keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Uintitempaus tulossa!

Ajatuksissani on jo pitkään muhinut ajatus tehdä uintipitkis. Oikeastaan siitä asti kun ekan kerran 26 vuoteen uin yhdellä reissulla yli kolme kilometriä. Kolmen kilsan kelauksesta on tullut lähestulkoon tapa. Alle sen tuntuu että jäi treeni vajaaksi, yli sen on harvoin aikaa. Kolme kilsaa menee justiin kätevästi tunnissa.

Vuosi sitten ohjelmassa oli 10 x 400 m erivauhtisia vetoja. Nastaa! Pääsin sellaiseen flow-tilaan jonka muistan niiltä ajoilta - 27 vuotta sitten - kun treenasin kilpauintia ja harjoitukset olivat pitkiä ja raskaita. Fiilis että on tosissaan uinut ja se tuntuu koko kropassa. Pisin uintini oli kesällä -89 kun valkku pisti uimaan Kotkan maauimalassa niin kauan kuin jaksaa yhtä soittoa. Uin silloin kuusi kilometriä pysähtymättä. Ja ennen valkun tuloa olin lämmitellyt 500 metriä...

Nyt olen vanhempi ja viisaampi. En yritäkään uida yhtä soittoa uutta ennätystä, vaan uin tankkaus- ja juomataukojen kanssa niin paljon kuin viidessä tunnissa ennätän :) - siis paljon viisaampaa... Haaveilen kympistä, kasiin olen jokseenkin tyytyväinen ja vanhan lukeman ylitän ihan varmasti.



Meidän kylällä ei uimahallia ole, joten pyysin tempaukseen mukaan Orimattilan uimahallin. Varasin radan lauantaille 10.12. viideksi tunniksi ja sovin että pääsen sisään jo ajoissa, jotta varsinaista rata-aikaa jää koko viisituntinen.

Ajatus on - ainakin nyt - että teen 500 metrin rauhallisia vetoja minuutin parin palautuksella. Jos rauhallisella tahdilla ja tauoilla saisi 2,5 km tunnissa kasaan niin loppupäähän jäisi varaa pidemmille pausseille ja hyvälle tankkaukselle.

Mukaan olen pyytänyt triathlonisteja tuttavapiiristä. Mukaan saa tulla itse valitsemakseen ajaksi. Pyritään kuitenkin siihen että radalla on koko ajan hyvin tilaa uida, eli neljä uimaria korkeintaan yhtä aikaa.

Oma valkku on tästäkin päähänpistostani tietoinen ja informoitu :) Ennen tempausta lisätään ohjelmaan uintia jotta kroppa pääsee fiilikseen. Syksy on ollut juoksupainotteinen Vantaan puolikkaan ja oman maratempauksen takia.

Haluan että tempauksellani on muukin tarkoitus kuin itseni voittaminen, joten omistan tämän tempauksen uimataidon tärkeydestä muistuttamiselle! Omia muksuja on hallissa käytetty ja perustaidot opetettu. Nuorimmainen, kuusivuotias Essi, ui juuri eilen itselleen 100 metrin uimamerkin. Omaa rauhallista alkeisselkää, mutta sitkeästi ja merkinkiilto silmissä. Minustakin merkki oli hieno, mutta sitäkin tärkeämpää on tieto siitä että lapsi selviää vedessä eikä hätäänny heti jos vedenvaraan joutuu.

Palaan asiaan, pysy linjoilla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti