Sarvilahden maraton, Loviisa

Aika kiva oli pitkästä aikaa lähteä lappu rinnassa lenkille 👍 Kovin kummoisia haaveita ei ajan suhteen ollut, ja ne vähemmän kummoisetkin karsiutuivat kun kävi selväksi että Sarvilahden maraton juostaan tällä kertaa hyvin lämpimissä olosuhteissa. Miehää en hellettä kestä yhtään juostessa. Se vähemmän kummoinen tavoite oli alittaa marraskuussa juoksemani henkilökohtainen reittiennätys (4:14:00).

Otetaas tähän alkuun kuva maalista, ja sitten tarina miten sinne päästiin.

Nöyrästi vastaanottaa osalistujamitalin hän. 

Maailma on siinä mallissa, että osallistujia otettiin radalle vain kaksikymmentä, ja meidät päästettiin liikkeelle väliaikalähtönä. Lähtölistalla oli muutamia tuttuja nimiä, mikä oli oikein iloinen yllätys. Kiva oli vaihtaa kuulumiset ennen starttia, ja summata päivän hölkkä maaliintulon jälkeen. 

Juoksu puolestaan oli pakko tehdä omalla vauhdilla ja omassa rauhassa. Olin psyykannut itseni huomioimaan lämpimän kelin ja keskittymään siihen että pidän oman rauhallisen vauhdin ja yritän vaan sinnitelllä vesipisteeltä seuraavalle. Nyt ei voisi harhautua jutusteluun, tai varsinkaan lähteä reippaampaa vauhtia pitävien peesiin. Oikeesti mittari näytti siis vaan 23 astetta, mutta se on noin 15 astetta minun mukavuusjuoksualueen yläpuolella. Aurinko porotti korkeimmillaan juurikin siinä vaiheessa kun radalla oltiin. 

Kastelin tukan, lippiksen ja puseron ekan kerran juuri ennen starttia. Se auttaa tosi hyvin! Kun vesi haihtuu puserosta, se viilentää mukavasti oloa. Lähdin liikkeelle rauhallisella tahdilla kuten suunniteltu oli. Muutama selkä tuli vastaan ennen ekaa vesipistettä. Huikattiin tsempit puolin ja toisin, mutta mie jatkoin siitä omaa vauhtia. Olin laskenu että keskivauhti pitäisi olla 6 min/km tai alle jos olis haluja parantaa marraskuun aikaa. 

Eka kierros meni yllättävänkin hyvin. Vesipisteillä oli sekä pullovettä, että kanisterit vedelle ja urkkajuomalle. Täytin kannusta vesipulloa, lappasin vettä päähän, niskaan ja puserolle ja tietty hörpin vähän kerrallaan. Pulloon jätin aina vaan sen verran vettä että pärjään seuraavalle vesipisteelle. Käy nimittäin muuten kummasti käsivartta painamaan, jos puolen litran vesipulloa hölskyttelee juostessa yli neljä tuntia. Kokemusta on. Siitä seuraa tenniskyynärpää. Ei kiva. 

Mutta siis, ekalta puolimaran mittaiselta kierrokselta olin valmis ajassa 2:02:55. Eka kierros oli siis huomattavasti hitaampi kuin viime kerralla. Toisaalta voimiakin oli ihan eri lailla jäljellä. Söin omista eväistä banaanin, täytin huollossa vesipulloa ja jatkoin tokalle kierrokselle. 

Syömisen kanssa kävi muuten taas sillai ku minulle aina... Tunti ennen starttia närsin vähän jotain pientä, just ennen lähtöä otin suolatabun, mutta juoksun aikana sain alas yhteensä 4 kpl geelikarkkeja ja yhden banaanin. Ja kaksi suolatablettia lisää. Eli kun mittari sanoo, että juoksun aikana kaloreita kului 2317 kcal, niin minätyttö sain niitä tankattua takaspäin noin 400 kcal. Siitä voi laskea että jonkun verran nälätti illalla.

Toisella kierroksella vauhti hyytyi vähän, mutta ei onneksi tullut samanlaista droppausta kuin viimeeksi. Oli tosi paljon miellyttävämpää itsellekin juosta koko matka suht tasavauhtista lenkkiä, kuin kärsiä ja kävellä kolmenkympin jälkeen. Tottakai matka alkoi painaa, en mie sillä. Saahan se tuossa matkassa jo painaakin. Mutta kokonaisfiilis oli hyvä, eikä kävelyyn tarvinut nöyrtyä kertaakaan. Ei edes siinä kilsan mittaisessa nousussa reitin lopussa. 

Kaksi kierrosta. Sisältävät tuomiopäivän mittaisen kääntöpisteellä käyvän 
pätkän suoraa ja tasaista pyörätietä tuolla järven yläreunassa, ja kilsan
mittaisen, joskin loivan, nousun kierroksen loppupuolella. 

Juoksijalegenda-supermaratoonari Timo Marjomäki tuli reitillä vastaan juurikin tuolla pitkällä suoralla jonkun verran ennen viimeistä nousua, ehkä noin 37 kilsan kohdalla ja alkoi napsia kuvia. OMG, piti yrittää esittää pirteää ja elinvoimaista. Mitä mieltä olet, onnistuinko feikkaamaan?

Kauheen epätarkka kuva, johtuu ainoastaan minun liian kovasta 
tilannenopeudesta, hah 😁 Ei tossa nyt enää kovin kevyesti pomppu nouse, mutta
hymy on herkässä ku maali lähestyy.

Maaliin tulin tällä kertaa virallisella ajalla 4:13:19, eli villeimmät (eikä niin kummoiset) haaveeni toteutuivat. Oma mittari jäi näyttämään sekuntin enemmän. Tuo aika oikeutti naisten toiseen sijaan, ja jää tämänhetkisiin tilastoihin myös naisten tokanopeimmaksi ajaksi ever. Meillähän oli Loviisassa radalla tällä kertaa myös Elina Junnila, jolla onkin vähän eri luokan meriitit juoksuvauhdeissa ku meikäläisellä. Elina kellotti tälle reitille kevyen 3:46:49... Onnittelut Elinalle minun puolesta. Ei harmita yhtään hävitä noin kovalle 💪

Kisan jälkeen suihkun kautta mökille Kotkaan. Kaunis merimaisema ja kylmä lonkero tekivät kyllä melko makiaa. Niin ja terkkuja myös vielä minun uusille ystävilleni, joiden kanssa pukkarissa kuulumiset vaihdettiin ja pohdittiin miten onnistuttais minun organisoima Mäntsälä maraton sijoittamaan kalenteriin siten että saatais treffit sinne järjestymään. Terkkuja myös Run Kimmo Run, ja tietty kiitokset Heikkisen Kimmolle joka kisan taas järjesti vaikka marraskuussa ihan jotain muuta väitti.

Summa summarum: oikein onnistunut päivä. Juoksu kulki ok, sain pidettyä tasaisen rauhallisen vauhdin, ja selvisin lämpimästä päivästä paremmin kuin pelkäsin. Oikean isovarpaan kynsi on täysin musta ja hyvin huterasti kiinnittynyt alustaansa, joten siltä rintamalta saataneen satoa lähiaikoina.

Maratonlistallani (viralliset) tämä oli #12