lauantai 11. maaliskuuta 2017

Lenkillä Au Naturel

Olen koukussa dataan.

Muutaman hassun sattuman saattelemana päädyin tänään lenkille vanhaan tapaan ilman rannetietokonetta ja sykkeenmittausta. Olen mummolassa reissun päällä ja mittari - no sanotaan nyt vaan että mittari ei ole mukana. Ei siitä sen enempää.

On aivan mahtava, keväinen, aurinkoinen keli ja minulla aivan jäätävä polte lähteä nuoruusvuosien maisemiin juoksemaan "Mussalon lenkki". Mikäänhän ei minua estä. Mummo vei lapset teatteriin ja minä olen vapaa menemään. Olin alunperin ajatellut tehdä tänään viikonlopun ohjelmassa olleen uinnin, mutta olisi rikos treenata sisällä tuolla kelillä!

Tässä kohdin laitan yleensä Garminin ranteeseen ja sykevyön kohdilleen. Nyt ei ole vyötä eikä kelloa. Olo on eksynyt. Alaston. Yksinäinen. Räplään puhelimesta Sports Trackerin päälle (olen käyttänyt sitä viimeksi aika monta vuotta sitten...) Se on muuttunut ihan erinäköiseksi. Onneksi pääsin sentään sinne sisälle - kiitos Facebook-tunnusten. Vanhoja salasanoja en olisi todellakaan muistanut. Pienen pyörittelyn jälkeen löydän jopa keinon miten siihen saa juoksumoden ja mittauksen päälle.

Rinnassa tuntuu kummalliselta kun sykevyö ei kiristä.

En tiedä millä vauhdilla liikun, sykettä voin vain arvailla.

Puhelin on Spibeltissä vyötäröllä, en tiedä paljonko olen juossut....

Olen koukussa dataan.

Lenkki menee lentämällä. Tuttu reitti, mutta ah, nykyään niin harvoin ohjelmassa. Merenrantamaisemat, aurinko, sulat kadut, uudet lenkkarit. Ohut juoksutakki. Vapaus!

Tavallaan aika hauskaa. Mennä vaan fiiliksen mukaan. Otan muutamia kuvia matkalla.

Mussalon suoralla

Langinkoski. Tämä kuva pitää aina ottaa. Perinne. Must.

Kun olen takaisin mummolan portilla, sammutan Trackerin. Selaan hurmioituneena sen keräämää dataa läpi. Eihän tämä ihan turha peli olekaan! Syketietoja en saanut, mutta lähes kaiken muun. Voin huokaista helpotuksesta - ei mennyt lenkki hukkaan :) Data saved, voin siirtää sen manuaalisesti Garminiin.



Nostalgisen lenkin lisäksi sain auringosta D-vitamiinia - ja pitää (luultavasti viimeistä kertaa tänä keväänä) eilen omilta puikoilta valmistuneita säärystimiä nilkoissa. Nytkään niitä ei olisi tarvinut, mutta olihan ne nyt pakko testata ennen ensi talvea.

Mummolan partsilla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti