Treenileiri Vuokatissa

Edellisessä postauksessa kirjoittelinkin että sain tilaisuuden lähteä treenileirille Vuokattiin hyvin urheilullisessa seurassa ja mahtavien treenimahdollisuuksien pariin. Ensimmäisenä perilläolopäivänä kisasin Vuokattihiihdon 20 km osuudella. Ei siitä sen enempää, kisatunnelmat on jo kirjoiteltu ylös. Pieni yhteenveto on kuitenkin kiva viikosta pistää muistiin, siitä seuraavaksi.

Se olis siitä meidän mökin naapurista. Latu on just ajettu ja hiihto saa luistavan lähdön

Latua olisi tarjolla. Helppoa ja vaativaa. Minä keskityin helppoihin.

Pe 15.3. - la 16.3.
Perjantaina lähtö klo 9:00 Mäntsälästä ja noin 6 h ajomatka Vuokattiin + lounaspaussi matkalla. Lauantaina kisapäivä. Kisan jälkeen soppaa kisakeskuksessa ja suihkun kautta pienelle huilitauolle. Illalla vaihdettiin verkkarit farkkuihin ja käveltiin Katinkultaan pitsalle. Taidettiin siinä joku ruokajuomakin kilauttaa tapahtuman kunniaksi. Saatiin minun ja Railan seuraksi Jaana, joka on Railan tuttuja, ja asuu Sotkamossa. Jaana oli kisassa kolmenkympin lenkillä huoltopisteellä auttelemassa. Kunnia talkooväelle! Illallisen jälkeen tehtiin tämän paikallisen oppaan kanssa kierros Vuokatin ja Sotkamon nähtävyyksien äärelle. Huomaa että urheilijan ruokajuoma on niin laiha että autolla voi lähteä reissuun ruokailun jälkeen :) Iltahan oli jo pimeä ja kaupat kiinni. Jaana kehotti meitä vierailemaan jonakin päivänä kenkäkauppa Saastamoisella. Siinä on liike jossa on jonkin verran kenkiä! Mitä sieltä ei löydä, ei ihminen tarvi. Ilta venyi suht myöhään (suhteellista tietty, tässä tapauksessa myöhään oli noin klo 23), ja uni maistui hyvin kun petiin lopulta kaatui.

Su 17.3.
Kisapäivän jälkeen oli kiva tehdä helppo ja stressitön parinkympin pertsailu jäällä aurinkolatua mukaillen. Ei mäkiä tälle päivälle. Keli oli harmaa ja mittari näytti plussaa. Luisto ladulla sen mukainen. Mieli oli kuitenkin iloinen ja rento hiihto teki hyvää. Raila oli mukana hiihtämässä. Minähän pertsailen ainoastaan, Raila taas mielummin vapailee luistelutyylillä. Oli se hyvä että Railalla oli vähän pidempi kisamatka takana ja latu oli pehmeä. Malttoi siis minun vaudissa suksia.

Kyllä, pysyn merkatulla ladulla! Uinti on sitten erikseen uimahallissa

Lounaalle mentiin urheiluopistolle alkuiltapäivästä. Hyvät pöperöt oli tarjolla ja ruoka kyllä maistui. Taisin ahmia aika annoksen ja olin valmis päikkäreille ruokailun jälkeen... Pieni lepo tekikin hyvää, ja veri veti illaksi vielä Katinkullan kuntoaltaaseen uimahommiin. Kävin kelailemassa 3 km rauhallista vauhtia ja käsiä tunnustellen. Lykkimishommat ladulla ja vapaauinti altaassa käyvät osin samoihin kohtiin kropassa.

Ma 18.3.
Maanantaina otin myös tasaisen maaston hiihtolenkkiä aamuun. Olin ajatellut tehdä pidemmänkin lenkin, mutta edes pienet eväät eivät saaneet ajatuksia pois opiston herkkulounaasta, ja päätin lopettaa aamulenkin kuitenkin jo reiluun kahteenkymppiin. Tuttuun tapaan pieni lepo päivällä, ja illalla uusi treeni. Illalla käytiin Railan kanssa suksimassa kisakeskuksen puolelle ja rinteiden alle. Minä harjoittelin (henkistä tukea) mäkimaaston hiihtelyä ja yritin pitää vähän pienempää ääntä alamäessä kuin kisassa. Raila jatkoi vaarojen puolelle ja minä heitin vielä pienen lenkin tasaisemmalla. Vähän kerrassaan tätä mäki-siedätystä...

Pienet eväät aurinkoladun varrella olevalla kodalla.

Ti 19.3.
Ilma oli harmaa ja mittari jälleen plussalla. Tällä kertaa se oli hyvä asia. Ainakin minulle. Päivän ohjelmassa oli nimittäin tehdä 30 km kierros vaarojen ympäri. Vaikka iso osa reitistä on merkattu helpoksi, tällaiselle mäki-panikoijalle oli apua siitä että latu oli nihkeä eikä vauhti kasvanut alamäessäkään liikaa. Vastapainoksi saatiin tietty raskas treeni kun kaikki kilsat ja metrit piti tekemällä tehdä. Erityisen raskas latu oli Railalle, joka oli luistelusuksilla liikkeellä. Luistelu-ura upotti oikein kunnolla ja teki hiihdosta raskaan. Muutama juoma- ja protskupatukkapaussi pidettiin, mutta muuten puskettiin menemään. Vauhti oli säänmukainen, ja aikaa meni ladulla lähes kolme ja puoli tuntia. Mutta voit arvata että taas oli ruoka mielessä kun ladulta tultiin ;) Tämä reissu oli viikon parhaita.

Illalla tein vielä pienen palauttavan kävelylenkin mökin lähimaastoihin. Olen ehkä joskus tunnustanut, että minäkin olen Pokeilija. Kerään siis (lasten kanssa ja ilman) Pokemoneja. Iltakävelyllä tein hyviä löytöjä Katinkullan alueelta. Yhden kaverini kuvasinkin lenkin varrella.

Pokemon ystäväni Dialga kuvattuna Katinkullassa :)

Ke 20.3.
Helppoa hiihtoa järven jäällä aamusta. Aamuisin latu oli vielä vähän napakampi ja juuri latukoneella ajettu. Pääsin siis lykkimään tasatyönnöllä pitkiä matkoja. Päivää kohti keli lämpeni ja latu pehmeni. Pari tuntia ja reilu 20 km mittariin. Tuttu opiston lounas tänään jo ajoissa, ja siitä lähdettiin Sotkamoon katsomaan sitä Saastamoisen kenkäkauppaa. Ja totta se oli mitä kaverit sanoivat. Ihan ainutlaatuinen paikka. Minä en ole kenkäihmisiä, mutta vaikuttunut olin silti. Niin ja olenhan minäkin sen verran kenkäihmisiä, että ostin paikallisesta urheiluliikkeestä hyvästä tarjouksesta itselleni uudet Nimbukset. Miten malttaakaa odottaa seuraavaa juoksulenkkiä!

Ihan vaan muutama kuva Saastamoiselta. Näitä piisaa todella paljon lisää...

Ja minun uudet Nimbukset. Nam.

Illalla kävin taas Katinkullassa uimassa. Tein 500 metrin vetoja kuusi kertaa, eli mittariin tuli kolme kilsaa. Olkapäissä ja lapaluissa alkoi kieltämättä tuntua viikon hiihdot ja uinnit. Se oli kuitenkin hyvää ja tervettä väsymystä, mikään paikka ei kipuillut siten että pitäisi olla huolissaan. Allasta kun ui päästä päähän ja mittari hoitaa matkan laskemisen, niin on hyvää aikaa miettiä syntyjä syviä ja tulevia treenejä. Sain päähäni ajatuksen että reissun viimeinen hiihtopäivä olisi kiva viettää "all in"-tyyppisesti ladulla. Murskata viime vuoden matkaennätys ja hiihtää itsensä ihan loppuun. Huvinsa kullakin...

Katinkullassa on myös kuntosali, suliskenttiä, tennniskenttiä ja ties mitä muuta. Tietty kylpylä ja kuntouimarata 25 m.

To 21.3.
Reissun viimeinen hiihtopäivä alkoi aikaisin. Perjantaina olisi paluupäivä ja ajelua takaisin kotiin. Mökki tulisi luovuttaa jo aamusta. Tänään annetaan siis kaikki mitä on vielä kropassa jäljellä. Lähdin tahkoamaan aurinkoladun lenkkiä - taas, voisi joku ajatella. Minä en kyllästy nopeasti saman reitin kiertämiseen, ja järkeilin, että hiihtämällä helppoa ja tuttua reittiä, säästän energian hiihtämiseen, en tarvitse sitä sen jännittämiseen millainen mäki edessä on.

Koska meidän mökki oli noin 50 metrin päässä ladusta, lähdin reissuun ilman eväitä ja juomaa. Mökille tein eväät ja mehut valmiiksi, sekä kasan vaihtovaatteita, jos pitäisi vaihtaa päivän aikana kuivaa puseroa päälle. Ajatus oli, että teen sopivin välein muutamia huoltopausseja omalle mökille.

Ekan paussin pidin kun matkaa oli mittarissa 19 km. Mehua, banskua ja suklaapatukka (pitää sitä vähän herkkuja syödä). Aikaa paussiin meni noin 15 min. Takaisin ladulle ja tuttuja reittejä välillä eri suuntaan. Ladulla oli jonkin verran väkeä ja sehän oli mukavaa. Hiihtokansaa oli vauvasta vaariin, usempi koirakin oli ladulle päässyt.

Toisen paussin pidin 38 kilsan kohdalla. Vaihdoin tässä kohdin kuivan puseron ja takin päälle. Myssyn ja hanskat vaihdoin myös hiettömiin. Pienen välipalan jälkeen pääsin taas ladulle noin 20 min. paussilla. Matka ja viikon treenit alkoivat jo tuntua, mutta mieli oli täynnä tarmoa. Tuli mara täyteen, tuli 50 km täyteen. Matkaennätykseni on viime vuodelta juurikin 50,1 km ja se ylittyi. Jossain vaiheessa mielessä käynyt kuudenkympin lenkki piti kuitenkin hylätä, ja lopulta kaarsin "maaliin" ajalla 5:07 ja kilsoilla 55,11 km. Kokonaisaika paussien kanssa oli 5:42 h. Tänään loppui veto tuohon. Onnellisena ja kaikkeni antaneena lompsin mökille ja saunaan. Yes!

Päivää kohti latu alkoi pehmetä. Hiihtäjä pysyi tiukkana ;)

Raila halusi valmistaa meille illallisen, ja hyvän illallisen valmistikin! Uunilohta ja vuohenjuustoa. Salaattia ja maistuvat ruokajuomat. Jälkkäriksi jätskiä ja vadelmia - nam! Kiitos Raila. Kilautettin siinä kippikset ihanan reissun kunniaksi ja kaaduttiin sohvalle huilimaan hyvän ruoan jälkeen. Myöhemmin illalla tehtiin vielä muutaman kilometrin kävelylenkki että saatiin jalat palautumaan. Vettä satoi taivaan täydeltä ja kaduilla oli isoja lätäköitä. Kyllä se vaan on kevät tulossa ja ladut sulavat alta. Kiva sekin, vaikka haikeaa on hiihtokin tältä keväältä lopetella. Minä olen huono lähtemään pidemmälle treenireissuille ja Mäntsälässä ei taida oikein ladulle enää päästä. Josko vuoden lopussa vielä säät sallivat niin jokun hiihtokilometrin ehkä tälle kalenterivuodelle vielä saa.

Kyllä maistuu! Kiitos Raila

Summa summarum. Viikon saldo oli 184 km (18 h 50 min) hiihtoa ja 6 km (2 h) uintia. Ihania maisemia, vaikka kyllä aurinko olisi niitä vielä korostanut jos aurinkoa olisi enemmän nähty kuin ehkä yhteensä noin tunti. Ulkoilua, hyvää seuraa ja maistuvaa ruokaa. Lepoakin. Kyllä näitä täytyy saada lisää! Kalenterivuodelle 2019 hiihtokilometrejä nyt yhteensä 340 km. Viime vuonna 200 km. Tarkoitus oli viime vuoden kilsat ylittää ja se on tehty. Jollekin tuo määrä olisi tosi vähän, toiselle ihan mahdottomasti. Minulle jokainen kilometri on ollut mieluisa ja tervetullut.