WRAP UP 2024

Vuoden 2024 liikunnalliset aktiviteetit ja kohokohdat paketoituna 

Kantava teema vuodelle 2024 oli vähemmän ja hitaammin. Liikunnallisia tunteja tuli enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta vauhti oli hitaampaa ja kilometrejä tuli vähemmän. Kevättä ja kesää leimasi uusi soratiefillari, ja lähes koko vuotta uusien teiden (punaiset tiet) metsästys Wandrer-sovelluksella. Kaikkineen ihan hyvä vuosi siitä tuli, ei ihan niin suorituskeskeinen kuin joskus, mutta innostava ja uusia kokemuksia tuova.

Vähän jotain vanhaa...

Kroppa kertoi minulle ekan kerran lokakuussa 2020, että minun olisi syytä pysähtyä kuuntelemaan mitä sanottavaa sillä on. Se kertoi sen minulle Nuuksiossa, jossa olin kisaamassa polkujoksukisassa (Nuuksio trail marathon). Silloin ekaa kertaa väsymys oli jotenkin normaalista poikkeavaa, ei sellaista tyypillistä treenin mukanaan tuomaa lihasväsymystä, vaan jotain kummaa uutta, ja paljon syvempää väsymystä. Olin itse asiassa melko väsynyt jo ennen kisaa. En tietenkään kuunnellut kehoani, vaan jatkoin samaan tapaan vuotta ja elämää eteenpäin. Tunteja, kilsoja, vauhtia. 

No, vaikka pää haluaisi kuinka paljon, lopulta keholla on keinot hidastaa sun vauhtia. Kilsat alkoivat vähetä, tunnit samoin, ja välillä tuli pidettyä oikein lepopäiväkin. Jälkikäteen on helppo todeta, että suurkeittiö-kattilallinen soppaa oli tulilla, ja väsymykseen oli monta eri ainesta. Useamman vuoden reipas treenaaminen ja kisaaminen, olemattomat lepopäivät, muutokset töissä, liikaa töitä, vaihdevuosioireiden ryöpsähdys (unettomat yöt, harmaa mieli) ja tietysti jääräinen pää, joka ei halunnut antaa periksi. Halu tavoitella erilaisia etappeja ja saada liikunnan endorfiineja oli vahvempi kuin järki joka sanoi että huilaa hyvä tyttö.

...vähän jotain uutta

Edellä mainitulla tiellä ollaan edelleen, katse kuitenkin kohti tulevaa. Vaikka perinteisissä lajeissa on täytynyt hellätä vauhtia ja intensiteettiä, on liikuntapalettiin tullut kaikenlaista uutta ja inspiroivaa, kuten masters-uinti ja soratiepyöräily. Ja keväällä 2024 punaiset tiet Wandrerissa. Töissä ovat asiat tällä haavaa helpottaneet, ja vaihdevuosilääkitys kohdallaan 😉 Mutta totuus on, että ei ole nopeaa kikkaa nousta, kun polvilleen on päätynyt.

Ja sit se summaus

Pyöräily

Täytin tammikuussa 2024 viisikymmentä vuotta. Työnantaja muisti minua polkupyörän muodossa, ja laittamalla itse kauppiaalle hieman omasta pussista, sain pitkään haaveissa olleen soratiepyörän hankittua. Miksi soratiepyörä? Siksi että pidän pyöräilystä. Siksi että sorateille ei ole asiaa maantiepyörällä. Siksi että se oli mun haave. Because I'm worth it.

Ajelin talvella muutaman reissun nastoilla, mutta oikeesti päästiin Spessun kanssa vauhtiin vasta lumien ja jäiden sulamisen jälkeen. Aloin ajella kaikenlaisia sorateitä ja tehdä tutkimusmatkoja ihan uusille alueille. Oli aivan ihanaa! Mitä paikkoja löysinkään! Löysin toki myös itseni muutaman kerran soratien päästä ja metsäpolun alkupäästä. Se mikä kartassa oli näyttänyt tieltä, muuttuikin kesken reissun metsäpoluksi. Muutaman kerran kannoin fillaria ryteikössä hyttysten syötävänä ja manasin että mihin ihmeeseen olen itseni laittanut. Maastopyöräilijää minusta ei ole vielä kuoriutunut, ja luulen että se olisi aika pitkässä puussa. Soratiet riittää mulle, ja toimii tosi hyvin!

Ihana pyöräilyvuosi! Kilsoja tuli yhteensä 2503 km, niistä lähes kaikki alla näkyvällä ihanaisella Spessulla.

Uinti

Uintiharrastus jatkui läpi vuoden. Vuoteen mahtui tammikuussa kisat Espoonlahdessa (Viriilit vinstat), maaliskuun leiri Pajulahdessa, lyhyen radan masters-kisat Salossa keväällä, ja pitkän radan masters-kisat Oulussa loppuvuonna. Ja tietysti treenejä. Harjoituskertoja tuli vuodelle 105, eli keskimäärin pari viikossa. Kilsoja kertyi 255 km. Nuo määrät eivät ole huimia jos verrokkina on oikeet uimarit. Mutta minulle se oli sopiva määrä viime vuonna. 

Liekö syynä tässäkin ikääntyminen, vai jokin muu herkistyminen, mutta uimahallivesi (tai niissä olevat puhdistusaineet) aiheuttivat hieman haasteita hyvinvoinnilleni viime vuonna. Nenä tuppaa vuotamaan treenien jälkeen erittäin häiritsevästi. Koska en ole parempaa konstia keksinyt, enkä ole halunnut uintia lopettaa, olen alkanut ottaa perus allergialääkkeen ennen treenejä. Siis normi Heinix tai vastaava. Se on auttanut melko hyvin. En vaan ole kovin innoissani siitä, että joudun popsimaan lääkettä jotta voin urheilla. Mutta nyt näin. 

Kuopion Kuntolaakso

Halleja tuli kierrettyä sekä kisoissa, treeneissä, että ihan vaan mielenkiinnosta. Vuonna 2024 kävin yhteensä 15 eri uimahallissa, niistä 7 oli minulle kokonaan uusia. Satunnaisessa järjestyksessä:

Järvenpään uimahalli: JUK kotihalli. Treenihalli, lähin uimahalli. Mukava, kätevä, suht siisti. Radat usein melko varattuina. Käyn käytännössä vain treeniaikoina, kun rata on masterseille varattuna.

Hyvinkää, Sveitsi: sisällä kaksi 25 m allasta, ulkona 50 m allas kesäisin. Kaikissa käyty uimassa. Melkein aina hyvin tilaa. Pitkä allas ulkona iso plussa. Suht lähellä, helppo mennä. Tykkään.

Kotka, Katariina: täällä käyn kun olen Kotkassa muuten reissulla. Mökillä tai sukuloimassa. Sisällä 25 m allas ja ulkona 50 m allas kesällä käytössä. Molemmissa käyty. Täällä on ollut aina hyvin tilaa, vesi tuntuu aina kylmältä. Ei aikarajoitusta, joten myös pitkät treenit voi tehdä hyvällä omalla tunnolla. 

Porvoo: käyn vaan kun olen muuten Porvoossa. En pidä peltialtaista, ja täällä on usein jonkun verran ruuhkaa. Tai ehkä olen vaan osunut sinne ruuhka-aikaan. 

Lahti, Kivimaa: täällä kävin loppuvuonna, kun tyttäreni asui väliaikaisesti Lahdessa. Siinä vierailujen yhteydessä käytin tilaisuuden hyväkseni ja kävin uimassa. Pieni halli, mut ok siisti ja tunnelmallinen. Kävin täällä joskus nuorena tyttönä kun opiskelin Lahdessa. Siis noin 30 v sitten viimeksi ennen viime vuotta. 

Jyväskylä, Aaltoalvari: paluumatkalla Oulun kisoista pysähdyin ja yövyin Jyväskylässä. Ja tietysti kävin tutustumassa tähän halliin, koska täällä kisataan keväällä 2025 mastersmestaruuksista lyhyellä radalla. Iso halli, melkein kylpyläfiilistä, mut sit kuitenkin vaan iso uimahalli. Maaliskuussa täällä taas. #Firsttimeevertäällä2024

Oulu, Raksila: mastersmestaruuskisat pitkällä radalla lokakuussa 2024. Tämä halli on samaa vuosikertaa kuin minä (1974) ja saanut purkutuomion. Menee lopullisesti kiinni helmikuussa. Onneksi tuli käytyä. Mie porskutan vielä, vaikka itelläkin alkaa paikat rapistua 😁 #Firsttimeevertäällä2024

Kärkölä: pieni halli, tulihan käytyä lenkin päätteeksi kerran. Täällä uivat Mäntsälän koululaiset koulujen liikuntatuntien uinnit. Kätevä siitä, että opettaja näkee helposti kaikki oppilaat, koska halli on erittäin kompakti. #Firsttimeevertäällä2024.

Kuopio, Kuntolaakso: oltiin siskon kanssa Kuopiossa yksi pitkä vkonloppu, ja mie käytin tilaisuuden hyväkseni tutustumalla tähän ihanaan laitokseen! Mahtava halli. 50 m radat ja sattui olemaan tilaa radalla. Tykkäsin kovasti, ja kävisin mielelläni toistekin. #Firsttimeevertäällä2024

Vierumäki: sporttivkonlopun yhteydessä uitu täällä altaassa. Tavallinen, tavanomainen, perus. Toimii oikein hyvin kun haluat ihan vaan uida matkaa. Käytän itse ja suosittelen Vierumäellä sporttaaville.

Imatran kylpylä: tehtiin tyttöjenreissu tänne viime keväänä siskon ja äiskän kanssa. Täältä löytyy 20 m allas ihan uimiseen. Oli kiva, koska en ole oikein poreallaskellujatyyppiä. Sain sporttikellon asetuksista muutettua altaan mitan, ja pääsin uimaan mittarilla matkaa reissun aikana muutaman kilsan. En suosittele kuitenkaan treenialtaaksi. #Firsttimeevertäällä2024

Hämeenlinna: työreissu Hämeenlinnaan hallin lähettyville päättyi uimatreeniin tässä hallissa. Siisti ja mukava halli. Tykkäsin. Melko suosittu näytti olevan, eli väkeä jonkin verran sattui samaan aikaan. #Firsttimeevertäällä2024

Salo: täällä kisattiin keväällä 2024 lyhyen radan mastersmestaruudet. Liukas altaan päätyseinä ja hitsin kuuma sisäilma jäi mieleen. Varmaan kun suht pieneen halliin survoo useamman sata ihmistä ni kyllähän siinä lämmöt nousee. #Firsttimeevertäällä2024

Pajulahti: täällä meidän JUK treeniporukka leireilee pari kertaa vuodessa. Ihan ok pieni halli, tietty ollut leireillä vaan meidän käyttöön varattuna treeniaikoina. Muistikuvia väsyneistä olkapäistä kovien treenien jäljiltä tästä hallista.

Espoonlahti: tammikuun viriilit vinstat täällä vuosittain. Olen käynyt vuosina 2023 ja 2024. Tiivistahtinen kisaformaatti, ja jännät paikat ollut. Se ehkä päällimmäisenä mielessä tästä hallista. Tänä vuonna jäi kyllä tämä kisa välistä.

Mitaleita tuli jonkinmoinen kasa kisoista vuoden aikana. Omiin tuloksiin täytyy olla tyytyväinen, jätän kuitenkin olympialaiset minua nopeammille.

Juoksu

Juoksua oli vähän. Tai riippuu mihin vertaa. Jos vertaan omiin tekemisiini, niin juoksua oli viimeksi näin vähän vuodessa -  öö - joskus yli kymmenen vuotta sitten. Vähän tarkoittaa tässä kontekstissa 604 km, eli keskimäärin 50 km kuussa. Juoksu ei vaan kulkenut, ja pyöräily sorateillä vei voiton. 

Kävin kuitenkin muutaman kisan hölkkäämässä mielenkiinnosta. Heinäkuussa Kouvolassa Tykkimäkitrailin 18 km kisan, sekä Artjärvellä kesäillan kympin. Nämä molemmat juoksut lähinnä siitä näkökulmasta, että sain kivasti Wandreriin uusia pätkiä kerättyä. Tykkimäellä oli hitsin kova helle, ja siksi aika raskas reissu. Artjärvellä satoi saavista kaatamalla just ennen lähtöä, mutta onneksi ei paljon itse kisan aikana. Kisa oli silti melko raskas, koska juoksukilsoja oli vähän alla, ja kaikki treenit olleet vaan kevyttä peekoota.  Ei paljon muuta sanottavaa tästä tällä kertaa.

Jaa no, Einarin tonnin kävin juoksemassa Mäntsälässä syyskuussa. Se myös on raskas, koska se juostaan ihan täysiä alusta loppuun. Nopeesti ohi kuitenkin. Ja yhdet nastalenkkarit sain juostua rikki. Nastat vaan lenteli ja pikkukivet ja lumipaakut puski tilalle.

Wandrer

Tää vei mut mukanaan joskus huhti-toukokuussa. En tiiä, mut tosi koukuttavaa on! 

Kaikki lähtee Garminista. Pyöräily, juoksu, tai kävely mitattuna Garminilla kiertää ensin Stravaan, ja sieltä Wandreriin automaattisesti. Wandrer lukee myös aiemmin kulkemani tiet (maksullinen versio) aina niin pitkälle kuin olen Garminia käyttänyt, eli jonnekin vuoden 2017 maaliskuuhun saakka. Tarkoitukseen sopisi toki mikä tahansa muu sporttikello myös, kunhan se synkkaa Stravaan. 

Olin hinkannut niin monta vuotta niin paljon samoja reittejä, että oli tosi mukava lähteä vieraille teille ja poluille. Toki läheltä saa teitä nopeammin ja ilman siirtymiä, siksi kiersinkin kevään mittaan läpi kaikki lähialueet. Koska vastustan turhaa ajelemista, niin olen yrittänyt yhdistää punaisten teiden metsästyksen sellaisiin reissuihin joihin menisin joka tapauksessa. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että kilsoja ja pisteitä kertyy hitaammin kuin hölkkäillessä kotinurkilla. Tämä keräily sopii kuin nenä päähän tuon soratiepyöräilyn kanssa. Ja nyt kun olen keksinyt keräillä myös uimahalleja, niin taas on hyvä syy yhdistää menemiset.

Keräsin viime vuonna uusia teitä yhteensä 1484 km. Ja vuoden lopussa teitä oli kaikkineen 5268 km. En tiedä mitä tästä vielä hehkuttaisin, mutta minulle tämä vaan kolahti. Missä vaan kuljeksii, aina voi napata muutaman kilsan uutta pätkää. Vuoden 2024 lopussa olin maailman kaikista Wandrerin käyttäjistä sijalla 12 700 / 117 248. Muutama muu minun lisäkseni on keräilyyn ryhtynyt. Eikä lopu kerättävä ihan heti kesken. Löytyisi reilut 73 miljoonaa kilsaa kierrettävää maailmasta. Suomestakin 531 tuhatta ja rapiat. 

Punaisista teistä esimerkkinä vaikkapa Turun keskusta. Olen käynyt siellä triathlon-kisoissa kaksi kertaa. Lilalla näkyy juoksureitti, ja sinisellä pyöräilyosuus. Ja sitten on sitä punaista, kulkematonta baanaa. Olen muuten sattumalta menossa työreissulle Turkuun tällä viikolla... Ehkäpä kierrän muutaman korttelin Wandrerin kanssa 😎

Muuta 

Kaikenlaista muuta säätöä vuoden mittaan. Voimatreenejä vähän, eli vaan 33 h. Niitä olisi tarkoitus lisätä tänä vuonna. Kävelylenkkejä (mitattuja) 641 km ja hiihtoa 53 km. Joo, ja yksi 7 min hengittelyharjoitus 🤣 Yhteensä kaikenlaista liikuntaliitännäistä viime vuonna 547 tuntia, eli reilut puolitoista tuntia päivässä. Se on mahdollista kun ei sairasta juur koskaan, ja etenee hitaasti. 

Summa summarum, hyvä vuosi siis takana, ja uusi mielenkiintoinen vuosi jo hyvällä alulla. Tuossa alla vielä liikuntaa lukuina muutamalta viime vuodelta.

Vertailulukuja vielä muistiin tuttuun tapaan:

2024: Juoksu 604 km 66 h / Pyöräily 2503 km 142 h / Uinti  255 km 111 h / kaikki suoritukset yht 547 h

2023: Juoksu 910 km 96 h / Pyöräily 2450 km 114 h / Uinti 300 km 129 h/ Soutu 141 km 12,5 h / Yht. 509 h

2022: Juoksu 960 km, 107 h/ Pyöräily 2802 km, 125 h/ Uinti 166 km, 68 h/ Hiihto 174 km, 18 h/ Yht. 582 h

2021: Juoksu 1738 km, 189 h/ Pyöräily 2908 km, 125 h/ Uinti 92 km, 31 h/ Hiihto 318 km, 35 h/ Yht. 602 h

2020: Juoksu 1781 km, 194 h/ Pyöräily 3880 km, 163 h/ Uinti 44 km, 14 h / Hiihto 0 km / Yht. 639 h

2019: Juoksu 1407 km, 155 h / Pyöräily 2260 km, 92 h / Uinti 60 km, 20 h / Hiihto 441 km, 46 h / Yht. 432 h

2018: Juoksu 1146 km, 119 h / Pyöräily 4002 km, 167 h / Uinti 153 km, 52 h / Hiihto 200 km, 23 h / Yht. 482 h

2017: Juoksu 1234 km, 126 h / Pyöräily 3400 km, 139 h / Uinti 128 km, 45 h / Hiihto 0 km / Yht. 372 h

2016: Juoksu 1309 km, 143 h / Pyöräily 2469 km, 103 h / Uinti 123 km, 46 h / Hiihto 0 km / Yht. 381 h

2015: Juoksu 1100 km / Pyöräily 459 km / Uinti 30 km / Hiihto 61 km / Yht. 251 h

2014: Juoksu 901 km / Pyöräily 289 km / Uinti 8 km

2023 Kuvina ja lukuina

Viimeisiin vuosiin on hiipinyt kaikenlaista, erilaista, hidasta, kuulostelevaa, jännittävää, innostavaa, järkyttävää, motivoivaa ja myös samanlaista. Vaikka elämä on vienyt, ovat tutut lajit säilyneet mukana, muuttaen hieman painotuksiaan.

Uinti - nousussa

Kesällä 2022 henkiinherätetty kilpauintiharrastus piti pintansa vuonna 2023. Kilometrejä ja allastunteja kertyi aikuisuimarille ihan ok määrä. Treenejä 1-3 kertaa viikossa, ja muutama viikonlopun mittainen harjoitusleiri Pajulahdessa. Kisareissuja neljä, joista kaksi Mastesmestaruuskisoja. Lyhyttä ja pitkää allasta. Kisat on aina jänniä, oli laji mikä tahansa.

Kehitystä on tullut, joskin ikälisä tuo mukanaan sen totuuden, että mitään olympiakultaa ei tarvinne alkaa tavoittelemaan. Keksin hullun idean treenata perhosta. Olin siinä ihan hyvä teininä, ja olisi mukava pärjätä siinä jälleen edes jollakin tasolla. Tunnistin kyllä, että lähdin aikamoiseen urakkaan, sillä perhosuinti ei tosiaan ole se kevyin lajeista. 

Pajulahden leireillä tehdään neljä allasta, ja neljä salitreeniä muutamassa päivässä.

Menestystäkin tuli. Myös siinä perhosuinnissa. Sitkeästi lähdin yrittämään satasen perhosta Tikkurilan Mastersmestaruuskisoihin pitkälle radalle. Hyytyminen oli niin totta, että vain jollakin ihmeen takaraivosta puristetulla sisulla pääsin maaliin, ja vielä ilman hylsyä. Kädet tuntuivat betonilta 70 metrin kohdalla, ja mielessä kävi kaikki mahdolliset skenaariot siitä, mitä koirauintia vedän viimeiset metrit jos kädet eivät vaan enää yksinkertaisesti nouse pinnalle. Se sisu tuotti minulle SM hopeaa omassa ikäsarjassani!

Muutama SM mitali tuli minun palkintokaappiini vuodelta 2023

Kotikuntani muisti aikuisurheilijaa myös. Diplomi jaettiin maaliskuussa 2024 edellisen vuoden menestyksen perusteella. Kyllähän tuo mieltä lämmittää. Tosin haluaisin jakaa osan rahasta eteenpäin, tukea vaikka jotain nuorta uintiharrastuksen alkuun.

Juoksu - ylläpitovaihe

Juoksu on jäänyt viime vuosina hieman vähemmälle muutamastakin syystä. Uinti on vienyt tilaa illoista, ja samaan aikaan on ollut hieman palautumis/terveyshaasteita, joiden vuoksi olen juoksussa keventänyt. Voisi sanoa että olen juoksun peruskuntoalueen ylläpitovaiheessa. Yhden kisan kävin juoksemassa, muuten olen hölkkäillyt omiani. Rentovauhtista peekoota pääosin. 

Kotkan Meripäiväjuoksu osui kalenteriin niin kivasti, että sen kävin tekemässä lappu rinnassa. Pienesti omalla enkalla, ja palkintopallille pääsin jälleen. En siksi että olisin ollut kolmen nopeimman joukossa, vaan siksi, että suurin osa oli taas ilmoittautunut kuntosarjaan. No, mie en sitä ymmärrä, mutta ehkä se on jokin sisäpiirin juttu jota en vaan tiedä. Pokaali lähti minun matkaan siis.

Perinteinen meripäiväjuoksu, mittaa lenkillä n 15 km

Juoksua mahtui vuoteen yhteensä 910 km ja vajaa sata tuntia. Se on kaukana niistä lukemista joita muutama vuosi sitten hölkkäilin. Mut hei, vuodet ei ole veljiä keskenään. Viime vuonna tuo tuntui sopivalta määrältä. 

Pyöräily - tasaista renkaanpyöritystä

Vuoteen mahtui muutama pidempi pyörälenkki, ja myös lyhyempiä ja arkisempia rullailuja. Kaikkeista unohtumattomin reissu oli heinäkuun yönyli reissu, josta on oma postaus erikseen. Ne maisemat! Ja se fiilis kun toteutin pitkäaikaisen haaveeni reppureissusta fillarilla. 

Keväällä, huhtikuun auringossa kävin Messilässä eväsretkellä vanhalla Dolcella. Sekin oli kiva reilun satkun reissu.

Eväät Messilä golfin kupeessa. Lunta oli vielä maassa.

Samaan aikaan aurinko saa jo ihan punoittamaan. Toki Messilän mäki myös. 

Sisäsoutu - jotain uutta

Perheessä oli viiskymppiset kun Toni tuli miehen ikään. Tuo toivoi synttärilahjaksi sisäsoutulaitetta, ja miehää olin heti keimeissä mukana. Concept2 RowErg soutulaite muutti meille tammikuussa. Hän lepää olohuoneen nurkassa, joten on heti käytettävissä jos joku sille päälle sattuu.

Soutukilsoja tuli lopulta 141 km ja tunteja veneen penkissä reilut kaksitoista. Tietysti joku diplomikin piti sitten suorittaa... 

Tämä oli vuoden pisin soutu, ja kyllä, takapuoli puutui

Diplomi siitä sitten tuli, sehän on tärkeintä ;)

Näiden lisäksi vuoteen mahtui kävelyä, kajakointia, hiihtoa, voimatreeniä, joogaa ja kehonhuoltoa. Ainakin. Kuka näistä lukua pitää. 

Kiva vuosi kaikkineen taas takana, ja uusi jo pitkällä menossa.

Vertailulukuja vielä muistiin tuttuun tapaan:

2023: Juoksu 910 km 96 h / Pyöräily 2450 km 114 h / Uinti 300 km 129 h/ Soutu 141 km 12,5 h / Yht. 509 h

2022: Juoksu 960 km, 107 h/ Pyöräily 2802 km, 125 h/ Uinti 166 km, 68 h/ Hiihto 174 km, 18 h/ Yht. 582 h

2021: Juoksu 1738 km, 189 h/ Pyöräily 2908 km, 125 h/ Uinti 92 km, 31 h/ Hiihto 318 km, 35 h/ Yht. 602 h

2020: Juoksu 1781 km, 194 h/ Pyöräily 3880 km, 163 h/ Uinti 44 km, 14 h / Hiihto 0 km / Yht. 639 h

2019: Juoksu 1407 km, 155 h / Pyöräily 2260 km, 92 h / Uinti 60 km, 20 h / Hiihto 441 km, 46 h / Yht. 432 h

2018: Juoksu 1146 km, 119 h / Pyöräily 4002 km, 167 h / Uinti 153 km, 52 h / Hiihto 200 km, 23 h / Yht. 482 h

2017: Juoksu 1234 km, 126 h / Pyöräily 3400 km, 139 h / Uinti 128 km, 45 h / Hiihto 0 km / Yht. 372 h

2016: Juoksu 1309 km, 143 h / Pyöräily 2469 km, 103 h / Uinti 123 km, 46 h / Hiihto 0 km / Yht. 381 h

2015: Juoksu 1100 km / Pyöräily 459 km / Uinti 30 km / Hiihto 61 km / Yht. 251 h

2014: Juoksu 901 km / Pyöräily 289 km / Uinti 8 km

Yhden yön pyöräretki

Aika monta kesää ajatuksissa ollut pyöräretki majoituksineen on nyt vihdoin testattu minimuotoisesti! Jostain kummallisesta tähtien asennosta tai sammakonkudusta johtuen en ole saanut tätä aimmin toteutettua. Joko on ollut muita menoja lomalla tai viikonloppuina, tai kelit kelvottomat tai jotain muita täysin epärelevantteja syitä. Ehkä haaveeni kasvoivat takaraivossani niin isoiksi, että uskallus puuttui ryhtyä toteutukseen. Ja sitten meni pari vuotta keräillessä voimia muuten vaan - koska elämä. Tänä keväänä päätin että olen lupausteni arvoinen ja reissu toteutuu.

Lähtökuopissa Tallukan pihassa Vääksyssä.

Suunnittelu, toteutus, mitä opin, mitä seuraavaksi - tässä muistiinpanot reissusta.

ENNEN REISSUA

Pyöräilyharjoitukset: pyöräilyä teen läpi vuoden. Kesällä ulkona ja talvella treinerissä sisällä, tai pienimuotoisesti nastareilla ulkona. Ahteria ei siis erikseen tarvinut totuttaa muutaman päivän pidempään pyöräilyretkeen.

Varusteet: muutaman päivän reissulle ei hyvällä kelillä tarvitse kovin paljon tarvikkeita, erityisesti kun ajatuksena oli hoitaa ruokailut matkan varren ravintoloissa, ja yöpyä suihkun, puhtaiden lakanoiden ja aamiaisen äärellä sopivan matkan päässä olevassa majoituspaikassa. Kuljetusnyssäkät hankin itse asiassa vasta lähtöä edellisenä päivänä varuste.netin myymälästä. Sain sieltä asiantuntevaa palvelua, jota suuresti arvostan. Sijoitin kieltämättä jonkun euron tähän hankkeeseen, sillä näin että näillä varusteilla tulee olemaan käyttöä toistekin. 

Reissuun oli tarkoitus lähteä hiilikuiturunkoisella maantiepyörällä. Se asettaa muutamia rajoituksia varustekassien kiinnitykselle. Valitsin satulatankoon kiinnitettävän Ortliebin 16,5 litraisen ja säänkestävän varustelaukun tähän tarkoitukseen. Laukun kokoa voi säädellä tarpeen mukaan rullaamalla sitä kasaan tai auki. Kiinnitys on tosi simppeli. 

Satulalaukun lisäksi hankin pyöräilyyn ja myös patikointiin suunnitellun repun. Selän tuuletuskohdat, hyvä säädeltävyys, lisälokerot, sadesuoja ja 18 litran kapasiteetti olivat tähän tarkoitukseen juuri mitä etsin. 

Ja sitten se lista tavaroista joita ajattelin ehkä tarvitsevani, ja mitä oikeasti tarvitsin.

Vaihtokengät - erittäin tarpeellinen, koska pyörässä lukkopolkimet ja jalassa siis klossikengät.

Lippis - pyöräilylippis ok ja tuli käyttöön, lisälippis turha. 

Varasetti pyörähousut + pyöräilypaita - en käyttänyt. Tuuletin lempparisetin.

Vaihtovaatteet - jep. Mukana tekniset puserot ja housut sekä lyhyt että pitkä malli. Lyhyet oli käytössä, koska myös illalla oli lämmin. Pitkät olikin enempi henkisenä tukena koska ethän voi tietää jos säätiedotuksen lupauksista huolimatta alkaa vaikka sataa lunta....tästä samasta syystä mukana oli myös ohut pyöräilytakki joka pitää vähän vettä. Luonnollisesti mukana myös alusvaatevaihtareita ja vaihtosukat. 

Hiusharja - turha tällä reissulla. Tukka oli joko ponnarilla tai lippiksen alla. Sormikampa riitti.

Bepanthen - beban mahdollisiin hiertymiin ja juu, tuli käyttöä.

Särkylääke - juu, ei vie juuri tilaa, mutta helpottelee nukkumista jos sattuupi jalat vähän jomottamaan.

Hamppiharja ja tahna - oli käyttöä. 

