Selailin kisakalenteria ja pähkin minne lähtisin. Harkitsin Kaarinan syysmaratonia, mutta sinne on matkaa ja se on ihan just (olen ollut hikiliikuntakiellossa nyt viikon luomenpoiston takia, ja pitäis olla vielä vissiin viikko, mutta en taida malttaa...) ja tuntui että en ehdi valmistautua fyysisesti enkä henkisesti.
Sitten sain hullun ajatuksen lenkkeillessäni varovasti kotikulmilla. Kevyttä hölkkää ettei hiki nouse... :) Keksin juosta maran Mäntsälässä. Idea lähti siitä kun vein meidän pikkuneidit monitoimitalolle sählyyn ja lähdin itse siitä pihasta Karjalaisten lenkille. Lenkki, joka on varmaan kaikille Mäntsäläläisille tuttu. Keksin että kun lenkin mitta on noin 6 km, niin sen kun menee seitsemän kertaa niin tulee mara! Auton takaluukkuun voisi varata juomaa ja evästä, moniksella pääsisi veskiin kierrosten välissä ja joka kierroksen jälkeen voisi päättää lähteekö seuraavalle. Reitti on aika lailla puoliksi soraa ja puoliksi asfalttia. Siinä on pari tien ylitystä, muuten se on suht rauhallista reittiä.
Reitinmittauslenkki 18.10.2016 |
Urheilukenttä - Vanha Porvoontie - Karjalaistentie - Vuotavantie - urheilukenttä |
Lenkin mitta 6,15 km x 7 = 43 km. Mara ylittyy, ok? |
Lähtö ja maali tässä? Kentän laidalla. Jos olisi oikea juomapisteenhoitaja apuna, hän voisi olla mahdolliselta sateelta suojassa lipan alla. |
Ihan mahdottomat kiksit sain ideasta!
Ja sitten keksin heti perään että kysyn kavereita ja muita juoksuun hurahtaneita kaveriksi. Olis kiva juosta porukassa, tai ainakin niin että joku muu ihminen olis jossain matkan varrella... vaikka kävellen tai kannustaen. Päätin perustaa julkisen tapahtuman Faceen. Samalla laitoin sähköpostia muutamalle paikalliselle urheilutaholle suunnitelmistani.
Mitään halua ei ole alkaa paperisotaan tai viranomaislippulappuja täyttämään, joten virallinen tapahtuma tämä ei ole. Ilmoitus vaan että minä juoksen silloin Mäntsälässä maran ja olisi kiva saada kavereita mukaan.
Päiväksi valikoitui lauantai 12.11. eli isäinpäiväviikonloppu. Se oikeestaan siksi, että mun luomiruvet ehtii parantua, ehdin tehdä muutaman kunnon lenkin, ja meidän tri-porukan treenit ei vaarannu. Ja sunnuntain ehtii parannella jalkoja jos tulee taisteluvammoja. Prioriteetit kohdillaan!
Kattellaan kuin homma etenee, muutama rohkea on jo ilmaissut halunsa osallistua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti