PB Mäntsälä Maratonilla

Nyt mie olen sanaton. En tiiä mistä alottasin tämän rapsan. Yleensä teksti vaan tulee, mutta nyt on pää niin täynnä kaikkea mitä haluaisin kirjoittaa että meneevät asiat puuroksi. Yritän kummiskii.

Jotta joku johdonmukaisuus säilyisi, aloitan kuvalla jossa ollaan jo maalissa ja kerron sitten miten sinne päästiin.

Maratoonarit maalissa. Mie ja Ohto.
Tuo kaveri juoksi elämänsä ekan, ja vielä ylimittaisen maran tänään! Respect!

Ennen maraa:
Muutama päivä ennen marapäivää selvisi että talkooväkeä on riittävästi ja minä voin itse juosta. Valmistautumisaikaa maralle ei siis henkisesti ollut tosiaankaan paljon. Päätin käyttää vikat päivät järkevästi. Ja varsinkin mara-aamun. Tein valmistelevia töitä jo ajoissa viikon aikana. Lauantaina kävelin hissuksiin viemässä reitille merkkausnauhaa, ja hakemassa kaupasta tarjoilut. Vein ne jo kisakeskukseen valmiiksi ettei tartte kisa-aamuna rehkiä kauppakassien kanssa. Kisapäivän kamppeet pakkailin illalla jo näkyville ja menin ajoissa nukkumaan. Ei yömyssyjä ennen maraa.

Leipää ja sirkushuveja. Mehua, limua, banskuu, rusinaa, pipruu ja sipsuu.

Merkkausnauha repussa ja sakset messissä. Hissuksiin reitti läpi ja nauhaa reitille.

Hieno oli päivä lauantainakin! 

Karjalaisetientien lenkki nimensä mukaisesti. Kisan ajaksi saatiin portti auki. Kiitos taas mun luotto-maajussille!

Vuotavantien asfaltti rouhittu ja tiellä paikoin isokokoista sepeliä. Ilkeetä jaloille.

Illan vietin siis hissukseen. Kävin neulomassa sukkaa Cittarin nuorisoparkissa (vapaaehtoistyötä). Olin valvojana ja sain vaan olla ja neuloa. Keho lepää, mieli lepää. Oma elämä tuntuu helpolta kun seuraa miten vaikeaa kaikki on 13-17 vuotiaille... että ostaako karkkia vai energiajuomaa vai meneekö röökille vai touhottaako välillä ulos ja välillä takaisin Kummilaan. Kuka sano mitä, ja mitä sitten. Onneksi mie oon jo näin vanha.

Sukkaa pukkaa Kummilassa Mäntsälän Nuorten kummien vapaaehtoisena valvojana.

Mara-aamu:
Menin jo tosi aikasin kisakeskukseen kun en malttanut kotonakaan istua. Laitoin talkooväelle kahvit tippumaan ja järjestelin eväitä esille. Olli tuli paikalle puoli kympiltä, ja porukassa käytiin viemässä kyltit reitille. Se oli nopeesti tehty ku meillä on siitä kokemusta.

Muu talkooväki tuli paikalle kympin tienoilla tai vähän jälkeen. Alkoi jo juoksijoitakin ilmaantua hoodeille. Ja tää on aina näiden päivien paras kohta! Oli niiiiiiin ihanaa nähdä kauheesti tuttuja livenä ja lenkille lähdössä! Ai että mie pakahun. Osa on Mäntsälän maratoneilta tutuiksi tulleita, osa muuten. Ja omat muksut ja sukulaiset myös lähtöviivalla! Mun teinikin poikaystävänsä kanssa. Mie elän tällä taas monta aikaa onnellisena.

Muistin syödä aamulla. Se on jäänyt joka kerta näissä karkeloissa vähän huonolle tekemiselle.

Vähän ennen starttia pidin pienen tiedotustilaisuuden ja toivotin väen tervetulleeksi Mäntsälä Maratonille. Ei mulla taaskaan mitään puhetta ollut kirjoitettuna, mutta viime hetken vinkit kävin läpi. Ja taputukset sille että saatiin osallistujaennätys - 64 reippailijaa starttiviivalla! Se minkä unohdin sanoa oli, että jos joku nyt ihan kauheesti sitä lunta kaipaa, niin sitä on tarjolla viereisen jäähallin pihalla.

Sää oli upea.

64 osallistujaa on ennätys. Tässä odotellaan starttilaukausta. Kiitos taas Kalle-pistoolimies.

PK-fiilislenkki josta tulikin mara:
Aina ei ole Mäntsälässä lunta tai loskaa kun juostaan maraton! Joskus voi olla myös tuulta ;) Tänä vuonna juostiin ihanassa kelissä. Muutamia lämpöasteita, auringonpaistetta ja kuiva tie. Toki sitä tuulta oli, ja vastaisilla pätkillä se kyllä tuntui. Myötäisillä osuuksilla siitä ei ollut haittaa.

Olin suunnitellut lähteväni 6 min/km tasavauhtiselle lenkille. Semmosta sopivan reipasta mutta rentoa menoa ja juoksevani sen verran kuin hyvältä tuntuu. Tai että saa tuntua vähän pahalta, mutta ei tosi pahalta. Ajattelin että kolme kierrosta varmasti menee, ehkä viisikin. Jätin oven rakosilleen maraakin silmällä pitäen, mutta ajatus oli kumminkin että väkisin en juokse täyttä matkaa. Jäi viime vuodelta vähän rankka fiilis siitä loska-marasta meinaan.

Heti alkumatkasta vierelle hölkkäsi sellanen pitkä nuori mies. Tunnistin sen olevan Ohto. Minun teinin kavereita. Ja Ohton äiti on minun tuttuja kanssa (Terkkuja Sinikalle). Ohto oli lähtenyt testaamaan juoksukuntoa haaveenaan neljä kierrosta, eli 24,8 km. Ei ollu kuulemma koskaan juossu yli kahtakymppiä. Siinä hölkkäiltiin samaa matkaa ja juttua vaihdettiin. Vauhti äityi vähän kovemmaksi kuin olin ajatellut, mutta en malttanut kovasti himmailla kun oli mukavaa juttuseuraa.

Näinhän minä heti alkuunsa että Ohto on hyvä juoksija. Pitkä ja hoikka, ja tossu nousi kevyesti. Pari kierrosta mentiin eikä sitä väsyttänyt yhtään. Eikä minuakaan tietty vielä siinä vaiheessa. Keksin alkaa puhua Ohtoa ympäri että juoksisi elämänsä ekan maran. Niinhää miekii tein pari vuotta sitten. Aikani sitä houkuttelin, ja näytti että se alkoi itsekin uskoa että maran juokseminen olisi mahdollista.

Tässä kohdassa joukkoon tuli mukaan Petra koirulinsa kanssa. Harmi oikein että ei ole kuvaa. Söötti koira, ja oikein nätisti osasi juosta siinä porukassa. Muutaman pissatauon piti, mutta jätti isommat puskienhaistelut toiseen kertaan. Petra piti meille seuraa kolme kierrosta. Siinä vaihdettiin kuulumiset ja treenivinkit. Niin siis Petrahan oli mun kanssa Kalmarissa TRI-täysimatkalla elokuussa, jotta samoja harrastuksia meillä.

Muitakin tuttuja ja uusia tuttavuuksia matkana aikana reitillä nähtiin ja kuultiin. Ohimennessä tsempattiin ja kun se Kovasen Mikko pisteli meistä vauhdilla ohi niin taivasteltiin sen menoa. On se hirmu-kunnossa!

Kierrokset 5-7:
Kolmekymmpiä tuli täyteen ja vielä jalka nousi. Alkoi kyllä jo tuntua, mutta matka eteni silti vielä ok vauhdilla. Sanoin Ohtolle, että mulle on ihan sama mikä on loppuaika mutta maaliin menään nyt maratoonareina ku on näin pitkälle päästy. Vauhti alkoi vähän hidastua, ja juomapisteellä pidettiin muutama hetki pidempi tauko ja taivuteltiin jalkoja. Vaan koko matka juostiin! Se on tärkeä detalji. Ainoastaan juottopisteellä hetkeksi seisahduttiin.

Viimeinen kierros tuntui jo kunnolla jaloissa. Mutta saahan se jo siinä vaiheessa tuntuakin. Ja sehän on kunniakierros! Juhlakierros! Siitä nautitaan! Että vähään aikaan ei tartte samalle reitille lenkille mennä :) Jotain loppukiriäkin siinä vähän suunniteltiin, mutta aika laihaksi se jäi. Yritystä kuitenkin oli. Maalissa oltiin yhtä aikaa ajalla 4:24:41. Ohtosta tuli maratoonari ja minä tein reittienkan.

Summa summarum:
Aina nää Mäntsälä Marat on olleet minulle jotenkin kovia rykäisyjä, tuntuneet kovemmilta kuin muut marat missä olen juossut. Reittihän on ylipitkä (43,4 km) siinä on varmasti yksi syy. Reitillä on vähän nousua, ei kyllä paljon. Minun mittarin mukaan korkeuden lisäystä tulee 375 m. Luulen että haasteen näihin on tehnyt se, että valmistautuminen on ollut aina vähän vajavaista. Olen säätänyt järjestelyjä ja arponut loppuun saakka juoksenko vai enkö juokse. Enhän mie normaaliin kisaan sillai mene. Mie noudatan valmistavaa ohjelmaa ja keskityn kisaan. Ja lompsin vaan kisapaikalle ja starttipaukusta alkaen juoksen täysiä.

Tänään fiilis oli kuitenkin hyvä, ja tossukin kulki ok. Reittiennätys parani neljä minuuttia. Jäi tosi hyvä mieli kun väkeä tuli niin paljon, talkoolaisia riitti, saatiin ihan mahtavia sponsseja ja mie sain juosta ensikertalaisen maratoonarin kanssa maaliin. Niinku Miikka mun kanssa silloin kaksi vuotta sitten kun oli minun eka mara. Ja viime vuonna Kimmo hinasi minut sieltä loskan keskeltä perille.

Lahjakortit Brasseria PihviMajalta, Carpojilta ja Kuntokeitaalta. Lisäpalkintoina suklaata ja juomapulloja. Suut pisti makeaksi kisan jälkeen Sahlman Makeiset maistuvilla toffeilla.

Tästä tuli pitkä summa summarum, mutta kaikkinensa oikein ihana päivä!


After Mäntsälä Maraton:
Maalissa odoteltiin vielä muutamia juoksijoita perille. Reitillä oli toinenkin ensikertailainen, joka oli arvioinut juoksuajaksi kuusi tuntia. Saatiin kuitenkin myös Hans maaliin ajassa 5:44. Pistettiin Helenan ja Janin kanssa paikat siivoten ja ovet säppiin. Tässä vaiheessa ilta oli jo pimentynyt. Minä lähdin vielä heittämäään autolla lenkin ja keräsin reittikyltit talteen. Merkkausnauhat saavat odotella toiseen kertaan. Oli aika minunkin jo painua suihkuun ja syömään.

Ilta pimenee, valot vähenee. Auton valojen loisteessa keräilin vielä kyltit talteen kisan päätteeksi.

Rusinaraha-kassaan ropisi ihan mahtavasti lahjoituksia. Koska tämän kisan eväät oli ostettu viime vuoden lahjoituksilla, täytynee meidän vakavasti harkita Mäntsälä Maratonin järjestämistä myös ensi vuonna! Tulokset on Facebookissa Mäntsälä Maratonin sivuilla. Lähetin ne tänään myös julkaistavaksi Juoksija-lehden tuloskoostessa. Meillä oli reitillä tänään 18 maratoonaria ja kaikki pääsivät maaliin. Muut tekivät lyhyempiä lenkkejä. Toiset tosi kovilla vauhdeilla, ja toiset enempi fiilistellen. Muutamia sauvakävelijöitäkin oli mukana.

Unohin varmasti jotain, mutta olkoon. Tämä rapsa olkoon näin.

Kiitokset ihan kaikille mukana olleille ja meitä kannustaneille  - ootte mahtavia!