Olin järjestellyt yhdessä tehotiimin kanssa (Mäntsälän Urheilijoiden yleisurheilujaosto ja sieltä Minttu, Olli ja Helena) Mäntsälän maratonia noin kolme viikkoa. Rekrytoitu talkooväkeä, kyselty meille eväitä ja sponsoreita, tehty reittimerkkejä, etsitty numerolaput ja sitä rataa. Kaikenlaista pientä säätöä ja selvittämistä. Omaa juoksua en ehtinyt jännittää yhtään. Ehkä parempi niin.
Tapahtuma-aamuna alkoi mikrovärinä. Kädet eivät näkyvästi vispanneet, mutta pieni "havina" kävi sisuskaluissa. Meneekö järjestelyt ok, tuleeko väkeä paikalle, jaksanko itse juosta, tuleeko kramppi, olenko kuinka kipeä reissun jälkeen? Mitä patukoita pakkaan mukaan, tarvinko nastat?
Menin urheilukentälle aamulla jo ysiltä - ja mitä näinkään! Talkooväki paiski hommia jo monilukuisena! Huokaus - ihanaa. Minä toivotin paikalle saapuvia kisaajia tervetulleeksi, ja suoraan sanottuna poukkoilin kuin päätön kana ympäri kisatoimistoa ja pihaa. Ja suu kävi taukoamatta :) Aika usein muuten minun suu käy taukoamatta, mutta jännittyneenä vielä sitäkin enemmän...
Väkeä tuli hienosti paikalle, niin lapsia vanhempineen, paikallisia kuntolenkkeilijöitä, kuin SM-tason juoksijoita ympäri Etelä-Suomea. Onko Jyväskylä muuten Etelä-Suomea? No siis, ympäri Suomea. Vau! Osallistujia oli yhteensä 42 joista 16 juoksi maratonin.
Taisin oikein pitää pienen puheenkin ja toivottaa kaikki yhtä lailla tervetulleeksi Mäntsälä maratonille. Tuliko mitään selkokielistä suusta, sitä en muista. Mutta puheen pidin.
Starttilaukaus pamahti klo 10. Huom - mittarit on laitettava päälle.
Ilma oli raikas. Muutama aste pakkasta ja pilvipoutaa. Tiet lumiset ja auratut, eivät liukkaat kuitenkaan. Ei hiekotusta, ei suolaa. Oikein hyvin pärjäsi kesälenkkareilla.
Lähdin omaa vauhtia liikkeelle, mutta lyöttäydyin nopeasti tutun kaverin juoksupariksi jotta pitkä reissu menisi mukavammin seurassa. Suunnitelma oli mennä ekat viisi kierrosta suht kevyesti ja panostaa viimeiseen kahteen kierrokseen. Anneli meidän triathlonporukasta meni justiin minulle passelia vauhtia, molemmin puolin 6:30/min. Pulistiin enempi ja vähempi ja pidettiin vauhtia yllä ekat 30 km.
Anneli veti viisi kierrosta eli reilut 30 km. Minä jatkoin kahdelle viimeiselle kierrokselle yksin. Porukka oli hajaantunut reitin varrelle, ja suuri osa kuntojuoksijoista oli jo maalissa. Yksin lenkkeily on tuttua ja pää kestää saman lenkin kiertämisen. Nou hätä. Vauhtia nostin vaan vähän, jännäsin edelleen koska se seinä tulee vastaan.
Sitä kuuluisaa seinää ei tullut. Matka ei painanut pahasti, koska vauhti oli ollut maltillinen. Polvissa oli tuntemuksia, samoin ahterissa, mutta ei mitään juoksua estävää kipua tai väsymystä missään. Alkoi näyttää siltä että onnistun. Ja alitan viisi tuntia. Niin, olin laskenut että aikani oletettavasti menee jonnekin 4,5 - 5 h väliin ellei mitään kriittistä matkalla käy.
Viimeisellä kierroksella näin selän jota aloin juosta kiinni. Ja sainkin, noin kaksi kilometriä ennen maalia. Eikä ollut muuten ihan tavis-selkä. Se kuului Miikka Bäckströmille (huom, kurkkaa linkistä Miikkan lenkki CV), lähes 800 maratonia juosseelle supermaratoonarille. Juttelin Miikan kanssa sen minkä pystyin. Matka alkoi tuntua koivissa, ja kiritettiin toisiamme sen verran että tilannenopeus alkoi olla minulle haastava. Mutta niinhän sen pitääkin loppukirin kohdalla olla. Maaliin tultiin lopulta yhtä jalkaa ajalla 4:41:51.
Halaus maistui! Mie oon nyt maratoonari, ekani juoksin läpi lumisessa kelissä ja parin asteen pakkasessa. Mutta ihanassa porukassa ja omissa lenkkimaastoissa.
Mukana oli useita mc100.fi kerholaisia ja heiltä sain hyviä vinkkejä ja mahtavaa kannustusta. Joku taisi sanoa että se eka on tärkein, sitten sadas! Katsellaan mihin tossu vie. Nyt kierin onnessani hetken, syön hirveesti ja huilaan.
Kiitokset mukana olleille! Ilman ihan huikeeta talkooapua tämä ei olisi onnistunut. Ilman innokkaita osallistujia olisi matka ollut tylsä ja yksinäinen.
Lisää kuvia ja tunnelmia, sekä tulokset löydät Mäntsälän Urheilijoiden YU-jaoston Facesivuilta "klik" sekä tapahtuman Facesivuilta "klik"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti