Kehon- ja mielenhuoltoa Vierumäellä

Olen haaveillut tästä jo vuoden. Miksi vasta nyt, siihen en osaa vastata. Tai osaan mutta en kerro. 

Aikaa yksin, aikaa hiljaisuudessa, aikaa luonnossa, aikaa liikkuen, aikaa kehosta huolehtien ja mieltä lepuuttaen. Valmiiseen pöytään syömään ja ajoissa nukkumaan. Juuri sitä olen kaivannut, ja juuri sitä sain. 

Varasin Vierumäen opistolta Body&Mind-teemakurssille lipun. Kurssi oli kuin minulle tehty. Kaksi päivää joogaa, metsämeditaatiota, kehonhuoltoa ja muita mielenkiintoisia lajeja tutustuttaviksi. Yhdistin viikonloppuun pari lomapäivää, ja suuntasin Vierumäelle jo torstaina aamupäivällä. Halusin viettää ensin hetken oman ohjelmani mukaista liikunnallista lomaa, ja rentoutua sitten kurssin äärellä. Tämän kirjoituksen teen siksi että haluan kirjoihin ja kansiin muiston tästä upeasta reissusta. Because I'm worth it.

Perjantaina Ilvespolulla lenkillä. 

Torstai: Saavuin Vierumäelle puoli yhdentoista aikaan. Hetki meni suhatessa eri rakennusten väliä ja etsiessä oikeaa luukkua josta saisin iltapäivällä avaimet huoneeseeni ja varattua lipun uimahalliin. Majoituksen olin varannut Country Clubilta. Siellähän ei respa eikä ravintola ole auki, joten avaimet haetaan Vierumäkihallilta ja aamiainen syödään hotelli Fennadassa.

Minulla oli valmiiksi lenkkikamat päällä, joten lähdin saman tien tekemään pidempää lenkkiä opiston ympäristöön ja tutustumaan eri reitteihin. Starttasin Mustalammen reitille (soratietä n. 6 km), ja jatkoin siitä opiston kympille (soraa ja polkua n. 10 km). Alueella tehdään parhaillaan metsätöitä, joten kympin lenkillä kuljettiin omalla vastuulla ja vähän niinku ilman virallista lupaa. Pikkusen kuumotti kun reitin puolivälin kieppeillä oli metsäkone töissä ja kuski vilkaisi minua hieman tuiman näköisenä. Kipitin parhaani mukaan reippaasti eteenpäin ja pois hakkuualueelta. Onneksi työmaa-alue ei ollut kovin laaja. Kuudentoista kilsan hölkkä riitti tähän kohtaan, ja nälkäkin alkoi kurnia vatsassa. Vaihdoin sutjakasti kuivaa (ei hikistä) puseroa päälle ja menin nauttimaan runsaan bufee-lounaan Fennadaan. 

Lounasta tuli tosiaan syötyä sitten ihan reilusti, joten alun perin tähän kohtaan suunniteltu uinti oli pakko siirtää myöhempään ajankohtaan. Eikä siinä mitään, aurinko paistoi ja päivää riitti vielä, joten pistin lämpimämpää takkia päälle ja lähdin kiertämään patikkatyyliin paikallisen luontopolkureitin. Jalat saivat vähän loppuverraa, ja lounas sai laskeutua rauhassa. Maisemat kolmen järven kierroksella olivat todella upeat!

Mustalammen reitin varrella oli myös Sydänlammen laavu. Lampi
itsessään on aika kaukana laavusta, enkä nähnyt sinne menevää polkua
tai rappusia.

Opiston kympin alkupäästä löytyi tällainen kaunis suojärvi

Luontopolkureitti lähtee ihan opiston takaa. Rantasaunan edessä on 
myös hyppytorni, ei tosin kyllä taida olla käytössä. Ei ainakaa 
tähän aikaan vuodesta.

Luontopolku kiertää kolmen pienen järven sivuitse. 

Luontopolun kauimmasta laidasta löytyi pieni pätkä pitkoksia. Liukkaita
ovat nuo härvelit syksyisin kun märkiä lehtiä kertyy niiden päälle.

Kuva ei tee oikeutta tälle kivikkoiselle ja suht reippaalle nousulle.

Pienien lisälenkuroiden kanssa patikointimatkaa kertyi minun mittariini viisi kilsaa. Reitti on 
perusmitaltaan neljä kilometriä. 

Päivä alkoi kallistua iltapäivän puolelle. Hain avaimet kämpille, ja kävin kuskaamassa kaikki sata nyssäkkääni huoneeni nurkkiin. Tavaraa oli paljon, sillä olin halunnut varautua ihan kaikkeen. Jos tekisi mieli sisäliikuntaan, sataisi vettä kaatamalla ja lenkkivaatteita kastuisi monet, jos jostain kumman syystä haluaisin vetää farkut jalkaan illalliselle tai jos sinisen takin sijaan olisi pinkkipäivä. 

Kassi, kassin päällä kassi, kassin kassin kassi monennäköinen...

Huilasin kämpillä hetken ja lähdin sitten vielä uimaan. Tämä kortti oli tosiaan käytettävä huolella. Kotinurkilla ei uimahallia ole, ja täällä se oli muutaman sadan metrin päässä. Uintia siis aina kun vaan mahdollista. Polskuttelin hiljaisessa hallissa 2,5 km ja saunoin pitkän kaavan mukaan poluilta kertyneet hiet pois. Tässä vaiheessa alkoi olla päivä valmis, ja oli ihana kömpiä kämpille, ryömiä peiton alle, siemailla herkullinen vanilja latte, pistää silmät kiinni ja ruveta nukkumaan.

Iltaherkkuna kermaista lattea. Oli kofeiinia tai ei, aivan sama. Tosi hyvää se oli.

Perjantai: Heräsin hieman kankeana aamuun, mutta nou hätä. Hippaloin Fennadaan aamiaiselle ja kulautin muutaman kupillisen kahvia koneeseen niin johan lähti. Söin ihan liikaa aamiaista, joka johti siihen, että oli pakko kömpiä takaisin huoneeseen ja ottaa pieni parin tunnin lepo :) Mutta lepäämään ja rentoumaan tänne oli tultu, joten en tuosta juuri huolta kantanut. 

Kun ruoka oli laskenut sen verran että oli mahdollista taas liikkua, pistin lenkkikampetta päälle ja lähdin reissuun. Hölkkäilin järvien välistä luontopolkua Suurijäven päähän, ja puikkasin sieltä Ilvespolkua pitkin takaisin opistoa kohti. Edelliseltä päivältä oli jäänyt kaivelemaan Mustalampi, kun en ollut sitä nähnyt, vaikka sen lenkin olin kiertänyt. Siksipä lisäsin lenkkiin piston tuon lammen rannalle. Sinne menikin tosi jyrkkä ja kivinen rinnepolku. Mutta oli vörttiä tehdä tuo reissu. Itse lampi oli musta ja pieni, mutta sen rannalla oli tilausravintola Kammi, joka on siis aivan mahtavan upea paikka. En tiedä onko se normisti auki kaikenmaailman kulkijoille (luultavasti ei) ja saako sinne poiketa sisään. Nyt siellä kuitenkin oli ovet auki eikä ketään missään. En voinut vastustaa kiusausta käydä sisällä ja tutkia vähän paikkoja. En sotkenut mitään, ja viivyin sisällä vain hetken.

Mustalampi on musta ja pieni. Kammin edessä rannassa uimalaituri

Makeen näköinen mesta. Ei ihan perusmallinen laavu tai kota. Tästä tuli 
mieleen Kalevala tai Mörrimöykky tai vastaava tarutupa.

Ihana pieni menninkäisten ovi, jonka takana avautui mahtava ruokailutila

Yksi (ainakin kolmesta) tuvasta, joissa oli pöytä liinoineen ja kynttiöineen

Tuvan parvella oli lisää pöytätilaa

Parvelle menevien rappusten koristeena oli tämä aikaa nähnyt tyyppi

Kuva menninkäisoven edestä Mustalammelle

Lenkille tuli tänään mittaa yhdeksän kilsaa. Palailin kämpille sellaiseen aikaan että hotellin lounasaika oli jo päättynyt. Hain Vierumäkihallin salaattibaarista evästä ja istahdin huoneeseeni tutkimaan alueen karttoja ja odottelin samalla erästä erittäin tärkeää vierasta saapuvaksi. 

On siellä salaattiakin, ovat vaan tuolla pohjalla...

Siskoni Vappu oli ilmoittautunut samalle hyvinvointikurssille kanssani, ja pääsi tulemaan perjantaina töiden jälkeen Vierumäelle. Ilta oli jo sen verran hämärtynyt, että otetiin ohjelmaan enää uintireissu hallille. Tilaa hallilla oli taas ihan ok, vaikkakin väkeä oli enemmän kuin torstaina. Uitiin ihan kunnon setti ja hiostettiin saunassa Vapultakin työviikon stressit ulos. Ilta kruunattiin illallisella ja lasillisella hedelmäisen raikasta valkoviiniä.

Poroburgeria ja kimchiä. Kimchi oli minulle uusi tuttavuus. Oikein maittavaa
ja kuulemma terveellistä. Sopi tilaisuuden luonteeseen. Itse asiassa annokseen
olisi kuulunut kimchin tilalle punasipua, mutta kokki ystävällisesti vaihtoi
lisukkeen ku punasipuli ei oikein ole mun juttu.

Ilta alkoi olla pitkällä ja naiset valmiita yöpuulle. Huone oli hyvin perustasoinen, mutta ihan siisti ja nukkumiskelpoinen. Varusteisiin kuului jääkaappi ja kuivauskaappi. Mitä sitä muuta urheilija toivoo. No ehkä saunaa, mutta sekin oli hallilla vähän matkan päässä. Vähän maailmanparannusta ja kuulumistenvaihtoa vielä ennen höyhensaarille siirtymistä.

Kukas se siinä vetää lonkkaa!

Lauantai: Ei me saatu nukuttua kukonlaulua pidemmälle. Jännitti varmaan tulevat rentoutusharjoitukset niin kovin. Päätettiin sitten lähteä vielä ennen aamiaista pienelle kävelylenkille. Ihan siitä kämpän nurkilta menee niitä reittejä. Valaistujakin. Kipsuteltiin sitten melkein seitsemän kilsan lenkki. Eikä eksytty kuin ihan vähän. Että jos vähän jotain palautetta haluaa antaa niin reittimerkinnöissä on hieman parannettavaa tuolla Vierumäen alueella. Tällaiselle varmalle eksyjälle on tehty vähän liian helpoksi mennä hutiin reitiltä, kun kyltit osoittavat minne sattuu, jos niitä sattuu edes olemaan. No, mutta. Ehdittiin hyvin aamiaiselle, ei vahinkoa.

Seiskalta lenkille ja siitä aamiaiselle. Asiaa!

Sitten alkoikin virallisen ohjelman tykitys. Olimme Vapun kanssa jotenkin kuvitelleet, että ohjelma on väljä, mutta tosiasiassa luppoaikaa ei juuri jäänyt. 

Ohjelma oli tiivis, mutta mielenkiintoinen ja oikein tehokas

Jouduimme hieman etsimään pallohallia, sillä sitä ei ole missään aluekartassa mainittu. Luonnollisesti ajattelimme (onko tämä luonnollista) että pallohalli on se kuplahallin näköinen halli. Mutta ei se ole. Pallohalli on se opistorakennus jonka edessä lukee selventävästi Haaga-Helia. Mut joo, löydettiin ajoissa perille ja aloitettiin päivä Hatha Flow joogalla. Olen vähän joogaillut, joten ihan uutta ei tämä minullekaan ollut. 

Lounaan jälkeen kävimme sauvakävelemässä kurssiporukan kanssa. Reitti oli aika lailla sama kuin mitä oltiin Vapun kanssa aamulla jo kävelty. Nyt valoisassa ja toista kertaa samalla reitillä liikkuvana oli hieman helpompi hahmottaa mihin suuntaan tulee mistäkin kurvista kääntyä. Alkuun ja loppuun tehtiin vielä kivat verrat. Tämä osuus sauvakävelystä ja ylipäänsä lenkeistä tuppaa minulta jäädä tekemättä.

Pallohalli on halli opistorakennuksessa joka ei näytä yhtään pallohallilta

Kurssilaiset saivat tarvittaessa sauvat lainaksi. Minulla oli omat mukana

Jotta reippaat rentoutujat eivät nääntyisi nälkään, saimme herkulliset smoothiet lenkin jälkeen hotlan ravintolassa. Siitä sitten seuraavaan sessioon, joka piti sisällään Pilatesta ja joogaa. Pilates pallo oli minulle uusi tuttavuus. Pääsin myös ekaa kertaa testaamaan blokkia ja bolsteria.

Pilatespallo on vähän lösö pallo, bolsteri napakka putkityyny ja blokki kevyt
tiiliskiven kokoinen apupalikka (johon voi nojailla jos liikkuvuus ei ole
vielä ihan tikissä eikä otsa taivu ojennuksessa maahan saakka...)

Olishaa siinä jo ollut päivälle ohjelmaa. Aika valmiit oltiin kyllä Vapun kanssa paussille kun nämä kurssi-osiot oli treenailtu läpi. Hipsittiin kämpille pläräämään puhelimia ja ottamaan rennosti. Jalat oikoselleen ja pientä huilia. Mutta mutta, kun kerran sen uimahallin vieressä asutaan niin siellä käydään. Lähdettiin sit kuitenkin vielä pienelle iltauinnille ja saunomaan. Hallilla oli tosi hiljaista. Ihan supersiistiä. Saatiin omat radat! Ei siinä malttanut ihan heti lopettaa kun tuollaista herkkua tarjoillaan. Uiskentelin itse pari kilsaa. Jotta päivä ei menisi ihan vaan terveyden edistämiseen, niin käytiin me ottamassa lasilliset valkkaria siinä vielä uinnin jälkeen. Tai no, edisti se meidän mielenterveyttä varmasti kuitenkin. Kyllä uni maistui päivän jälkeen!

Sunnuntai: Tämä aamu lähti liikkeelle myös reippaasti, mutta ei lenkkeillen. Pistetiin heti aamusta kamat kasaan ja vietiin kassinyssykät autoihin. Laskettiin että päivän aktiviteetit kestävät iltapäivään, joten voidaan saman tien luovuttaa huoneet jo heti aamusta, ja hoitaa suihkut ja vaatteiden vaihdot muulla keinoin. Palautettiin avaimet ja lompsittiin puoli ysiltä aamiaiselle. 

Ohjelma alkoi puoli kympiltä metsämeditaatiolla. Se ei tarkoittanut mättäällä istumista ja hyminää kuten oltiin Vapun kanssa ounasteltu, vaan rauhallista ja hiljaista samoamista luontopolulla. Kuuntelimme luonnon ääniä, nuuskimme tuoksuja, katselimme kauniita maisemia. Puhua ei saanut. Kuljimme Letturantaan, jossa teimme luontoa kunnioittavan meditaatioharjoituksen. Harjoitus korosti luonnon suuruutta ja vahvuutta, ja muistutti meitä pysymään nöyrinä luonnon edessä ja kunnioittamaan sitä. Täyttä asiaa. Mahtava keli saatiin harjoitukselle. Aurinko paistoi, mutta tuuli näytti voimiaan ja kävi kipakasti pitkin järvenselkää Letturannassa meditoivien kurssilaisten luihin ja ytimiin.

Ulkoilun jälkeen siirryimme Pallohalliin tutustumaan Barreeen. Barre on baletista mukaeltu treenimuoto, jossa käytetään apuna balettitankoa ja tehdään baletista tuttuja liikkeitä. Ei kuitenkaan mitään supervaikeita taivutuksia, kiitos siitä. Tämä laji tuntuu erityisesti alavartalon lihaksissa. Ihan hauska kokeilu, mutta ei mun juttu. Ei tullut sellainen sulava keijukaismainen olo yhtään, enemmänkin norsumaisen könkelö. 

Kurssin viimeinen osuus oli rentouttava kehonhuolto. Ihanaa meditatiivista palauttelua. Makasin siinä salin lattialla ja katselin ikkonoista näkyviä taivaalla vaeltavia pilviä ja tunsin itseni pieneksi ja maailman kiireet turhiksi. Ihan kuin aika olisi pysähtynyt. Ja sitä ei usein tässä elämänvaiheessa tapahdu. Tuollaisia hetkiä pitäisi saada elämään useammin! Tuli ihan sellainen liikuttunut olo, että piti siirtää ajatukset välillä maallisempiin asioihin et pysyisi kyynelkanavat kuivina. Ehkä herättävin hetki koko viikonlopussa. 

Barretunti alkamassa, asettukaa telineiden vierustoille

Kiitimme itseämme siitä että olimme tulleet tänne ja antaneet itsellemme aikaa huoltaa kehoamme ja mieltämme. Kiitimme myös ohjaajaa ja toivotimme toisillemme turvallista kotimatkaa. Suuntasimme lounaalle ja suurin osa kurssilaisista lähti sen jälkeen varmaan tosiaan kotimatkalle. Myö Vapun kanssa ei raaskittu heti lähteä, vaan mentiin vielä kiertämään luontopolkulenkkiä uudestaan kun aurinkokin paistoi ja päivä oli vasta puolessa.

Vielä parit kuvat ennen kotimatkaa

Summa summarum: Ihan mahtava reissu. Tässä oli kaikkea mitä kaipasin. No ehkä pari päivää (tai viikkoa) lisää tätä olisi kyllä maistunut, mutta tämäkin oli oikein mainio irtiotto tähän syksyyn. Rentouduin, liikuin, ehkä opin itsestäni jotain uuttakin. Ja oli kiva jutustella siskolikan kanssa ilman perheidemme hälyä ja vaatimuksia ympärillä.

Asioita jotka olisivat voineet toimia vielä hieman paremmin oli: paremmat opasteet reiteille ja yhtenäiset kyltit koko alueelle, uimahallissa naisten pukkarin oveen selkeämmät merkinnät ja hieman hereemmin toimivat avaimet kaappeihin. Ja kun haahuileva asiakas kysyy respasta että mistä löydän pallohallin niin se ei auta että luetellaan kasa nimiä kuten Kaskela ja Puhti ja Pihkala. 

Asioita jotka menivät ihan putkeen: keli oli paljon parempi kuin alkuviikosta oli ennustettu, uimahallisssa oli paremmin tilaa kuin olin ajatelut, luontopolku oli järjettömän kaunis ja reittejä jäi vielä penkomatta eli nälkää jäi seuraavaa reissua varten. Alueen Kaskelat ja Pihkalat oppi suht nopeesti löytämään, tulihan siinä sitä suunnistustaitoakin sitten treenattua. Oli kiva olla yksin ja oli kiva olla ihmisten ilmoilla. Oli ihanaa olla avaamatta työkonetta lomalla. Oli ihanaa olla avaamatta telkkaria koko aikana, ja oli kiva pitää somepostaus-taukoa. 

Jälkipelit: Miniloman kruunasi Meidän jengin kauden päättäjäiset jotka osuivat vielä sunnuntai-iltaan. Ajelin suoraan Vierumäeltä Mäntsälään Katrinrantaan jossa saunoimme viiden ihanaisen naisen joukolla ja söimme kevyen illallisen paviljongissa saunarannassa. Meidän jengi on löytänyt yhteisen sävelen urheilun kautta. Päädyimme samojen treenien ääreen jostain juoksu- tai triathlonkurssilta. Aina me vaan kauden päättäjäisiä pidetään, vaikka ei niin aktiivisesti enää kisata kuin muutama vuosi sitten. Mahtava porukka joita yhdistää tänä päivänä urheilun lisäksi moni muukin asia.

Katrinrannassa oli sauna kuumana. Muut pulahtivat järveen, mutta mie arka-
jalka jätin sen puuhaan toiseen kertaan.

Paviljongissa paistettiin makkaraa, lämmitettiin glögiä ja syötiin muita 
eväsherkkuja.

Voimaannuttavan viikonlopun täydellinen päätös. Kiitos Vierumäki, kiitos Vappu ja kiitos Meidän Jengi!