Kisanumeroa vastaavalla numerolla merkattu muovimuki toimi koko kisan ajan nimettynä juomamukina. Kisan teemana oli ympäristöystävällisyys. Respect! Juuri näin! Toimi tosi hyvin tällaisessa pienessä kisassa jossa sama huolto palveli joka kierroksella. Ei kertsimukeja ollenkaan. |
 |
| Maaliin päästyä sai palkinnoksi hienon mustan kangaskassin järjestäjän sloganilla. |
Jännitystä oli ilmassa. Ärtyykö jalka pitkästä lenkistä? Miten menee maran mittainen lenkki ilman varsinaista maralle valmistavaa harjoittelua? Kovin lämmin päivä tulossa, helle on minulle myrkkyä juoksussa, kuin mie kestän? Tuleeko vatsavaivoja? Saanko energiaa uppoamaan juoksun aikana?
Miten meni noin niinku omasta mielestä?
Olin ajatellut että hölkkäilisin maran reiluun neljään tuntiin. Ajatuksena oli, että neljä ja puoli tuntia olisi aika jota en haluaisi ylittää. Toki annoin itselleni tilaisuuden myös hekumoida ajatuksella hyvästä ajasta, mutta tiesin että kuuma päivä ja vähäinen maralle valmistava treeni tekisivät tuosta haaveesta aika utopistisen. Samoin liian raskaasta lenkistä palautuminen voisi kestää turhan pitkään.
Kun maralaiset aloittivat vähän kympin jälkeen urakkansa, olivat 100 km juoksijat olleet radalla jo yli kaksi tuntia. Tässä kisassa tahkotaan noin kahden kilsan mittaista soratielenkkiä niin kauan että tarvittava matka on juostu. Järjestäjä mittaa kierrokset mikä on tosi hyvä, koska tuolla matkalla sekoaisi laskuissa ihan varmasti. Toki lähes kaikilla oli ranteessa myös oma mittari.
Lähdin omaa tasaista vauhtia liikkeelle. Alkuun reilusti alle kuuden minsan kilsavauhtia, mutta päivän mittaan vauhti hidastui kun tyttö lämpeni ja voimat vähenivät. Onneksi osa reitistä kulki metsän keskellä, joten paahtavassa auringonpaisteessa ei tarvinut juosta kuin vajaa puolet kierroksesta. Oli oikeestaan tosi kiva juosta lyhyttä kierrosta, sillä reitillä oli koko ajan porukkaa joka meni ohi tai jota pääsi ohittamaan. Oli juttuseuraa jos niin halusi, ja huoltokoppi vilvoittavine jäävesineen ja lumisankoineen sekä maittavine eväineen oli käytössä vähän väliä. Minua ei haitannut yhtään saman lenkin kiertäminen. Lenkki jakautui minun päässäni kolmeen osaan. Kierroksen alkuosa jossa oli aina kivasti virtaa huollon jälkeen, peltoaukea jossa oli tosi kuuma ja jonka lopussa oli pieni nousu, ja kierroksen loppupätkä jonka päässä oli taas huolto. Tällä jaolla kilometrit ja kierrokset rytmittyivät kivasti.
 |
| Alkuun kolme pikkukierrosta, ja sitten vajaan 2 km lenkkiä kunnes mara tuli täyteen. |
 |
| Kuvakaappaus säätiedoista siinä kohdin kun tulin maaliin. Siinä on 7 astetta liikaa ja vesi puuttuu. |
Ekat 20 km menivät oikein mukavasti. Alussa vähän jäykistellyt jalka vetreytyi ja tossu nousi suht kevyesti. Odottelin kolmenkympin seinää joka maralla kuulemma aina tulee vastaan. Tällä reissulla vauhti kyllä hyytyi tuossa vaiheessa, mutta seinää ei tullut. Kun pääsin kilsaluvuille 35, niin aloin laskea kilometrejä alaspäin. Enää 12 km, enää 8 km, enää pari kierrosta. Raskaaksi kävi tossu täytyy myöntää. Ajatuksena ollut reipas pitkis oli muuttunut maratoniksi jossa rauhallisesta vauhdista huolimatta sykkeet olivat korkealla ja voimat hupenivat. Maailman kaikkien aikojen parhaat eväät joita järjestäjä oli laittanut tarjolle, eivät meinanneet enää viimeisillä kierroksilla maistua koska olo oli kuumasta niin tukala. Niin ja siis eilenhän ei edes ollut superkuuma - mie vaan en kestä lämpöä juuri ollenkaan. Minulle mukavin lenkkisää on noin 15 astetta ja pientä tihkua.
 |
| Karssua, banskua, appelsiinia, pipareita, suklaata, rusinoita, sipsejä, limua, jäävettä, urheilujuomaa ja suolakeksejä. Vau! |
 |
| Sangollinen lunta jota voi napata kourallisen ohimennessään ja laittaa vaikka puseron kauluksesta sisään. Vauvau!! |
 |
| Nää oli varmaan 100 km juoksijoille tai järjestäjille :) En osallistunu tuon syömiseen vaikka se tosi herkulliselta tuoksuikin. |
Maalissa olin ajalla 4:27:41. Pääsin siis tavoitteeseen, mutta itse tekemiseen en ole järin tyytyväinen. Toisaalta voi ajatella että tämä oli minulle hyvää harjoitusta lämpimässä juoksemisesta.
 |
| Hieno Tiplomikin tuli maalissa kangaskassin lisäksi. |
Paloheinän majalla kävin suihkussa ja vaihtamassa puhdasta päälle. Lompsin vielä takaisin kisakeskukseen kiittämään vuolaasti järjestäjiä. Huolto oli täällä timanttia! Ja ihanata porukkaa oli huollossa ja reitillä. Mahtava pieni kisa ja tosi mukava tunnelma.
Minun kymmenen maraa listattuna aikajärjestyksessä:
#1 Mäntsälä Maraton 12.11.2016. Mun eka ja suuri unelmien täyttymys. Mie pystyin siihen!
#2 HSM 23.4.2017 Neljän tunnin alitus! Hyvä mie!
#3 Mäntsälä Maraton 28.5.2017 oma reittiennätys tällä radalla. Kuuma päivä. Rankkaa.
#4 Challenge Almere TRI täysimatka 9.9.2017 Maraton osana kisaa. Vatsavaivoja matkalla.
#5 Mäntsälä Maraton 28.10.2017 Loskamara. Raskas.
#6 HSM 22.4.2018 Oma maraennätys parani taas! Hyvä fiilis.
#7 IM Kalmar TRI täysimatka 18.8.2018 Maraton osana kisaa. Tiukkaa teki.
#8 Mäntsälä Maraton 18.11.2018 Oma reittiennätys mukavassa seurassa juostuna.
#9 Nuts Karhunkieros 25.5.2019 Polkujuoksu-ultra 55 km.
#10 Masokistin mini 10.8.2019 Pitkiksenä juostu. Kuuma keli.
Eihää tässä ole tarkoitus maraton-keräilijäksi ruveta (vissiin), mutta hauska on laittaa marat listaan ja muistella samalla millaisia reissuja on tullut tehtyä. Yhtään tosi helppoa ei ole listalla ollut, mutta jokainen omalla tavallaan ainutlaatuinen. HSM marat on olleet nopeita ja tuloshakuisia. Mäntsälä Marat itse järjestettyjä ja siksi jänniä, TRI kisoissa juostut marat raskaita koska alla on jo pitkä päivä töitä uinnin ja pyöräilyn parissa. Polkuhommelit on minulle uusi aluevaltaus, ja tuo Masokistin mini jää muistiin tunnelmaltaan ja huollon timanttisuuden vuoksi.
Summa summarum: ei pöllömpi reissu. Antoi toivoa sen suhteen että jalka kestää pitkää lenkkiä. Ainakin tasaisella. Ja pää kestää myös pitkää lenkkiä vaikka lenkki käy raskaaksi kelin tai väsymyksen vuoksi. Eipä muuta ku iso peukku Peräkylän Ponnistukselle ja minulla harjoitukset jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti