Tämän kevään teema on ollut tahdonvoima. Viime postauksessa kerroin tahdonvoimalla tehdystä hiihtopitkiksestä, jossa olosuhteet olivat kaikkea muuta kuin optimaaliset. Mutta kun halusin sitä niin vietävästi! Toisen lähes yhtä heikoissa olosuhteissa tehdyn pidemmän hiihdon tein viikko ennen pääsiäistä tuossa meidän lähipellolla. Kiersin vajaan kilsan mittaista vetistä latua mutapaakkuja väistellen 20 km. Luisto oli hyvä kuin eteisen matolla olis hiihtänyt! Niin ja sillä kerralla latu oli kumminkin ajettu. Olihan myös se kerta, tosin lyhyempi hiihto, kun latu oli ajamatta. Ite availin ensin pari kierrosta ja sitten hiihtelin vielä joitakuita kierroksia "ajetulla" ladulla :)
Eilen tahdonvoimaa koeteltiin treeniporukan kesken tehdyssä juoksutreenissä. Jos ulkoilit eilen Etelä-Suomessa, niin tiedät miksi tahdonvoima oli tarpeen! Se oli justiin se Pääsiäinen, kun autoilijoita kehotettiin välttämään paluuliikennettä ja ajelemaan kotiin jo sunnuntaina. Se maanantai kun lunta tuli 15 senttiä tuulenpuuskien säestämänä vaakatasossa. Ihan koko päivän aamusta iltaan. Ja meillä oli ohjelmassa puolimara plus pitkä uinti. Lyhennettiin kyllä reissua vähän, pikkuisen annettiin joustoa itelle. Sinniteltiin reilu 8 km suuntaansa, manattiin lumipöpperöä auraamattomilla teillä ja kauhisteltiin keliä. Ja kun käännyttiin takaisin (vastatuuleen) niin koko karu totuus iski päin kasvoja. Pienet neulanterävät jääpiikit pistelivät silmämunia niin että vesi vaan valui eikä näkyvyyttä ollut sen enempää kuin jos olisi ollut myssy silmillä. Tie oli pöpperöinen ja tuoreen lumen alla oli paikoin jäätä. Oli muuten aika lailla viiminen kerta kun juoksen tuollaisessa säässä! Saatiin mittariin kuitenkin 17 km työllä ja tuskalla. Ja silmät siihen malliin kuin olisi vedetty pullo viskiä. Punoitti meinaan jonkun verran. Uinti olikin sitten homma erikseen ja oikein mukava kokemus. Kuin myös sauna.
Niin ja tahdonvoimalla tuli myös kympin enkka Aktiassa reilu viikko sitten. Tuulinen sää, ruuhkaa alkukilsoilla, ja vuodentakainen itelle kova aika alitettavana. Alusta asti tuntui että ei ole lentoa meneminen. On enemmänkin työstämistä. Meno muuttui puurtamiseksi, vääntämiseksi ja raastoksi sitä mukaa kun kilsoja tuli mittariin. Onneksi tie oli lumeton ja kuiva, eli ilman nastoja päästiin sentään matkaan. Mutta. Se viimeinen kilometri ylämäkeen, vastatuuleen ja voimat miinuksen puolella oli kyllä vertaansa vailla. Ajatuksissa pyöri vaan että "se on nyt tehtävä jos sen haluaa". Ja halusinhan minä. Ennätystä. Neljäkasin alitusta. Ja sen sain. Niukin naukin. Mutta sain. Tahdonvoimalla! Ennätys parani puoli minuuttia.
Ensi lauantaina uidaan taas pitkään. Se on namia! Orimattilasta on varattu rata viideksi tunniksi ja se aika on tarkoitus kauhoa. Valkku pisti siihen alle vielä kympin juoksun. Vissiin että pysyisi jalat kurissa uinnissa ja tekisi kädet reippaammin töitä :)
Huhtikuun lopulla kisakalenterissa onkin (jo perinteeksi muodostuva) reissu HSM:lle marailemaan. Siellä sitten taas kaivellaan se tahdonvoima esiin oikein tosissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti