Tätä voisi sanoa jo perinteeksi. Sporttiloma Vuokatissa Katinkullan kupeessa sporttaillen likkaporukassa. Tämänkin reissun haluan ikuistaa muistoihin kuvina ja muutamina lauseina, joihin on ihana palata aina vaan uudestaan.
Reissun mahdollisti jälleen Raila, ja lisäksi mukaan saatiin Anneli. Samalla voimakolmikolla oltiin liikkeellä viimeksi pari vuotta sitten, viime vuosi jäi väliin samoista syistä kuin moni muukin reissu ja tekeminen.
Mut joo, seuraavaksi lyhyesti reissun speksit.
La 27.11. starttipäivä eli matkapäivä, juoksulenkki
Raila tuli hakemaan minua vähän kasin jälkeen aamulla. Koukattiin Anneli mukaan, survottiin sukset, retkiluistimet, lumikengät, reissukassit ja likat kyytiin. Yhtään nyssäkkää ei olisi enempää mukaan mahtunut, se todettakoon. Autossa oli tiivis, mutta kovin innostunut ja odottavainen tunnelma. Eikä montaa hiljaista hetkeä koko kuuden tunnin matkalla :)
Kuopiossa pysähdytiin syömään. Ei tienvarren huoltsikalle, kuten yleensä, vaan ajettiin keskustaan kauppahallin alakerran nepalilaiseen. Vink vink, tämä ravintola ei päässyt jatkoon. Jotain jäi uupumaan. Kyllä meidän Mäntsälän paikallinen vastaava ravintola pesee tuon kuusnolla. Mut kupu saatiin ravittua ja matka jatkui. Perillä oltiin joskus neljän kieppeillä tai sitä luokkaa. Saatiin avaimet ja löydettiin mökkikämppä ihan paikallisen S-marketin takaa olevista paritaloista.
Lumitilanne Vuokatissa ei ollut mahdollistanut kuin ensilumen maksullisen ladun tekemisen. Latuhinta per päivä 24 eur kuulosti minulle liian suurelta panostukselta, varsinkin kun tuo latu oli kovin mäkiseen maastoon ajettu, ja tiesin että minusta ei oikein ole sen hiihtäjäksi tässä vaiheessa kautta. Alkuviikolle oli luvattu lunta, joten päätin odotella että pääsisin helpommille lähiladuille Katinkullan alueella tai aurinkoladulle.
Pistin nastarit jalkaan ja lähdin kuitenkin verryttelemään automatkan jäykistämiä koipia hölkällä Vuokatinvaaran laelle. Raija ja Anneli tekivät saman reissun reippaasti käpotellen.
 |
| Kympin hölkkä Vuokatinvaaralle. Nousua 205 m, joista lähes kaikki noin puolentoista kilsan matkalla mitä tulee vaaran alta se laelle. |
 |
| Lumitykit työssään yötäpäivää. |
Su 28.11. eka täysi päivä, lenkkiä ja uintia
Heräsimme kauniiseen auringonpaisteeseen ja kireään pakkaseen. Tänäänkin oli lenkkipäivä, ja lenkki suuntautui nyt Vuokatinvaaralta poispäin, kohti Naapurivaaraa. Nastarit jalkaan, hirveesti vaatetta päälle ja naama huurteessa ihailemaan lunta ja aurinkoa. En ihan löytänyt sitä mitä etsin, eli komeeta näköalapaikkaa Naapurinvaaran tien varressa. Löysin kuitenkin Naapurinvaaran luontopolun, ja kävin kahlaamassa sen neitseellistä lumipintaa pienen lenkin. Jälkikäteen kuulin että minun olisi pitänyt jatkaa vielä hetki Naapurinvaaran tietä, että se näköalapaikka olisi löytynyt. En kuitenkaan siiinä pakkasessa ja ilman juomaa ja eväitä uskaltanut tehdä kovin pitkää lenkkiä, vaan käännyin takaisin. Matkaa kertyi lenkille kympin verran.
Alkuillasta suuntasimme kohti Katinkullan kuntoallasta, jossa minulle kertyi uintikilsoja kolme ja puoli. Olishaa siinä kylpylä sivussa jossa olis poreita, allasbaareja, saunamaailma ja vaikka mitä elämystä. Minulle vaan iskee vielä kovemmin 25 metrin allas, jossa on aina tilaa uida. Kuntoaltaalla on joka kerta ollut tosi vähän väkeä, ja se on kyllä uimarille juhlaa kun saa oman radan käyttöönsä, tai jos radalla vaikka on joku toinenkin uimari, niin radat ovat tosi leveitä, joten ohittaminen on tehty erittäin helpoksi.
 |
| Naapurinvaaran nousua edessä |
 |
| Naapurinvaaran luontopolkua, jota pääsin avaamaan |
Ma 29.11. Luontopolkuilua ja uintia
Parin päivän pakkaslenkit alla ja uusi kireä pakkaspäivä edessä. Aurinko näyttäytyi, mutta mittari laski lähelle kahtakymmentä pakkasastetta. Juoksuhommiin lähtijäksi ei minusta ollut, mutta lähdettiin Railan kanssa katsastamaan Eino Leinon patikkapolkua Vuokatinvaaran kupeeseen. Mahtavia maisemia, nousua ja laskua. Kaikkinensa kilsoja kävelylenkille tuli kymmenkunta. Alkumatkan nousuissa pysyi lämmöt hyvin, mutta takastullessa laskettelurinteen reunaa mukailevaa polkua köpötellessä viima viilensi nenänpään ja näpit, vaikka oli talvirukkasta kaksin kerroin. Ehkä asiaan vaikutti myös se, että välillä piti kaivaa känykkää esiin ja napsia kuvia. Eihän se maisema koskaan kuvassa näytä niin upealta kuin livenä, mutta muistoja on silti mukava tallettaa.
Lounaan jälkeen taas uimaan siinä viiden kieppeillä. Pakkasta oli Katinkullan mittarissa kahdeksantoista astetta. Kolme tonnia tuli mittariin sekarimeiningillä, eli oli vaparii, rinulii, selurii ja lättärii. Siihen alkuun ja loppuun hyvät lämmöt "nappisaunassa". Nappisauna on naisten puolella oleva sauna, jossa löylyä painetaan seinässä olevasta napista kiukaalle. Vesi tulee kiukaan päällä olevasta suihkuttimesta ohuena sumuna ja tekee löylystä pehmeän ja hellän. Ristimme siis tuon saunan nappisaunaksi.
 |
| Raisa ja Raila tukat huurussa Vuokatinvaaralla |
 |
| Eino Leinon lenkki S-marketin kupeesta lähtien ja palaten |
Ti 30.11. hölkkää ja uintia, ja pitsaa
Tänään tuli lunta taivaan täydeltä. Pakkanenkin tietysti vähän hellitti, mutta totuus on, että kaikki ulkoliikunta oli hieman haasteellista voimakkaan lumisateen ja tuulen johdosta. Tein pienen lenkin, mutta olisi ehdottomasti tarvinut ottaa suojalasit silmille, sillä vaakatasossa tulevat pienet lumihiutaleet moukaroivat silmämunia niin että sattui. Lisäksi lunta kertyi auraamattomille teille yli nilkan, joten melkoisessa pöpperössä sitä edettiin. Vauhti sen mukaan. Tuo seitsemän kilsan lenkki saatteli juoksusaldoni marraskuun osalta täyteen sataseen, joten revin ilon tällä kertaa siitä. Silmämunilleni lupasin lenkin jälkeen että en koskaan enää lähde ilman suojalaseja tuollaiseen pyrytykseen.
Kuuden kieppeillä käytiin taas heittämässä porukalla uintikeikkaa Katinkullan kuntoaltaaseen. Altaalla oli treenailemassa myös eräs erittäin menestynyt suomalainen nuori miestriathlonisti, jonka kanssa muutama sana vaihdettiin. Hää on Estoniassa heittänyt IM täysimatkan kasipuolen kieppeille viime vuonna, että vauhtia löytyy. Huimaa.
Ja sitten, onhan se nyt kerran reissussa pitsalla käytävä, ja se kerta oli tänään. Hipsittiin yläkerran Classic Pizzaan mussuttamaan menetettyjä kaloreita takas. Suositus tälle mestalle. Maistuu varmasti muutenkin hyvälle, mutta erityisen hyvälle se pitsa maistuu ulkoilun ja uinnin jälkeen. Koronapassit oli kaivettu esiin, mutta täällä tilanne on vielä sillä tasolla että passeja ei ruokaravintolassa edes ilta-aikaan kyselty.
 |
| Um mum mum. Mulle rasvaa ja hiilaria heti |
Ke 1.12. vihdoin hiitoa, ja taas uintia
Lunta tuli eilen niin paljon että latuja alettiin ajaa. Valitettavasti latukone ei kuitenkaan käynyt vielä meidän mökin nurkalla. Tai kävi, mutta vasta myöhään illalla. Onneksi reippaat mummelit ja papparaiset (tämä suurella kunnioituksella ja rakkaudella) kävivät heti aamusta ajamassa ladut auki kaurapuuron voimalla. Minä tein aamulla vähän töiden rippeitä mahtavan ergonomisesta reissutyöpisteestäni käsin. Kävin sitten jalkapatikassa tsekaamassa latujen tilanteen, totesin omatoimiladut avatuiksi, ja siirryin itsekin kauden ekaan suksitestiin. No olihan se raskasta ja kummallista taas monen kuukauden tauon jälkeen. Omatoimilatu ei ole ihan yhtä pitävä ja vakaa kuin koneella ajettu, joten aikamoista säätöä oli tuo kuuden kilsan testilenkki. Mutta iloa se tuotti.
Illan toinen aktiviteetti jo tuttuun tapaan uinti, jota tällä kerralla taas reilu kolme kilsaa. Alkaa tottumattoman käsissä ja selässä kohta tuntua joka päivän uinnit. Sentään normaalisti ja viime aikoina uintia on tullut harrastettua noin kerran viikossa, ei suinkaan monta päivää peräkkäin.
 |
| Työpiste yöpöydällä, koristetyynypino istuimena |
 |
| Omatoimilatu ei ihan pärjää koneella ajetulle |
To 2.12. Hiitoa ja uintia
Eilen illalla oli ladut sitten ajettu myös Katinkullan kuntoradalle. Ei edelleenkään aurinkoladulle, sillä lunta ei taida vieläkään olla riittävästi. Tuo kuntorata on aika lailla tasan kaksi kilsaa, ja sille pääsi ihan siitä meidän mökin nurkalta, S-markettia vastapäätä. Ihan ässää. Helppo latu, koska vaan pääsee huoltoon omaan mökkiin, eikä pelko eksymisestä. Haastepuolena ehkä sitten suht runsas osallistujamäärä yhdistettynä minun ohituskammoon (en taho kehata ohittaa ku jännään että vedän itteni nurin ku lykin ohitte siinä luistelijoitten baanalla enkä latu-urassa) Mut hei, mihinkäs tässä on kiire kun piti muutenkin ottaa vähän rennommin tällä reissulla nää urheiluhommat. ..tästä aiheesta voisi kirjoittaa kirjan, mutta jätän sen toiseen kertaan. Tiivistettynä voisi sanoa vaan sen, että viimeinen vuosi on ollut monella tapaa minulle erilainen ja raskas, olen joutunut vähentämään liikuntaa, ja pohtimaan muutenkin jaksamistani useasta eri kulmasta. Eli tällä(kään) reissulla ei ollut tarkoitus vetää ihan all in-tyyppisesti itseä piippuun. Liikuntaa joo, mutta nautiskellen, ei suorittaen. ..Mut se siitä tässä kohtaa.
Aamulla neljätoista kilsaa, lounas ja lepo, neljältä vajaa kasi hiihtoa, ja sitten saunaan ja uimaan Katinkultaan kuudelta. Siinähän se päivä vierähti taas ja illalla kyllä uni maistui.
 |
| Vuokatinvaara palaa?! Ei, lumitykki laulaa |
 |
| Valaistu Katinkullan kuntoradan lenkki |
Pe 3.12. hiihtoa ja uintia, viimeistä viedään
Viimeinen täysi reissupäivä alkaa millä muulla kuin runsaalla aamiaisella ja jatkuu hiihdolla. Viistoista kilsaa aamuvuorossa ja iltapäivällä vielä kutonen että tulee reissulle 50 km täyteen. Mukava pyöreä luku. Annelin kilsat huitelee tässä vaihessa noin sadanneljänkympin paikkeilla ja Railalla taitaa olla kilsoja joitain seittämänkympin luokkaa. Minusta ei sellaisiin määriin ole, eikä ole tarviskaan. Olen hinkannut nyt kolme päivää tätä Katinkullan kuntorataa tyytyväisenä. Juu en kyllästy. Tottakai hiihtäisin mieluusti myös pitkää maisemalenkkiä, mutta Vuokatin alamaaston kovat laskut (nousut ei mua haittaa, mutta alamäkiä pelkään) eivät saa minua syttymään. Nautiskelen helpolla ladulla ja uskon että tulevana talvena pääsen myös muille laduille vielä hiihtelemään.
Kaverit jättivät tänään uinnin väliin ja lämmittelivät mökin saunan. Mie en malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni, ja kävin vielä vikan illan kunniaksi kauhomassa muutaman kilsan Katinkullassa. Olen joskus pikkulikkana uinut melkein satkun kuukaudessa, ja rutiinisti jotain kuudenkympin ja kaheksankympin väliin. Kai sitä nyt sitten kestää viikossa uida 16 km :)
 |
| Viiskymppiä tuli täyteen ja se riittää tällä kertaa |
La 4.12. Kotimatka ja palauttava yin illalla
Aamulla noustiin reippaasti (jaa, no hieman kankeina) aamupalalle, pakattiin kamat autoon, palautettiin avaimet ja suunnattiin kotia kohti. Olihan siinä taas ajamista, vaikka muutama kuski olikin. Maisema vaihtui matkalla runsaslumisesta vähälumiseen. Pakkasta ja lunta oli kuitenkin kotopuolessakin, joten ehkä pääsemme Mäntsälässäkin hiihtämään lähiaikoina. Lahdessa ja Hesassa latuja on jo avattukin. Minä en lämpene niistä ruuhkaisista laduista, joten odottelen jälleen luonnonlumia ja vapaampia latuja.
Jep, kotona oltiin alkuillasta. Lapset olivat karanneet serkkulaan yökyläilemään, ja isäntä pistänyt saunan lämpiämään. Avot eiku saunan kautta telkun eteen venyttelemään kankeita raajoja lyhyen palauttavan yin joogan parissa.
Summa summarum: kiitos ja kumarrus reissuseuralle ja erityisesti Railalle joka on mahdollistanut meille nämä ihanat ja törkeän edulliset sporttireissut. Ja Annelille, joka inspiroi minua rohkealla ja aina sporttiin valmilla asenteellaan. Ootte mahtavia tyyppejä molemmat! Ehkä välillä aika puheliaita ja kovaäänisiä innostuessanne (jota tapahtuu aika usein), mutta sillai ihanalla tavalla joka saa hymyn huulille. Näissä reissuissa parasta on samanhenkinen seura, upeet mahdollisuudet ulkoiluun ja urheiluun, mahdollisuus sportata oman aikataulun ja toiveiden mukaan yksin tai seurassa, runsaat aamiaiset, jäsenten kolotus kovan päivän jälkeen, ja kellahtaminen petiin uneksimaan tulevan päivän mahdollisuuksista. Ensi vuonna uudestaan? I´m in. Oon mukana!
Reissun saldo vielä numeroina:
Juoksu 27 km
Uinti 16 km
Kävely (mitattu) 12 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti