Challenge Turku - finisher

Olen nyt virallisesti puoliteräsnainen! Ja hitsin ylpeä itestäni!

Tätä komistusta lähdin hakemaan

Tässäpä muutamia mietteitä kaksi päivää koitoksen jälkeen...

- Kauden päätavoite oli perusmatka heinäkuussa. Hyvin menneen kisan jälkeisessä "tyhjiössä" päädyin ilmoittautumaan Challenge Turkuun, vaikka tänä kesänä ei pitäny puolimatkaa edes tehdä.

- Kuukauden kesäloma ennen kisaa tuli sopivaan saumaan. Loma oli sekä antoisa että perinteisessä lomailumielessä "kuiva" eli vähäviinainen ja vähäherkkuinen. Vähä kuitenkin -  ei nolla :) Paino laski kesällä kaksi kiloa (mikä kesäloma se on!!!???)

- Viikko ennen kisaa olin hyvin jännittynyt. Miksi? Siksi että vaikka tavoite oli alunperin vain päästä läpi, aloin kuitenkin laskeskella mahdollista loppuaikaa ja huolehtia miten kisajärjestelyt onnistuisivat. Energiat eritoten. Yritin olla ajattelematta asiaa liikaa...

- Kaksi päivää ennen kisaa jännitys oli pahimmillaan. Aloin kerätä kisavarusteita kasaan olkkarin lattialle ja yritin muistella mitä olin unohtamassa.

Kuvasta puuttuvat ainakin juomapullot, pyyhe, fillari, magnesium, suola ja vaihtovaatteet

- Lauantaina lähdettiin mieheni (joka oli nimetty henkilökohtaiseksi avustajaksi) kanssa Turkuun. Kiitos Toni, pus. Majoitus oli varattu Scandic Juliasta keskustasta. Matkaa kisapaikalle noin 3 km. Käytiin tsekkaamassa mestat, minä ilmoittauduin ja hain kisapussukat. Käytiin syömässä, minäkin yritin saada syötyä jotain. Kalaa ja kasviksia nieleskelin.

- Illalla oli kisainfo. Sinne saatiin seuraksi treenikaveri Anneli. Oli hienoa vaihtaa kuulumisia tutun kaverin kanssa. Samassa liemessä oltiin. Infossa minulle vasta valkeni, että vaihtorumba onkin tässä kisassa erilainen kuin niissä kahdessa kisassa joissa olen aiemmin ollut. Täällä oli kolmen pussukan taktiikka. Paniikki! Tajusinko ohjeet oikein! Helpotti kun muitakin pällistelijöitä pyöri vaihtoteltan ympärillä ihmettelemässä miten homma hoidetaan.

- Aamulla hotlan aamiaisella vähän croissantia, pari pikkunakkia, vähän pekonia, vähän munakasta ja vähän jogurttia. Protskua, rasvaa ja hiilaria. Ja kofeiinia tietty.

- Pussukat paikoilleen, märkkäri päälle ja starttipaikalle Suomen Joutsenen perään. Jännitys helpotti. Tuli oikeestaan sellainen seesteinen olo että nyt se on enää tekemistä! Saan puskea hienon kovan treenin läpi ihan omassa tahdissa ja aika on sitten mikä on. Olin laskenut että optimisuorituksella pääsen aikaan 6,5 h.

PAM!

Uinti
Uinti meni hyvin. Startti oli ruuhkaisa, samoin käännökset. Aika monta lakkia jäi kuitenkin taakse ja monesta menin ohi. Sain kyllä kyynärpäästä ohimoonkin. Mutta hyvin meni. Uinti on lajeista minulle helpoin. Aika 35 min.

Vaihto1
Pussukkataktiikka on hyvä. Tykkäsin. Märkkäri pois, pyöräkamat päälle ja märkkäri pyöräkassiin. Aikaa meni alle 5 min.

Pyörä
Se mun haaste! Ekat 8 km kaupungin läpi motarille, motarilla 3 looppia ja takas satamaan. Reitti oli luvattoman helppo. Ei kovia mäkiä. Tasaista puurtamista. Sopii mulle. Kuuma ryhmä (ja moni viileempikin) painatteli minusta ohi, mutta sehän oli tiedossa etukäteen. Alaselkä kertoi mielipiteitään ajoasennosta 40 km kohdalla ekaa kertaa. Seurasin mittarista lähinnä sykettä ja kadenssia. Yritin pitää kandenssin yli 90 kierroksessa ja sykkeen sadanviidenkympin tienoilla. Ajattelin että sillä taktiikalla en tapa itteäni fillariosuudella. Ehdoton "must" juttu oli Spessun hieno patukkakotelo jossa kulkivat protskupatukat ja geelit. Ja roskat. Kisassa oli ehdoton roskaamiskielto.

Pyörälle olin laskenut aikaa 3,5 h. Selvisin reitistä ajassa 3:24. Tähän olin hyvin tyytyväinen. Mutta joo, se on myös osa-alue josta on helpoin nipistää aikaa hyvällä treenillä. Jos meinaan muihin vertaa niin olen aika hidas fillarilla.

Vaihto2
Fillari telineeseen, vaihtotelttaan, fillarikamat pois, juoksukamat päälle, fillarikamat juoksupussiin. Vessapaussi. Siinä ja tässä olisko ollut pakollinen. Laskin kuitenkin että kahden tunnin juoksu on kivempi tehdä jos ei pissata yhtään. Aikaa meni alle 4 min. Tätä vaihtoa nopeutti aivan mahtavat pikalukkonauhat. Nää on tullu jäädäkseen mun varusterepertuaariin.

Lenkkarit ovat hyvin palvelleet Nimbukset. Tutut ja turvalliset. Vähän jo elähtäneet. Pääsevät syksyllä eläkkeelle.

Juoksu
Juoksu(kin) yllätti positiivisesti. Olin laskenut että 6 - 6:15 min/km pääsen puolimaralla aikaan 2 h 10 min. Ekat vitosen kierrokset Aurajoen ympärillä lähtivät kuitenkin reippaasti, eikä edes jalat vastustaneet. Olin ajatellut että sateinen sää jäädytttää varpaat ja pitkä fillari kangistaa koivet. Mietin oikeasti monta kertaa että mun on hidastettava vauhtia että varmasti jaksan. Ja nyt tulee kliimaksi. Asia josta olen erityisen ylpeä! Mä en mamoillut! Aattelin että jos tossu on vetopäällä niin antaa mennä. Itketään sitten jos likka hyytyy lopussa. Viimeinen vitonen kieltämättä tuntui jo jaloissa, ei voi huijata ettei olis tuntunu. Mutta pitäähän sen jossain tuntuakin! Ja kun vaihdoin kelloon päälle moden "kokonaisaika" ja tajusin että pääsen alle 6:15, sain ihan kammo-kiksit. Aattelivat varmaan katsojat että likka on kolauttanu päänsä kun noin hulluna hymyilee. Kiristin viimeisillä satasilla yhdestä oman sarjan emännästä vielä ohi ja olin maalissa ajalla 6:10:06. Kakskyt minsaa nopeemmin kuin olin haaveillut! Ja puolimara ajassa 2:02:07 jää vaan pari minuuttia enkasta!

Selvisin reissusta yhdellä rakkulalla nilkassa (chippi hiersi) ja kipeillä reisillä. Jalat oli maananataina sen tuntuset kuin olisi tehnyt kunnon punttitreenin ja nimenomaan jalkapäivän. Samoin kyljet kertoivat että reippailtu on.

Reitti oli tasainen ja mukava. Kannustajia juoksureitin varrella hienosti sateisesta säästä ja Olympialaisista huolimatta. Sadetta saatiin oikeestaan vain juoksun aikana ja sehän passasi. Fillarin aikana paistoi jopa aurinko muutaman hetken. Loppuaika ylitti odotukset, mutta jätti samalla ihanan kutinan että ensi kesänä tehdään sub 6 h!

Maalissa oli hyvä hymyillä. Tähän on treenattu, tätä on jännitetty, aika ylitti odotukset ja aurinko paistaa. Ja ihan kohta saa muutakin syötävää kuin geeliä ja protskupatukkaa! ;)