Puhelin, laturi, rillit - cannot live without them. Puhelinta kuskaan pyöräillessä Spiebeltissä, jotta se on helposti saatavilla kuvaussessioita tai kartanlukua varten. Mahtui olemaan alaselällä repun alapuolella. Hiostuu kyllä, mutta kestää. Pyörän rungossa minulla on kiinni Spessun runkolaukku, mutta siihen ei minun puhelin mahdu, enkä lähtenyt isompaa pussukkaa ostamaan. Siinä kulkee muutama talouspaperi ja pikaeväät.

Ajolasit, kirkkaat, pilvisen sään varalle - mukana, ei käyttöä tällä kertaa. En jättäisi pois.

Juomapullot x 2 - kiinni fillarissa. Ehdoton.

Lukko - vähän käyttöä, mutta varmuudeksi ehdoton mukana. 

Renkaanvaihtotarvikkeet - ei onneksi ollut käyttöä, mutta ehdoton olla mukana.

Ohuet työhanskat - liittyy edelliseen, mutta unohtuu helposti. 

Lamppu eteen ja taakse + laturit - etuvalolla ei käyttöä koska liikuin vain valoisaan aikaan. Takavaroitusvaloa käytän aina, myös päivällä. Antaa hieman lisäturvaa maantiellä liikuttaessa. Itsellä vilkkumode päällä, näkyy autoilijalle vielä paremmin kuin stabiili punainen valo. Takavalon akku kestää max 6 h, joten se piti ladata illalla.

Ensiapuvälineet - olisi varmasti ollut hyvä olla mukana jotain, edes laastaria ja sideharsoa, mutta eipä ollut, enkä onneksi tarvinut.

Majapaikassa oli lakanat, pyyhkeet ja shampoot tarjolla. Ripsarit ja semmooset hömpötykset ei päässy mukaan. Harkitsin uikkareita, mutta totesin sitten, että tilanne jossa menisin oikeasti järveen uimaan, on niin epätodennäköinen, että jos päätän niin tehdä, niin teen sen urheiluliiveissä ja pöksyissä. 

Kuljetustila riitti erinomaisesti, joten myös pidempi reissu onnistuu näillä välineillä helposti. 

Reittisuunnittelu ja majapaikka

En halunnut lähteä kotipihasta reissuun, koska lähimaastot on niin moneen kertaan koluttu, eikä reissuaikaa ollut kuin kaksi päivää. Halusin nähdä mukavia maisemia, vettä, ja ajella mahdollisimman selkeää reittiä, että suunnistamiseen ei menisi liikaa aikaa. Ajatus oli ajella satku tai vähän reilu per päivä. Silleen, että ehtii pysähtyä ihailemaan maisemia, syömään jätskiä ja lounasta, ja mahdollisesti laittaa fillari parkkiin, vaihtaa lenkkarit jalkaan ja kävellä reissukohteessa tovi. Ja kaiken tämän jälkeen olla suht ajoissa määränpäässä. Näillä spekseillä starttipisteeksi valikoitui Vääksy, jonne ajelee Mäntsälästä vajaan tunnin. Olen tehnyt sieltä lenkkiä kerran aiemminkin, mutta silloin vaan päiväreissua ja huomattavasti lyhyempää settiä. 

Vääksystä Sysmän ja Luhangan kautta Joutsaan näytti olevan paljon järvimaisemaa tarjolla, ja matkan mittakin sopivasti alle satakolkyt. Joutsasta löysin majapaikan kohteesta Lamminmäen juhla ja peti Tämä paikka oli saanut hyvät arviot netissä, ja oli kohteena minun reissuuni juuri passeli. Paikka löytyi ensin Bookingin kautta, mutta lopulta varmistin huoneen saatavuuden ja varasin sen suoraan paikan isännältä tekstarilla - edellisenä iltana. Jätin siis valmistelut jokseenkin viime tippaan. 

Retkikamppeet keräilin illalla kasaan, ja testasin satulalaukun kiinnityksen. Ja sitte ajoissa nukkumaan.

MATKALLA

Lähdin kotoa kasin kieppeillä, ja auton jätin Asikkalassa Tallukan parkkikselle toivoen, että siitä ei tule sanomista, kun en kuitenkaan heidän asiakas ollut. Pyörän päällä olin vähän ysin jälkeen. Vääksyn kanavan yli ja kohti Pulkkilanharjua, yhtä suosikkikohdettani. Siellähän oli tietysti kuvat otettava, ja taisin siinä hetken olla vaan ja ihmetellä maisemaa muutenkin. Komee paikka.

Pulkkilanharju

Matka jatkui kohti Sysmää, jossa oli tarkoitus pitää ensimmäinen vähän pidempi paussi. Matkaa Vääksystä Sysmän keskustaan on noin 45 km. Sysmässä olikin hieno leirintäalue ihan tien ja rannan välissä, siihen oli superhelppo pysähtyä paussille. Meijerin maitobaari tarjosi jäätelön ja limpparin lisäksi mahdollisuuden nautiskella ne järven rannassa. 

En tällä kertaa kuitenkaan vuokrannut vesileluja. 

Sysmässä jätskipaussi

Sysmästä lähdin kohti Luhankaa. Etapilla pituutta noin 46 km. Reitti oli superhieno! Järvimaisemaa ihan jatkuvalla syötöllä, mäkeä ylös ja mäkeä alas, hyvää tietä, ja rauhallinen liikenne. Lauantaina päivällä väki on jo mökeillä, eikä kaahaamassa sitä kohti tai sieltä pois. Tämä pätkä oli ehdottomasti reissun paras ja mieleenpainuvin. Mietin mielessäni että täällä mie nyt oon, toteuttamassa tätä kauan haaveissa ollutta reissua ihanassa kelissä ja mieli keveänä. Semmonen pakahduttava ilo kupli rinnassa. 

Vehkasalo, Sysmä

Samaansaari, Sysmä

Siirtyminen Keski-Suomen puolelle

Luhanka oli hauska uusi tuttavuus. Pieni ja eläväinen paikka. Väkeä oli paljon liikkeellä, aika moni pitsan ja oluen perässä. Minä vaan sen pitsan. Ravintola Reeti tarjoili lisäksi karaokea, joten päädyin itse Ravintola Etappiin Mukavan leppoisa tunnelma, ja fillarin sai kätevästi terassille parkkiin ja itse pääsin hetkeksi auringolta suojaan. Naapuripöydän seurue oli paikallisia mökkeilijöitä ja ahkeria fillaristeja, tosin tällä kertaa liikkeellä autolla. Päädyttiin juttusille yllättäen :) 

Ravintoloitsija ei pitsan täytteissä säästellyt, kinkku-ananas-aurajuustopitsa sisälsi auraa niin paljon, että se olisi ollut syytä laittaa tuoteselosteeseen ensimmäiseksi. No, suola ja rasva tulivat tarpeeseen, sillä mittarissa oli tässä kohdin 92 km, ja reitti ei tosiaan ollut kaikkein tasaisimmasta päästä. 

Kokki ei säästellyt aurajuustoa Luhangalla

Matka jatkui kohti Joutsaa. Kun pääsin nelostien kupeeseen ja ajelin muutaman kilsan kohti Joutsan keskustaa, tuli mieleeni tarkistaa että missähän kohdin Joutsaa se minun majoitus sijaitseekaan. Onneksi tarkistin, sillä sehän oli muutaman kilsan toiseen suuntaan. Lamminmäki on Joutsan keskustasta noin 7 km pohjoiseen. Päätin että kurvailen sinne saman tien, kirjaudun sisään ja pohdin sitten seuraavan liikkeen. 

Isäntä oli paikalla, toivotti tervetulleeksi, ja esitteli huoneeni. Sain käyttöön saunamökin, jossa oli nukkumapaikat neljälle, suikut ja saunakin. No, sauna oli puulämmitteinen, eikä käytössä, mutta olihaa miulla tilaa tuossa torpassa Spessun kanssa majoittua. Huuhtaisin hiksat pois suihkussa ja vaihdoin puhdasta päälle. Päätin käydä pienellä jaloittelulla tilan lähimaastoissa. 

Majoitukseen kuului aamiainen, mutta tilalla ei ollut kiskaa tai kauppaa josta olisi voinut iltapalaa ostaa. Kauppoja tai huoltoaseman kahviloita ei myöskään ollut lähimain. Itsellä oli repun pohjalla vain pieni karkkipussi. Arvelin, että Luhangan täyteläisestä pitsasta huolimatta saattaa alkaa hiukoa kun ilta pitenee. Kun pohdin tätä ääneen, tilan palveluhenkinen isäntä järjesti minulle kätköistään pullon limpparia ja jätskiannoksen mansikoilla. Oli lähdössä kauppareissulle ja olisi tuonut sieltä jotain purtavaa, mutta häkellyin niin kovin tästä avuliaisuudesta, että en osannut pyytää mitään.

Toinen alapeti odotti reissajaa valmiiksi pedattuna Lamminmäellä.

Lamminmäen isäntä taikoi minulle jätskiannoksen iltapalaksi - kiitos.

Lamminmäen kisu pitää hiiret poissa. Sopuisa katti päästi paijaamaan.

Menomatkalle kertyi mittaa 125 km

Yön nukuin hieman levottomasti, olihan mulla jännä päivä takana ja uusi edessä. Heräilin seiskalta, ja lompsin aamiaiselle kasilta. Aamiainen oli kattava ja hyvä. Pisteet siitäkin. Kuittasin itseni ulos ja lähdin jatkamaan matkaa vähän ysin jälkeen. 

Olin ajatellut pyöräileväni Joutsasta Heinolaan, ja Vierumäen kautta takaisin Vääksyyn. Nelostietä ajellessani ensin Joutsan keskustaan, ja sieltä Hartolaan, totesin että ei ole mun juttu. Tie on vilkas, ja vain osan matkaa pääsin ajamaan turvallisesti vanhaa nelostietä. Ison tien suuntaisesti ei mene pikiteitä, vain pätkiä soratietä, ja se ei Spessulle sovi. Hartolassa pidin jädepaussin, ja muutin suunnitelmaa.

Runsaan aamiaisen jälkeen tämä oli ehkä hieman aikaista. Matkaa oli takana vasta noin 30 km.
Hartola tuli täten kuitenkin tsekattua, ja muutama euro turistirahaa jätettyä paikalliseen kauppaan.

Vielä ei ole hymy hyytynyt. Ja miksi olisi. Matkalla on mukavaa ja kohta saa jätskiä.

Ajelin Hartolasta jonkun matkaa Nuoramoisten liittymän kohdalle, ja kurvailin sitä kautta kohti Kalkkisia. Olen Kalkkisten kautta kerran fillaroinut, ja tiesin että sieltä löytyy komia silta. Lähestyessäni tätä etappia, aloin vähän jännätä, että kai siellä on joku ruokapaikka auki. Alkoi olla aika kova nälkä ja kroppa huuteli energiaa. Mietin että sillä minun pikkuisella karkkipussilla tekee tiukkaa selvitä Vääksyyn asti. 

Nou hätä, Kalkkisissa oli Mani-baari  auki ja sain suolaisen rasvaiset ranut ja nugetit välipalaksi. Leppoisa paikallinen syöttölä ja juottola myöskin karoke-oikeuksin. En taaskaan laulanut. 

Ruokailun jälkeen oli reissun viimeinen etappi edessä. Jylhän Kalkkisten sillan kautta kohti Vääksyä. 

Rapeat, suolaiset ja rasvaiset ranut ja muutama kananugetti majolla. Avot. Taas jaksaa.

Kalkkisten silta on kyllä hulppea näky. 

Viimeinen pätkä oli melko raskas. Mäkeä osuu tuolle pätkälle paljon, ja koko päivän puhaltanut navakka vastatuuli hidasti matkantekoa. Ja kyllä, ahterissa alkoi nahka olla aika rutullaan, ja reisissä lataus laskenut. Pitkä lasku Loukkuharjulta Vääksyn keskustaan tuli kuin tilauksesta, joskin sen jälkeen oli vielä jonkinmoinen nousu Tallukan pihaan. Autolla olin sunnuntaina vähän ennen viittä. 

Paluumatka lyheni vähän alkuperäisestä suunnitelmasta,
mutta oli kuitenkin lopulta reilut 100 km.

ENSI KERTAA VARTEN

Jos ja kun lähden vastaavalle tai pidemmälle retkelle jatkossa, niin note to myself:

- välipausseja ja jaloittelua voisi järjestää päivään muutaman lisää. Se auttaisi varmasti palautumisessa tehokkaasti. 

- energiaa voisi napsia hieman tasaisemmin, eikä ylinälkäisenä ylirasvaista isoa pitsaa ja saman tien fillarin selkään kampea veivaamaan.

- sata kilsaa tai vähän yli on mulle sopiva päivämatka. Tottakai voi rehkiä pidemmän setin, mutta sitten on huomioitava, että seuraava päivä ei ole kovin kepeä. Näissä ikävuosissa palautuminen vaan ottaa aikansa.

- rauhoita yöuni. Uudet maisemat, suunnistaminen, liikenteen seassa sukkulointi ja varusteiden kanssa veivaaminen saa ainaski minun aivot käymään ylikierroksilla. Lisäksi vielä vieras peti, ja unet ovat helposti tosi rauhattomat. 

- ensiapuvälineitä mukaan. Aina ei ole niin hyvä tuuri kuin minulla tällä kertaa. Vähintään sitä laastaria ja sideharsoa. 

- reittisuunnittelu - ja lupa poiketa siitä. Erityisen tärkeää jos alla on fillari, jolla ei oikein soratietä voi ajella. On hyvä olla järkevä suunnitelma valmiina, mutta on myös hitsin siistiä vaihtaa suunnitelmaa lennosta jos mieli tekee.

- varaa riittävästi aikaa. Liittyen edelliseen kohtaan. Jos iskee inspiraatio, iske heti takaisin. Vaihda reittiä, varaa yksi majoitusyö lisää, poikkea pikkukylään, jaloittele paikallisten nähtävyyksien äärellä, ajaudu mielenkiintoisiin keskusteluihin, pysähdy ja nauti. 

SUMMA SUMMARUM. Annan tälle reissulle arvosanaksi 9, enkä pohdi seuraavaan reissuun lähtöä vuositolkulla.

Urheiluvuosi 2022, vähän vanhaa ja paljon uutta

Vuosi sitten silloista urheiluvuottani summatessa asetin tavoitteeksi että nautin liikunnan riemusta edelleen, mutta yritän ymmärtää että vähemmän on enemmän. Ilo on pysynyt juu, ja vähemmän on tosiaan mittarissa vuoden 2022 lopussa kuin moneen vuoteen. Olen ollut lempeä liikkuja, opetellut luopumista, kerännyt kokonaisvaltaisesti itseäni ja voimiani, ja aktivoinut nuoruusvuosien harrastukseni uudelleen. Voisin tituleerata menneen vuoden kasvun vuodeksi. Kiittää ja kumartaa, ja suunnata tänä vuonna jälleen kohti uusia inspiroivia haasteita.

Yksi rakkaimmista muistoista vuodelta 2022
on patikointireissu Kolilla Annin kanssa.

Juoksu

Kevään ja kesän 2022 juoksin vielä minulle ahkeria määriä. Maalis-elokuussa tuli 100 kilsaa juoksua joka kuussa. Juoksin Himoksella polkuja, Hyvinkäällä yöjuoksua ja Kerkkoossa taas polkuja ja Kotkan meripäivillä pokkasin pokaalin perinteiseltä matkalta. Suurimman osan juoksuista hölkkäilin kuitenkin kotikonnuilla. Juoksu oli kivaa, mutta ei erityisen nopeaa taikka lentävää. Syksyllä keksin muita menoja (niistä kohta), ja juoksumäärät droppasivat dramaattisesti. Vuositasolla keskiarvona 80 km kuussa tätä lajia.

Kotkan Meripäiviltä oli muutakin tuomista kuin metrilakua.

Juoksu ja uinti yhdessä, swimrun. Järvestä
järveen Annelin kanssa. Ensin toki varusteet
kohdilleen pukkarissa.

Pyöräily

Perinteinen 12 h pyöräily jäi tekemättä vuodelta 2022 ja se hieman harmittaa. Se vaan jäi järjestämättä. Muuta mukavaa settiä kyllä keksin, ja pyöräkilsoja kertyikin ihan mukavasti, joskaan en päässyt lähellekään vuosiennätyksiä. Niin siis se vähemmän on enemmän - juttu.... Tein hienon lenkin Mäntsälästä Emäsalon kärkeen heinäkuussa, ja Asikkalassa kävin ajamassa Pulkkilanharjulla lenkkiä. Nämä reissut olivat super-inspiroivia ja olleet haaveissa jo pitkään. Lisäksi mukavia kimppalenkkejä tyttöporukalla, omia seikkailuja lähitienoilla ja vähän muuallakin, ja sitten sitä sisäpyöräilyä treinerissä kiinni mitä ihan kaikki ei vaan ymmärrä. Enkä heitä moiti. Onhan se nyt hieman apaattista polkea olkkarin nurkassa tuntitolkulla pääsemättä mihinkään. Pyöräilyä yhteensä 2802 km. 

Reissu Emäsalon kärkeen Porvooseen. Kilsoja yhteensä 128 km
ja yksi haave toteutettu. Meri näytti merelle myös Emäsalossa.

Mökkireissulla Kotkassa ja Santalahdesta fatti testiin.
Tulihan sillä rullailtua jokunen tunti.

Uinti

Tämä on se uudelleen henkiinherätetty nuoruusvuosien laji, jonka puhalsin liekkiin elokuussa 2022. Päätin ottaa härkää sarvista ja sovitella uimalakin kisakuntoon pitkästä aikaa. Liityin Järvenpään Uintiklubin Masters-ryhmään tavoitteena oppia uusia taitoja ja elvyyttää vanhoja unhoon jo painuneita. Vuosia viimeisimmistä uimakisoista on kulunut pitkästi yli kolmekymmentä, joten aika moni asia on päivittynyt, ja vesi altaissa vaihtunut. 

Olen saanut mahtavaa valmennusta tuossa porukassa, treenileiritystä, ja porukka itsessään on mainio. Mastersit ovat yli kaksvitosia, eli ihan aikuisia jo kaikki, joskin minä edustan keskiarvoa korottavaa osastoa tiimistä :) On ollut tosi inspiroivaa uida triathlonvuosien jälkeen taas kaikkia lajeja, harjoitella starttihyppyjä ja jännittää ihan oikeissa uimakisoissa että miten siellä taas pitikään toimia. Tikkurilan Masterskisoista nappasin ekan mitalin, ja Hyvinkään joulukisoissa kävin tekemässä muutamia pohja-aikoja omiin tilastoihini lisää. Olen nyt useammalla tilastoajalla listoilla, seuraavaksi jännätään saanko niitä operoitua paremmiksi. Tilastot löytyvät osoitteesta Tempus Open, ja meitsi päivittää listaa tän linkin takana "Raisa tempuksessa" 

Ekat uimakisat sitten vuoden 1989 ja heti mitali kaulaan.

Treenileiri Pajulahdessa oli superhieno kokemus. 
Maaliskuussa mennään taas!

Suunnistus

Tässäpä jotain uutta myös viime vuodelle. Olen koko ikäni toitottanut isoon ääneen miten surkea suunnistaja olen. En vaan hahmota karttaa. Sitten tuli oma pinna täyteen omaa piipitystä ja päätin tehdä asialle jotain. Ostin kausarin Mäntsälän Urheilijoiden suunnistusjaoston kuntorasteille, ja aloin harjoitella. Joo, olin avuton suunnistaja, ja olen sitä edelleen. Mutta nyt olen edes yrittänyt oppia, ja suunnistushan on ihan hitsin kivaa. Lyhyitä ratoja karttaa tiukasti lukien ja merkkejä opetellen. Melkein kaikki rastit löytyi, ja aina löysin lopulta myös metsästä kotiin. Saavutus sekin.

Varusteita maltillisesti. Peukkukompassi ja suojalasit 
vahvuuksilla. Ikänäkö you know.

Moboilua myös useammassa kohteessa. Kaukaisin rata 
jossa kävin rasteja penkomassa, oli Ahvenanmaalla. Koluttiin 
Marianhaminan metsikköjä Tonin kanssa yhdessä.

Hiihto, luistelu ja muut lajit

Hiihto on minun kohdallani erittäin paljon riippuvaista etelän lumitilanteesta, eritoten Mäntsälän lumitilanteesta. Olen edelleen ihan hirveen huono ajelemaan autolla ladun varteen, joten jos lähilatu ei ole auki, eikä perinteisellä Vuokatin viikolla ole lunta tarjolla, niin hiihtokilsat kärsii huomattavia tappioita. Kalenterivuodelle 2022 hiihtoa kertyi 174 kilsaa, joista joulukuussa iloisena yllätyksenä tulleen lumikaaoksen myötä pääsin sivakoimaan viisikymppiä lähiladullani (useampaan suorituskertaan pilkottuna tosin). Me like.

Ja sitten oli se luistelu. Olin siinä uskossa että en osaa luistella, ja minulle maksimi on kaksi kilsaa sitä lajia kerrallaan. Sen jälkeen olis jalat jännityksestä niin muussina että pitäis lopettaa. Vaan niinpä sitten lähdin testaamaan Isojärven reittiä lasten kanssa, selvisin kuusi kilsaa, innostuin omaan tapaani, ja kävin luistelemassa seuraavalla reissulla itekseni parikymppiä kaunareilla. Ihan huikeeta miulle! Olin niin happy että sitä ei pysty tässä kuvailemaan.

Tää oli itellekin semmonen yllätys että se tuli sieltä perinteisestä
puskasta ja puun takaa.

Kehonhuolto, yin jooga, voimatreeni, swim-run, kävely, kajakointi, patikointi ja mitä näitä nyt muita on. Niitä on tullut mittariin vuoden mittaan myös. Näistä sykähdyttävimpänä eräs kesän mökkireissulla tehty kajakkiretki lähisaaren kallioille auringonlaskua katsomaan. 

Kajakki parkkiin Risukarin rantaan ja auringonlaskua 
tuijottelemaan omien ajatusten ja pikkupurtavan kera.

Parisuhdeaikaa melontaretken muodossa viime kesänä.
Koukkusaareen tyvenellä ja kovassa aallokossa takas. 

Summa summarum, tilastotietoa tässä numeerisessa muodossa muutamilta viime vuosilta:

2022: Juoksu 960 km, 107 h/ Pyöräily 2802 km, 125 h/ Uinti 166 km, 68 h/ Hiihto 174 km, 18 h/ Yht. 582 h

2021: Juoksu 1738 km, 189 h/ Pyöräily 2908 km, 125 h/ Uinti 92 km, 31 h/ Hiihto 318 km, 35 h/ Yht. 602 h

2020: Juoksu 1781 km, 194 h/ Pyöräily 3880 km, 163 h/ Uinti 44 km, 14 h / Hiihto 0 km / Yht. 639 h
2019: Juoksu 1407 km, 155 h / Pyöräily 2260 km, 92 h / Uinti 60 km, 20 h / Hiihto 441 km, 46 h / Yht. 432 h
2018: Juoksu 1146 km, 119 h / Pyöräily 4002 km, 167 h / Uinti 153 km, 52 h / Hiihto 200 km, 23 h / Yht. 482 h
2017: Juoksu 1234 km, 126 h / Pyöräily 3400 km, 139 h / Uinti 128 km, 45 h / Hiihto 0 km / Yht. 372 h
2016: Juoksu 1309 km, 143 h / Pyöräily 2469 km, 103 h / Uinti 123 km, 46 h / Hiihto 0 km / Yht. 381 h
2015: Juoksu 1100 km / Pyöräily 459 km / Uinti 30 km / Hiihto 61 km / Yht. 251 h
2014: Juoksu 901 km / Pyöräily 289 km / Uinti 8 km

Mitä tulee muuhun summaukseen, niin matka jatkuu kohti unelmia, mitä ne sitten milloinkin ovat. 

On maailman parasta olla innostunut, paitsi jos joku kaveri sattuu siinä sivussa myös innostumaan, niin se on vielä parempaa.

Järvestä järveen, swimrun

Pääsin taas kerran kokeilemaan omaa epämukavuusaluetta, eli vieraissa vesissä uintia kun lähdin Annelin pariksi Järvestä järveen swimrun-kisaan Luukkiin. 

Maisemathan ovat ihan mahtavat, ja järvet kauniita. Rannalta katsottuna. Mutta tyypille joka pelkää mustaa ja mutaista vettä, kiviä, ajopuita, vedenalaisia kepukoita ja ylipäänsä muita uintiympäristöjä kuin allas, on tässä lajissa tiedossa hieman itsensä keräilemistä.

Oltiin Annelin kanssa oikein panostettu tämän vuoden kisaan ostamalla swimrun-puvut. Viime vuonna Strömforsissa mentiin täysipitkillä (onneksi silloin oli sateinen sää). Pukuja ja välikaapelia käytiin testaamassa muutama päivä ennen kisaa puolen tunnin treenillä Keravanjärvellä. Johan siinä on valmistautuminen tehty, ja eikun kisaan mukaan :)

Itse tilasin puvun Addnaturesta ja maksoin siitä parisataa. Pukuja saa halvemmalla, ja niistä voi maksaa paljon enemmän. Mulla oli sama taktiikka kuin aikanaan kokopuvun kanssa, eli sellainen välimallin hintaluokka on mulle ok. Napakka puku, ja istui myös kesäkilojen päälle. Vähän haastava repiä pois päältä ainakin muutamalla ekalla kerralla. Välikaapeli oli samasta putiikista ja tuntui toimivan jotenkuten. Molemmille tuli setissä mukana vyötärönauhat, joissa oli kiinnityskohdat kaapelille edessä ja takana. Kaapeli on kuminauhaa, ja olisko se noin pari metriä pitkä. Halusi mennä vähän solmulle välillä, joutui aukomaan. Ja muutaman kerran kun päästin rannassa oman päädyn irti, niin kuminauhakaapeli lähti vähän turhan kovalla vauhdilla Annelin koipia kohti. Note to myself, irrota kaapeli hyvissä ajoin ennen kuin se kirraa. Emme siis juosseet kaapeli kiinni, ja muutama lyhyt uintikin tehtiin ilman.

Kisapaikalle Luukkiin ehdittiin onneksi pienten viivästysten jälkeen ajoissa. Vaihdettiin vermeet ja kuunneltiin kisainfo. Se on näissä kisoissa tärkeä, sillä toimitsijoita ja huoltoa ei ole joka järven kulmassa ohjaamassa ja kun luonnonvesissä uidaan, niin on syytä tietää vaaranpaikat (esim. tiedossa olevat ajopuut tai mahdolliset virtauspaikat)

Startti oli kaikille sarjoille yhteinen. Alkuun oli suht pitkä juoksu, ja siinä tuli heti mieleen, että olisi voinut pään kastella ennen starttia, tai laskea vettä puvun kaula-aukosta sisään. Märkkäri, myös tämä lyhyt malli, on hitsin kuuma juostessa. Eikä uimalakki auta asiaa yhtään...

Otettiin Annelin kanssa vauhti sellaiseksi että noutaja ei tule kesken matkan. Juoksuosuuksilla oli tarjolla sekä soratietä, että erittäin teknistä maastoa. Uintiosuudet olivat suht lyhyitä, pisin uinti oli ekana, ja se oli 540 metriä. Yksi kaatuminen matkalla tuli, onneksi Annelilla oli lättärit käsissä, ettei sora päässyt repimään kämmeniä auki. 

Anneli hoiti vetopuuhaa ja mie peesailin kepeesti perässä 😁. Tämä paristakin syystä. Siksi että Anneli uskaltaa pulahtaa järveen rohkeammin kuin minä (ja mun on sitten pakko seurata), ja siksi, että Anneli vetää lättäreillä aika reipasta uintivauhtia. Toki muutekin, mutta erityisesti lättäreillä. Mullahan uinti sujuu myös ok, mutta ei lättäreillä ja vieraissa vesissä ihan omalla tasolla. Olen koko ajan vähän paniikissa, enkä saa sitä omaa tasaisen tehokasta flow-vauhtia alkuun ollenkaan. Viimeisellä uintiosuudella sen ymmärsin. Se oli helppo pätkä uimarannalta rannan suuntaisesti toiseen helppoon uimarantakohtaan. Uskalsin rentoutua, vetää vedot omalla tasaisella tyylillä (enkä paniikkikauhomalla kuten näissä osuuksissa yleensä) ja hetihän se vauhti alkoi löytyä. Tässä on se juju jota pitäisi siis treenata. Pitäisi löytää se turvallinen uintifiilis ja saada vedot tehtyä kuten altaassa. Tekemällä oppii. Oppia ikä kaikki ja mitä näitä nyt on.

No mut, vedettiin kokonaisuutena minusta aika mallikkaasti tuo setti. Oltiin mukana kilpasarjassa, jossa oli ihan kovia nimiä mukana. Päädyimme sijalle 6/8. Kuntosarjassa oli paljon enemmän osallistujia, siellä oltais oltu sijalla 10/39.

Maalissa oltiin ajalla 2:00:59.

Ennen starttia pukkarikuva. Intoa puhkuen!

Reittiprofiili

Uudet puvut ja kaikkee. Pullarit voisi vielä päivittää seuraavaan kokoluokkaan.

Kiva lakki tuli kotiinviemisiksi

Summa summarum: kiva reissu oli taas. Vaikka vieraita vesiä jännitänkin, ja juuri siitä syystä, näistä tulee sellainen voittajafiilis kun on päässyt radan läpi ilman hyperventilaatiokohtausta. Katsotaan koska vai koskaan ollaan taas vastaavissa keimeissä mukana.