Sitten ne ilmoittivat että Santalahdessa on ihan eka polkujuoksutapahtuma! Ihan siinä meidän mökkimaisemissa, ihan tutuilla hoodeilla. Mainoksia pukkasi somen täydeltä. Sitä ei siis vaan voinut jättää väliin. Viikon takaisesta HCR:stä oli jalat jokseenkin toipuneet - ja hei, polkujuoksuhan on ihan eri laji... ;)
Hipsittiin mökille jo lauantaina lähes koko perheen voimin. Haravoitiin, tehtiin kevättöitä ja raivattiin talven myrskyissä kaatuneita puita. Ajatukset karkailivat poluille. Bongasin reitin merkkaajat työssään ja kävin jututtamassa. Ihana pieni kutina vatsan pohjassa kasvoi kun katselin tuulessa lepattavia reittimerkkejä.
Tarkoitus oli ottaa reissu reippaasti, mutta ei all in - tyyppisesti. Sehän on tosi helppoa kun numero on rinnassa...
Olin ilmoittautunut kisaryhmään ja samassa lähdössä oli kovan tason kisaajia, myös miehet lähtivät samassa lähdössä. Vaikka päästin heti lähdön jälkeen paljon väkeä ohitse, otin silti alun vähän turhan reippaasti. Eka pari kilsaa meni kovilla (siis liian kovilla) sykkeillä. Noin kolmen kilsan kohdalla otin järjen käteen ja päätin himmata vähän tahtia että ei tule noutaja kesken reissun.
Sain juttuseuraa ja se auttoi puskemaan eteenpäin. Myös pikkupaketillinen rusinoita auttoi kummasti :) Ne imuroin napaani tunnin juoksun jälkeen. Pyrin pitämään reippaan, mutta rennon vauhdin.
Reitti oli hieno. Rantakallioita, polkua ihan rantaviivan vieressä, pätkiä keskellä metsää ja kierroksen vaihto uimarannalla. Vaihteleva maasto siis ainakin. Osa polusta oli hieman "ujoa" eli melko heikosti havaittavissa. Reitti oli kyllä erittäin hyvin merkattu, mutta tuore polku oli arvaamaton jalan alla, toisin kuin on pitkään käytössä tamppaantunut polkupohja.
Lopussa alkoi jalka painaa ja vaikka aivot käskivät jalan nousta, halusi jalka panna hanttiin. Päästiin kuitenkin sopuun ja sitä kautta maaliin ajassa 2:02. Sillä heltisi naisten sarjan sija 21/56. Loppukiri (ja kannustus maalin lähellä) oli niin kova että siinä hutakassa lentelivät juomapullotkin matkan varrelle. Keräilin niitä sitten kun viiva oli ylitetty.
Summa summarum, erittäin mukava tapahtuma, kauniit maisemat, keli mitä parhain, mukava porukka ja mökkisauna odottamassa ihan reitin kupeessa. Niin ja lihashuolto 12 asteisessa merivedessä. Mitä muuta sitä voi viikonlopulta toivoa!
Erityiskiitos järjestäjille ja valokuvaajille ansiokkaasta kisan kuvaamisesta! Nämä kuvat Mikko Mäkelän albumista joka löytyy muiden kuvien kera tapahtuman face-sivuilta: Kotka Trail Facessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti