Taustaksi sen verran, että ajatus lähti reilu vuosi sitten kehittymään minun päässäni. Olin ilmoittautunut triathlonin täysmatkalle ja olin epävarma pystynkö pyöräilemään niin pitkän vedon. Sitä sitten testailin viime heinäkuussa Mäntsälässä, ja lenkkiseuraksi kutsuin kavereita mukaan. Tässä linkki Mäntsälän tapahtumaan: Mäntsälä 12 h pyöräily"
Mäntsälässä tutustuin Keijoon. Ihan mahtava tyyppi ja hirmuisen kova fillaristi. Vuoden varrella ollaan vaihdettu kuulumisia ja tehty vähän yhteistä businestakin Espanjan fillarileiritysten suhteen. Keijo innostui järjestämään vastaavan pyöräilytapahtuman kotikulmillaan Mäntyharjulla tänä kesänä. Ja mie olin tietty heti että "count me in :)"
Otan tähän alkuun taas tämän loppuhuipennuskuvan ja kerron sitten lisää miten tuo luku mittariin tuli.
 |
Tapahtumapäivänä, joka oli muuten minun eka kesälomapäivä (ukkokulta sanoi illalla että oot sie kyllä pimee kun pistät lomalla kellon soimaan 5:30, toivottavasti tästä ei tule ihan joka-aamuinen tapa) heräilin siis ajoissa, pakkasin kamppeet kyytiin ja starttasin kohti Vihantasalmen Nestettä vähän kuuden jälkeen. Pyöräily oli tarkoitus aloittaa kahdeksalta.
 |
| Perillä kohteessa Neste Vihantasalmi |
 |
| Kauheen Marttamaisesti pakatut kamppeet... |
 |
| Miun Spessu kulki takakontissa pelipaikalle |
Niinhän siinä kävi kuten viime vuonnakin, että reitille päästiin vasta noin 8:10. Aina siinä aamussa on jotain säätämistä, kavereiden moikkaamista ja ohjeiden kertaamista. Mutta siis, klossit kilahti kiinni 8:07 ja matka alkoi.
 |
| Eka setti lähdössä matkaan, muitakin hiipi radalle myöhemmin päivällä |
 |
| Näin pirteenä sitä lähdettiin matkaan. Mie ja Pekkasen Keijo ja Nina |
Säätiedotus oli lupaillut koko viikon milloin mitäkin keliä päivälle. Sadettakin oli lupaillut, välillä koko päiväksi ja välillä muutamaksi tunniksi. Sitä mahdollisuutta silmällä pitäen olin edellisenä päivänä shopannut vielä fillaristin sadetakin. Vaikka tietysti toivoin poutasäätä, niin ehkä vähän toivoin vaikka tunniksi sadetta että pääsen testaamaan uudet vermeet.
Paikalle oli päätynyt lisäkseni ainakin yksi trinisti, ja sehän tiedetään että kyseisen lajin edustajat ovat lähes kulttiporukkaa. Yhteistä juttua riittää... Vain toinen trinisti jaksaa kuunnella sitä loputonta kisoista, varusteista ja treeneistä jauhamista, ja nauttia siitä :) Päädyin siis tietysti heti kärkeen tämän kaverin kylkeen ajelemaan. Ihan vaan tärkeimmät piti heti alkuunsa selvittää, eli mitä kisoja tälle kesälle ja mitkä on todennäköisesti isoimmat haasteet reissulla.
Väki lähti reippaasti liikkeelle ja minä muiden mukana. Se on just niin että kun tällaisen kaikenmaailman pitkiksistä innostuneen päästää laitumelle niin keuliihan se. Otin ekan satkun itselleni ehkä vähän turhankin vauhdikkaasti keskarilla 27,5 km/h. Sykkeet oli kuitenkin ihan ok tasolla, joten annoin mennä. Nappasin vauhdissa vaan protskupatukan ja geelin. Ja urkkajuomaa. Kun satku oli täysi, pysähdyin ekan kerran paussille ja mussutin kananmuna-kinkku-juustoleivän, kahvia ja Pepsiä. Olikin muuten jo nälkä.
Matka jatkui. Ensimmäinen rankempi kohta oli noin 130 km kohdilla. Olisko olleet energiat vähissä vai alkoiko vaan selkää ja jalkoja puuduttaa. Otin paussin (klikka linkki:) Miekankosken ihanaan kahvilaan jätskille. Aivan mahtava kahvila ihan tien vieressä. Toisella puolella torppaa järvi. Sain kahvitteluseuraakin, sillä ohiajavien fillaristien houkutteleminen kaffelle ei vaatinut kovia ponnistuksia. Siinä samalla pestiin pölyt naamasta. Joku järvessä ja toinen naistenhuoneessa. Ihana paikka! Suosittelen!
 |
| 137 km jätskitauko Miekankosken kahvilassa |
Olen aina sanonut että jätski toimii joka vaivaan, ja niin kävi nytkin. Pieni jalkojen lepuutus ja viilentävä Pingviinituutti siivittivät minut uuteen nousuun. Kolotukset jäivät sinne terassille, menkööt siitä tuulen mukana mihin lie.
Reitillä oli mittaa tasan 20 km, ja mukana siis suht pieni määrä ja erivauhtisia pyöräilijöitä. Ei siis juuri peesailtu, ja paussit piti yrittää jotenkin sovittaa yksiin niin että sai juttuseuraa. Minähän olen sosiaalinen kälätin, mutta tykkään myös urheilla itekseni omien ajatusteni kanssa ja just sitä omaa vauhtia. Niinpä tämä järjestely sopi minulle oikein mainiosti. Sain ihania uusia tuttavuuksia, kiitos Nina, Eetu (joka on myös Peter? En päässyt tästä ihan perille, mutta kiva kaveri) ja Rauno. Niin ja tietysti Keijo. Mut Keijo oli ennestään tuttu.
Reittiä kierrettiin myötäpäivään, eli käänökset aina oikealle. Alkuun pitkä pätkä Vihantasalmentietä. Loivaa nousua ja satkun nopeusrajoitus autoilla. Pääosin autoilijat asiallisia. Liikennettä keskellä päivää jonkin verran, muuten suht hiljaista. Muu osuus pienempiä teitä, osa jopa kevyen liikenteen väylää. Kokonaisnousu 13 kierroksella 1451 m. Eli nousua oli, mutta olihan niitä laskujakin sitten. Jossain vaiheessa kyllä tuntui että nousua oli enemmän... varmaan siinä alkuillan tietämissä :)
Yksi rengasrikkokin päivälle saatiin. Lähdettiin kierroksen vaihtopaikalta kolmen porukassa kierrokselle, ja siinä heti pitkällä suoralla kaverilta meni etukumi. Yhteisvoimin saatiin uutta kumia alle ja matka pääsi jatkumaan. Harmittaa että en tullut napanneeksi kuvaa miten meidän asiantunteva varikkotiimi hoiti homman. Keijo ja Eetu hoiti vaihtohomman, minä lainasin rengasrautaa ja hoidin selostushommat.
 |
| Miekan lenkki. Startti ja huolto Neste Vihantasalmi. |
 |
| Oli nousuu ja laskuu reitillä |
 |
| Muutaman munkin syö tuohon kalorinkulutukseen. |
 |
| Päivän helteessä järvi kimalteli houkuttelevasti |
 |
| Pitkää suoraa reitin alusta. Vihantasalmentie. |
Kun täysimatkan kilsat (180 km) oli kerätty mittariin, oli aika pitää taas breikki. Edellisellä kahvipaussilla se toinen trinisti herkutteli ison sokerimunkin. Se jäi kolkuttamaan minun takaraivoon niin houkuttelevasti, että päädyin itse samaan valintaan tällä paussilla. Tuli myös mahdoton hinku saada appelsiinia. Liekö oppinut noilta triathlonreissuilta, niillä kun on juoksuosuudella ollut raikkaita lohkoja tarjolla. Note to myself - pakkaa ensi kerralla omat appelsiinit mukaan. Appelsiinia ei nimittäin joka kahvilasta saa. Otin sitä mikä oli edes samanväristä, maku - limu. Ei ihan sama kuin oikea appelsiini.
 |
| Mie ja Spessu - taas lusmuillaan tauolla! |
Jossakin viiden kieppeillä alkoi sataa. Pilviä oli kyllä pyörinyt ympärillä jo jonkin aikaa, mutta nyt saatiin siis myös vettä. Pitäisi varoa mitä toivoo. No, sain uuden sadetakin käyttöön. Ilma oli edelleen lämmin, joten lyhyillä housuilla pärjäsi hyvin. Takki piti myös tuulta, joten se oli alkuunsa jopa vähän liian lämpimän oloinen vaikka ohut onkin (mainos, ostettu XXL). Sadetta tuli sitten koko loppuillan. Se taukosi välillä pieneksi hetkeksi, ja alkoi sitten taas uudestaan. En nyt juuri häiriintynyt sateesta koska tarkenin hyvin. Vähän se pisti jännittämään isommissa alamäissä että tekeekö tien liukkaaksi.
Vikat kierrokset menin salmiakin, urkkajuoman ja veden voimin. Päätin lähteä viimeiselle kierrokselle ilman paussia kierroksenvaihtokohdassa. Reisissä alkoi jo tuntua, energiat kaikesta mussu-mussuttelusta huolimatta alkoivat olla vähissä ja lämmin suihku kuulostaa maailman parhaalta ajatukselta. Ajattelin että teen vikan kierroksen, tai ainakin viimeiset 10 km loppuverrana. Ajattelin näin luultavasti siksi että saisin itselleni synninpäästön hidastuvasta vauhdista... 250 km kohdalla katselin kuitenkin kellosta, että ei voi hirveesti löysäillä jos haluaa koko setin alle 10 ajotunnin puitteissa valmiiksi. Puskin siis loppuun saakka. Ja voin sanoa että se viimeinen lasku kohti Vihantasalmen siltaa oli kyllä erittäin tervetullut. Pieni iloinen vinkaisu varmaan kurkusta kuului kun sillalle pääsin ja maali oli näkyvissä.
Loppuhuoltona tietty selfie, fillarin pesu (kympin kannussa oli vettä jonka lorotin fillarin päälle että isoimmat sorat lähtivät) ja emäntä järveen seisomaan jalkoineen. Oli tarkoitus antaa kylmähoitoa ja putsia jaloille, mutta eihän tuo lika lähde kuin saippualla, ja vesi oli helteisen alkukesän lämmittämää, joten ei siinä oikein muuta efektiä tullut kuin hauska kuva kaikkensa antaneesta fillaristista seisomassa järvessä.
 |
| Juu, mulla oli säärystimet... |
 |
| Järvessä uitettu emäntä |
Summa summarum: ihan mahtava päivä taas! Vaikka se vie jaloista voimat, se tuo onnea ja onnistumisen iloa päähän ja sydämmeen. Reitillä kävi 17 pyöräilijää. Jotkut tekemässä lenkin, jotkut sitkeästi koko päivän mankeloimassa. Yhteensä kerättiin kilometrejä 2166 km.
Erityiskiitos Keijolle ja kiitokset kaikille muillekin jotka osansa järjestelyihin antoivat. Mäntsälän Urheilijat lainasivat kylttejä radalle ja varmasti monella kotijoukot olivat taustatukena päivän onnistumiselle.
Mie oon niin mukana jos tämä saa jatkoa ensi kesänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti