PB Kuusijärvellä

Kävin tahkoamassa TRI kauden avauksen tänään Kuusijärvelllä perusmatkan merkeissä. Koko kevään on ollut vähän semmoinen kumma vireetön olotila, että treenit ovat maistuneet ja menneetkin ihan ok (no joo, enkkojakin on tullut), mutta semmoinen kisahenki ja viimeinen rutistus ihan niinkuin puuttuisi.

Maaliintulokuva by Juha at Onevision

Tässä jo maalissa, hyvin tarkeni lenkillä (jos ymmärrät mitä tarkoitan)

Vantaalle laitoin ilmon sisään vasta pari viikkoa sitten kun omat aikataulut alkoivat olemaan sen verran varmat että pääsen myös lappua hakemaan kun sen aika on. Ei tullut kisafiilis siitäkään. Sitä ei oikein ollut eilen, eikä tänä aamunakaan. Oli vaan ajatus lähteä tekemään reipas treeni.

Ajelin Kuusijärvelle jo tosi ajoissa. Ajattelin että sieltä se voitontahto tulee kun katselee muiden sarjojen menoa ja muita kisaajia jotka siinä timmeinä ja treenanneina valmistautuvat starttiin. Vähän se auttoi, mutta silti olo oli vähän laimea. Jännitti, mutta vaan pikkuisen. Ei sillai että aivotoiminta pysähtyy niinku joskus on saattanut tapahtua :)

Elbailin kuuntelemassa kisainfon, vaikka reitti ja systeemit olivatkin viime kesästä tuttuja. Sitten vaan haahuilin etsimässä sitä pakahduttavaa jännityksen tunnetta kun alkaa (taas kerran) laskea että mitä aikaa pitää mikäkin etappi mennä että tulee enkka.

Tänään numerolla 1161, eli se piilotettu fillari siellä fillariparkissa :)

Päivä oli helteinen ja sehän on minulle myrkkyä. Hellettä jännitin varmaan enemmän kuin itse suoritusta. Olen vaan niin toivottoman huono erityisesti juoksemaan kuumassa ilmassa. Mittari näytti jotain 24-26 astetta... siinä on noin 10 astetta liikaa mulle. Älä ymmärrä väärin, pidän lämpimästä. Se minun mukavuusalue on vaan hitsin kapea mitä lämpötilaan(kin) tulee.

Heitin vähän uintiverraa, ja asettauduin sen jälkeen muiden mukana veteen lähtöviivalle noin viisi minuuttia ennen starttia. Torvi ujelsi lähdön merkiksi ja sitten mentiin, tässä osiot avattuina:

Uinti 1500 m: Startissa oli aika paljon tyttöjä. Tuli alkuun hyvin ahdasta. Olenko tulossa vanhaksi, vai miksi se tuntui tänään jotenkin erityisen epämiellyttävältä? Muutaman minuutin kauhomisen ja usean sivukosketuksen jälkeen joku naapureista täräytti rannemittariini joka meni "pause" tilaan. Huomasin sen, mutta en alkanut säätämään kelloa kesken uinnin. Otti kyllä kaaliin että en taaskaan laittanut kelloa lukkotilaan. Sama homma on meinaan käynyt ennenkin.

Ekan käänöksen jälkeen helpotti vähän, ja pääsin uimaan välillä jopa ihan omaa reipasta vetoa. Olen siinä parhaimmillani. Tiedän että peesistä hyötyy, mutta jotenkin tuntuu että se sekoittaa minun rytmiä. Olen sellanen oman veden halkoja vissiin :)

Ekan kierroksen jälkeen noustiin laiturille, josta pompattiin toiselle kierrokselle. Vaikka olenkin joskus pikkulikkana harrastanut kilpauintia, en oikein koskaan oppinut sitä altaaseen (tai tässä tapauksessa järveen) hyppäämistä pää edellä. Otin kuitenkin tietoisen riskin uimalasien mahdollisesta siirtymisestä otsalohkon päälle, ja hyppäsin laiturilta veteen. Se onnistui jotenkuten. Varmaan yhtä hyvin kuin silloin kun tein sen viimeksi eli noin 30 vuotta sitten...

Rannassa pistin kellon taas tulille ja kuittasin itseni samantien ekaan vaihtoon. Käytin uintiin aikaa 28:48 minuuttia. Viime vuonna uin nopeammin, ajassa 27:28. Surkimus. Pistän niiden etuilevien ja tönivien kisakumppanien piikkiin tämän - heh heh.

T1: Tämä on aina näissä kisoissa se pidempi vaihto. Kuusijärvellä juostaan mäki ylös parkkipaikalle ja samalla koetetaan riisua märkkäriä jo pois. Vaihto olisi onnistunut varmaan ihan ok, jos olisin lisäksi löytänyt heti fillarini. Käytin aamulla useita minuutteja vaihtopisteen tuijottamiseen ja sen miettimiseen, onko vaihtolaatikossa kaikki tarvittava. En kuitenkaan käyttänyt riittävästi minuutteja tai ajatusta sen mieleenpainamiseen missä välikössä fillarini oli... amatööri! Vaihtoon käytin tänään 4:47 minuuttia, joka on luvattoman paljon. Toki fillarin kanssa juostaan vielä Lahdentielle että vaihto on pitkä, mutta silti. Viime vuonna aikaa meni "vain" 4:30.

Pyörä 38 km: Vantaallahan pyöräreitti on pari kilometriä lyhyempi kuin muualla. Lisäksi matka tehdään neljänä kierroksena, joka hidastaa matkantekoa. Kummassakin päässä on siis 180 asteen käännös johon on pakko hidastaa. Niin ja sitten se, että Lahdentiellä tuulee aina. Toki myötäisenä toiseen suuntaan, mutta hitsin ärsyttävänä vastaisena toiseen.

Mitä tästä nyt sitten kertoisi... olen huono pyörällä. En vaan saa kolmenkympin keskaria vaikka treenaan, ja vaikka fillarikin on päivitetty. Tätähän en siis miettynyt fillaroidessa. Mietin että on mentävä täysiä myötäosuudet koska takaspäin on vastatuuli. Ja mietin että kaikenmaailman triathlonistit siinä näyttävät minua ohittelevan. Menin kyllä itsekin muutamasta ohi, ja se oli hieno tunne jota harvoin saan kokea. Loppuvaiheessa alkoi ohi suhautella myös miehiä. Ne meni muuten kovaa. Olivat tunti meidän jälkeen lähteneitä perusmatkalaisia. Semmonen takakiekon suhina vaan kävi kun uroot polki heittämällä ohi. Ei siitä voinut edes harmistua. Kiva niille että ovat hyvässä kunnossa.

Fillariin käytin tänään aikaa 1:16:04 ja etenin siis keskarilla 29:98. Olisinko voinut vähän rutistaa jossakin kohdassa että olisi tullut se 30 km/h keskari. Olisin ehkä. Täytyy kuitenkin sanoa että aika paljon yritin. Olen siis vaan hidas. Viime vuonna aikaa meni pari minuuttia enemmän.

T2: Tämä on sitten se nopeampi vaihto jossa nostetaan pyörä telineeseen, riisutaan kypärä, ja vaihdetaan lenkkarit. Löysin tällä kertaa oman loossin onneksi vähän nopeammin kuin ekassa vaihdossa. Aikaa meni 2:27 min. joka oli himpun nopeampi kuin viime vuonna. Vaihdosta lähtiessä pulasin numerovyötä niin elämäni voimissa, että lapun toinen reuna repesi irti vyöstä... Sehän se hauskaa olisi. Kympin juoksu yhden saranan varassa heiluvan numerolapun kanssa. Huoh!

Juoksu 10 km: Juoksuhan lähtee aina sillai reippaasti fillarin jälkeen. Niin nytkin. Kattelin jo että nythän menee kovaa. No, tällä reitillä on mäkiä, ja myös vauhti hiipuu vähän kun fillarikadenssi jaloissa himmenee. Olin vähän pihalla missä aikataulussa olen menossa koska kellohan oli paussilla uinnin ajan. Laskin vaan, että viime vuonna keskari oli 5:39 ja sen alle on mentävä oli helle tai ei. Ja helle oli. Jätin First time ever! lippiksen juoksusta pois. Etutukka oli sidottuna ponnarille että ei hyppisi silmille, ja päähän kaadoin vettä joka välissä. Ei siis ollut tukka tiellä.

Eka vitonen meni ok. Pyysin juottopisteillä aina kaksi mukillista vettä ja yhden urkkajuoman (tästä tuli muuten takauma nuoruusvuosille, silloin pyysin kyllä Tequilaa sitruunalla ja ilman suolaa... :)). Mutta siis asiaan. Kaadoin vedet päähän ja kulautin hörpyn tai pari urkkajuomasta. Tällä kaavalla menin koko reissun. Nyt tulee valmentajalta moitteita, mutta totuus on, että geelit oli mukana, mutta yhtään en syönyt. Ei vaan yksinkertaisesti maistunut, ja tuntui että vyölaukun kaivelu olisi sotkenut juoksurytmin. Luultavasti kärsin siis pientä energiavajetta (vaikka tankkasinkin fillariosuudella geelikarkkeja. Kaikki söin mitä mukana oli). Saatan myös palautua huonommin. Mutta sen korjasin syömällä kaikkea mitä maalissa oli tarjolla, ja täydentämällä energiat kotona kaikella mitä jääkaapista löytyi...

Niin siis juoksussa olin. Ekan vitosen jälkeen reisissä juili sillai vähän. Just sillai, että tuleeko sieltä kramppi vai ei. Suolaahan ei ollut mukana, joten kiinnitin huomiota, että en puserra täysillä ylämäkiä, vaan annan reisille vähän armoa. Jos vitosen kohdalla tulee meinaan reiteen kramppi, ni se on sitten siinä. Kramppia ei onneksi tullut.

Taisi olla pari-kolme kilsaa maaliin kun valkku juoksi vastaan. Oli mukana miesten perusmatkalla (just niitä kaiffareita jotka lähti tunti meidän perään ja oli ottamassa kiinni). Huikkasi ohimennessään tsempit ja minä piipitin siihen takas että hyvähyvä. Siinä kohdin ajattelin että kun nyt on muutenkin loppukirin paikka, niin sen verran on pingottava, että Jarmo ei ehdi ekalta juoksukiekalta seuraavalle ennenku minä olen maalissa. Välimatkaa oli siinä kohdin pari kilsaa ja kierroksen vaihto ja maali siis vierekkäin.

Maalissa olin ajalla 2:44:43 eli pari minuuttia nopeammin kuin viime vuonna. Pitää olla ihan tyytyväinen, vaikka mahdollisuudet olisi kyllä ollut vähän parempaankin. Mutta ihminen on kokonaisuus, ja kaikenlaista on tässä ollut. Ja sen kaikenlaisen lisäksi oli helle ja voitontahtokin oli vähän hakusessa. Että siis tyytyväinen olen. Tuolla vauhdilla omassa sarjassa N40 sija 13/45 ja kaikista naisista 37/129.

Semmonen kauden avaus tänään. Muutaman viikon päästä sitten Lahteen IM puolimatkalle. Siellä taitaa odottaa mäkinen fillarireitti. Ai kun ehtisi käydä sen katsomassa läpi ennen kisapäivää!

Onnea vielä Jarmolle mitalisijasta!