Mäntsälä maraton - lokakuun loska experience!

Niinhän siinä taas kävi, että kun Mäntsälässä piti juosta maratonia, niin lumi satoi maahan muutama päivä aikaisemmin. Itse asiassa se satoi sinä torstaina kun liikenne oli kaaoksessa ja renkaanvaihdot yötä päivää töissä. Se ei sulanut pois niin kuin olimme toivoneet, vaan se pysyi maassa.

Tällä(kään) kertaa emme siitä lannistuneet, vaan minä pyysin apuun samaa ystävällistä maajussia kuin viime vuonna, ja saimme reitin katve-osuudelle aurauksen. Mutta, edes maajussi ja traktori eivät voi mitään luonnonvoimille! Lauantain plussakeli ja hentoinen tihkusade sulattivat lopun lumen sohjoksi ja vedeksi soratieosuuksilla, ja juoksimme iltapäivän litimärin kengin lits läts veden purskutessa varpaiden välissä noin neljäsosalla reitistä. Muutama kuva siitä myöhemmin...

Iloisempiin asioihin... Osallistujia ilmaantui paikalle yhteensä 28, vaikka keli oli mitä oli. Vesisadetta oli luvattu koko päiväksi. Myös talkooapua oli hienosti. Olli ja Meri merkkasivat reitin aamulla, minä vein kylmäaseman reitille puoli kympiltä, Helena ja Sari tulivat jelppimään ajanottoon, Kalle ampumaan lähtölaukauksen, ja Marianne ja Erika olivat apuna myöhemmin startin jälkeen. Kiitos kaikille!

Just ennen starttia. Allekirjoittanut kertaa vielä tapahtuman säännöt ja toivottaa tsempit osallistujille.

Pieni, mutta monipuolinen juottopiste startti/kierroksen vaihto/maalialueella. Mehua, limua, rusinoita, banaania, pipareita ja suolakeksejä. Niin ja lakua. Ei voi valittaa tarjoiluista... :)

Mussu-mussua maratoonareille

Itsepalvelu - kylmäasema kierroksen (6,2 km) puolivälissä

Kaksi ekaa kierrosta juoksin (ja pulisin) Tiinan kanssa. Tiina teki kovan mara-enkan Vantaalla pari viikkoa sitten, ja oli tänään liikkeellä kahden kierroksen taktiikalla. Alku meni hyvin ja reitti oli vielä jotenkin kunnossa. Loskaa tuli vähän tossuille, mutta varpaat pysyivät vielä melkein kuivina.

Tiina lähti syömään ja muihin menoihin, ja minä jatkoin matkaa yhdessä Kimmon kanssa. Kimmolla oli tähtämessä kokomatka, ihan niin kuin minullakin. Olin haaveillut rennosta, nautinnollisesta pitkiksestä, joka nappiin mennessään toisi minulle henkilökohtaisen reitti-ennätyksen. Vauhti olisi siis vähän kovempi kuin valkun ohjeessa - sori Jarmo ;) No, pitkis siitä tuli, mutta nautinnosta en tiedä, vaikka kivusta nautintoon onkin matkaa pelottavan vähän, jos edes sitäkään...

Kimmo oli kivaa seuraa ja vauhti oli meillä sama. Tai no, Kimmo olisi varmaan juossut nopeammin ilman minua, mutta porukassa oli mukava edetä. Siinä ehdittiin monet kuulumiset vaihtaa kun matkaa taitettiin yhdessä noin 30 km. Puhuttiin muun muassa niistä kuivasukista joille olisi ollut käyttöä, olikohan ne sealskinz-merkkiset tai jotain.

Kentän laitaa kierroksen vaihtumiskohtaan. Vähän lunta, vähän sulaa. Ihan ok.

Kuva ei tee oikeutta loskan ja veden määrälle. Sitä ei voinut kiertää mitenkään.

Tuon lammikon kautta käännös oikealle...

Suuri osa reitistä sentään sula ja lähes kuiva "lammikoton" niin sanotusti

Saatiin seuraa myös Miasta, maraton-ensikertalaisesta. Vedettiin Mian kanssa vuorovetoa. Mia meni edelle aina juottopisteillä, ja me Kimmon kanssa ohitettiin suorilla osuuksilla. Mia meni kevyesti ja helpon näköisesti. Itellä alkoi loskassa juokseminen painaa jaloissa ja oli aika alkaa psyykata itseään ihan huolella. Mietin vaan miten tyytyväinen itteeni olen sitten jälkikäteen kun voin sanoa että en jättäny kesken. Lisäksi oli pidettävä huoli että ne muutamat maratoonarit joita reitillä oli, saavat varmasti marapisteet. Ainakin kolmen oli siis juostava koko matka. Mietin onko tässä mitään järkeä, ja päätin että jos koskaan enää järjestän yhtään maratonia, harkitsen erittäin vakavasti säävarausta!

Viimeiset kaksi kierrosta (12,4 km) meni aika lailla hiljaisuuden vallitessa. Tai no, minä kiroilin välillä ääneen... Tahdonvoimalla mentiin maaliin. Lopussa otettiin vielä ihan karmea loppukiri. Katsoin kellosta että reittiennätys on mahdollinen sittenkin, vaikka jossain kohdin se näytti karkaavan hyvin kauas.

Reittiennätys tuli, oikein yhdeksällä sekunnilla! Olin muistanut keväisen ajan väärin ja luulin parantaneeni aikaa melkein minuutilla, mutta mitä vielä. Ilman Kimmon kannustusta ja kovaa kiriapua olisi jäänyt enkka saamatta. Pienillä marginaaleilla mennään - hah hah!

Maalissa omalla reittiennätyksellä Run Kimmo Run - kannustuksella!

Kun oma setti oli valmis, oli aika odottaa loput juoksijat maaliin, kiittää talkooväkeä, arpoa Kuntokeitaan lahjakortti, siivota paikat ja lähteä kotiin suihkuun ja syömään. Päivä valmis!

Mia ja mie. Mia voitti arvonnassa 1 kk lahjakortin paikalliselle salille, Kuntokeitaalle.

Omat muksut teki enkat myös. Nuorimmainen (Essi 7 v) paransi kierrosaikaa 18 min. toukokuisesta. Keskimmäinen (Anni 9 v) kiersi ekaa kertaa kaksi kierrosta (12,4 km), ja meidän teini (Erika 17 v) oli apuna talkoissa, joka on hieno suoritus teiniltä jolla on ollut kaveri yökylässä edellisenä yönä...

Nyt on aika huilia ja palautua. Mäntsälä maratonien jatkoa mietin vakavasti. Aina on ollut tosi mukavaa, olen saanut ihania uusia tuttavuuksia, omalla kylällä on hauska juosta, mutta veronsa sen järjestäminen aina vaatii.

Sunnuntaina käytiin lätkimässä sulista muksujen ja Tonin kanssa. Meidän Toni onkin pitkän linjan sulis-harrastaja ja kisaaja. Lainasi meille mailat ja pallot, auttoi verkon virityksessä ja opasti alkuun. Hauskaa oli. Teki hyvää sohjojuoksusta kohmeloituneille kintuille. Ja sitä tehtiin sisätilassa, poissa sateesta ja loskasta :)