Kalmaria odotellessa...

Kesäloma alkoi mukavasti reippaillen fillarilla Mäntyharjulla, kts. edellinen postaus. Siitä alkanut kolmen viikon loma meni helteisissä merkeissä, perheen kanssa, mökillä, ja urheillen. Ihana loma, ihanat kelit. Vaikka helle ei todellakaan ole minun juttu ainakaan juoksussa, niin olen yrittänyt löytää siitäkin positiiviset puolet. Kun juoksen aivan läkähdyksissä kuumuudessa, niin kylläpä se juoksu sitten kulkee ja on tosi kivaa kun asteita on vaan minun suosikkimäärä eli viisitoista. Se on minun termostaatti tottunut viileään ja puhkuu ylikierroksilla kun lämpöä on päälle kaksikymmentä, puhumattakaan kolmestakympistä.

Mutta siis, kesälomallakaan ei passannut unohtaa että Kalmarin IM täysimatka häämöttää elokuun 18. päivä. Toisaalta tuon ajatuksen ei voinut antaa vallata mieltä ihan kokonaan. Perusharjoittelun ohella otin siis ohjelmaan myös muuta kivaa kesätekemistä. Lisäksi treenit eri "kylillä" maustoivat sporttisettejä mukavasti. Mökkeillään Kotkassa, ja vaikka siellä suunnilla on tullut liikuttua jonkin verran (sekä nuoruudessa, että nyt urheilun myötä viime vuosina) niin onhan se kiva lähteä lenkkipolulle taas jostakin muusta osoitteesta kuin omalta kotiovelta, josta lenkille tulee lähdettyä muuten koko vuosi.

Itse asiassa jäin lomalla pohtimaan, että pitänee kotipuolessakin lähteä vaan välillä vähän eri reiteille, vaikka se sitten tarkoittaisikin jonkinmoista autolla ajelua (jota vastaan kyllä periaatteessa olen milloin se ei ole pakollista)

Tässä kuvakooste lomaviikkojen mieleenpainuneimmista treeni- ja reippailureissuista :)

Kotkassa pyörälenkillä. Kotka - Pyhtää tie 140 - Tie 3562 Muhniemeen - Tie 354 ja tietä 357 Susikosken kahvilan kautta takaisin Kotkaa kohti. Kilsoja 74 ja oikein mukava kokemus. Erityisesti Valkumusan kansallispuiston ohi menevä Vastilantie oli aivan ihana ajella. Liikkeellä myös motoristeja. Autoja melko vähän. Ötököitä hirveesti jos yhtään pysähtyi. Maalla ollaan.

Susikosken kahvilassa jätskiä ja kylmää limua - nam. Mukana oli kyllä kaksikin pullollista juomaa. Vettä ja urkkajuomaa, mutta nehän lämpenivät samaa tahtia kuin kuski. Kylmä juoma raikasti olon pitkäksi aikaa sisäisesti. 

Puistolan kentällä lasten kanssa treeneissä. Yläasteella mie ja mun luokkakaverit juostiin ja hypättiin täällä pituutta, ja nyt taas sama paikka :) Olisin voinut vannoa että kenttä on päällystetty, mutta eipä ollut, eikä ole koskaan kuulemma ollut. Niin se aika kultaa muistot. Sora vaan pöllysi kun minä tein 400 m ja 200 m vetoja kenttää ympäri. Lapset pääsivät leikkimään sillä välin nurmelle asennetuilla sadettimilla. Kävin itsekin viilentämässä oloa sen alla hetken. Hauska reissu vaikka pölyä saikin pestä tämän jälkeen joka paikasta. Bonuksena kentän pukkaritilat jotka olivat auki. Saatiin vesitäydennystä, päästiin pesulle ja toilettiin. Kiitos Kotkan kaupungille tästä mahdollisuudesta.

Juoksuvetojen jälkeen tankattiin paikallisessa Mäkkärissä ja sitten mentiin "maakkiin" pulikoimaan. Kotkassahan on 50 metrin ulkoallas. Myös sisäaltaat olivat auki, mutta kyllä myö oltiin ulkona ku kerran tarkeni olla.

Sit miun tän kesän suosikki! Melonta. Mökillä on ollut Tonin kajakki jo monta vuotta, yli kymmenen ainakin. Se on ollut minun toimestani hyvin vähällä käytöllä. Johtuen suurimmalta osin avoveden kammostani, luulisin. Nyt rohkaistuin ja tein kolme lenkkiä. Ensin varovaisen 5 km, sitten jo huolettomamman kympin ja kolmannella 15 km joka alkoi jo vähän tuntua tottumattoman käsivarsissa.  

Tässä nokan edessä kalliot joita pitkin kulkee Kotkan Santalahden luontopolku. Ovat paikanpäällä korkeamman näköiset kuin tässä kuvassa. Kaunis reitti tuo luontopolku, ja kiva oli käydä sitä katsomassa myös meren suunnalta.

Samaisen luontopolun varrelta tämäkin kuva. Poukama Mussalon saaressa, Pitkänperänpohja nimeltään. Poukamassa on ihan rannassa lähde, josta lapsuudessani sai raikasta vettä. Nykyisin lähde on hoitamaton, eikä vesi ole tietääkseni juomakelpoista. Olisihan se ollut nostalgista käydä täyttämässä vesipullo lähteellä, mutta tällä kertaa se piti jättää väliin.

Melonta on kuin uinnin ja kävelyn risteymä. Eteneminen tapahtuu pitkälti käsivoimia käyttämällä, mutta syke pysyy kävelysykkeiden tasolla. Ainakin tällä kuvan säällä ja minun tekniikalla ja lomavauhdilla. Tällä kertaa en siis kilpaillut edes itseäni vastaan, vaan nautin vaan maisemista ja uudesta rohkeasta minästäni joka vedenalaisia kiviä kaihtamatta uskaltautui mökkirantaa pidemmälle :) Josko tätä sorttia teen lisää niin tekniikka varmasti paranee ja vauhti kasvaa. 

Mussalon satamaa laajennetaan, ja tämä nokan edessä oleva komistus näkyy myös meidän mökkilaiturille. Satama ei ole ihan mökin nurkalla, mutta sen verran lähellä, että sen elämää voi sivusilmällä seurailla. Minä menin kajakin kanssa vielä lähemmäs katsomaan mitä sieltä meren pohjasta löytyy. Josko vaikka merirosvojen aarre joka pakottaisi lopettamaan laajennustyöt :)

Ja välillä taas fillarin päälle. Olen muutamana kesänä miettynyt Haminan reissua Kotkasta käsin, mutta aina se on jäänyt. Syynä on ollut jotenkin hankalantuntuinen reitti, erityisesti Karhula-Otsola alueella. Tällä lomalla selätin tämänkin esteen, ja pyöräilin Haminaan. Ja Summaan joka on Haminan kupeessa. Summassa on erään suuren kansainvälisen firman erittäin suuret laitokset. Tuota kylttiä lähemmäs ei päässyt. Kyltti on portin kupeessa, ja portilta ei edes näe laitoksia. Ovat hyvässä jemmassa siis. 

Pyörätie Kotkasta Haminaan oli suurelta osin huonokuntoinen. Se kuitenkin kannatti kestää, kun löysin sen varrelta, ihan Haminan keskustan kupeesta tämän ihanan paikan. Pitäjänsaari on kuin pala koreaa kakkua. Ihania vanhoja taloja ja pihapiirejä. Ihania pikkuruisia sorateitä talojen välissä. Ja kuitenkin pinnotettu tie joka teki saaren ympäri lenkin. Ai että mie sain tästä paikasta iloa.

Lomalla pitää antaa myös lasten päättää välillä jostakin. Muuten ei tarvi, mutta lomalla tarvii. Yksi lomapäivä vietettiin siis Tykkimäellä aamusta iltaan. Tällä reissulla reippailivat vaan lapset ja Toni. Mie kävin muutamassa "lällyssä" laitteessa ja muuten olin kassivahti. Toni vei lapset kiipeilyradallekin. Viettivät siellä puolitoista tuntia ja kävivät läpi molemmat isojen radat. Mie sometin sillä välin. Lepopäivä siis.

Tässä yksi niistä laitteista joihin en todellakaan mennyt. Korkeanpaikankammoisen painajainen. Super-no-no minulle. Toni ja muksut menivät ja pyörivät jossakin tuolla. Otin pikaisesti kuvan ja katsoin sen jälkeen muualle. En vaan pystynyt katsomaan miten oma perhe kieppuu tuolla pilvien välissä.

Viimeiselle lomapäivälle saatiin vielä järjestymään Annin kanssa lenkki josta on puhuttu keväästä asti. Pyöräiltiin kotoa Mäntsälän Haukankierrosta kiertämään. Meiltä kierroksen alkuun tulee 13 km. Haukankierroksen luontopolku kierrettiin sitten kävellen. Pienet eväät ja paljon vettä mukana. Yhteensä pyöräilyä siis 26 km ja viiden kilsan patikointi. Anni halusi testata miten jaksaa, ja hyvinhän tuo jaksoi vaikka kuuma olikin. Tästä taas sata pistettä iloa minulle. Iloa siitä kun saa seurata sivusta kun toinen innoissaan toteuttaa unelmaansa ja onnistuu siinä. 

Patikointireitti kulkee loppupäässä Hunttijärven rantaa pitkin. Käytiin dippaamassa sauhuavat koivet järveen ennen kuin lähdettiin kohti pyöräparkkia ja kotimatkaa. Eihän tuo vesi kylmää ole, mutta virkistävää silti.

Summa summarum, ihana loma. Treeniä tuli kolmelle viikolle reilut 33 tuntia. Aikaa jäi myös veneilyyn, lomailuun, saunomiseen, mökin remonttiin, lepäilyyn ja mukavaan yhdessäoloon perheen kanssa. Tai no, teini ei ollut mukana. Se vahti meidän taloa sen kavereiden kanssa... varmaan ihan hauskaa oli silläkin ;)

Hetki vielä kovaa treeniä ja sitten loppukeventely kohti Kalmaria. Ilolla sinne lähden tekemään elämäni toista täyttä TRI matkaa. Edessä on jälleen kerran itsensä ylittämistä ja varmasti ihan mahtava reissu. Tällä kertaa olo on vähän rennompi (onko se uhka vai mahdollisuus...?) kun tiedän että pystyn tuosta matkasta selviämään mikäli odottamattomia esteitä ei eteen tule. Mutta, Kalmarista lisää sitten kun sen aika on.